1994

541/1994 Laki kuluttajansuojalain 7 ja 11 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 20 päivänä tammikuuta 1978 annetun kuluttajansuojalain ( 38/78 ) 7 luvun 16 §, sellaisena kuin se on muutettuna 23 päivänä toukokuuta 1986 ja 8 päivänä tammikuuta 1993 annetuilla laeilla (385/86 ja 85/93), sekä lisätään 7 luvun 13 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 23 päivänä toukokuuta 1986 annetussa laissa, uusi 2 momentti ja 11 lukuun, sellaisena kuin se on 5 päivänä tammikuuta 1994 annetussa laissa (16/94), uusi 1 e § seuraavasti: 7 luku Kulutusluotot
13 §

Jos myyjä ottaa tavaran takaisin tai jos kauppa muutoin puretaan myyjän ja kuluttajan välisin sopimuksin, kuluttaja voi vedota takaisinotosta toimitettuun tilitykseen tai kaupan purkuun myös kaupan rahoittanutta luotonantajaa kohtaan. Kuluttajalla ei kuitenkaan ole tällaista oikeutta, jos:

1)

luotonantaja on ajoissa selkeällä tavalla ilmoittanut kuluttajalle, ettei myyjällä ole takaisinotto-oikeutta tai muuta oikeutta määrätä sopimuksesta ja, jos kaupan kohteena on lain mukaan rekisteröitävä tavara, rekisteriin on merkitty omistajaksi luotonantaja; tai

2)

luotonantaja voi muutoin osoittaa kuluttajan tienneen myyjän oikeuksien rajoittamisesta.

16 §

Jos luotonantajalla on sopimuksen mukaan oikeus kuluttajan maksuviivästyksen tai muun sopimusrikkomuksen johdosta vaatia maksuerää, joka muuten ei ole erääntynyt, ottaa myyty tavara takaisin tai saattaa voimaan muu erityinen seuraamus, luotonantaja saa vedota sanottuun oikeuteen vain, jos:

1)

maksu on viivästynyt vähintään kuukauden ja on edelleen suorittamatta ja viivästynyt määrä kertaluotossa on vähintään 10 prosenttia tai, jos siihen sisältyy useampi kuin yksi maksuerä, vähintään viisi prosenttia luoton alkuperäisestä määrästä tai hyödykesidonnaisessa luotossa luottohinnasta taikka käsittää luotonantajan koko jäännössaatavan; tai

2)

kuluttajan muu sopimusrikkomus on olennainen.

Luotonantajalla ei kuitenkaan ole oikeutta saattaa voimaan 1 momentissa tarkoitettua seuraamusta, jos kysymys on maksun viivästymisestä ja viivästyminen johtuu kuluttajan sairaudesta, työttömyydestä tai muusta siihen verrattavasta hänestä riippumattomasta seikasta, paitsi milloin tämä viivästyksen kesto ja muut olosuhteet huomioon ottaen olisi luotonantajalle ilmeisen kohtuutonta.

Jos luotonantaja 1 momentissa tarkoitetun sopimusehdon nojalla vaatii maksueriä, jotka eivät muutoin olisi erääntyneet, on luotonantajan saatavaa laskettaessa tehtävä 12 §:n 2 momentin mukaiset vähennykset. Erääntyminen saa tulla voimaan aikaisintaan neljän viikon tai, jos kuluttajalle on aiemmin huomautettu viivästyksestä tai muusta sopimusrikkomuksesta, aikaisintaan kahden viikon kuluttua siitä, kun erääntymistä koskeva ilmoitus on jätetty tai lähetetty kuluttajalle. Jos kuluttaja tämän ajan kuluessa maksaa viivästyneen määrän tai oikaisee muun sopimusrikkomuksen, erääntyminen raukeaa.

11 luku Erinäisiä säännöksiä
1 e §

Elinkeinonharjoittajan- saatava, joka perustuu- kulutushyödykkeen luovuttamiseen tai luoton myöntämiseen kuluttajalle, vanhentuu kolmen vuoden kuluttua siitä, kun elinkeinonharjoittaja on täyttänyt suoritusvelvollisuutensa tai, jos kuluttajalle on myönnetty maksuaikaa tai luottoa, maksun tai luoton erääntymisestä. Saatava vanhentuu kuitenkin viimeistään määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 1 §:ssä säädetyn ajan kuluttua.

Vanhentuminen keskeytyy, kun elinkeinonharjoittaja vaatii kuluttajalta maksua tai muistuttaa häntä siitä tai kun kuluttaja maksaa saatavaa, sen korkoa tai kuluja. Vanhentumisen keskeytymisestä alkaa kulua uusi kolmen vuoden vanhentumisaika. Jos syntyy erimielisyyttä siitä, onko vanhentuminen keskeytynyt, elinkeinonharjoittajan on näytettävä toteen väitteensä.

Mitä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta saatavaan, jonka vanhentumisesta erikseen toisin säädetään.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994.

Tätä lakia sovelletaan sen voimaantulon jälkeen tehtäviin sopimuksiin.

HE 13/94

TaVM 16/94

Naantalissa 28 päivänä kesäkuuta 1994

Tasavallan Presidentti Martti Ahtisaari Oikeusministeri Anneli Jäätteenmäki