Tämän lain tarkoituksena on turvata elintarvikkeeksi käytettävien lihan ja lihatuotteiden elintarvikehygieeninen laatu.

Asetuksella voidaan säätää tämän lain soveltamisesta muiden kuin 1 momentin 1 kohdassa mainittujen eläinten lihaan ja tällaisesta lihasta saatuihin lihatuotteisiin. Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (ETA-sopimus) niin edellyttäessä voidaan asetuksella tällöin antaa 3, 13–22 ja 24 §:n säännöksistä poikkeavia säännöksiä.

Tämä laki ei koske lihan tuottajan yksityistaloudessa käytettävää lihaa.

Tämä laki ei lihantarkastuspakkoa lukuun ottamatta koske lihan eikä lihatuotteiden vähittäismyyntiä.

Tätä lakia ei sovelleta lihan eikä lihatuotteiden kuljetukseen tukkukaupasta.

Laitoksissa käytettävän veden laadusta säädetään terveydenhoitolaissa (469/65). Laitosten henkilökunnan terveydentilaa koskevista vaatimuksista säädetään tartuntatautilaissa (583/86).

Siltä osin kuin tästä laista ei muuta johdu, on elintarvikkeista ja elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista tarvikkeista voimassa, mitä niistä säädetään elintarvikelaissa (526/41).

Eläintautien vastustamisesta ja ennalta ehkäisemisestä säädetään eläintautilaissa (55/80). Teuraseläinten kuljetuksessa, käsittelyssä ja teurastuksessa noudatettavista eläinsuojeluvaatimuksista säädetään eläinsuojelulaissa (91/71).

Eläinten lääkitsemisestä johtuvasta terveyshaittojen ehkäisemisestä säädetään eläinten lääkitsemisestä annetussa laissa (402/90).

Mitä tässä laissa säädetään laitoksesta, koskee vastaavasti pienimuotoisia laitoksia, jollei kyseisessä säännöksessä erikseen toisin säädetä.

Tämän lain valtakunnallisesta toimeenpanosta huolehtii maa- ja metsätalousministeriö.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos johtaa tämän lain noudattamisen valvontaa.

Läänin alueella tämän lain mukaisen valvonnan ja tarkastuksen johto kuuluu lääninhallitukselle.

Tämän lain mukaan kunnan tehtävänä olevan toiminnan toteuttamisesta huolehtii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin, jota jäljempänä tässä laissa kutsutaan kunnan valvontaviranomaiseksi. Kunnanvaltuusto voi päättää, että toimielin voi siirtää päätösvaltaansa alaiselleen viranhaltijalle päätöksessä mainituissa asioissa.

Kunnat ja kuntayhtymät voivat sopia, että kunnan tai kuntayhtymän eläinlääkärille tässä laissa säädetty tehtävä annetaan toiseen kuntaan tai kuntayhtymään virkasuhteessa olevan eläinlääkärin hoidettavaksi virkavastuulla.

Teurastamossa ja sen yhteydessä olevassa laitoksessa suoritettavaa tämän lain mukaista valvontaa ja tarkastusta varten on valtion palveluksessa virkasuhteisia tarkastuseläinlääkäreitä ja työsopimussuhteisia tarkastusapulaisia.

Valtion tehtävänä olevan laitosten valvonnan ja lihantarkastuksen järjestämisestä säädetään tarkemmin asetuksella.

Laitos on hyväksyttävä ennen sen käyttöönottoa uutena ja ennen kuin laitoksen toimintaa jatketaan laitoksessa tehtyjen oleellisten muutosten jälkeen. Laitos hyväksytään, jos se täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset. Lisäksi on otettava huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen laitosten hyväksymiselle asettamat vaatimukset. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa määräykset Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen edellyttämistä laitosten hyväksymiseen liittyvistä seikoista.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos hyväksyy teurastamot ja niiden yhteydessä olevat laitokset. Kunnan valvontaviranomainen hyväksyy muut laitokset. Hyväksymistä on haettava.

Laitoksen on ilmoitettava toimintansa lopettamisesta eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle tai kunnan valvontaviranomaiselle, sen mukaan kumpi laitoksen on hyväksynyt.

Laitoksen ja sen toiminnan sekä toimintaympäristön on oltava sellaisia, ettei laitoksessa

käsiteltyjen lihan ja lihatuotteiden elintarvikehygieeninen laatu heikkene ja että valmistetut lihatuotteet ovat elintarvikehygieeniseltä laadultaan hyviä.

Laitoksen on huolehdittava siitä, että siellä estetään elintarvikehygieenisten epäkohtien syntyminen. Tässä tarkoituksessa laitoksen on kustannuksellaan laadittava ja toteutettava laitosta valvovan valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen hyväksymä valvontajärjestelmä (omavalvontajärjestelmä). Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tehtävänä on avustaa edellä mainittuja viranomaisia omavalvontajärjestelmän hyväksymisessä, jos kyseiset viranomaiset tätä pyytävät.

Laitoksen on huolehdittava siitä, että omavalvonnassa saadut tulokset ovat laitoksen valvojan käytettävissä. Laitoksen on välittömästi ilmoitettava laitoksen valvojalle omavalvonnassa esille tulleet 1 momentissa tarkoitetut epäkohdat. Laitoksen on poistettava markkinoilta sellaiset laitoksesta toimitetut liha ja lihatuotteet, jotka voivat aiheuttaa vakavaa haittaa ihmisen terveydelle.

Laitoksen hyväksyvän viranomaisen on mahdollisuuksien mukaan annettava pyydettäessä neuvoja, jotka ovat tarpeen laitoksen saamiseksi tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten mukaiseksi.

Laitoksen on kustannuksellaan pidettävä kirjaa laitoksessa teurastetuista eläimistä ja niiden sairastavuustiedoista, lihantarkastuksen tuloksista sekä laitokseen tuoduista ja laitoksesta viedyistä lihasta ja lihatuotteista. Kirjanpidosta on ilmettävä, mistä teuraseläin, liha tai lihatuote on laitokseen tuotu. Kirjanpidosta on ilmettävä myös laitoksesta toimitetun lihan ja lihatuotteen määränpää.

Teurastamon ja teurastuspaikan on kustannuksellaan ilmoitettava lihan tuottajalle lihantarkastuksen yhteydessä kerätyt, teurastettuja eläimiä koskevat tiedot.

Eläin teurastetaan teurastamossa tai teurastuspaikassa, jollei maa- ja metsätalousministeriö hätäteurastuksen osalta muuta määrää.

Eläimiä on käsiteltävä teurastamossa ja teurastuspaikassa sekä niihin kuljetettaessa siten, että eläimistä saadaan mahdollisimman hyvälaatuista lihaa. Eläin on teurastettava siten, että siitä saatavan lihan laatu säilyy hyvänä.

Eläimen alkuperä on voitava tarvittaessa selvittää.

Läänineläinlääkärillä sekä lääninhallituksen ja eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen määräämällä eläinlääkärillä on oikeus muiden vieraiden aineiden kuin lääkejäämien esiintymisen selvittämiseksi ottaa korvauksetta tarvittavia näytteitä eläintenpitoyksikön eläimistä sekä eläintiloista ja rehuista. Eläintiloista ja rehuista näytteitä voi ottaa myös muu lääninhallituksen tai eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen määräämä henkilö, jolla on toimenpiteen edellyttämä pätevyys. Edellä tässä momentissa tarkoitetuilla henkilöillä on oikeus tätä varten päästä tiloihin, joissa eläimiä pidetään.

Eläimen omistaja tai haltija on velvollinen avustamaan näytteiden ottamisessa ja antamaan näytteiden ottamista ja tutkimusta varten tarvittavat tiedot. Tutkimustulokset on ilmoitettava eläimen omistajalle tai haltijalle.

Teurastamon tai teurastuspaikan on välitettävä 1 momentissa tarkoitettu tieto edelleen lihantarkastuksen suorittavalle eläinlääkärille.

Jos eläin tarkastetaan elävänä muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa, on eläimen omistajan tai haltijan ilmoitettava 1 momentissa tarkoitetut tiedot tarkastavalle eläinlääkärille.

Lihan ja lihatuotteiden on oltava käyttötarkoitukseensa sopivia eikä niissä saa olla ihmisen terveydelle haitallisia ominaisuuksia. Lihatuotteiden valmistuksessa käytettävän lihan on oltava lihantarkastuksessa hyväksyttyä ja muutoinkin elintarvikkeeksi kelvollista.

Elintarvikkeeksi tarkoitettua lihaa ja lihatuotteita saa käsitellä vain hyväksytyssä laitoksessa. Lihatuotteet on valmistettava hyvää valmistustapaa noudattaen.

Liha ja lihatuotteet on käsiteltävä ja kuljetettava siten, että niiden elintarvikehygieeninen laatu säilyy hyvänä.

Liha on lihantarkastuksen ja leikkaamisen sekä lihatuotteet valmistuksen yhteydessä merkittävä.

Lihan ja lihatuotteiden merkitsemisessä käytettävät leimasimet ja sinetit säilytetään laitoksessa laitoksen valvojan hallussa. Vain laitoksen valvoja saa tilata laitokseen lihan ja lihatuotteiden merkitsemisessä käytettävät leimasimet ja sinetit. Hän valvoo leimasimien ja sinettien käytön lisäksi myös terveysmerkinnällä varustettujen etikettien ja kääreiden käyttöä.

Elintarvikkeeksi tarkoitettu liha on tarkastettava siten kuin tässä laissa ja sen nojalla säädetään ja määrätään.

Asetuksella voidaan säätää poikkeuksia lihantarkastuspakosta. Asetuksella voidaan tällöin säätää myös siitä, miltä osin tätä lakia sovelletaan kyseiseen lihantarkastuspakon ulkopuolelle jäävään lihaan.

Lihantarkastus suoritetaan teurastamossa tai teurastuspaikassa, jollei maa- ja metsätalousministeriö lihantarkastukseen sisältyvän eläimen elävänä tarkastuksen osalta muuta määrää.

Teurastamossa lihantarkastuksen suorittaa valtion tarkastuseläinlääkäri. Teurastuspaikassa lihantarkastuksen suorittaa kunnan viranhaltijana oleva laillistettu eläinlääkäri, jota jäljempänä kutsutaan kunnan tarkastuseläinlääkäriksi.

Kunnan tehtävänä on järjestää lihantarkastukseen liittyvä eläimen elävänä tarkastaminen, jos tarkastus suoritetaan 1 momentin nojalla annetun määräyksen mukaisesti muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa. Tarkastuksen suorittaa kunnan tarkastuseläinlääkäri.

Lihantarkastuksen teurastamossa tai teurastuspaikassa suorittavan eläinlääkärin on tarvittaessa huolehdittava myös eläintautilaissa ja eläinsuojelulaissa sekä niiden nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä tarkastuseläinlääkärille säädettyjen tai määrättyjen tehtävien hoitamisesta.

Teurastamoa ja sen yhteydessä olevaa laitosta valvoo valtion tarkastuseläinlääkäri. Muita laitoksia valvoo kunnan tehtävään määräämä kunnan viranhaltija. Kunnan tehtävänä oleva valvonta on järjestettävä siten, että teurastuspaikkoja, lihankäsittelylaitoksia ja kylmävarastoja valvoo kunnan viranhaltijana oleva laillistettu eläinlääkäri.

Lihantarkastuksessa ja laitosten valvonnassa voidaan 24 ja 26 §:ssä tarkoitetun virkaeläinlääkärin apuna käyttää avustavaa henkilökuntaa.

Laitoksen on kustannuksellaan annettava tarkastuseläinlääkäreille ja laitosten valvojille sekä heitä avustavalle henkilökunnalle lihantarkastuksen suorittamista ja laitosten valvontaa varten tarpeelliset aputyövoima, muu apu, välineet sekä toimi- ja sosiaalitilat.

Laitoksen on kustannuksellaan otettava valvontaa varten tarvittavat valvontaviranomaisten määräämät näytteet.

Silloin kun eläin tarkastetaan elävänä muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa, on 1 momentissa mainittu velvollisuus sillä, joka esittää eläimen tarkastettavaksi.

Valvontaviranomaisilla on oikeus saada tämän lain mukaista valvontaa varten tarpeelliset tiedot valtion ja kunnan viranomaisilta sekä elinkeinonharjoittajilta ja henkilöiltä, joita tämän lain velvoitteet koskevat.

Tiedonsaantioikeus koskee myös sellaisia valvontaa varten tarvittavia tietoja, jotka yksityistä liike- tai ammattitoimintaa tai yksityisen taloudellista asemaa taikka terveydentilaa koskevina muutoin olisivat salassapidettäviä.

Valvontaviranomaisilla on oikeus tehdä valvonnan edellyttämiä tarkastuksia ja tutkimuksia ja sitä varten päästä paikkoihin, joissa harjoitetaan tässä laissa tarkoitettua toimintaa.

Mitä 1 momentissa säädetään Suomen viranomaisten oikeudesta päästä tarkastettavaan laitokseen, koskee myös Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa tarkoitettuja laitosten tarkastajia.

Valvontaviranomaisilla on oikeus ottaa korvauksetta valvontaa varten tarvittavassa tutkimuksessa tarvittava määrä näytteitä lihasta ja lihatuotteista niiden käsittelyn eri vaiheissa. Valvontaviranomaisilla on myös oikeus tarkastaa toiminnassa käytetyt laitteet, välineet ja tilat.

Näytteiden ottamisessa ja tutkimisessa noudatetaan mitä elintarvikelain (526/41) nojalla säädetään tai määrätään.

Lihantarkastuksen yhteydessä suoritettavasta näytteenotosta määrätään erikseen.

Jos laitos tai sen toiminta ei täytä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vaatimuksia, on laitoksen valvojan kehotettava laitosta korjaamaan kyseiset epäkohdat. Laitosta valvova valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen voi lisäksi antaa terveyshaittojen ehkäisemiseksi tarpeellisia määräyksiä ja kieltoja.

Jos liha tai lihatuote taikka niiden käsittely tai kuljetus taikka näiden aikana vallinneet olosuhteet eivät täytä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vaatimuksia, voi laitosta valvova valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen kieltää lihan tai lihatuotteen luovuttamisen elintarvikkeeksi ja niiden käyttämisen elintarvikkeen valmistukseen. Asianomainen viranomainen voi tällöin määrätä, miten kyseisen lihan tai lihatuotteen suhteen on meneteltävä. Määräys on pyrittävä antamaan sellaisena, että omaisuuden omistajan taloudellinen menetys jää mahdollisimman pieneksi.

Kiireellisissä tapauksissa laitosta valvova kunnan viranhaltija voi antaa 32 §:ssä sekä edellä 1 momentissa tarkoitetun määräyksen tai kiellon. Määräyksestä tai kiellosta on välittömästi ilmoitettava kunnan valvontaviranomaiselle.

Ennen 32 tai 33 §:ssä tarkoitetun päätöksen tekemistä viranomaisen on varattava elinkeinonharjoittajalle tai tämän edustajalle tilaisuus tulla kuulluksi. Kiireellisissä tapauksissa elinkeinonharjoittajalle tai tämän edustajalle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi vain, jos nämä ovat viivytyksettä tavattavissa. Päätöksestä on ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle.

Lääninhallitus voi asettaa valtion tarkastuseläinlääkärin 32 tai 33 §:n nojalla antaman määräyksen tai kiellon tehosteeksi uhkasakon taikka teettämis- tai keskeyttämisuhan. Kunnan valvontaviranomaisella on vastaava oikeus antamansa tai laitosta valvovan kunnan viranhaltijan antaman määräyksen tai kiellon osalta.

Uhkasakkoa sekä teettämis- ja keskeyttämisuhkaa koskevassa asiassa sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

Laitosta valvova valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen voi ottaa lihan tai lihatuotteet haltuunsa, jos on syytä epäillä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisen menettelyn aiheuttavan välitöntä vaaraa ihmisen terveydelle eikä 32, 33 tai 35 §:n mukaisia toimenpiteitä ole pidettävä riittävinä.

Kiireellisissä tapauksissa haltuunottopäätöksen voi tehdä laitosta valvova kunnan viranhaltija. Sen lisäksi, mitä haltuunotosta muutoin tässä laissa säädetään, noudatetaan kiireellisissä tapauksissa lisäksi 33 §:n 2 momentin säännöksiä.

Haltuunotto on suoritettava todistajan läsnä ollessa. Elinkeinonharjoittajan tai tämän edustajan kuulemisesta ennen haltuunottopäätöksen tekoa sekä päätöksen ilmoittamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä 34 §:ssä säädetään. Sille, jolta omaisuus on otettu, on annettava todistus, josta ilmenee haltuun otetun omaisuuden määrä ja haltuunoton syy.

Haltuun otetusta omaisuudesta voidaan korvauksetta ottaa näytteitä tutkimuksia varten.

Haltuun otettu omaisuus voidaan tarvittaessa säilyttää asianomaisessa laitoksessa sopivalla tavalla merkittynä taikka sinetöidyssä tai muutoin merkityssä varastotilassa. Omaisuus on sen elintarvikehygieenisen laadun selvittämiseksi mahdollisesti tarvittavien tutkimusten ajan säilytettävä siten, että sen laatu säilyy mahdollisimman hyvänä.

Haltuunottopäätöksen tehnyt valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen päättää siitä, mihin tarkoitukseen elinkeinonharjoittajan on haltuun otettu omaisuus käytettävä tai myytävä. Päätös on tehtävä viipymättä haltuunoton jälkeen. Kiireellisessä tapauksessa edellä tarkoitetun päätöksen voi tehdä myös laitosta valvova kunnan viranhaltija 33 §:n 2 momentin ja 34 §:n säännöksiä noudattaen. Jos haltuun otetulle omaisuudelle on tarpeen tehdä sen elintarvikehygieenisen laadun selvittämiseksi tutkimuksia, on päätös tehtävä viipymättä tutkimustulosten selvittyä. Päätös on pyrittävä antamaan sellaisena, että omaisuuden omistajan taloudellinen menetys jää mahdollisimman pieneksi.

Haltuunottopäätöksessä voidaan asettaa määräaika, jonka kuluessa elinkeinonharjoittajan on toteutettava valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen määräämät toimenpiteet. Jos elinkeinonharjoittaja ei noudata määräaikaa, voidaan kyseiset toimenpiteet määrätä teetettäviksi elinkeinonharjoittajan kustannuksella. Teettämisestä päättää lääninhallitus valtion tarkastuseläinlääkärin antaman määräyksen osalta ja kunnan valvontaviranomainen antamansa määräyksen osalta.

Jos esitutkintaviranomainen on pakkokeinolain (450/87) nojalla takavarikoinut laitoksesta lihaa tai lihatuotteita, saa esitutkintaviranomainen myydä omaisuuden vain laitosta valvovan valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen hyväksymään tarkoitukseen. Valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen voi terveydellisten syiden vaatiessa määrätä, että omaisuus on myymisen sijasta hävitettävä.

Laitosta valvova valtion tarkastuseläinlääkäri tai kunnan valvontaviranomainen määrää siitä, miten haltuun otetun tai takavarikoidun lihan tai lihatuotteiden suhteen on meneteltävä, jos syytettä tämän lain rikkomisesta ei nosteta tai jollei tuomioistuin julista takavarikoitua omaisuutta valtiolle menetetyksi.

Haltuun otettu tai takavarikoitu omaisuus on tällöin määrättävä sellaisenaan omistajalle palautettavaksi, jos tähän ei ole terveydellistä estettä. Muussa tapauksessa omaisuus on luovutettava omistajalle tämän toimesta käytettäväksi tai myytäväksi laitosta valvovan valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen hyväksymään tarkoitukseen. Päätöstä tehtäessä on pyrittävä siihen, että omaisuuden omistajan taloudellinen menetys jää mahdollisimman pieneksi.

Jos olosuhteet laitoksessa tai laitoksen toiminta eivät vastaa tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vaatimuksia eikä epäkohtia ole laitosta valvovan valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen kehotuksesta huolimatta korjattu, on laitoksen hyväksyneen viranomaisen velvoitettava laitos määräajassa korjaamaan puutteet. Jos terveydelliset seikat edellyttävät, voidaan laitoksen hyväksyminen peruuttaa väliaikaisesti kokonaan tai osittain asian käsittelyn ajaksi.

Jos korjauskehotusta ei noudateta, on laitoksen hyväksyneen viranomaisen peruutettava laitokselle antamansa hyväksyminen.

Kunnan valvontaviranomaisen on eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen kehotuksesta ryhdyttävä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin.

Tämän lain mukaiset valvontaviranomaiset varmistavat, että laitoksessa käytettävä vesi ja siellä lihaa ja lihatuotteita käsittelevän henkilökunnan terveydentila täyttävät terveydenhoitolaissa ja tartuntatautilaissa sekä niiden nojalla asetetut vaatimukset.

Tämän luvan mukaisia valvontatoimenpiteitä koskevia säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun laitoksessa käytettävä vesi tai siellä lihaa taikka lihatuotteita käsittelevän henkilökunnan terveydentila eivät täytä 1 momentissa mainituissa laeissa tai niiden nojalla asetettuja vaatimuksia. Asianomaisen valtion tarkastuseläinlääkärin tai kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava edellä tarkoitetuista puutteista asianomaiselle terveydenhoitolain tai tartuntatautilain mukaiselle valvontaviranomaiselle näiden tarpeellisiksi katsomiin muihin toimenpiteisiin ryhtymistä varten.

Valtion tarkastuseläinlääkärin päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Lihantarkastuspäätös on annettava kirjallisena vain, jos lihan omistaja, haltija tai tuottaja sitä pyytää. Päätöksessä on tällöin ilmoitettava päätöksen perustelut ja siihen on liitettävä valitusosoitus.

Lihantarkastuspäätöksen osalta saavat muutosta hakea lihan omistaja, haltija ja tuottaja. Lihantarkastuspäätöstä on valituksesta huolimatta noudatettava.

Kunnan viranhaltijan tämän lain nojalla antamaan päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta. Päätökseen tyytymättömällä on oikeus saattaa päätös 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun lautakunnan tai toimielimen käsiteltäväksi. Tätä koskeva oikaisuvaatimus on tehtävä kirjallisesti 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Päätökseen on liitettävä ohjeet sen saattamisesta toimielimen käsiteltäväksi.

Edellä 11 §:n 1 momentissa tarkoitetun kunnan lautakunnan tai toimielimen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetyssä järjestyksessä valittamalla lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, noudatetaan kunnan tarkastuseläinlääkärin antaman lihantarkastuspäätöksen ja sitä koskevan muutoksenhaun osalta 43 §:n säännöksiä. Jos eläin on tarkastettu elävänä muualla kuin teurastamossa tai teurastuspaikassa, on eläimen elävänä tarkastamista koskeva päätös kuitenkin aina annettava kirjallisena.

Lääninhallituksen ja eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa säädetyssä järjestyksessä valittamalla korkeimpaan hallintooikeuteen.

Tuontitarkastuksen suorittaneen tulliviranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla siten kuin siitä erikseen säädetään.

Tämän lain 32, 33, 35, 36, 38–41, 43–45 ja 60 §:n nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava, ennen kuin se on saanut lainvoiman tai ennen kuin oikaisuvaatimus on käsitelty, jollei valitusviranomainen tai vastaavasti oikaisuvaatimuksen käsittelevä viranomainen toisin määrää. Valitus ja oikaisuvaatimus on käsiteltävä kiireellisinä.

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lihahygienialain rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Valvontaviranomaiset voivat jättää esitutkintaviranomaiselle ilmoittamatta rikkomuksen, jota kokonaisuuden kannalta on pidettävä ilmeisen vähäisenä.

Sitä, joka rikkoo tämän lain nojalla määrättyä, uhkasakolla tehostettua kieltoa tai velvoitetta, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta.

Joka tahallaan rikkoo 53 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden, on tuomittava, jollei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, lihahygienialaissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa rikoksesta syytettä, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomiseen sovelletaan kuitenkin rikoslain 40 luvun 5 §:n säännöksiä.

Vastoin tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä käsitelty, kuljetettu, maahan tuotu, maasta viety tai myytävänä pidetty liha tai lihatuote taikka niiden arvo voidaan tuomita kokonaan tai osaksi valtiolle menetetyksi.

Edellä 47 ja 48 §:ssä tarkoitettujen rikosten tuottaman taloudellisen hyödyn ja rikosten tekemiseen käytetyn esineen tai muun omaisuuden tuomitsemisessa valtiolle menetetyksi noudatetaan, mitä rikoslain 2 luvun 16 §:ssä säädetään.

Valtion tehtävänä tämän lain mukaan olevasta lihantarkastuksesta, laitoksen valvonnasta ja näiden edellyttämistä tutkimuksista sekä laitosten ja niiden omavalvontajärjestelmien hyväksymisestä saadaan periä laitokselta valtiolle maksu. Maksu voidaan periä myös laitosten rakentamissuunnitelmia koskevasta tavanomaista laajemmasta neuvonnasta. Maksujen määräämisessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Kunta voi periä eläimen tarkastettavaksi esittävältä maksun muualla kuin laitoksessa suoritettavasta lihantarkastukseen liittyvästä eläimen elävänä tarkastamisesta.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetut maksut peritään kunnan hyväksymän taksan mukaisesti. Maksu saadaan määrätä enintään omakustannusarvon mukaiseksi. Maksut saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

Tuonti- ja vientitarkastuksista perittävän maksun määräämisessä noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa säädetään, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu.

Joka tämän lain noudattamista valvoessaan, valvontaan liittyvää tutkimustehtävää taikka muuta tehtävää tai 19 §:n mukaista tutkimusta suorittaessaan on saanut tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta, liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista, ei saa ilman asianomaisen suostumusta ilmaista sivulliselle tai käyttää yksityiseksi hyödykseen näin saamiaan tietoja.

Yksityisen henkilön terveydentilaa koskevien tietojen salassapidosta säädetään erikseen.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos pitää valtakunnallista rekisteriä kaikista hyväksytyistä laitoksista. Kunnan valvontaviranomainen pitää rekisteriä valvomistaan laitoksista. Rekistereihin voidaan tallentaa tämän lain noudattamisen valvonnan kannalta tarpeellisia tietoja.

Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava pitämästään rekisteristä eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle laitoksen määräämät tiedot.

Kunnan tämän lain nojalla järjestämään toimintaan sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annettua lakia (733/92), jollei lailla toisin säädetä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta tämän lain mukaiseen toimintaan.

Kunnan osalta voidaan 1 momentin 8 ja 9 kohdassa tarkoitettuja määräyksiä antaa vain siltä osin, kuin ne ovat tarpeen Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen täytäntöönpanemiseksi.

Lihaa ja lihatuotteita saa tuoda maahan, jos ne täyttävät maa- ja metsätalousministeriön määräämät vaatimukset ja tuonnin yhteydessä esitetään ministeriön määräämät asiakirjat. Maa- ja metsätalousministeriö antaa lisäksi tarvittavat määräykset maahantuonnissa noudatettavasta tarkastusmenettelystä ja tuontitarkastuspaikoista.

Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää lihan tai lihatuotteiden maahantuonnin, jos siinä valtiossa, josta ne on tuotu tai josta ne ovat peräisin, vallitsevat terveydelliset epäkohdat tätä edellyttävät.

Euroopan talousalueelta tuotavien lihan ja lihatuotteiden osalta maa- ja metsätalousministeriön on annettava 1 ja 2 momentissa tarkoitetut määräykset ja kiellot Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Lihaa ja lihatuotteita saa viedä maasta, jos ne täyttävät tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset.

Euroopan talousalueelle vietävä vientierä on merkittävä maa- ja metsätalousministeriön Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukaisesti määräämällä tavalla ja erää on seurattava ministeriön mainitun sopimuksen mukaisesti määräämät vientiasiakirjat.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, on Euroopan talousalueen ulkopuolelle vietävien lihan ja lihatuotteiden täytettävä maa- ja metsätalousministeriön määräämässä laajuudessa tämän lain ja sen nojalla annettavien säännösten ja määräysten vaatimukset sekä lisäksi asianomaisen ostajamaan asettamat vaatimukset. Jos asianomainen ostajavaltio edellyttää erityistä vientilaitoshyväksyntää, on laitoksen haettava tätä hyväksyntää eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselta. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos voi peruuttaa antamansa vientilaitoshyväksynnän, jos laitos ei enää täytä asianomaisen ostajavaltion asettamia vaatimuksia.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset vientitarkastusten järjestämisestä.

Lihan ja lihatuotteiden tuonti- ja vientivalvontaa suorittavat eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos sekä tulliviranomaiset.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tehtävänä olevan lihan ja lihatuotteiden tarkastuksen voi suorittaa myös eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen valtuuttama laillistettu eläinlääkäri. Tarkastajaksi valtuutettu eläinlääkäri on tässä tehtävässään eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen ohjauksen ja valvonnan alainen ja toimii virkavastuulla. Tarkastajaksi valtuutetulla eläinlääkärillä on oikeus saada suorittamastaan tarkastuksesta palkkiota ja matkakustannusten korvausta siten kuin siitä erikseen säädetään.

Tuojan ja viejän on kustannuksellaan annettava tuonti- ja vientitarkastuksessa ja niihin liittyvässä näytteiden ottamisessa tarvittava apu.

Tuonti- ja vientitarkastuksessa hylätyt liha ja lihatuotteet on eläinlääkintä- ja elintarvikelaitoksen tai tulliviranomaisen, sen mukaan kumpi tarkastuksen on suorittanut, määräyksen mukaisesti vietävä maasta, käytettävä tarkastuksen suorittaneen viranomaisen hyväksymään tarkoitukseen tai hävitettävä. Jollei terveydellisistä syistä tai muusta lainsäädännöstä muuta johdu, voi tuoja tai viejä valita, mihin edellä mainituista toimenpiteistä ryhdytään. Tuoja tai viejä vastaa toimenpiteiden toteuttamisesta ja niiden aiheuttamista kustannuksista.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos tai asianomainen tulliviranomainen voi tuojan tai viejän kustannuksella määrätä teetettäviksi ne toimenpiteet, joihin tuojan tai viejän on tuonti- tai vientitarkastuksessa hylätyn tavaran osalta ryhdyttävä ja jotka tuoja tai viejä on laiminlyönyt. Teettämisessä noudatetaan soveltuvin osin uhkasakkolain säännöksiä.

Kunnan on järjestettävä laitosten valvonta siten, että Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen tai Euroopan talousalueen ulkopuolisen ostajavaltion niin edellyttäessä laitosta valvoo ja vientiin tarvittavat asiakirjat antaa virkaeläinlääkäri.

Maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen mukaiset kansalliset vertailulaboratoriot lihan ja lihatuotteiden tutkimuksia varten ja määrää niiden tehtävät.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos hyväksyy vierasainetutkimuksia ja lihantarkastukseen liittyviä mikrobiologisia tutkimuksia tekevät laboratoriot. Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos pitää hyväksymistään laboratorioista rekisteriä.

Poliisi- ja tulliviranomaiset ovat velvollisia tämän lain mukaisten valvontaviranomaisten pyynnöstä antamaan valvontaviranomaisille virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisten tehtävien suorittamisessa.

Mitä tässä laissa säädetään Euroopan talousalueesta tehdystä sopimuksesta ja Euroopan talousalueesta, koskee soveltuvin osin Suomea sitovaa muuta kansainvälistä sopimusta ja sen jäsenvaltioita.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarvittaessa asetuksella, ei kuitenkaan kunnan viranomaisia koskevasta menettelystä.

Asetuksella voidaan myös säätää, että maa- ja metsauml;talousministeriö voi antaa 1 momentissa tarkoitetun asetuksen soveltamisesta tarkempia määräyksiä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1994.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

Tällä lailla kumotaan 25 päivänä maaliskuuta 1960 annettu lihantarkastuslaki (160/60) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Lihantarkastuslain ja sen nojalla annettujen asetusten perusteella annetut maa- ja metsätalousministeriön ja sen eläinlääkintöosaston päätökset jäävät kuitenkin voimaan siihen saakka, kunnes ne muutetaan tai kumotaan.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään ennen tämän lain voimaantuloa sovellettujen säännösten mukaisesti. Laitosten hyväksymistä koskevan asian käsittelevä viranomainen määräytyy kuitenkin tämän lain mukaisesti. Laitoksen hyväksymistä koskevan asian osalta laitos voi pyytää, että lihantarkastuslain tai terveydenhoitolain mukaisen menettelyn sijasta laitos hyväksytään tämän lain säännösten mukaisesti.

Tämän lain voimaan tullessa toiminnassa olevat laitokset on saatettava tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten mukaisiksi asetuksella säädettävän ajan kuluessa tämän lain voimaantulosta lukien. Sama koskee laitoksia, joiden hyväksymistä koskeva hakemus on ollut vireillä tämän lain voimaan tullessa ja hakemus 69 §:n mukaisesti ratkaistaan lihantarkastuslain tai terveydenhoitolain nojalla.

Asetuksella voidaan säätää myös 1 momentissa tarkoitetuista laitoksista peräisin olevien lihan ja lihatuotteiden vientirajoituksista edellä tarkoitettuna siirtymäkautena.

Eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos tai kunnan valvontaviranomainen toteaa ennen tämän lain voimaantuloa terveydenhoitolain nojalla elintarvikehuoneistoksi hyväksytyn laitoksen tai lihantarkastuslain mukaisesti hyväksytyn laitoksen tämän lain mukaisesti hyväksytyksi varmistuttuaan siitä, että laitos täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vaatimukset. Tällöin laitoksen ei erikseen tarvitse hakea tämän lain mukaista hyväksymistä.

Kunnan valvontaviranomaisen on ilmoitettava 1 momentin nojalla ilman hakemusta hyväksymänsä laitokset eläinlääkintä- ja elintarvikelaitokselle valtakunnalliseen rekisteriin merkittäviksi.

Maahan tuotujen lihan ja lihavalmisteiden tarkastajiksi ennen tämän lain voimaantuloa hyväksytyt eläinlääkärit voivat tämän lain voimaan tultua ilman eri valtuutusta edelleen toimia tässä tehtävässä, jollei eläinlääkintä- ja elintarvikelaitos toisin määrää.