Maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä annetussa laissa (1518/93) tarkoitettuna tulotukena voidaan myöntää peltoalaan perustuvaa tukea, pinta-alalisää ja kotieläinten lukumäärän perusteella maksettavaa tukea sen mukaan kuin tässä päätöksessä määrätään.

Peltoalan perusteella maksettavaa tukea voidaan maksaa enintään 1 600 miljoonaa markkaa ja pinta-alalisää enintään 800 miljoonaa markkaa. Tuen lopullisen kokonaismäärän päättää maa- ja metsätalousministeriö huomioon ottaen valtion vuoden 1994 talousarvion momentille 30.31.41 osoitetun määrärahan muut käyttötarpeet.

Tässä päätöksessä tarkoitetaan maatilalla yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa, talouskeskuksen käsittävää maatilataloudellista kokonaisuutta, joka kuuluu samalle omistajalle tai haltijalle, yhteisesti samoille omistajille tai haltijoille taikka vaiheittaisessa omistajanvaihdoksessa eri omistajille.

Tukea voidaan maksaa viljelijälle, joka on 30 päivänä kesäkuuta 1994 omistajana, vuokramiehenä taikka porotilalain (590/69) mukaiseen hallintasopimukseen, testamenttiin, muuhun perintöoikeudelliseen saantoon tai muuhun saantokirjaan perustuvan käyttöoikeuden nojalla hallinnut maatalouden harjoittamiseen käytettyä maatilaa tai peltoa.

Tuen myöntämisen edellytyksenä avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle ja osuuskunnalle on, että avoimen yhtiön yhtiömiehet, kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet tai osuuskunnan jäsenet itse työhön osallistuen harjoittavat maatilataloutta. Osakeyhtiön osalta edellytyksenä on, että yli puolet osakeyhtiön äänivallasta on sellaisten henkilöiden omistuksessa, jotka itse työhön osallistuen harjoittavat maatilataloutta ja että näillä henkilöillä yhtiöjärjestyksen mukaan on oikeus määräajassa lunastaa osake sen siirryttyä muun saannon kuin perinnön, testamentin tai osituksen nojalla muulle kuin yhtiön osakkaalle.

Tätä päätöstä sovellettaessa puolisoiksi katsotaan aviopuolisot ja avioliitonomaisissa olosuhteissa elävät, tuloverolain (1535/92) 7 §:n 3 momentissa tarkoitetut henkilöt.

Tukea maksetaan tuensaajan hallinnassa 30 päivänä kesäkuuta 1994 olevasta peltoalasta, jota on vuoden 1994 kasvukauden aikana viljelty tai tuotantopanoksia uhraamalla muuten käytetty maataloustuotantoon taikka hoidettu normaalin viljelykierron mukaisesti kesantona tai josta kesannoimispalkkioista vuonna 1994 annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (138/94) mukaisesti maksetaan kesannoimispalkkiota. Lisäksi tukea maksetaan taimitarhatuotannossa sekä hedelmä- ja marjanviljelyssä olevasta pellosta.

Kotieläimistä tukea voidaan maksaa maatilalla 31 päivänä maaliskuuta 1994 olleiden kotieläinten lukumäärän perusteella. Jos tilalla on tapahtunut viljelijän vaihdos maaliskuun 31 päivän 1994 jälkeen, voidaan maatilan uudelle omistajalle tai haltijalle maksaa tukea kotieläimistä sanotun ajankohdan kotieläinten lukumäärän mukaisesti edellyttäen, että tilalla harjoitetaan kotieläintuotantoa vuoden 1994 kesäkuun lopussa.

Jos kotieläinten määrä 31 päivänä maaliskuuta 1994 on tilapäisesti alentunut, tukea voidaan maksaa vuoden 1993 keskimääräisen eläinluvun mukaan edellyttäen, että tuotanto on jatkuvaa.

Kotieläimiä, joita on pidetty kotieläintuotannon ohjaamisesta annettujen lupasäännösten tai maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annettujen säännösten nojalla tehtyjen sopimusten vastaisesti, ei oteta huomioon tukea kotieläinten perusteella maksettaessa.

Tukea ei makseta sellaisen pellon osalta, jota koskee luopumiseläkelain (16/74) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tai maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain (1330/92) 9 §:ssä tarkoitettu sitoumus maataloustuotannosta luopumisesta tai josta on voimassa maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain (446/77) 4 §:n mukainen tuotannonmuutossopimus, maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasa-painottamisesta annetun lain (81/83) mukainen maataloustuotannon vähentämissopimus tai maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) 9 §:ssä tarkoitettu sopimus peltokasvien viljelystä luopumisesta, ei kuitenkaan kesannoimissopimus. Tukea ei makseta pellosta, jos edellä 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun pellon ala on vähemmän kuin 3 hehtaaria.

Edellytyksenä tuen myöntämiselle on, että viljelijä tai hänen puolisonsa on syntynyt vuonna 1929 tai sen jälkeen.

Milloin kysymys on 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta yhtymästä taikka 3 kohdassa tarkoitetusta yhteisöstä, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että vähintään yksi asumisvaatimuksen täyttävistä viljelijöistä taikka vastaavasti yhtiömiehistä, jäsenistä tai osakkaista on syntynyt vuonna 1929 tai sen jälkeen.

Nuorella viljelijällä tarkoitetaan jäljempänä tässä päätöksessä viljelijää, joka tai jonka puoliso on syntynyt vuonna 1956 tai sen jälkeen. Edellä 3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulle yhtymälle tai 3 kohdassa tarkoitetulle yhteisölle tuki voidaan maksaa samoin perustein kuin nuorelle viljelijälle, jos kaikki yhtymän tai yhteisön osakkaat, jotka täyttävät 8 §:n mukaisen asumisvaatimuksen, ovat syntyneet vuonna 1956 tai sen jälkeen.

Tukea voidaan myöntää, jos viljelijä asuu maatilalla tai kulkukelpoista tietä mitaten enintään 12 kilometrin etäisyydellä maatilan talouskeskuksesta. Sama koskee avoimen yhtiön yhtiömiehiä, kommandiittiyhtiön vastuunalaisia yhtiömiehiä ja osuuskunnan jäseniä sekä osakeyhtiön osalta 3 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettuja henkilöitä.

Jos tilan omistaa tai sitä hallitsee useampi kuin yksi henkilö, vähintään yhden heistä on täytettävä 1 momentissa tarkoitettu vaatimus.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi päättää erityisestä syystä, että tukea maksetaan myös sellaiselle viljelijälle, joka ei täytä 1 momentissa tarkoitettua asumisvaatimusta. Edellytyksenä on tällöin, että viljelijä harjoittaa maatilataloutta omatoimisesti ja saa siitä pääasiallisen toimeentulonsa.

Jos viljelijä, jonka tila ei täytä 2 §:ssä tarkoitettua maatilan määritelmää, katsotaan peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain mukaiseksi maksuvelvolliseksi, hänelle maksetaan edellä sanotusta poiketen peltoalaperusteista tukea, pinta-alalisää ja kotieläintukea, jos hän asuu enintään 12 kilometrin etäisyydellä lähimmistä pelloistaan.

Asumisvaatimuksen ei katsota täyttyvän, jos poissaolo maatilalta kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, ellei joku maatilan hoitoon osallistuva viljelijän perheenjäsen asu maatilan sijaintipaikalla tai sen läheisyydessä.

Tässä päätöksessä tarkoitettu viljelijän verotettavien tulojen kokonaismäärä saadaan laskemalla yhteen viljelijälle ja hänen puolisolleen kunnallisverotuksessa vuodelta 1992 eri kunnissa vahvistetut verotettavat tulot ja, jos jompikumpi heistä on osakkaana yhdessä tai useammassa vuonna 1992 erillisenä verovelvollisena verotetussa kuolinpesässä, avoimessa yhtiössä tai kommandiittiyhtiössä, siltä osin kuin tulot eivät sisälly heidän veronalaiseen tuloonsa, se osa heidän verotettavista tuloistaan, joka vastaa heidän osuuttaan niissä.

Puolison tuloja ei oteta huomioon, jos avioliitto on solmittu vuoden 1992 jälkeen. Alaikäisen verotettaviin tuloihin on laskettava yhteen myös hänen huollostaan vastaavien vanhempiensa taikka ottovanhempiensa edellä tarkoitettu verotettavien tulojen kokonaismäärä.

Kun tilan omistaa tai sitä hallitsee useampi kuin yksi henkilö, verotettavien tulojen kokonaismääräksi katsotaan sen osakkaan ja puolison yhteenlasketut verotettavat tulot, jotka ovat suurimmat. Huomioon otetaan vain ne osakkaat, jotka itse tai joiden puolisot asuvat maatilalla tai enintään 12 kilometrin etäisyydellä tilan talouskeskuksesta.

Jos 3 momentissa tarkoitettu eniten verotettu osakas tai hänen puolisonsa ei työskentele maatilalla, kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi kohtuussyistä yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen sanotun momentin määräyksestä ja hyväksyä tuen määräytyväksi muun osakkaan ja puolison tulojen perusteella.

Verotettavista tuloista vähennetään kuitenkin kunnallisverotuksessa veronalaiseksi tuloksi luettu perintö tai lahja.

Tukea maksetaan 75 prosentista edellä 5 §:n 1 momentissa tarkoitetusta peltoalasta. Tukea maksetaan kuitenkin koko peltoalasta, jos tuensaaja on kesannoinut peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain (1314/90, muut. 21/92, 1335/92 ja 1524/93) 5 §:ssä tarkoitetusta peltoalasta vähintään 25 prosenttia. Kesannointiin rinnastetaan tällöin edellä mainitun lain 7 §:n 3 momentin viimeisessä virkkeessä tarkoitettu metsitys ja muu pellon pysyvä tuotannosta poistaminen.

Tukea ei makseta sellaisen peltoalan perusteella, jonka osalta tulee määrättäväksi peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain mukainen vientikustannusmaksu.

Tuki maksetaan puolen hehtaarin tarkkuudella pyöristämällä yhteenlasketut hehtaarit alaspäin.

Nuorelle viljelijälle tukea maksetaan 750 markkaa hehtaarilta. Muille viljelijöille maksettavan tuen hehtaarikohtaisen suuruuden päättää maa- ja metsätalousministeriö sen jälkeen kun tarkoitukseen käytettävissä olevan määrärahan suuruus ja tuen piiriin tuleva peltoala on selvitetty.

Ruis-, vehnä-, ohra- ja kaura-alalle maksetaan korotettua tukea. Korotukseen käytetään varoja 250 miljoonaa markkaa. Maa- ja metsätalousministeriö päättää hehtaaria kohti maksettavan tuen suuruuden.

Pinta-alalisän määräytymisperusteena ovat maatilaa kohden laskettavat jakoyksiköt, jotka määräytyvät 5 ja 6 §:n mukaan pellon pinta-alan ja kotieläinten lukumäärän mukaan. Pinta-alalisää ei makseta, jos maatilan pellon ala on yli 50 hehtaaria.

Jos viljelijän 10 §:ssä tarkoitettu verotettavien tulojen kokonaismäärä on enintään 90 000 markkaa, pinta-alalisä maksetaan jakoyksikköä kohden täysimääräisenä. Kokonaismäärän ylittäessä 150 000 markkaa pinta-alalisää ei makseta.

Pinta-alalisä maksetaan 40 prosentilla korotettuna, jos kysymyksessä on 7 §:n 3 momentissa tarkoitettu nuori viljelijä. Lisäksi edellytetään, että viljelijän ja hänen puolisonsa verotettavien tulojen kokonaismäärä on yhteensä enintään 90 000 markkaa. Mikäli sanottujen tulojen kokonaismäärä on yli 90 000 markkaa, ei pinta-alalisää suoriteta korotettuna, mutta kyseisestä tulojen määrästä jätetään huomioon ottamatta 60 000 markkaa.

Jakoyksiköt peltoalasta määräytyvät seuraavasti:

Jos kotieläimistä kertyneiden jakoyksiköiden kokonaismäärä on 19 §:ssä määritellyillä alueilla 1 ja 6 vähemmän kuin kaksi ja kokonaismäärä vastaavasti alueilla 2-5 on vähemmän kuin kolme, pinta-alalisää ei makseta kotieläinten osalta lainkaan.

Pinta-alalisä lasketaan siten, että jakoyksiköt peltoalasta ja kotieläimistä lasketaan yhteen ja pyöristetään saatu jakoyksikkömäärä jakoyksikön tarkkuudella alaspäin lähimpään täyteen jakoyksikköön.

Edellä 1 momentin mukaan pyöristetty jakoyksikköjen lukumäärä kerrotaan maa- ja metsätalousministeriön yhtä jakoyksikköä kohti vahvistamalla markkamäärällä. Näin saatua pinta-alalisää alennetaan tai korotetaan sen mukaan kuin 14 §:ssä on määrätty.

Edellä 17 §:n mukaan laskettu pinta-alalisä maksetaan alueittain korotettuna siten, että pinta-alalisän määrä on 19 §:ssä mainitulla alueella 4 (Keski-Suomi) 10 prosenttia ja alueella 3 (Pohjois-Suomen etelävyöhyke) 20 prosenttia, alueella 2 (Pohjois-Suomen keskivyöhyke) 30 prosenttia ja alueella 1 (Pohjois-Suomen pohjoisvyöhyke) 50 prosenttia alueen 5 (Etelä-Suomi) määrää korkeampi.

Pinta-alalisä maksetaan 19 §:ssä tarkoitetulla alueella 6 (saaristo) 30 prosenttia alueen 5 (Etelä-Suomi) määrää korkeampana.

Korotus suoritetaan sen mukaisesti, millä alueella maatilan talouskeskus tai jos talouskeskusta ei ole, pääosa pelloista sijaitsee.

Maatilat, joilla on saman omistajan kotieläimiä, katsotaan yhdeksi maatilaksi.

Milloin kahden tai useamman henkilön omistamia kotieläimiä on hoidettu samalla maatilalla, kyseisen maatilan kotieläinyksiköiden enimmäismäärä koskee heitä yhteisesti ja tuki kuuluu heille yhteisesti. Mikäli kuitenkin kullekin omistajalle on vahvistettu erilliset tuotantokiintiöt tai kukin omistaja on harjoittanut karjataloutta selvästi omaan lukuunsa, kotieläinyksiköiden enimmäismäärät koskevat kutakin omistajaa.

Tuen määräytymisperusteena on hakijan omistuksessa tai hallinnassa olleiden nautaeläinten, sikojen, lampaiden, vuohien ja siipikarjaeläinten lukumäärän perusteella laskettu kotieläinyksiköiden kokonaismäärä.

Lehmä vastaa yhtä kotieläinyksikköä sekä yli kahdeksan kuukauden ikäinen hieho tai sonni sekä emakko ja karju 0,5 kotieläinyksikköä. Alle kahdeksan kuukauden ikäinen vasikka sekä lammas ja vuohi vastaa 0,2 kotieläinyksikköä. Yli 12 viikon ikäinen lihasika vastaa 0,1 kotieläinyksikköä sekä yli kuuden kuukauden ikäinen siipikarjaeläin 0,01 kotieläinyksikköä.

Tukea maksetaan enintään 25 kotieläinyksiköltä maatilaa kohti. Kotieläintuki lasketaan siten, että saatu kotieläinyksikkömäärä pyöristetään kotieläinyksikön tarkkuudella alaspäin lähimpään täyteen kotieläinyksikköön.

Jos yhteenlaskettujen kotieläinyksiköiden määrä on alueilla 1-2 sekä 9 vähemmän kuin kaksi ja alueilla 3-8 vähemmän kuin kolme, tukea ei makseta lainkaan.

Tukea maksetaan kotieläinyksikköä kohti seuraavasti:

Alueilla 1-5 ja alueella 9 (saaristo) tuki viideltätoista ensimmäiseltä kotieläinyksiköltä on kolminkertainen lypsylehmien osalta määräytyvistä kotieläinyksiköistä ja kaksinkertainen muiden kotieläinten osalta määräytyvistä kotieläinyksiköistä sekä alueilla 6-8 tuki viideltätoista ensimmäiseltä kotieläinyksiköltä on kaksinkertainen lypsylehmien osalta määräytyvistä kotieläinyksiköistä.

Tuen myöntämisessä sovelletaan lakia maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä (1336/92). Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen myöntää tuen hakemuksesta. Hakemus on jätettävä maatilan talouskeskuksen sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle maa- ja metsätalousministeriön määräämänä aikana. Mikäli hakemuksessa ilmoitetut tiedot pellon osalta eivät vastaa kesäkuun 30 päivän tilannetta tai jos kotieläinten omistaja tai haltija on vaihtunut 31 päivän maaliskuuta 1994 jälkeen, on muutoksista ilmoitettava maaseutuelinkeinoviranomaiselle 15 päivään heinäkuuta 1994 mennessä. Tuki myönnetään tällöin myös kotieläinten osalta kesäkuun 30 päivänä vallitsevan tilanteen mukaan. Hakijan on liitettävä hakemukseen hakulomakkeessa vaaditut liitteet. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkempia ohjeita myöntämismenettelystä ja maksatuksesta.

Jos hakemus on toimitettu kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle asetetun määräajan päätyttyä ja myöhästymisen voidaan katsoa johtuneen hyväksyttävästä syystä, voi mainittu viranomainen myöntää tuet hakemuksen myöhästymisen estämättä.

Tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta antaa maa- ja metsätalousministeriö.