1994

340/1994 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös pakasteasetuksen valvonnasta ja siinä käytettävistä menetelmistä

Kauppa- ja teollisuusministeriö on 25 päivänä helmikuuta 1994 annetun pakasteasetuksen (165/94)14 §:n nojalla päättänyt:
1 § Määräysten tarkoitus

Tällä päätöksellä pannaan täytäntöön Euroopan yhteisöjen Komission direktiivi 92/1/ETY, annettu 13 tammikuuta 1992, pakastettujen elintarvikkeiden lämpötilojen seurannasta kuljetuksen, välivarastoinnin ja varastoinnin aikana sekä Komission direktiivi 92/2/ETY, annettu 13 tammikuuta 1992, yhteisön näytteenotto- ja analyysimenetelmien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta pakastettujen elintarvikkeiden lämpötilojen valvomiseksi.
2 § Soveltamisala

Tämä päätös koskee pakasteen säilytysilman lämpötilan sekä pakasteen sisälämpötilan valvontaa ja siinä käytettäviä menetelmiä pakasteiden kuljetuksen, varastoinnin ja kaupanpidon aikana.
3 § Säilytysilman lämpötilan mittaus- ja tallennuslaitteet

Pakasteiden kuljetusvälineessä, varastossa ja muussa säilytystilassa on oltava lämpötilan mittaus- ja tallennuslaitteet, joista voidaan riittävän usein ja säännöllisesti tarkastaa säilytysilman lämpötila. Kuljetusvälineen mittauslaitteen on oltava sen maan toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä, jossa kuljetusväline on rekisteröity.

Lämpötilatallenteiden on oltava päivättyjä ja elinkeinonharjoittajan on säilytettävä niitä vähintään vuosi tai sitä kauemmin riippuen elintarvikelajista.
4 § Säilytysilman lämpötilan mittaaminen vähittäismyyntipaikassa

Sen estämättä mitä edellä 3 pykälässä määrätään, voidaan vähittäismyyntipaikan enintään 10 kuutiometriä tilavuudeltaan olevassa pakastehuoneessa säilytysilman lämpötila mitata helposti nähtävällä lämpömittarilla, jota ei ole varustettu tallennuslaitteella.

Vähittäismyyntipaikan pakastekalusteessa sekä paikallisjakelun aikana pakasteiden säilytysilman lämpötila on mitattava vähintään yhdellä helposti nähtävällä lämpömittarilla. Avoimessa pakastekalusteessa lämpömittarin on osoitettava lämpötila poistoilman virtaamiskohdasta tasolta, joka on selvästi merkitty pakasteiden enimmäistäyttökorkeudeksi.
5 § Pakasteen sisälämpötilan mittaaminen

Pakasteiden säilytysilman lämpötilan mittaamisen ja tallenteiden tarkastamisen lisäksi voidaan pakasteasetuksen valvonnassa käyttää pakasteen sisälämpötilan mittaamista, jos on perusteltua syytä epäillä, että asetuksen säännöksiä ei noudateta.

Pakasteen sisälämpötilan mittaamisessa käytetään tällöin liitteessä 2 kuvattua mittausmenetelmää.
6 § Näytteenotto

Pakasteen sisälämpötilan mittaamista varten tarvittavat näytteet on otettava liitteen 1 mukaan.
7 § Muun näytteenotto- ja mittausmenetelmän käyttö

Pakasteasetuksen valvonnassa voidaan käyttää liitteissä 1 ja 2 määrättyjen menetelmien sijasta muutakin tieteellisesti pätevää menetelmää edellyttäen, että sen käyttö ei ole esteenä pakastettujen elintarvikkeiden kaupankäynnille Euroopan talousalueella.

Jos muulla menetelmällä saatu tulos kuitenkin poikkeaa tässä päätöksessä määrätyllä menetelmällä saadusta tuloksesta, on tässä päätöksessä määrätyllä menetelmällä saatu tulos ratkaiseva.
8 § Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1994.

ETA:n sekakomitean päätös 21.3.1994 N:o 7/94. ETA-sopimuksen liite II: komission direktiivi(92/1/ETY,92/2/ETY)

Helsingissä 5 päivänä toukokuuta 1994

Ministeri Pertti Salolainen Ylitarkastaja Anna-Liisa Koskinen

LIITE 1

NÄYTTEENOTTO PAKASTEEN SISÄLÄMPÖTILAN MITTAAMISTA VARTEN

1. Tarkastettavien pakkausten valinta

Tarkastettavien pakkausten määrä ja tyyppi on valittava siten, että niiden lämpötila edustaa tarkastettavan tavaraerän lämpimintä lämpötilaa.

1.1. Kylmävarastointi

Näytteet on valittava varaston useasta kriittisestä kohdasta esimerkiksi läheltä ovia (ylimmältä ja alimmalta tasolta), läheltä varaston keskiosaa (ylimmältä ja alimmalta tasolta) ja läheltä jäähdytysyksikön ilman sisäänvirtaamispaikkaa.

Kaikkien pakasteiden varastointiaika on otettava humoioon lämpötilan tasaantumisen varmistamiseksi.

1.2. Kuljetus

Jos on syytä ottaa näytteitä kuljetuksen aikana, ne on otettava tavaraerän päältä ja pohjalta jokaisen oven tai oviparin avautuvalta sivulta.

Tavaraerää puretaessa valitaan neljä näytettä seuraavista kriittisistä kohdista:

– tavaraerän päältä ja pohjalta läheltä ovien avautuvia sivuja,

– tavaraerän takaosan nurkkien yläosasta kohdasta, joka on mahdollisimman kaukana jäähdytysyksiköstä,

– tavaraerän keskeltä,

– tavaraerän etuosan keskeltä mahdollisimman läheltä jäähdytysyksikköä,

– tavaraerän etuosan ylä- ja alanurkasta mahdollisimman läheltä jäähdytysyksikön ilman sisäänvirtaamispaikkaa.

1.3. Vähittäismyyntipaikka

Näytteet on otettava pakastekalusten kolmesta lämpimimmästä kohdasta.

LIITE 2

PAKASTEEN SISÄLÄMPÖTILAN MITTAAMINEN

1. Soveltamisala

Pakasteasetuksen (165/94) 2 pykälän määritelmän mukaan pakasteen lämpötilan on lämmön tasaantumisen jälkeen pysyttävä tuotteen kaikissa osissa -18 °C:ssa tai sitä kylmempänä, kuitenkin niin että asetuksen 9 pykälässä tarkoitettu vaihtelu sallitaan.

2. Periaate

Pakasteen sisälämpötila mitataan tarkasti asianmukaisin välinein liitteen 1 mukaisesti otetusta näytteestä jäljempänä määrätyllä tavalla.

3. Lämpötilan määritelmä

Lämpötilalla tarkoitetaan lämpötilaa, joka on mitattu pakasteen määrätystä kohdasta lämpömittarin lämpötilalle herkällä osalla (jäljempänä anturi).

4. Välineet

4.1. Lämpömittari

4.2. Pakasteen sisään pistettävät välineet

Teräväkärkinen metallinen väline kuten jääpiikki, porankärki tai kaira, joka on helppo puhdistaa.

5. Yleiset laatuvaatimukset lämpömittarille:

Lämpömittarin on täytettävä seuraavat laatuvaatimukset:

a) vasteajan on kolmessa minuutissa noustava 90 %:iin alku- ja loppulukeman erosta;

b) mittaustarkkuuden on oltava j ±0,5 °C mittausalueella -20 °C ... +30 °C;

c) mittaustarkkuus ei saa muuttua enempää kuin 0,3 °C mittauksen aikana ympäristön lämpötilan ollessa -20 °C ... +30 °C;

d) mittarin osoitintarkkuuden on oltava vähintään 0,1 °C;

e) mittaustarkkuus on tarkistettava säännöllisin väliajoin;

f) lämpömittarilla on oltava voimassa oleva kalibrointitodistus;

g) mittarin on oltava helposti puhdistettava;

h) lämpömittarin anturin on oltava siten suunniteltu, että hyvä lämpökosketus tuotteeseen varmistuu;

i) sähkölaitteet on suojattava kosteuden tiivistymisestä johtuvilta haittavaikutuksilta.

6. Mittaaminen

6.1. Välineiden esijäähdytys

Lämpömittarin anturin ja elintarvikkeeseen pistettävän välineen on oltava esijäähdytettyjä ennen pakasteen lämpötilan mittaamista.

Esijäähdytyksellä on varmistettava, että välineiden lämpötila on mahdollisimman lähellä mitattavan pakasteen lämpötilaa.

6.2. Näytteen valmistelu mittausta varten

Jos lämpömittarin anturia ei voi pistää pakasteeseen, on välttämätöntä tehdä pakasteeseen reikä, johon mittarin anturi asetetaan. Reiän tekemiseen käytetään esijäähdytettyä pistämiseen tarkoitettua välinettä. Reiän halkaisija saa olla vain vähän anturin halkaisijaa suurempi ja reiän syvyys riippuu tarkastettavasta elintarvikkeesta (ks. 6.3).

6.3. Näytteen sisälämpötilan mittaaminen

Näytteen valmistelu ja lämpötilan mittaus tehdään mittaukseen valitussa jäähdytetyssä ympäristössä.

Lämpötila mitataan seuraavasti:

a) jos näytteen koko sallii, anturi asetetaan 2,5 mm syvyyteen näytteen pinnasta;

b) jos näytteen koko ei salli edellä a) kohdan mukaista menettelyä, anturi asetetaan syvyyteen, joka vastaa kolmesta neljään kertaan anturin halkaisijaa;

c) sellaisista elintarvikkeista, joiden koon tai koostumuksen vuoksi (esim. herneet), ei sisälämpötilaa voida mitata edellä a) tai b) kohdan mukaan, pakastepakkauksen sisälämpötila määritetään asettamalla sopiva esijäähdytetty anturi pakkauksen keskiosaan mittaamaan pakastetun elintarvikkeen kosketuslämpötila;

d) lopuksi luetaan lämpötila, kun se on saavuttanut vakaan arvon.