1994

282/1994 Valtioneuvoston päätös puhdistamolietteen käytöstä maanviljelyksessä

Valtioneuvosto on 3 päivänä joulukuuta 1993 annetun jätelain (1072/93) 5, 18 ja 26 §:n nojalla ympäristöministeriön esittelystä päättänyt:
1 § Tavoite

Tämän päätöksen tavoitteena on säännellä puhdistamolietteen käyttöä maanviljelyksessä siten, että lietteen haitalliset vaikutukset ympäristöön ja terveyteen voidaan estää edistäen samalla lietteen asianmukaista käyttöä.
2 § Soveltamisala ja suhde muuhun lainsäädäntöön

Tätä päätöstä sovelletaan yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoissa syntyvän tai muun vastaavan laatuisen lietteen tai siitä valmistetun lieteseoksen käyttöön maanviljelyksessä.

Lietteen tai lieteseoksen käsittelyssä, kuljetuksessa ja käytössä on noudatettava lisäksi, mitä vesilaissa (264/61) ja terveydenhoitolaissa (469/65) tai niiden nojalla on säädetty tai määrätty.

Tätä päätöstä ei sovelleta niihin lietteistä valmistettuihin lannoitevalmisteisiin, joiden valmistuksesta, laadusta ja luovuttamisesta on säädetty lannoitelaissa (232/93) tai määrätty sen nojalla.
3 § Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

 1)

käytöllä toimintaa, jonka tarkoituksena on hyödyntää lietteen sisältämä aine;

2)

mädätyksellä lietteen käsittelyä muutaman viikon ajan vähintään 33-35 °C:n lämpötilassa hapettomissa oloissa;

3)

kalkkistabiloinnilla kalkin sekoittamista tasaisesti koko lietemassaan siten, että sen pH-arvo on alkuvaiheessa yli 12; sekä

4)

lieteseoksella valmistetta, joka saadaan sekoittamalla lietteeseen hyvälaatuisia seosaineita kuten turvetta, kalkkia tai puhdasta raakamaata, ei kuitenkaan 2 §:n 3 momentissa tarkoitettuja lannoitevalmisteita.

4 § Lietteen käsittely

Liete on ennen sen käyttöä maanviljelyksessä käsiteltävä mädättämällä tai kalkkistabiloimalla taikka muulla sellaisella tavalla, jolla voidaan merkittävästi vähentää taudinaiheuttajien määrää ja hajuhaittoja sekä lietteen käytöstä aiheutuvia terveys- tai ympäristöhaittoja.
5 § Lietteen metallipitoisuudet

Maanviljelyksessä saa käyttää vain sellaista lietettä, jonka raskasmetallipitoisuudet eivät ylitä liitteen 1 taulukossa 1 esitettyjä enimmäispitoisuuksia.

Lieteseoksen raaka-aineena käytettävän lietteen raskasmetallipitoisuudet eivät saa ylittää liitteen 1 taulukossa 2 esitettyjä enimmäispitoisuuksia.
6 § Lietteen käyttökohteet

Lietettä saa käyttää vain viljelymaalla, jolla kasvatetaan viljaa, sokerijuurikasta tai öljykasveja taikka sellaisia kasveja, joita ei käytetä ihmisen ravinnoksi tai eläimen rehuksi. Nurmelle lietettä saa levittää vain perustettaessa nurmi suojaviljan kanssa ja multaamalla liete huolellisesti. Viljelymaalla, jolla on käytetty lietettä, saa viljellä perunaa, juureksia ja vihanneksia aikaisintaan viiden vuoden kuluttua lietteen käytöstä.

Lietettä saa käyttää vain sellaisella viljelymaalla, jonka raskasmetallipitoisuudet eivät ylitä liitteen 1 taulukossa 3 esitettyjä enimmäispitoisuuksia.

Lietettä saa käyttää vain sellaisella viljelymaalla, jonka pH-arvo on yli 5,8. Kalkkistabiloitua lietettä käytettäessä maan pH-arvon on oltava yli 5,5.
7 § Lietteen käyttömäärät

Lietteen käyttömäärä valitaan maaperän laadun ja viljeltävien kasvien ravinnetarpeen perusteella. Lietteen käytöstä aiheutuva keskimääräinen vuotuinen raskasmetallikuormitus ei saa ylittää liitteen 1 taulukossa 4 esitettyjä enimmäiskuormituksia.
8 § Lietteen ja viljelymaan analysointi

Liete on analysoitava liitteessä 2 ja tarvittaessa viljelymaa, jolla lietettä on tarkoitus käyttää, liitteessä 3 esitetyllä tavalla.
9 § Tietojen antaminen käyttäjille

Jätevedenpuhdistamon haltijan on lietetoimitusten yhteydessä annettava lietteen käyttäjälle liitteessä 2 mainitut lietteen laatua koskevat tiedot sekä muutkin tarpeelliset tiedot lietteen alkuperästä ja käsittelystä sekä ohjeet lietteen käytöstä.
10 § Kirjanpito ja raportointi

Jätevedenpuhdistamon haltijan on pidettävä kirjaa:

 1)

tuotetun sekä maanviljelykseen toimitetun lietteen määrästä;

 2)

liitteessä 2 tarkoitetuista lietteen laatua kuvaavista ominaisuuksista;

 3)

lietteen käsittelystä; sekä

 4)

lietteen vastaanottajista ja käyttäjistä sekä paikoista, joissa lietettä on käytetty tai on tarkoitus käyttää.

Jätevedenpuhdistamon haltijan on laadittava vuosittain yhteenveto kohtien 1, 2 ja 3 mukaisista tiedoista. Yhteenveto on toimitettava sille ympäristönsuojelulautakunnalle sekä tiedoksi sille terveyslautakunnalle ja vesi- ja ympäristöpiirille, jonka toimialueella jätevedenpuhdistamo sijaitsee ja jonka toimialueella lietettä on tarkasteltavan ajanjakson aikana käytetty.

Jäljennökset maaperän ja lietteen laadun analyysituloksista sekä mahdollisista viljelijöiden kanssa tehdyistä sopimuksista on säilytettävä jätevedenpuhdistamoilla vähintään viisi vuotta.
11 § Lieteseosta koskevat määräykset

Mitä 1 §:ssä, 5 §:n 1 momentissa ja 6- 10 §:ssä on määrätty lietteestä, koskee myös lieteseosta.
12 § Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1994.

ETA-sopimuksen liite 20: neuvoston direktiivi (86/278/ETY)

Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 1994

Ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen Ympäristönsuojeluneuvos Matti Vehkalahti

Liite 1

LIETTEEN, LIETESEOKSEN JA VILJELYMAAN SUURIMMAT SALLITUT RASKAS-METALLIPITOISUUDET SEKÄ RASKASMETALLIKUORMITUSRAJOITUKSET

Taulukko 1. Maanviljelyksessä käytettävän lietteen ja lieteseoksen suurimmat sallitut raskasmetallipitoisuudet *). Sulkeisiin merkityt pitoisuudet on pyrittävä saavuttamaan vuoden 1998 alkuun mennessä.

mg/kg kuiva-ainetta

Kadmium

3,0

(1,5)

Kromi

300

Kupari

600**

Elohopea

2,0

(1,0)

Nikkeli

100

Lyijy

150

(100)

Sinkki

1500**

Taulukko 2. Lieteseoksen raaka-aineeksi soveltuvan lietteen suurimmat sallitut raskasmetallipitoisuudet *). Sulkeisiin merkityt pitoisuudet on pyrittävä saavuttamaan vuoden 1998 alkuun mennessä.

mg/kg kuiva-ainetta

Kadmium

5,0

(3,0)

Kromi

1000

(300)

Kupari

3000

(600)

Elohopea

25

(2,0)

Nikkeli

500

(100)

Lyijy

1200

(150)

Sinkki

5000

(1500)

*) Lietteen ja lieteseoksen kadmiumpitoisuusrajoitukset saa tilapäisesti ylittää korkeintaan 20 prosentilla. Muiden raskasmetallien pitoisuusrajoituksia voidaan ylittää tilapäisesti, mutta ylitysten merkitys on arvioitava jokaisessa tapauksessa erikseen.

**) Lietteessä ja lieteseoksessa saa olla kasvinravinteiksi katsottavia kuparia ja sinkkiä enintään kaksinkertaiset pitoisuudet, milloin näistä ravinteista on puutetta siinä maaperässä, jolla lietettä tai lieteseosta on tarkoitus käyttää. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa maaperässä suurempiin pitoisuuksiin kuin tämän liitteen taulukossa 3 on määrätty.

Taulukko 3. Viljelymaan, jolla käytetään lietettä tai lieteseosta, suurimmat sallitut raskasmetallipitoisuudet.

mg/kg kuiva-ainetta

Kadmium

0,5

Kromi

200

Kupari

100

Elohopea

0,2

Nikkeli

60

Lyijy

60

Sinkki

150

Taulukko 4. Suurin sallittu lietteen tai lieteseoksen käytöstä aiheutuva keskimääräinen vuotuinen raskasmetallikuormitus maanviljelyksessä. Sulkeisiin merkityt kuormitusarvot on pyrittävä saavuttamaan vuoden 1998 alkuun mennessä.

g/ha vuodessa

Kadmium

3,0

(1,5)

Kromi

300

Kupari

600**

Elohopea

2,0

(1,0)

Nikkeli

100

Lyijy

150

(100)

Sinkki

1500**

**) Kasvinravinteiksi katsottavien kuparin ja sinkin kuormitukset saavat olla enintään kaksinkertaiset, milloin näistä ravinteista on puutetta siinä maaperässä, jolla lietettä tai lieteseosta on tarkoitus käyttää. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa maaperässä suurempiin pitoisuuksiin kuin tämän liitteen taulukossa 3 on määrätty.

Liite 2

LIETTEEN JA LIETESEOKSEN ANALYSOINTI

Lietenäytteiden on vastattava ominaisuuksiltaan käyttäjälle toimitettavaa lietettä. Näytteiden tulee olla kyseisen jätevedenpuhdistamon lietetuotantoa edustavia, ja ne on suositeltavaa ottaa kokoomanäytteinä vähintään 3-5 päivän ajalta. Näytteet otetaan viranomaisen läsnä ollessa tämän niin halutessa.

Lietteen laadun vaihtelun seuraamiseksi lietenäytteitä otetaan aluksi lyhyin väliajoin. Jos määritystulokset eivät vaihtele merkittävästi ensimmäisen vuoden aikana, analysointikertoja voidaan vähentää. Analysointitiheydet määräytyvät puhdistamon koon mukaan seuraavasti:

Asukasvastine-

Analysointitiheys

luku

kertaa/vuosi

Ensimmäinen

Muut vuodet

vuosi

>100 000

> 12

> 4

40 000-100 000

> 6

> 3

5 000- 40 000

> 4

> 2

200-5 000

> 1

> 1

< 200

> 1

väh. joka 2. vuosi

Aina kun tulevan jäteveden laadun tiedetään muuttuneen merkittävästi, analysointikertoja lisätään vähintään sellaiselle tasolle, jota edellytetään ensimmäisenä vuonna.

Lieteseoksen laatu on selvitettävä ottamalla vähintään yksi kokoomanäyte jokaisesta tuotetusta 5000 m 3 :n suuruisesta lieteseoserästä. Kokoomanäytteen tulee olla riittävän edustava.

Lieteseoksen raaka-aineena käytettävän lietteen laatu on selvitettävä siten kuin edellä on lietteeltä edellytetty. Vaadittava analysointitiheys on kuitenkin puolet edellä esitetystä vaatimuksesta.

Lietteen ja lieteseoksen laatu tulee analysoida luotettavassa laboratoriossa. Lietteestä määritetään ainakin seuraavat muuttujat (suluissa suositeltu määritysmenetelmä):

- kuiva-aine ja hehkutusjäännös (SFS 3008),

- pH(H 2 O) (SFS 3021),

- kokonaistyppi (N tot ) (SFS 5505),

- kokonaisfosfori (P tot ) (SFS 3026),

- kadmium, kromi, kupari, nikkeli, lyijy ja sinkki (SFS 3044, SFS 3047) sekä

- elohopea (ISO 5666/1).

Määritykset voidaan tehdä myös muuta menetelmää käyttäen, jos menetelmä on interkalibroinnilla osoitettu luotettavaksi. Raskasmetallianalyyseissä menetelmän määritysraja ei saa olla korkeampi kuin 10 prosenttia kyseisen metallin sallitusta enimmäispitoisuudesta. Määritysmenetelmä on aina mainittava.

Liite 3

VILJELYMAAN ANALYSOINTI

Kultakin peltolohkolta viljelymaan muokkauskerroksesta (0-25 cm) otetaan yksi kokoomanäyte samoin kuin yleensä viljavuustutkimusta varten. Lohkon kokoomanäytteeseen otetaan lohkon kultakin hehtaarilta vähintään viisi näytettä.

Maanäytteet tulee analysoida luotettavassa laboratoriossa. Näytteistä määritetään ainakin seuraavat muuttujat (suluissa suositeltu määritysmenetelmä):

- pH(H 2 O) (SFS 3021),

- kadmium, kromi, kupari, nikkeli, lyijy ja sinkki (SFS 3044, SFS 3047 tai kuningasvesiuutto) sekä

- elohopea (ISO 5666/1 tai kuningasvesiuutto).

Raskasmetallipitoisuudet voidaan määrittää myös muita ympäristönsuojelulautakunnan hyväksymiä menetelmiä käyttäen. Menetelmän luotettavuus tulee kuitenkin olla interkalibroinnilla selvitetty. Määritysmenetelmä on aina mainittava. Raskasmetallianalyyseissä menetelmän määritysraja ei saa olla korkeampi kuin 10 prosenttia kyseisen metallin sallitusta enimmäispitoisuudesta.