1994

151/1994 Ympäristöministeriön päätös ympäristönsuojelua edistävien kehittämis- ja kokeiluavustusten ehdoista

Ympäristöministeriö on ympäristönsuojelun edistämiseen valtion vuoden 1994 talousarviossa momentille 35.11.62 osoitetusta määrärahasta myönnettävien avustusten myöntämisperusteista päättänyt:
1 § Avustuksen käyttötarkoitus ja avustuksen saajat

Ympäristöministeriö voi hakemuksesta myöntää avustusta seuraaviin ympäristönsuojelua edistäviin kehittämis- ja kokeiluhankkeisiin:

 1)

jätteiden tai ilmaan tai veteen johdettavien päästöjen määrää tai niiden haitallisuutta vähentäviin prosesseihin kohdistuviin hankkeisiin;

 2)

ympäristöystävällisten tuotteiden käyttöä edistäviin hankkeisiin;

 3)

jätteiden hyödyntämistä edistäviin hankkeisiin;

 4)

jätteiden tai ilmaan tai veteen johdettavien päästöjen käsittelyä edistäviin hankkeisiin; sekä

 5)

meluntorjuntaa, kemikaalivalvontaa tai muuta ympäristönsuojelua edistäviin hankkeisiin.

Avustusta voidaan myöntää yritykselle tai muulle yhteisölle.
2 § Avustuksen myöntämisen edellytykset

Tämän päätöksen lisäksi on noudatettava valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi annettua valtioneuvoston päätöstä (490/65). Kuntien ja kuntayhtymien osalta tätä päätöstä noudatetaan, jos kuntien valtionosuuslaista (688/92) ei muuta johdu.

Avustettavan hankkeen hyväksytyn kustannusarvion tulee olla vähintään 100 000 markkaa.

Avustuksia myönnettäessä etusijalle asetetaan yleistä merkitystä omaavat hankkeet, joiden tarkoitus on kehittää tai ottaa käyttöön uutta tekniikkaa tai menettelytapaa taikka soveltaa olemassa olevaa tekniikkaa tai menettelytapaa uudella tavalla.
3 § Avustuksen määrä

Avustusta voidaan myöntää enintään 50 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista. Erityisestä syystä voidaan avustusta myöntää enemmän kuin 50 prosenttia muulle yhteisölle kuin yritykselle.
4 § Hyväksyttävät kustannukset

Hyväksyttäviä kustannuksia ovat tutkimuksista ja selvityksistä, ohjelmistojen, koneiden ja laitteiden suunnittelusta ja hankinnasta, raaka- ja tarveaineiden hankinnasta sekä välittömistä palkka- ja muista henkilöstömenoista aiheutuvat hankkeen toimeenpanemiseksi tarpeelliset kustannukset. Muiden henkilöstömenojen määräksi katsotaan enintään 60 prosenttia mainituista palkoista.

Hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole kustannukset, jotka aiheutuvat alueen tai kiinteistön taikka tavanomaisen kuljetuskaluston hankinnasta tai muista kuin yksinomaan hankkeen toimeenpanon kannalta tarpeellisista kustannuksista.
5 § Hakemusmenettely

Avustusta haetaan ympäristöministeriön vahvistamalla lomakkeella. Hakemukseen on sisällytettävä seuraavat liitteet:

 1)

hankkeen yksityiskohtainen kuvaus;

 2)

selvitys hankkeen ympäristövaikutuksista;

 3)

eritelty kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma;

 4)

kaupparekisteriote, elinkeinoilmoitus tai muu selvitys hakijasta;

 5)

viimeisimmän tilikauden toimintakertomus, tuloslaskelma ja tase tilintarkastajien lausuntoineen; sekä

 6)

muut tarpeelliset selvitykset.

Hakemus on osoitettava ympäristöministeriölle ja toimitettava liitteineen kaksin kappalein vesiensuojeluhankkeiden osalta vesi- ja ympäristöpiiriin ja muiden ympäristönsuojeluhankkeiden osalta lääninhallitukseen, jonka toimialueella hanke on tarkoitus toteuttaa.
6 § Avustusta koskeva päätös ja maksatus

Ympäristöministeriö päättää avustuksen myöntämisestä ja lähettää avustuspäätöksen asianomaiselle vesi- ja ympäristöpiirille tai lääninhallitukselle. Kun myönnettävän avustuksen määrä on pienempi kuin 1 000 000 markkaa, ympäristöministeriö voi siirtää avustuspäätöksen vesi- ja ympäristöpiirin tai lääninhallituksen tehtäväksi.

Ympäristöministeriö osoittaa tarvittavan määrärahan asianomaisen vesi- ja ympäristöpiirin tai lääninhallituksen käyttöön. Vesi- ympäristöpiiri tai lääninhallitus maksaa avustuksen menojen ajoittumisen ja hankkeen edistymisen mukaan enintään neljässä erässä. Viimeisen erän suuruus on vähintään 25 prosenttia avustuksen suuruudesta. Kaikkien vesi- ja ympäristöpiirille tai lääninhallitukselle osoitettavien maksatushakemusten yhteydessä tulee esittää lausunto siitä, että hanke on siinä vaiheessa, mikä on avustuspäätöksessä määrätty maksatuksen edellytykseksi, sekä selvitys hankkeen siihen mennessä toteutuneista kustannuksista, jos avustuspäätöksessä on sitä edellytetty.

Viimeisen avustuserän suoritusta haetaan ympäristöministeriön lomakkeella, joka tulee toimittaa asianomaiselle vesi- ja ympäristöpiirille tai lääninhallitukselle viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hanke on toteutettu.

Kaikkien kustannuserien osalta kustannuserittelyn todistaa oikeaksi auktorisoitu tilintarkastaja (KHT, HTM). Mikäli avustuksen saaja on kunta, kuntayhtymä tai seurakunta, kustannuserittelyn oikeellisuuden todistavat sen asianomaiset tilintarkastajat. Tilintarkastajan lausunnosta tulee ilmetä, että kustannuserittelyssä esitetyt tiedot perustuvat hyväksyttäviin tositteisiin valtionavustuksen saajan kirjanpidossa eikä siihen ole sisällytetty eriä, jotka tämän päätöksen mukaan eivät ole hyväksyttäviä.
7 § Avustuksen käytön valvonta

Avustuksen käyttöä valvoo vesiensuojeluhankkeiden osalta vesi- ja ympäristöpiiri ja muiden ympäristönsuojeluhankkeiden osalta lääninhallitus, jonka toimialueella hanke toteutetaan.

Avustuksen saajan tulee pitää kirjaa hankkeen aiheuttamista kustannuksista siten, että hankkeen valvojalle esitetyt kustannukset ovat tarvittaessa vaikeuksitta todennettavissa kirjanpidon alkuperäistositteista.

Avustuksen saajan tulee varata hankkeen valvojalle mahdollisuus tarkastaa avustuksen saajan koko varainkäyttöä avustuksen käytön ja avustusehtojen täyttämisen selvittämiseksi sekä avustushakemuksessa ja avustuksen maksatusten yhteydessä esitettyjen tietojen tarkistamiseksi. Avustuksen saaja on velvollinen esittämään hankkeen valvojalle kaikki tarkastuksessa tarvittavat tili- ja muut asiakirjat sekä muutoinkin avustamaan tarkastuksen suorittamisessa.

Mikäli avustuksen saajan olosuhteissa tai avustettavan hankkeen ympäristöministeriölle hakemuksen yhteydessä esitetyissä suunnitelmissa tapahtuu oleellisia muutoksia, avustuksen saajan tulee välittömästi ilmoittaa muutoksista kirjallisesti hankkeen valvojalle.
8 § Avustuksen palautus ja ilmoitusvelvollisuus

Tämän päätöksen mukainen avustus on maksettava kokonaan tai asianomaiselta osalta takaisin ja peruutettava vielä maksamatta olevalta osalta, jos:

 1)

avustuksen saaja on avustusta tai sen maksamista hakiessaan antanut virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja tai salannut tietoja ja menettelyllä on ollut vaikutusta avustuksen saamiseen tai avustuksen ehtojen asettamiseen;

 2)

avustuksen saaja on avustuksen maksamista tai sen valvontaa varten kieltäytynyt antamasta tarvittavia tietoja, asiakirjoja tai muuta aineistoa;

 3)

avustus on suoritettu muutoin virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti; tai

 4)

avustusta on käytetty vastoin sille määrättyä käyttötarkoitusta.

Milloin avustuksen ehtoja on muilta osin laiminlyöty, avustus tai osa siitä voidaan määrätä palautettavaksi ja vielä maksamatta olevalta osalta peruutetuksi tai maksatus keskeytettäväksi.

Palautettavalle avustuserälle on maksettava sen nostopäivästä lukien vuotuista korkoa, joka on neljä prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin peruskorko.

Jos avustuksen maksamista seuraavan viiden vuoden aikana avustuksen kohteena olleen omaisuuden käyttö lopetetaan tai sitä olennaisesti vähennetään, avustuksen myöntämisen perusteena ollutta omaisuuden käyttötarkoitusta olennaisesti muutetaan tai omaisuus luovutetaan tai siirtyy muutoin toisen hallintaan taikka vakuutetulle omaisuudelle tapahtuu vahinko eikä omaisuuden arvo ole vähäinen, on avustusta vastaava suhteellinen osa omaisuuden arvosta taikka vakuutus- tai muusta korvauksesta palautettava valtiolle kuuden kuukauden kuluessa edellä tarkoitetusta olosuhteiden muuttumisesta tai vahinkotapahtumasta, jollei ympäristöministeriö erityisestä syystä toisin määrää.

Avustuksen saajan on ilmoitettava hankkeen valvojalle ja ympäristöministeriölle edellä mainitusta olosuhteiden muutoksesta tai avustuksen kohteena olleelle omaisuudelle sattuneesta vahingosta välittömästi tapahtuman jälkeen, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa.

Milloin avustuksen saaja ei ole maksanut palautusta tai korkoa valtiolle määrättyyn eräpäivään mennessä tai avustuksen saaja ei ole tehnyt edellä mainittua ilmoitusta, avustuksen saajan on maksettava valtiolle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia palautettavalle määrälle eräpäivästä tai viimeksi mainitussa tapauksessa olosuhteiden muuttumisesta tai vahinkotapahtumasta lukien.
9 § Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1994.

Helsingissä 23 päivänä helmikuuta 1994

Ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen Ylitarkastaja Hannu Laaksonen