Asetuksen tarkoituksena on ennalta ehkäistä eläintauteja ja estää niiden leviäminen eläinten ja muiden tavaroiden kuljetuksen yhteydessä.

Asetusta sovelletaan eläinten, eläimistä saatavien tuotteiden ja eläimistä peräisin olevien jätteiden sekä eläintauteja mahdollisesti levittävien muiden tavaroiden ja aineiden kuljetukseen.

Lisäksi on noudatettava, mitä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa (488/60) erikseen säädetään.

Hyönteisten välityksellä leviävän eläintaudin yhteydessä 1 momentissa säädetyn tartunta-alueen rajan etäisyys on vähintään 20 kilometriä, suojavyöhykkeen vähintään 100 kilometriä ja valvontavyöhykkeen vähintään 150 kilometriä tartunnan esiintymispaikasta.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta helposti leviäviin kalatauteihin. Näiden tautien esiintymisen yhteydessä voidaan määrätä 8 §:n nojalla alue, jota koskevat tautien leviämisen estämiseksi tarvittavat kuljetusrajoitukset.

Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi päättää tartunta-alueen, suojavyöhykkeen tai valvontavyöhykkeen perustamisesta, jos eläintautilain 3 §:n 2 momentin nojalla helposti leviäväksi eläintaudiksi määrättyä eläintautia on todettu esiintyvän tai perustellusta syystä epäillään esiintyvän Suomessa. Suojavyöhyke tai valvontavyöhyke voidaan perustaa myös siinä tapauksessa, että eläintauti on todettu Suomen rajojen ulkopuolella ja että sen Suomeen leviämisen vaara on ilmeinen.

Tartunta-alueen ja vyöhykkeiden rajoja määrättäessä on otettava huomioon maantieteelliset, hallinnolliset, ekologiset ja epidemiologiset tekijät sekä valvontamahdollisuudet siten, että eläintautien leviäminen voidaan tehokkaimmin estää.

Läänineläinlääkärin on tehtävä eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle esitys tartunta-alueen tai vyöhykkeiden perustamisesta virka-alueelleen, jos 1 momentissa tarkoitetun päätöksen perusteet ovat olemassa.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi antaa määräyksiä eläinten, eläimistä saatavien tuotteiden, eläimistä peräisin olevien jätteiden sekä eläintautia mahdollisesti levittävien muiden tavaroiden ja aineiden kuljetuksen ja muun siirtämisen, kokoamisen, luovuttamisen ja välittämisen kieltämisestä tai rajoittamisesta tartunta-alueella, sen rajojen yli tai sen kautta.

Tartunta-alueella on myös noudatettava eläintautilain nojalla annettuja määräyksiä. Lisäksi on noudatettava, mitä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa säädetään tartunta-alueesta.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi antaa 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuja määräyksiä myös suoja- ja valvontavyöhykkeillä noudatettavista rajoituksista.

Suojavyöhykkeellä on lisäksi noudatettava, mitä helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa säädetään suojavyöhykkeestä.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston on peruutettava tartunta-alueen, suojavyöhykkeen ja valvontavyöhykkeen perustamista koskevat päätöksensä, kun päätösten voimassaolo ei eläintaudin leviämisen estämiseksi enää ole tarpeen.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi määrätä alueen, johon on sovellettava osaston antamia määräyksiä eläintautilain 3 §:n 2 momentin nojalla helposti leviäväksi eläintaudiksi määrätyn kalataudin leviämisen estämiseksi. Määräyksillä voidaan kieltää tai rajoittaa kalojen, niiden osien ja sukusolujen, kaloista peräisin olevan jätteen, kalanviljely- ja kuljetuskaluston, kalanrehun sekä muiden mahdollisesti tartuntaa levittävien tavaroiden ja aineiden kuljetus alueella, sen rajojen yli tai sen kautta.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi perustaa rajoitusalueen, jos eläintautilain 3 §:n 2 momentin nojalla vastustettavaksi eläintaudiksi määrättyä, muuta kuin helposti leviävää eläintautia esiintyy Suomessa ja jos rajoitusalueen perustaminen on tarpeen taudin leviämisen estämiseksi. Rajoitusalueen rajoja määrättäessä on otettava huomioon, mitä 4 §:n 2 momentissa säädetään.

Läänineläinlääkärin on tehtävä eläinlääkintä- ja elintarvikeosastolle esitys rajoitusalueen määräämisestä virka-alueelleen, jos 1 momentissa tarkoitetun päätöksen perusteet ovat olemassa.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto antaa määräykset rajoitusalueella noudatettavista eläinten, eläimistä saatavien tuotteiden ja eläimistä peräisin olevien jätteiden sekä eläintauteja mahdollisesti levittävien muiden tavaroiden ja aineiden kuljetusrajoituksista.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi kala- ja raputautien leviämisen estämiseksi antaa määräyksiä elävien kalojen ja rapujen sekä näiden sukusolujen kuljetuksen rajoittamisesta eri alueiden välillä.

Eläinten kuljetukseen osallistuvan henkilön on pidettävä luetteloa tai muuta vastaavaa tiedostoa nautojen, sikojen, lampaiden, vuohien, siipikarjan ja kalojen kuljetuksesta. Luettelossa on oltava eläinten omistajaa tai haltijaa, lähtö- ja määräpaikkaa sekä mahdollisia välityskeskuksia koskevat tiedot. Luettelo on kuljetuksen päätyttyä säilytettävä yhden vuoden ajan.

Kuljetukseen osallistuvan henkilön on annettava läänineläinlääkärille ja kunnaneläinlääkärille näiden vaatimat tiedot luettelosta.

Kuljetettavat naudat ja siat on merkittävä siten, että ne voidaan tarvittaessa tunnistaa kuljetuksen aikana.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi antaa määräyksiä kuljetusvälineiden puhdistamisesta ja desinfioinnista eläintautien leviämisen estämiseksi. Osasto voi myös määrätä, että kuljetusvälineiden puhdistus ja desinfiointi sekä kalankuljetusautojen vedenvaihto on suoritettava osaston tai sen määräämän viranomaisen hyväksymissä paikoissa.

Läänineläinlääkärin ja kunnaneläinlääkärin on valvottava tämän asetuksen säännösten ja niiden nojalla annettujen määräysten noudattamista virka-alueellaan ja tehtävä valvontaa varten tarvittavia tarkastuksia.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi yksittäistapauksissa myöntää luvan poiketa osaston 5 §:n 1 momentin, 6 §:n 1 momentin sekä 8, 10, 11 ja 14 §:n nojalla antamista määräyksistä tai määrätä lupien myöntämisen läänineläinlääkärin tehtäväksi. Lupia myönnettäessä on otettava huomioon Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet.

Palkkioista ja korvauksista, joita maksetaan tämän asetuksen ja sen nojalla annettujen määräysten perusteella suoritetuista tarkastuksista ja toimenpiteistä, säädetään eläintautilaissa.

Korvauksesta, jonka perusteena on tämän asetuksen tai sen nojalla annettujen määräysten perusteella suoritetusta toimenpiteestä aiheutunut vahinko, säädetään eläintautilaissa ja helposti leviävien eläintautien vastustamisesta annetussa laissa.

Maksusta, joka peritään 16 §:ssä säädetystä poikkeusluvasta, määrätään valtion maksuperustelain (150/92) nojalla.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston 4, 7―9 ja 11 §:n nojalla tekemä päätös tai ilmoitus päätöksen antamisesta on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa. Päätös tulee kuitenkin voimaan sen antamisesta lukien, ellei eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto toisin määrää.

Eläinlääkintä- ja elintarvikeosasto voi antaa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

Tällä asetuksella kumotaan eläinten kuljetuksen rajoittamisesta eläintautien leviämisen ehkäisemiseksi 7 päivänä elokuuta 1981 annettu asetus (572/81).