Tämän lain nojalla voidaan myöntää lopettamistukea yhteensä enintään 80 miljoonaa markkaa henkilöille, jotka vuosina 1995―1998 luopuvat kasvihuonetuotannosta tai omenanviljelystä.

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtii maatalousyrittäjien eläkelaitos, jäljempänä eläkelaitos, ja lopettamistuen toimeenpanoa valvoo ylimpänä viranomaisena maa- ja metsätalousministeriö.

Kasvihuonetuotannolla tarkoitetaan tässä laissa tomaatin, kurkun, salaatin ja koristekasvien viljelyä betonisokkelilla, betonipilareilla tai muulla niihin rinnastettavalla tavalla perustetuissa kasvihuoneissa.

Kasvihuoneyrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka itse työhön osallistuen harjoittaa kasvihuonetuotantoa.

Kasvihuoneyrityksellä tarkoitetaan yhden tai useamman kasvihuoneen muodostamaa yksikköä, jota hallitaan yhtenä kokonaisuutena.

Omenanviljelijällä tarkoitetaan henkilöä, joka itse työhön osallistuen harjoittaa omenanviljelyä.

Lopettamistuen saaminen edellyttää, että kasvihuoneyrityksen kasvihuoneet tuhotaan tai poistetaan muulla siihen rinnastettavalla tavalla pysyvästi viljelykäytöstä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen toimenpiteiden jälkeen kasvihuonetuotannosta poistuneet alueet on mukautettava ympäristöön maisemanhoidolliset näkökohdat huomioon ottaen.

Vaikka kasvihuoneyrittäjä omistaa vain osan kasvihuoneyrityksestä, on lopettamistuen saamisen edellytyksenä, että lopettamistoimenpiteet kohdistetaan koko kasvihuoneyritykseen.

Kasvihuoneyrittäjällä ei ole oikeutta tässä laissa tarkoitettuun lopettamistukeen, jos saman luopumisen perusteella hänelle tai jollekin toiselle henkilölle on myönnetty sukupolvenvaihdoseläke maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain (1317/90), luopumiskorvaus maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain (1330/92) tai luopumistuki maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/94) mukaan.

Kasvihuoneyrittäjän on annettava sitoumus, jossa hän velvoittautuu, mikäli lopettamistuki myönnetään, olemaan pysyvästi harjoittamatta omaan tai yhteiseen lukuun tässä laissa tarkoitettua kasvihuonetuotantoa. Sitoumuksen estämättä kasvihuoneyrittäjällä on oikeus harjoittaa kasvihuonetuotantoa omassa taloudessa tarvittavien kasvihuonetuotteiden viljelemistä varten.

Omenanviljelijällä on oikeus lopettamistukeen, jos hän on harjoittanut kaupallista omenanviljelyä vähintään kymmenen vuoden ajan välittömästi ennen luopumista vähintään 0,5 hehtaarin alalla. Pinta-alaa laskettaessa otetaan huomioon vain sellaiset alueet, joissa omenapuiden lukumäärä hehtaaria kohden on vähintään 400. Lopettamistuen saamisen muista edellytyksistä ja lopettamissitoumuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä edellä tässä laissa kasvihuoneyrittäjästä on säädetty. Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa tarkempia ohjeita siitä, millä tavoin omenanviljelystä tulee luopua.

Lopettamistuen määrä lasketaan yrityskohtaisesti kertakorvauksena ja sen suuruus yhtä kasvihuoneyritystä tai omenaviljelmää kohden saa olla enintään 500 000 markkaa.

Kasvihuoneyrityksen osalta lopettamistuki muodostuu vakiomääräisestä peruskorvauksesta, jonka suuruus on 100 000 markkaa, ja lopettamislisästä, jonka suuruus on 100 markkaa tuotannosta poistuvaa kasvihuoneneliötä kohden.

Omenaviljelmän osalta lopettamistuen määrä on 300 markkaa tuotannosta poistuvaa aaria kohden.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat ohjeet tuotannosta poistuvien alueiden määrittelystä. Maa- ja metsätalousministeriö voi lisäksi erityisestä syystä määrätä, että lopettamistuen määrä lasketaan toisin kuin edellä 2 ja 3 momentissa on säädetty.

Lopettamistukea haettaessa on eläkelaitokselle toimitettava 6 §:ssä tarkoitettu sitoumus. Tuen hakemisesta säädetään tarkemmin asetuksella.

Lopettamistuki maksetaan sen jälkeen kun kasvihuonetuotanto ja omenanviljely on lopetettu edellä 4 ja 7 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Lopettamistuki jaetaan, jollei muuta ole vaadittu, tasan samasta yrityksestä lopettamistukea hakeneiden ja siihen oikeutettujen henkilöiden kesken.

Lopettamistuen maksaminen voidaan hakijan pyynnöstä jaksottaa enintään viidelle vuodelle. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö voi määrätä, että lopettamistuen maksaminen on jaksotettava myös muissa tapauksissa.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, voidaan edellä 4 §:ssä tarkoitettujen toimenpiteiden suorittamista varten tarvittava osa lopettamistuesta suorittaa ennakkoon, jos sanottujen toimenpiteiden suorittaminen ei muutoin ole mahdollista.

Lopettamistuki peritään takaisin, jos edellä 6 §:ssä tarkoitettua sitoumusta ei ole noudatettu.

Jos 1 momentissa tarkoitettua sitoumuksen laiminlyöntiä on pidettävä vähäisenä taikka painavat kohtuusnäkökohdat sitä muutoin puoltavat, voidaan lopettamistuki periä takaisin vain osittain. Erityisestä syystä voidaan päättää, että lopettamistuki jätetään perimättä kokonaan takaisin.

Takaisinperittävästä lopettamistuesta on maksettava kymmenen prosentin vuotuinen korko eläkelaitoksen päätöksen antamisesta lukien.

Lopettamistukea saaneella on oikeus saada eläkelaitokselta sitova ennakkopäätös siitä, aiheuttaako hänen tai lopettamisen kohteena olleen kasvihuoneyrityksen tai omenaviljelmän omistajan suunnittelema toimenpide lopettamistuen takaisinperimisen tämän pykälän mukaan.

Eläkelaitoksen tämän lain nojalla antamaan päätökseen saa hakea muutosta työntekijäin eläkelain (395/61) 20 §:ssä tarkoitetulta eläkelautakunnalta siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään. Sosiaali- ja terveysministeriön maatalousyrittäjien eläkelain 18 §:n 1 momentin nojalla määräämät eläkelautakunnan jäsenet toimivat sekä yrittäjien eläkelain että maatalousyrittäjien eläkelain mukaan vakuutettujen edustajina myös tätä lakia sovellettaessa.

Muutosta tämän lain nojalla annettuun eläkelautakunnan päätökseen sekä eläkelaitoksen ja eläkelautakunnan päätöksen poistamista saa hakea vakuutusoikeudelta siten kuin työntekijäin eläkelaissa säädetään. Niiden asioiden käsittelyä varten, joihin tätä lakia on sovellettava, toimivat vakuutusoikeudessa siitä annetussa laissa tarkoitettuina maallikkojäseninä valtioneuvoston maatalousyrittäjien eläkelain 18 §:n 2 momentin nojalla määräämät edustajat.

Tästä laista aiheutuvat lopettamistuki- ja hoitokustannukset maksetaan valtion varoista.

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa eläkelaitoksen esityksestä ne perusteet, joiden mukaan 1 momentissa tarkoitetut hoitokulut lasketaan.

Valtion tulee, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, suorittaa kunakin vuotena ennakkona määrä, joka vastaa 1 momentin mukaisesti valtion suoritettavaksi arvioitua määrää.

Jollei tästä laista muuta johdu, on lopettamistuesta soveltuvin osin voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 16 §:ssä, 17 a §:ssä, 18 §:n 2 ja 3 momentissa, 19 b §:n 1 ja 2 momentissa, 19 d, 20, 21 ja 21 a―21 e §:ssä sekä maatalousyrittäjien eläkelain 16, 17 ja 18 §:ssä ja 19 §:n 5 momentissa säädetään.

Eläkelaitoksella on oikeus saada eläketurvakeskukselta ja yrittäjien eläkelaissa tarkoitettua toimintaa harjoittavilta eläkelaitoksilta maksutta tämän lain nojalla käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.