Lain tavoitteena on edistää Suomen maa- ja puutarhatalouden täysimääräistä yhdentymistä Euroopan yhteisön yhteiseen maatalouspolitiikkaan sekä turvata maa- ja puutarhatalouden ylläpitäminen Suomessa.

Tämän lain nojalla voidaan myöntää maa- ja   puutarhataloudelle valtion varoista Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen mukaista siirtymäkauden tukea, pohjoista tukea ja kansallista erityistukea valtion talousarviossa osoitetuista määrärahoista. Valtion talousarvioon otetaan määrärahat kansallisia tukia varten Euroopan yhteisöjen komission (jäljempänä komissio) antaman luvan mukaisina. Tätä lakia ei sovelleta maa- ja puutarhatalouden investointitukiin, Euroopan yhteisön osarahoittamiin tukiin eikä teollisuuden, Valtion viljavaraston, kaupan ja maatilojen varastojen arvonalennusten johdosta maksettaviin korvauksiin.

Valtioneuvosto päättää tämän lain nojalla maksettavista tukimuodoista, tukien määristä ja jakoperusteista, tukien maksamisen edellytyksistä ja tukien kestoajoista, ellei tukien kestoajoista säädetä erikseen tässä laissa. Tuen käyttöönottaminen edellyttää lisäksi komission lupaa.

Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa yksityiskohtaisista tuen jakoperusteista ja maksatuksista tarkempia määräyksiä.

Kansallisten tukien muuttamista koskevien esitysten tekemisestä komissiolle neuvotellaan ja sovitaan valtion ja maataloustuottajien keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa. Neuvottelut aloitetaan viipymättä toisen osapuolen pyynnöstä. Valtioneuvoston yleisistunto määrää valtion edustajat neuvotteluihin.

Mikäli sopimusta ei saada aikaan valtioneuvoston erikseen asettamaan määräaikaan mennessä, valtioneuvoston yleisistunto kuitenkin päättää esitysten tekemisestä komissiolle.

Neuvotteluissa voidaan käsitellä myös muita kuin kansalliseen tukeen liittyviä kysymyksiä.

Tukien määrää tai niiden myöntämisen edellytyksiä muutetaan lisäksi komission tekemän päätöksen perusteella siten kuin Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyssä sopimuksessa määrätään.

Yhteisen maatalouspolitiikan soveltamisalaan kuuluvien perusmaatalous- ja puutarhatuotteiden tuottajille voidaan myöntää siirtymäkauden tukea. Tukea voidaan myöntää alenevasti vuosina 1995―1999 sekä vuoden 1999 koko tuotannolle. Tuet voidaan eriyttää aluekohtaisesti.

Edellä 1 momentissa mainittujen tukien lisäksi voidaan myöntää tukia, jotka eivät liity erityiseen tuotantoon.

Maa- ja puutarhatalouden ylläpitämiseksi voidaan myöntää pitkäaikaista tukea. Tukea voidaan myöntää 62. leveyspiirin pohjoispuolella sijaitsevilla maatalousalueilla ja sen eteläpuolella sijaitsevalla komission hyväksymällä alueella. Tuet voidaan eriyttää aluekohtaisesti.

Sellaisten vakavien vaikeuksien poistamiseksi, jotka aiheutuvat maa- ja puutarhataloudelle Suomen liittymisestä Euroopan unioniin, voidaan, ottaen huomioon Euroopan unionin jäsenyydestä aiheutuvat velvoitteet, myöntää tukea tämän lain nojalla.

Tuen myöntämisessä, maksamisessa, takaisinperinnässä ja valvonnassa noudatetaan maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annettua lakia (1336/92). Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkempia määräyksiä valvonnassa noudatettavasta menettelystä.

Tämän lain nojalla annettujen säännösten tai määräysten nojalla tehtyyn päätökseen saa hakea muutosta siinä järjestyksessä kuin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa säädetään.