Telepalvelun myynnistä suoritetaan valtiolle veroa sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Verovelvollisen on suoritettava veroa telepalvelun verottoman myyntihinnan perusteella.

Telepalvelun myyntinä pidetään teletoimintalaissa tarkoitetun luvan tai ilmoituksen varaisen teletoiminnan harjoittamista korvausta vastaan. Telepalvelun myyntinä ei pidetä yleisradiolähetystoiminnan harjoittamista.

Vero on yhdeksän prosenttia veron perusteesta.

Veroa ei ole suoritettava Suomeen saapuvasta eikä läpikulkevasta teleliikenteestä.

Veroa ei ole suoritettava myöskään verovelvollisten välisistä maksuista, joista vero on suoritettu.

Verohallituksen tehtävänä on verotuksen yleinen valvonta.

Lääninveroviraston tehtävänä on veron suorittamisen ja maksamisen valvonta, veron määrääminen sekä ennakkotiedon antaminen ja veronkanto.

Verovelvollisia koskevat asiat kuuluvat sen lääninveroviraston käsiteltäviin, jonka toimialueella verovelvollisen verotuslaissa (482/58) tarkoitettu kotikunta on. Jos verovelvollisella ei ole Suomessa kotikuntaa, Uudenmaan lääninverovirasto käsittelee asian.

Vero maksetaan lääninverovirastolle kalenterikuukauden aikana suoritettujen telepalvelujen myyntihintojen yhteismäärän perusteella viimeistään kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden viimeisenä päivänä. Jos mainittu päivä on pyhäpäivä tai lauantai, veron saa maksaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen.

Verovelvollisen on veron maksamisen yhteydessä annettava lääninverovirastolle kuukausi-ilmoitus. Verohallitus määrää kuukausi-ilmoituksessa annettavat tiedot ja tietojen antotavan.

Verovelvollinen, joka on maksanut kalenterikuukaudelta liikaa veroa, saa korjata virheen vähentämällä liikaa maksetun veron määrän seuraavan kalenterikuukauden maksuerästä.

Jos verovelvollinen ei ole tehnyt 1 momentissa tarkoitettua korjausta, lääninverovirasto palauttaa liikaa maksetun veron hakemuksesta. Hakemus on tehtävä lääninverovirastolle viimeistään vuonna 1997.

Lääninverovirasto voi antaa verovelvolliselle hakemuksesta ennakkotiedon siitä, miten lakia on sovellettava.

Hakemuksessa on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkotietoa haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys.

Ennakkotieto annetaan määräajaksi. Lainvoiman saanutta ennakkotietoa noudatetaan ennakkotiedon saajan vaatimuksesta sitovana siltä ajalta, jolle se on annettu.

Jos veroa ei ole maksettu 7 §:ssä säädetyssä määräajassa, lääninverovirasto määrää maksamatta olevan veron verovelvollisen maksettavaksi. Maksuunpano on toimitettava viimeistään vuonna 1995.

Jos veroa ei ole maksettu 7 §:ssä säädetyssä määräajassa tai jos veroa on suoritettu ilmeisesti liian vähän eikä verovelvollinen ole kehotuksesta huolimatta antanut maksuunpanoa varten tarvittavia tietoja, lääninveroviraston on toimitettava 11 §:n mukainen maksuunpano arvioimalla.

Arviota toimitettaessa on otettava huomioon verovelvollisen toiminnan laatu ja laajuus, suoritetun veron määrä sekä verovelvollisen aikaisempi toiminta ja siinä tapahtuneet muutokset. Lisäksi on verrattava verovelvollisen toimintaa muiden samanlaatuisissa olosuhteissa toimivien verovelvollisten toimintaan.

Verovelvolliselle on ennen veron määräämistä varattava tilaisuus selvityksen antamiseen veron määräytymistä koskevasta laskelmasta sekä niistä seikoista, joiden vuoksi vero aiotaan määrätä arvion mukaan.

Edellä 11 §:n säädetyn määräajan jälkeen voidaan toimittaa jälkiverotus. Jälkiverotuksin verovelvollisen maksettavaksi on määrättävä se vero, joka on jäänyt maksamatta tai on palautettu liikaa sen johdosta, että verovelvollinen on jättänyt antamatta ilmoituksen tai antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän ilmoituksen, muun tiedon tai asiakirjan. Jälkiverotus voidaan toimittaa vuosina 1996-1998.

Verovelvolliselle on ennen jälkiverotuksen toimittamista varattava tilaisuus selvityksen antamiseen.

Veronkorotus määrätään vain siitä verosta, jota 1 momentissa tarkoitettu puutteellisuus tai vaillinaisuus on koskenut.

Jos kalenterikuukaudelta maksettavaa veroa ei ole maksettu 7 §:ssä säädetyssä määräajassa, määrätään maksamatta jääneelle verolle veronlisäystä.

Veronlisäystä määrätään markka sadalta markalta jokaiselta kalenterikuukaudelta siitä päivästä, jona vero olisi viimeistään pitänyt maksaa, verolle määrättävää eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun.

Jos verovelvollinen maksaa kalenterikuukaudelta maksettavaa veroa ilman maksuunpanoa 7 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen, hänen on veron maksamisen yhteydessä oma-aloitteisesti maksettava veronlisäystä siitä päivästä, jona vero olisi viimeistään pitänyt maksaa, sen kuukauden loppuun, jona vero maksetaan. Jos verovelvollinen ei oma-aloitteisesti maksa veronlisäystä, lääninverovirasto maksuunpanee veronlisäyksen.

Veron kannossa, perimisessä ja palauttamisessa noudatetaan veronkantolain (611/78) säännöksiä.

Jos lääninverovirasto verovelvollisen hakemuksesta, valituksen johdosta tai muutoin toteaa, että sen päätös on verovelvollisen vahingoksi virheellinen, lääninveroviraston on oikaistava päätöksessä oleva virhe ja maksettava verovelvolliselle virheen johdosta liikaa maksettu tai palauttamatta jäänyt vero, jollei asiaa ole valitukseen annetulla päätöksellä ratkaistu.

Oikaisu voidaan tehdä vuosina 1994-1997 tai verovelvollisen mainitun ajan kuluessa tekemän vaatimuksen perusteella myöhemminkin.

Jos lääninverovirasto oikaisee päätöstään verovelvollisen vaatimuksen mukaisesti, 18 §:ssä tarkoitettu valitus raukeaa. Siltä osin kuin lääninverovirasto katsoo, että verovelvollisen valituksessaan esittämä vaatimus ei anna aihetta lääninveroviraston päätöksen oikaisemiseen, lääninveroviraston on annettava valituksen johdosta lausuntonsa ja toimitettava asian käsittelyssä syntyneet asiakirjat viipymättä lääninoikeuteen.

Lääninveroviraston tämän lain nojalla tekemään päätökseen haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen. Valtion puolesta valitusoikeus on lääninverovirastossa olevalla valtionasiamiehellä.

Muutoksenhaussa noudatetaan muutoksenhausta hallintoasioissa annetun lain (154/50) säännöksiä.

Päätökseen, jolla lääninverovirasto on päättänyt olla antamatta ennakkotietoa, ei saa hakea muutosta valittamalla.

Verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain (367/61) perustevalitusta koskevia säännöksiä ei sovelleta tässä laissa tarkoitettuihin asioihin.

Verovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi tai muutoin pidettävä sellaista kirjaa, että siitä saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot.

Verovelvollisen on lääninveroviraston tai verohallituksen asianomaisen virkamiehen kehotuksesta annettava tietoja sekä esitettävä tarkastettavaksi kirjanpitonsa ja muut asiakirjat, jotka saattavat olla tarpeen verotusta tai verotarkastusta toimitettaessa tai muutoksenhakua käsiteltäessä.

Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen sisältö tai muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, tai jos on ryhdytty muuhun toimenpiteeseen ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että verosta vapauduttaisiin, verotuksessa on meneteltävä asian varsinaisen luonteen mukaisesti.

Salassapitovelvollisuudesta on voimassa, mitä verotuslain 132 ja 133 §:ssä säädetään.

Rangaistus veron lainvastaisesta välttämisestä ja sen yrittämisestä säädetään rikoslain 29 luvun 1-3 §:ssä.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.