Tätä lakia sovelletaan hevoseläinten (jäljempänä hevosten) jalostus- ja kilpailutoimintaan sekä hevosten ja näiden alkioiden ja sukusolujen käsittelyyn, kauppaan, maahan tuontiin, kauttakulkuun ja vientiin.

Hevosen polveutumista ja jalostusarvoa koskevien tietojen rekisteröimistä varten voidaan perustaa kantakirjoja tai vastaavia rekistereitä (kantakirja). Kantakirjan pitäjänä saa toimia maa- ja metsätalousministeriön hyväksymä jalostustoimintaa harjoittava yhteisö (jalostusjärjestö) taikka ministeriön määräämä viranomainen.

Yhteisö on hyväksyttävä kantakirjan pitäjäksi, jos se huolehtii asianmukaisesti hevosia koskevien tietojen rekisteröinnistä ja edistää jalostustoimintaa ja täyttää muut maa- ja metsätalousministeriön määräämät hyväksymisen edellytykset. Hyväksyminen voidaan peruuttaa, jos hyväksymisen edellytyksiä ei enää ole olemassa tai jos yhteisön toiminnasta on annettu vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset kantakirjan pitämisen edellytyksistä ja jalostusjärjestön hyväksymisestä. Ministeriö vahvistaa jalostusjärjestön esityksestä myös kunkin hevosrodun jalostusohjesäännön. Ohjesäännössä määrätään hevosen perinnöllisen arvon määrittämisestä, hevosen kantakirjaan hyväksymisen vaatimuksista, rekisteritodistuksesta ja alkuperätodistuksesta.

Hevosta ei saa kieltäytyä merkitsemästä kantakirjaan, jos se täyttää jalostusohjesäännössä määrätyt kantakirjaan ottamisen edellytykset.

Toimintaa, jonka tarkoituksena on harjoittaa hevosten keinosiemennystä taikka alkioiden tai sukusolujen keräämistä, käsittelyä tai siirtoa eläimestä toiseen (eläinten keinollinen lisääminen), saa harjoittaa vain maa- ja metsätalousministeriön luvalla. Lupaa ei tarvita, jos hevosten omistaja tai haltija itse keinosiementää hevosia käyttäen omistamansa tai hallitsemansa oriin siemennestettä.

Hevosten keinollisessa lisäämisessä, johon tarvitaan lupa, on noudatettava maa- ja metsätalousministeriön määräyksiä hevosten jalostustasoa, henkilökunnan ammattitaitoa ja toimitiloja koskevista vaatimuksista sekä ministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston määräyksiä sukusolujen ja alkioiden laadusta, eläintautien vastustamisesta ja näihin liittyvästä toiminnan järjestämisestä.

Lupa hevosten keinolliseen lisäämiseen on myönnettävä, jos toiminta täyttää 2 momentin nojalla määrätyt vaatimukset. Lupaan voidaan liittää valvonnan kannalta tarpeellisia ehtoja. Lupa myönnetään määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi. Lupa voidaan peruuttaa, jos toiminta ei enää täytä luvan myöntämisen edellytyksiä tai eläintautilain nojalla säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia, jos lupaehtoja ei noudateta tai jos toiminnasta on annettu vääriä tai harhaanjohtavia tietoja.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräykset luvan hakemisessa noudatettavasta menettelystä.

Maa- ja metsätalousministeriön asiana on valvoa, että hevoskilpailuja koskevat säännöt eivät ole ristiriidassa Euroopan talousaluetta (ETA) koskevien säännösten ja muiden Suomen hyväksymien kansainvälisten sopimusten kanssa. Sääntöjen tulee koskea kilpailuihin osallistumiselle asetettavia enimmäis- tai vähimmäisvaatimuksia, kilpailujen arvostelemista ja palkintoja, joita kilpailuista saattaa kertyä.

Kilpailusäännöt eivät saa olla Suomessa eivätkä, 7 §:ssä säädetyin poikkeuksin, myöskään muualla Euroopan talousalueella rekisteröityjä hevosia syrjiviä.

Syrjintäkiellon estämättä saadaan palkintorahoista maa- ja metsätalousministeriön määräämä osuus varata jalostustoiminnan turvaamiseen, kehittämiseen ja parantamiseen.

Myytäessä jalostushevosia, niiden alkioita ja sukusoluja tulee myyjän antaa ostajalle jalostushevosen rekisteritodistus tai alkuperätodistus. Todistuksen tulee olla kantakirjan pitäjän tai viranomaisen antama.

Hevosia taikka näiden alkioita tai sukusoluja saadaan tuoda maahan vain maa- ja metsätalousministeriön luvalla. Lupa voidaan myöntää, jos se hevosjalostuksen ja -kasvatuksen sekä kilpailu- ja harrastustoiminnan tavoitteet huomioon ottaen on perusteltua.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua lupaa ei tarvita Euroopan talousalueelta tuotavien jalostushevosten tai näiden alkioiden ja sukusolujen sekä kilpailuhevosten maahantuontiin, jos maahantuonnin yhteydessä esitetään Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion viranomaisen tai sen hyväksymän jalostus- tai kilpailujärjestön antama rekisteritodistus tuotavasta hevosesta tai jalostukseen tarkoitettujen alkioiden ja sukusolujen luovuttajahevosesta.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetun luvan myöntämisen edellytyksistä sekä luvan hakemisessa ja maahantuonnissa noudatettavasta menettelystä ja tuontitarkastuspaikoista. Ennen päätöstään tuontivaatimuksista ministeriön on kuultava hevostalouden keskusjärjestöjä.

Maa- ja metsätalousministeriö voi hevostalouden keskusjärjestöjä kuultuaan asettaa määrällisiä rajoituksia edellä 2 momentissa tarkoitetulle tuonnille, jos se hevoskasvatuksen tavoitteet huomioon ottaen on tarpeen.

Hevosten sekä niiden alkioiden ja sukusolujen maastavienti tai kauttakulku Euroopan talousalueelle edellyttää 9 §:ssä säädettyjä asiakirjoja ja todistuksia.

Suomen kautta Euroopan talousalueen ulkopuolelle vietävät hevoset sekä niiden alkiot ja sukusolut eivät tarvitse 9 §:ssä säädettyä maahantuontilupaa.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitetusta viennistä ja vientitarkastuspaikoista.

Maa- ja metsätalousministeriö valvoo hevosten jalostusta, maahantuontia, vientiä, kauppaa ja kilpailutoimintaa. Ministeriön ohella tullilaitos valvoo 9 ja 10 §:ssä tarkoitettua maahantuontia, vientiä ja kauttakulkua.

Ministeriöllä on oikeus tarvittaessa saada virka-apua muilta viranomaisilta.

Hevostalouden keskusjärjestöjä voidaan käyttää apuna maahantuonnin ja keinollisen lisäämisen valvontatehtävissä.

Maa- ja metsätalousministeriöllä tai sille virka-apua antavalla viranomaisella on oikeus valvontaa varten tarkastaa 5 §:ssä tarkoitettua toimintaa ja kirjanpitoa.

Jos hevosen taikka sen sukusolujen tai alkioiden maahantuonti tai kauttakulku ei ole 9 tai 10 §:n nojalla sallittua taikka hevonen ei vastaa maahantuontilupaa, hevonen taikka sukusolut tai alkiot on palautettava. Sukusolut tai alkiot voidaan myös hävittää. Maahantuoja vastaa palautus- ja hävittämiskustannuksista.

Henkilö, joka tässä laissa tarkoitettua tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja elinkeinonharjoittajan liike- tai ammattisalaisuudesta tai taloudellisesta asemasta, ei saa niitä paljastaa eikä käyttää omaksi tai toisen hyödyksi, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, tähän suostu.

Joka tahallaan laiminlyö mitä 5 §:ssä on säädetty eläinten keinollisesta lisäämisestä, syyllistyy laittomaan maahantuontiin tai 4, 6 ja 7 §:ssä säädettyyn syrjintään taikka rikkoo 14 §:ssä tarkoitetun salassapitovelvollisuuden, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, hevostalousrikkomuksesta sakkoon.

Ilmoitus syyteharkintaan saattamiseksi voidaan jättää tekemättä sellaisesta rikkomuksesta, jota on kokonaisuutena pidettävä vähäisenä.

Hevostalouden keskusjärjestöjen palveluksessa oleville henkilöille voidaan suorittaa valvontatehtävistä palkkiota ja kustannusten korvausta valtion talousarvion rajoissa. Palkkioiden ja korvausten suorittamisesta ja perusteista määrää maa- ja metsätalousministeriö.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanoon liittyvistä menettelyä ja tekniikkaa koskevista asioista.