Suomen markassa on sata penniä.

Laillisia maksuvälineitä ovat setelit ja metallirahat, jotka on laskettu liikkeeseen tämän lain mukaisesti.

Markan ulkoinen arvo määritellään Euroopan yhteisöjen jäsenvaltioiden valuuttojen kurssien perusteella.

Valtioneuvosto vahvistaa Suomen Pankin esityksestä markan ulkoisen arvon laskentaperusteet ja sen vaihtelualueen rajat. Esityksen tekemisestä päättävät eduskunnan pankkivaltuusmiehet Suomen Pankin johtokunnan ehdotuksen perusteella.

Suomen Pankki huolehtii siitä, että markan ulkoinen arvo pysyy vaihtelualueen rajoissa. Vakavan häiriön sattuessa valuuttamarkkinoilla Suomen Pankilla on kuitenkin oikeus tilapäisesti olla noudattamatta vaihtelualueen rajoja. Valtioneuvosto voi Suomen Pankin esityksestä pysyttää pankin sanotun oikeuden olemaan voimassa toistaiseksi. Nämä asiat on niin pian kuin mahdollista saatettava valtioneuvoston käsiteltäviksi siten kuin 1 momentissa säädetään.

Valtioneuvosto voi myös omasta aloitteestaan ottaen huomioon raha- ja valuuttamarkkinoiden tilan peruuttaa oikeuden olla toistaiseksi noudattamatta vaihtelualueen rajoja. Ennen päätöksentekoa valtioneuvoston on pyydettävä Suomen Pankin lausunto asiasta. Peruutuksen johdosta Suomen Pankin on tehtävä esitys valtioneuvostolle uusiksi vaihtelualueen rajoiksi tai ryhdyttävä noudattamaan valtioneuvoston viimeksi vahvistamia vaihtelualueen rajoja. Lausunto on annettava ja esitys tehtävä 1 momentissa säädetyssä järjestyksessä.

Valtioneuvoston on käsiteltävä 4 §:ssä tarkoitetut asiat kiireellisinä sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Suomen Pankin esitykset on joko muuttamattomina hyväksyttävä tai hylättävä. Asiat on pidettävä salassa, kunnes valtioneuvoston päätös on tehty.

Suomen Pankilla on yksinoikeus setelien antoon.

Setelien nimellisarvoista ja ominaisuuksista päättää Suomen Pankki.

Valtiolla on yksinoikeus lyöttää metallirahaa omaan lukuunsa.

Metallirahojen nimellisarvoista ja ominaisuuksista päättää valtiovarainministeriö pyydettyään asiasta lausunnon Suomen Pankilta.

Valtiovarainministeriö päättää tarvittaessa maksujen pennimäärien pyöristämisestä.

Metallirahaa lyödään niin paljon kuin Suomen Pankki ilmoittaa sitä tarvittavan rahaliikkeessä. Rahat laskee liikkeeseen Suomen Pankki. Valtiovarainministeriö luovuttaa rahat Suomen Pankille nimellisarvosta liikkeeseen laskemista varten.

Suomen Pankki ja valtiovarainministeriö voivat sopia metallirahan liikkeeseen laskemisessa sovellettavasta menettelystä.

Suomen Pankin on otettava vastaan seteleitä ja metallirahaa rajoituksetta. Muut eivät ole velvollisia ottamaan vastaan samassa maksussa metallirahaa enempää kuin 50 kappaletta.

Rahaa, joka on huomattavasti vahingoittunut, ei tule käyttää maksuvälineenä, eikä sitä tarvitse hyväksyä maksuksi.

Rikkinäisen setelin Suomen Pankki on velvollinen ottamaan vastaan nimellisarvosta, jos setelistä on yhtenä kappaleena jäljellä enemmän kuin puolet. Muissa tapauksissa Suomen Pankki päättää, ottaako se setelin vastaan ja maksaako se siitä nimellisarvon tai vähemmän.

Suomen Pankki on velvollinen ottamaan vastaan vahingoittuneen metallirahan, jos se voidaan varmasti todeta oikeaksi.

Valtio vastaa Suomen Pankille palautettujen metallirahojen lunastuksesta niiden nimellisarvosta.

Suomen Pankki voi antaa pankeille ja muille rahalaitoksille sekä vastaaville yhteisöille rahan käsittelyä koskevia määräyksiä ja ohjeita.

Suomen Pankki voi päättää setelien ja valtiovarainministeriö metallirahojen lakkauttamisesta laillisina maksuvälineinä.

Suomen Pankki on kuitenkin velvollinen lunastamaan nimellisarvosta kymmenen vuoden ajan edellä 1 momentissa tarkoitetun päätöksen voimaantulosta ne setelit ja metallirahat, jotka eivät enää ole laillisia maksuvälineitä.

Valtiolla on vastaavasti velvollisuus lunastaa Suomen Pankin 2 momentin mukaisesti lunastamat metallirahat vuoden kuluessa mainitussa lainkohdassa säädetyn määräajan päättymisestä.

Edellä 6 §:n 2 momentissa, 7 §:n 2 momentissa, 8 §:ssä ja 14 §:n 1 momentissa tarkoitetut Suomen Pankin ja valtiovarainministeriön päätökset julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa. Edellä 14 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös on julkaistava vähintään kuusi kuukautta ennen päätöksen voimaantuloa, jollei erityisestä syystä muuta johdu.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1993.

Edellä 16 §:n 2 momentin 1 kohdassa mainitun kumotun rahalain nojalla markan ulkoista arvoa koskevien asioiden käsittelystä valtioneuvostossa 13 päivänä marraskuuta 1992 annettu asetus (998/92) sekä markan ulkoisesta arvosta 7 päivänä kesäkuuta 1991 annettu valtioneuvoston päätös (882/91) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen jäävät tämän lain estämättä edelleen voimaan.

Valtioneuvoston kumotun rahalain nojalla 13 päivänä marraskuuta 1992 toistaiseksi pysyttämä Suomen Pankin oikeus olla noudattamatta markan ulkoisen arvon vaihtelualueen rajoja jää niin ikään edelleen voimaan.

Kumotun rahalain nojalla 12 päivänä huhtikuuta 1991 annettu metalliraha-asetus (676/91) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen tulee 16 §:n 2 momentin estämättä voimaan niin kuin asetuksen 11 §:ssä säädetään.

Setelit ja metallirahat, jotka ovat laillisia maksuvälineitä ennen tämän lain voimaantuloa annettujen säännösten nojalla, pysyvät edelleen laillisina maksuvälineinä, kunnes 14 §:n 1 momentin nojalla toisin määrätään.

Ennen vuotta 1963 voimaan tulleiden säännösten mukainen markka vastaa yhtä tämän lain mukaista penniä. Vastaavasti ennen vuotta 1963 voimaan tulleiden säännösten mukaiset setelit ja metallirahat ovat nimellisarvoltaan sadasosa tämän lain mukaisista maksuvälineistä.

Sovellettaessa 2 momenttia noudatetaan edelleen 16 §:n 2 momentin 2 kohdassa kumottua rahalain voimaansaattamisesta annettua lakia ja sen nojalla annettuja määräyksiä, jollei voimassa olevista säännöksistä tai määräyksistä muuta johdu.