Vakuutuksenvälittäjällä tarkoitetaan tässä laissa jokaista, joka ammattimaisesti välittää toimeksiantajilleen useiden toisistaan riippumattomien vakuutuksenantajien tarjoamia vakuutuksia.

Vakuutuksenvälittäjänä saa toimia ainoastaan sellainen vakuutuksenantajista riippumaton luonnollinen henkilö tai yhteisö, joka on merkitty sosiaali- ja terveysministeriön vakuutuksenvälittäjistä pitämään rekisteriin ( vakuutuksenvälittäjärekisteri).

Vain vakuutuksenvälittäjärekisteriin merkitty välittäjä saa käyttää toiminimessään tai muuten toimintaansa osoittamaan nimitystä vakuutuksenvälittäjä tai vakuutusmeklari.

Tämä laki ei koske vakuutuksenantajan harjoittamaa vakuutusten välittämistä eikä jälleenvakuutusten välittämistä. Pelkästään vakuutuksenvälittäjäksi rekisteröidyn yhteisön lukuun vakuutuksia välittäviin luonnollisiin henkilöihin ei sovelleta tämän lain 2, 4 ja 6-14 §:ää, 15 §:n 3 ja 4 momenttia eikä 18 §:ää.

Vakuutuksenvälittäjällä on oltava liiketoimintaansa varten kiinteä toimipaikka Suomessa.

Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua vakuutusta ei vaadita, jos henkilö välittää vakuutuksia yksinomaan 4 §:ssä tarkoitetun yhteisön lukuun.

Rekisteriin merkittävien tietojen muutoksista on viipymättä ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle.

Rekisteriin tehdyistä merkinnöistä ja niihin liittyvistä asiakirjoista on jokaisella oikeus saada tietoja.

Vakuutuksenvälittäjän on ennen liiketoiminnan aloittamista tehtävä kaupparekisterilaissa (129/79) säädetty perusilmoitus.

Toimeksiantosopimus on tehtävä kirjallisesti kahtena kappaleena, joista toinen jää toimeksiantajalle ja toinen vakuutuksenvälittäjälle. Välittäjä ei voi vedota sopimusehtoon, jota ei ole merkitty toimeksiantosopimukseen tai josta ei ole muutoin kirjallisesti sovittu.

Toimeksiantosopimuksesta on käytävä ilmi toimeksiannon sisältö, sopimuksen voimassaoloaika ja vakuutuksenvälittäjälle maksettavan palkkion määräytymisperusteet.

Vakuutuksenvälittäjän on suoritettava hänelle annetut tehtävät ammattitaitoisesti ja huolellisesti sekä kaikessa toiminnassaan noudatettava hyvää vakuutuksenvälitystapaa. Erityisesti hänen on toimeksiantosopimuksen mukaisessa laajuudessa selvitettävä toimeksiantajansa vakuutusturvan tarve ja tämän pohjalta tehtävä ehdotuksensa vakuutustarpeen kattamiseksi toimeksiantajan etujen vaatimalla tavalla.

Vakuutuksenvälittäjän on tehtävässään huolehdittava siitä, että toimeksiantaja ennen vakuutussopimuksen päättämistä saa kaikki toimeksiantajan vakuutustarpeen arvioinnin ja vakuutuksen valitsemisen kannalta tarpeelliset tiedot kuten tietoja tarjolla olevista vakuutusmuodoista, vakuutusmaksuista ja vakuutusehdoista. Tietoja annettaessa välittäjän tulee kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin.

Tietoja ei tarvitse antaa, jos toimeksiantaja ei halua tietoja tai jos niiden antaminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta.

Toimeksiantajalle tai vakuutuksenantajalle kuuluvat raha- ja muut varat on pidettävä erillään vakuutuksenvälittäjän omista varoista sekä säilytettävä luotettavalla tavalla ja viipymättä toimitettava vastaanottajalle.

Edellä 1 momentissa mainittujen velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi vakuutuksenvälittäjän on otettava sosiaali- ja terveysministeriön hyväksymä vakuutus tai asetettava ministeriön hyväksymä vakuus.

Vakuutuksenvälittäjän on ilmoitettava toimeksiantajalleen, maksaako vakuutuksenantaja palkkiota vakuutuksen välittämisestä, sekä toimeksiantajan pyynnöstä palkkion määrä.

Vakuutuksenantaja voi maksaa vakuutuksenvälittäjälle palkkiota sellaisten lakisääteisten vakuutusten välittämisestä, joiden vakuutusmaksujen laskuperusteet sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa, ainoastaan vakuutuksenantajan hakemuksesta ministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö voi kuitenkin tarvittaessa määrätä edellä tässä momentissa tarkoitettuihin palkkioihin sovellettavat perusteet.

Sopimusehto, joka poikkeaa 7-11 §:n säännöksistä toimeksiantajan vahingoksi, on mitätön.

Jos vakuutuksenvälittäjä on toiminut toimeksiantosopimuksen vastaisesti taikka tahallisesti tai huolimattomuudesta laiminlyönyt, mitä hänelle sopimuksen tai tämän lain 7-11 §:n perusteella kuuluu, hän on velvollinen korvaamaan siitä aiheutuneen vahingon.

Jos vakuutuksenvälittäjä on jättänyt toimeksiantajalle antamatta tarpeellisia tietoja vakuutuksesta tai antanut hänelle siitä virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, vakuutuksenvälittäjän on korvattava vahinko, joka aiheutuu siitä, ettei vakuutussopimus ole sen sisältöinen kuin toimeksiantajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Tämän pykälän mukainen oikeus korvaukseen on toimeksiantajalla sekä muulla henkilöllä, jonka oikeutta toimeksianto tai vakuutus koskee ja joka kärsii välittäjän virheellisen menettelyn vuoksi vahinkoa.

Sopimusehto, joka poikkeaa tämän pykälän säännöksistä toimeksiantajan tai 3 momentissa tarkoitetun muun korvaukseen oikeutetun vahingoksi, on mitätön kuluttajaa kohtaan sekä sellaista elinkeinonharjoittajaa kohtaan, joka huomioon ottaen hänen elinkeinotoimintansa laatu ja laajuus sekä olosuhteet muutoin on rinnastettavissa kuluttajaan.

Tämän lain 13 §:ään perustuva korvauskanne on nostettava kolmen vuoden kuluessa siitä, kun vahingon kärsinyt sai tiedon vahingosta, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta.

Vakuutuksenvälittäjien valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriölle, jolla on oikeus tarkastaa vakuutuksenvälittäjien toimintaa.

Vakuutuksenvälittäjän on vaadittaessa annettava ministeriölle kaikki valvontaa varten tarvittavat asiakirjat, tiedot ja selvitykset.

Liiketoiminnan aloittamisesta ja lopettamisesta on viipymättä ilmoitettava ministeriölle.

Vakuutuksenvälittäjä on velvollinen toimittamaan ministeriölle vuosittain tämän laatiman kaavan mukaisen kertomuksen liiketoiminnastaan.

Ministeriöllä on 1 §:ssä säädettyä vakuutuksenvälittäjän rekisteröintiä varten oikeus saada tietoja rikosrekisteristä.

Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarkemmat määräykset vakuutuksenvälittäjien rekisteröinnistä ja sen edellytyksistä sekä vakuutuksenvälittäjiltä vaadittavista vakuutuksista ja vakuuksista.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa vakuutuksenvälittäjälle huomautuksen, kehottaa välittäjää korjaamaan asian määräajassa tai kieltää välittäjää jatkamasta ministeriön virheellisenä pitämää menettelyä, jos vakuutuksenvälittäjä ei noudata lakia taikka tämän lain nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä tai jos välittäjän toiminnassa on ilmennyt väärinkäytöksiä.

Edellä 1 momentissa mainitun kehotuksen tai kiellon tehosteeksi ministeriö voi asettaa uhkasakon. Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi vakuutuksenvälittäjän kotipaikan lääninhallitus. Jollei vakuutuksenvälittäjällä ole kotipaikkaa Suomessa, uhkasakon tuomitsee maksettavaksi Uudenmaan lääninhallitus.

Jollei 1 momentissa tarkoitettua kehotusta tai kieltoa noudateta, ministeriö voi kieltää vakuutuksenvälittäjää jatkamasta toimintaansa, kunnes asia on korjattu ja, jos velvoitteiden laiminlyönti on törkeä, poistaa vakuutuksenvälittäjän rekisteristä.

Jos niissä olosuhteissa, joiden vallitessa vakuutuksenvälittäjä on rekisteröity, on tapahtunut sellaisia muutoksia, ettei vakuutuksenvälittäjää enää voitaisi tämän lain mukaan rekisteröidä, tai jos toiminnan aloittamisen edellytykset eivät enää täyty, ministeriö voi poistaa vakuutuksenvälittäjän rekisteristä.

Vakuutuksenvälittäjän on suoritettava vuosittain tässä laissa säädetystä valvonnasta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi valvontamaksu, jonka sosiaali- ja terveysministeriö määrää noudattaen, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään.

Joka tässä laissa tarkoitettua tehtävää suorittaessa on saanut tietää vakuutuksenvälittäjän, tämän toimeksiantajan tai jonkun muun taloudellista asemaa tai jonkun henkilön terveydentilaa koskevan seikan taikka liike- tai ammattisalaisuuden, on velvollinen pitämään sen salassa, jollei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan sen ilmaisemiseen.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, sosiaali- ja terveysministeriöllä on oikeus luovuttaa salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi, muuten laissa sellaisten tietojen saantiin oikeutetulle viranomaiselle sekä, jos annettavat tiedot toisessa valtiossa kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin, toisen valtion vakuutuksenvälitystoimintaa valvovalle viranomaiselle.

Joka luvattomasti ilmaisee 19 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tietoja, on tuomittava rangaistukseen siten kuin vakuutusyhtiölaissa (1062/79) säädetään vakuutussalaisuuden luvattomasta ilmaisemisesta.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa mainitusta rikoksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

Sen estämättä, mitä 19 §:ssä säädetään, vakuutuksenvälittäjän on ennen liiketoimen loppuun suorittamista tai, jos ennakkoilmoituksen tekeminen tuottaisi kohtuutonta hankaluutta, viipymättä liiketoimen suorittamisen jälkeen ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle, jos hänellä on syytä epäillä häneltä pyydettyihin palveluihin käytettävien varojen laillista alkuperää. Tehdystä ilmoituksesta ei saa kertoa ilmoituksen kohteelle.

Vakuutuksenvälittäjän on lisäksi säilytettävä ja annettava ministeriölle sen pyynnöstä kaikki käytettävissään olevat tiedot ja asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä asian selvittämisessä.

Ministeriön on ilmoitettava asiasta edelleen asianomaiselle esitutkintaviranomaiselle, jos ministeriöllä on vakuutuksenvälittäjän ilmoituksen tai tarkastustoiminnassaan saamiensa tietojen nojalla perusteltua aihetta epäillä, että vakuutuksenvälittäjän palveluja käytetään tai aiotaan käyttää rikollisesta toiminnasta peräisin olevien varojen todellisen luonteen, alkuperän tai sijainnin taikka niihin kohdistuvien määräämistointen tai oikeuksien peittämiseen tai häivyttämiseen.

Ministeriöllä on oikeus 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa antaa vakuutuksenvälittäjälle määräys pidättyä suorittamasta liiketointa enintään seitsemän päivän ajaksi, jos tällainen pidättyminen on tarpeen esitutkintatoimenpiteitä varten.

Ministeriölle, vakuutuksenvälittäjälle sekä niiden puolesta vilpittömässä mielessä toimineille henkilöille ei aiheudu vastuuta tämän pykälän mukaisista toimenpiteistä mahdollisesti aiheutuneesta taloudellisesta vahingosta.

Ministeriö antaa tarkemmat määräykset rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen estämisestä annetun Euroopan yhteisöjen neuvoston direktiivin (91/308/ETY) soveltamisesta vakuutuksenvälittäjien osalta.

Joka ilman, että hänet on merkitty sosiaali- ja terveysministeriön pitämään vakuutuksenvälittäjärekisteriin, harjoittaa tässä laissa tarkoitettua vakuutuksenvälitystoimintaa tai käyttää 1 §:n vastaisesti toiminimessään tai muuten toimintaansa osoittamaan nimitystä vakuutuksenvälittäjä tai vakuutusmeklari, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen, vakuutuksenvälitystoiminnan luvattomasta harjoittamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön päätös tai määräys, joka on annettu 15 §:n 1 tai 2 momentin, 17 §:n 1, 3 tai 4 momentin taikka 21 §:n 1, 2 tai 4 momentin nojalla, voidaan panna täytäntöön valituksesta huolimatta.

Sen estämättä, mitä 19 §:ssä säädetään, sosiaali- ja terveysministeriö saa julkaista vakuutuksenvälittäjien toiminnasta, asemasta ja kehityksestä tilastoja, jotka on laadittu yhtäläisen perusteen mukaan kaikista vakuutuksenvälittäjistä.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.