Peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain (1314/90), jota jäljempänä kutsutaan vientikustannusmaksulaiksi, 3 §:ssä tarkoitettu viljelmä voi olla paitsi talouskeskuksen käsittävä maatila myös rakentamaton peltoa käsittävä maataloudellinen yksikkö.

Viljelmään luetaan samalle omistajalle tai haltijalle kuuluvat maataloudellisen yksikön muodostamat pellot. Samasta talouskeskuksesta yhteisesti hoidettavat eri henkilöiden peltoalueet katsotaan kuitenkin samaksi viljelmäksi. Viljelmän osalta noudatetaan samoja periaatteita, joiden mukaisesti viljelmä on määritelty maatalousyrittäjien eläkelain (467/69) 2 §:n 1 momentissa.

Kesannointiin vientikustannusmaksulain 7 §:n mukaan rinnastettavan pellon metsityksen katsotaan tapahtuneen silloin kun taimet on istutettu.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen luvalla viherkesannosta saadaan korjata sen lisäksi, mitä valtioneuvoston päätöksen (1473/92) 7 §:ssä on säädetty, sallittujen viherkesantokasvien satoa energiaksi, kuiduksi ja kompostiksi sekä omien turkiseläinten kuivikkeiksi maatiloilla, joilla ei ole muuta kotieläintuotantoa, samoinkuin muihin vastaaviin tarkoituksiin, ei kuitenkaan rehuksi.

Muualla kuin vesistön ranta-alueella sijaitsevan alle yhden hehtaarin suuruiselta peltolohkolta kesannoimispalkkio voidaan maksaa vain, jos se kesannoidaan kokonaan ja hehtaaria suuremmasta peltolohkosta vain, jos siitä kesannoidaan vähintään yksi hehtaari. Edellä oleva ei koske viljelmiä, joita koskeva kesannoimisvelvoite on pienempi kuin yksi hehtaari.

Vientikustannusmaksulain 8 §:n mukaista poikkeusta koskeva hakemus on toimitettava maaseutuelinkeinopiirille viimeistään 15 päivänä huhtikuuta 1993. Erityisestä syystä voidaan myöhemminkin toimitettu hakemus käsitellä. Hakemukseen tulee liittää asian ratkaisemiseksi tarpeelliset asiakirjajäljennökset viljelmän omistussuhteista, maatalouden osuudesta viljelmällä ja viljelmän maataloustöiden jakautumisesta niitä tekevien kesken.

Vientikustannusmaksulain 10 §:n mukainen maksuvelvollisuutta ja kesannoimista vuonna 1993 koskeva ilmoitus on toimitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 31 päivänä toukokuuta 1993. Jos ilmoitusta ei ole tehty määräajassa, maaseutuelinkeinoviranomaisen tulee kehottaa maksuvelvollista tekemään se viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1993.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on määrättävä vientikustannusmaksulain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu vientikustannusmaksu maksuvelvollisen suoritettavaksi, mikäli mainitun lain 4, 5 ja 7 §:ssä säädetyt sekä kesannoimispalkkioista vuonna 1993 annetussa valtioneuvoston päätöksessä (1473/92) ja sen nojalla määrätyt edellytykset maksusta vapautumisesta ja pellon käytöstä eivät täyty.

Määrättäessä vientikustannusmaksu vientikustannusmaksulain 12 §:n mukaan arvion perusteella, suoritetaan arvio käyttäen perusteena maksuvelvollisen veroilmoituksessa tai muussa vastaavassa selvityksessä esitettyjä pinta-alatietoja.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen vientikustannusmaksusta tekemän päätöksen perusteella maksuvelvolliselle on lähetettävä maksulippu, josta tulee käydä ilmi tiedot maksun määrästä, eräpäivästä ja tilinumerosta, jolle maksu on suoritettava. Eräpäiväksi on määrättävä viimeistään päätöksen antamiskuukautta toisena seuraavan kalenterikuukauden 25. päivä.

Maksu on suoritettava sen maaseutuelinkeinopiirin, jonka alueella viljelmän talouskeskus tai, jos sellaista ei ole, pääosa viljelmän pelloista sijaitsee, postisiirtotilille.

Milloin maksuvelvollinen hakee lykkäystä hänen suoritettavakseen määrätylle vientikustannusmaksulle, maksuvelvollisen on toimitettava sanottu hakemuksensa maksulipussa mainittuun eräpäivään mennessä. Milloin maksupäätökseen on haettu muutosta valittamalla, voidaan viimeistään kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta tehty lykkäyshakemus kuitenkin käsitellä.