Tämän lain tarkoituksena on edistää hyvälaatuisten, turvallisten ja Suomen kotieläintuotantoon sopivien rehuvalmisteiden tarjontaa ja käyttöä sekä riittävien tietojen antamista rehuvalmisteista niiden ostajille ja käyttäjille.

Tätä lakia sovelletaan rehujen, tiettyjen eläinten ruokintaan käytettävien tuotteiden, rehun lisäaineiden ja rehuseosten markkinointiin, maahantuontiin ja markkinointia varten tapahtuvaan valmistukseen. Rehun lisäaineita ja tiettyjä eläinten ruokintaan käytettäviä tuotteita sekä niitä koskevia vaatimuksia, lukuun ottamatta merkintä- ja pakkausvaatimuksia, samoin kuin haitallisia aineita ja eliöitä koskevia säännöksiä sovelletaan lisäksi maatiloilla tapahtuvaan rehuvalmisteiden käyttöön ja valmistukseen.

Toimenpiteistä eläintautien vastustamiseksi ja ennakolta ehkäisemiseksi säädetään eläintautilaissa (55/80).

Rehuluetteloon merkitystä rehusta saa käyttää vain siinä mainittua nimeä. Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräykset luetteloon merkitsemisen perusteista, hakemuksessa ilmoitettavista tiedoista ja hakemusmenettelystä.

Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, tulee maahantuotavien, markkinoitavien ja markkinointia varten valmistettavien rehujen täyttää maa- ja metsätalousministeriön määräämät muut laatuvaatimukset.

Maahantuoda, markkinoida ja markkinointia varten valmistaa sekä maahantuotaviin ja markkinoitaviin rehuvalmisteisiin lisätä saa vain sellaisia 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettuja tuotteita, jotka maa- ja metsätalousministeriö on merkinnyt julkaisemaansa näitä tuotteita koskevaan luetteloon ja jotka täyttävät ministeriön asianomaiselle tuotteelle tässä luettelossa määräämät vaatimukset. Sama koskee maatiloilla tapahtuvaa kyseisten tuotteiden käyttöä ja niiden lisäämistä rehuvalmisteisiin.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräykset 1 momentissa tarkoitettuun luetteloon merkitsemisen perusteista sekä siitä, mitä tietoja uuden tuotteen luetteloon hyväksymistä koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava, ja hakemusmenettelystä.

Maahantuoda, markkinoida ja markkinointia varten valmistaa sekä maahantuotaviin ja markkinoitaviin rehuvalmisteisiin lisätä saa vain sellaisia rehun lisäaineita, jotka maa- ja metsätalousministeriö on merkinnyt julkaisemaansa rehun lisäaineluetteloon tai määräaikaisella luvalla markkinoitavien lisäaineiden luetteloon ja jotka täyttävät ministeriön asianomaiselle lisäaineelle näissä luetteloissa tai muutoin määräämät vaatimukset. Sama koskee maatiloilla tapahtuvaa rehun lisäaineiden käyttöä ja niiden lisäämistä rehuvalmisteisiin.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräykset 1 momentissa tarkoitettuihin luetteloihin merkitsemisen perusteista sekä siitä, mitä tietoja uuden lisäaineen tai käyttötavan luetteloihin hyväksymistä koskevassa hakemuksessa on ilmoitettava, ja hakemusmenettelystä.

Tiettyjä, maa- ja metsätalousministeriön määräämiä lisäaineita tai niitä sisältäviä esiseoksia tai rehuseoksia saa valmistaa vain sellainen valmistaja, jonka kasvintuotannon tarkastuskeskus on merkinnyt tällaisista valmistajista pitämäänsä luetteloon. Sama koskee näiden lisäaineiden välittämistä. Maa- ja metsätalousministeriö antaa määräykset luetteloon hyväksymisen perusteista, hakemuksessa ilmoitettavista tiedoista sekä hakemusmenettelystä. Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen on vuosittain viimeistään marraskuun 30 päivänä julkaistava luettelo. Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa määräyksiä tässä momentissa tarkoitettuja rehuvalmisteita koskevasta kirjanpidosta ja näiden tietojen ilmoittamisesta valvontaviranomaiselle.

Maahantuotava, markkinoitava ja markkinointia varten valmistettava rehuseos saa sisältää 4 §:n 1 momentissa, 5 §:n 1 momentissa ja 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja, niille säädetyt tai määrätyt vaatimukset täyttäviä rehuja, tiettyjä eläinten ruokintaan käytettäviä tuotteita ja rehun lisäaineita. Tällaisen rehuseoksen tulee lisäksi täyttää maa- ja metsätalousministeriön määräämät laatuvaatimukset.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää tiettyjen rehujen ja ainesten käytön rehuseoksissa.

Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa määräyksiä rehuseosten tyyppinimityksistä. Ennen määräysten antamista maa- ja metsätalousministeriön on kuultava rehuteollisuutta.

Jos 5 §:n 1 momentissa tai 6 §:n 1 momentissa mainittuun luetteloon merkityn eläinten ruokintaan käytettävän tuotteen tai rehun lisäaineen voidaan uuden tutkimustiedon tai jo olemassa olevan tiedon uudelleenarvioinnin perusteella olettaa aiheuttavan vaaraa ihmisten tai eläinten taikka, milloin kysymys on rehun lisäaineista, ympäristön terveydelle, maa- ja metsätalousministeriö voi tilapäisesti kieltää tuotteen tai lisäaineen käytön rehuvalmisteissa tai rajoittaa sitä.

Maahantuotava, markkinoitava ja markkinointia varten valmistettava rehuvalmiste ei saa sisältää sellaisia määriä haitallisia aineita tai eliöitä, että sen käyttöohjeiden mukaisesta käytöstä tästä syystä voi aiheutua eläintuotteisiin laatuvirheitä taikka vahinkoa ihmisille, eläimille tai muulle luonnolle. Sama koskee maatilalla käytettäviä ja valmistettavia rehuvalmisteita.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset haitallisten aineiden ja eliöiden enimmäispitoisuuksista rehuvalmisteissa.

Maahantuotavista, markkinoitavista ja markkinointia varten valmistettavista rehuvalmisteista on annettava ostajalle kirjallisesti tuoteselosteessa maa- ja metsätalousministeriön tarkemmin määräämät tiedot. Maa- ja metsätalousministeriö määrää myös, mitä muita tietoja rehuvalmisteista saa ostajalle tuoteselosteessa ilmoittaa sekä antaa tarvittaessa määräyksiä tuoteselosteen yhteydessä annettavista tiedoista. Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa määräyksiä myös tietojen ilmoittamisen perusteista sekä tietoja ilmoitettaessa käytettävistä käsitteistä.

Tuoteseloste on painettava tai kiinnitettävä pakkaukseen tai säiliöön taikka, milloin kysymys on maa- ja metsätalousministeriön määräämästä tavarasta, liitettävä valmisteen mukana seuraaviin asiakirjoihin. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset merkintöjen tekemisestä sekä määrää tarkastuksessa todetun ravinnepitoisuuden enimmäispoikkeamat tuoteselosteessa ilmoitetusta arvosta.

Maahantuotavien, markkinoitavien ja markkinointia varten valmistettavien rehuvalmisteiden tulee täyttää maa- ja metsätalousministeriön määräämät pakkausvaatimukset.

Rehuvalmisteita markkinoitaessa ei ostajia saa johtaa harhaan tuotteen nimen, valmistustavan, sisällyksen, alkuperän, laadun, paljouden, koostumuksen, vaikutuksen tai tuotantovaikutuksen taikka muiden seikkojen suhteen.

Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa määräyksiä siitä, miten rehuvalmisteita valmistavan elinkeinonharjoittajan on järjestettävä valmistuksen valvonta, sekä asettaa vaatimuksia rehuvalmisteiden valmistus- ja säilytystiloille, valmistusmenetelmille ja valmistuksessa käytettäville laitteille.

Rehuvalmisteiden valmistuksen ja markkinoinnin sekä niiden valvonnan yleinen ohjaus kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Valmistusta, markkinointia ja maahantuontia sekä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvoo kasvintuotannon tarkastuskeskus. Maahantuontia valvoo kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ohella tullilaitos. Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto toimii valvontaviranomaisena omalla toimialallaan.

Kasvintuotannon tarkastuskeskus käyttää valvontatehtävissä apunaan tehtävään kirjallisesti valtuuttamiaan tarkastajia ja näytteenottajia sekä maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosasto määräämiään eläinlääkäreitä. Valtuutetut tarkastajat ja näytteenottajat sekä eläinlääkintöosaston määräämät eläinlääkärit toimivat tehtävissään virkamiehen vastuulla.

Jos valtuutettu tarkastaja tai näytteenottaja on estynyt suorittamasta tehtäväänsä, kasvintuotannon tarkastuskeskus voi määrätä jonkun esteettömän henkilön tilapäisesti suorittamaan hänen tehtäviään. Näytteen voi ottaa myös asianomainen tullivirkamies tai poliisi kasvintuotannon tarkastuskeskuksen kutakin tapausta varten erikseen antamien ohjeiden mukaisesti.

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksella sekä valtuutetuilla tarkastajilla ja näytteenottajilla on oikeus tarkastaa rehuvalmisteita, valmistus- ja pakkaustiloja, varastointi- ja myyntipaikkoja, kuljetusvälineitä, elinkeinonharjoittajan tavarakirjanpitoa ja 18 §:ssä tarkoitettua tiedostoa sekä ottaa raaka-aineesta ja valmiista tuotteesta maksutta tarpeellisia näytteitä. Kasvintuotannon tarkastuskeskus voi asettaa rehuvalmisteiden maahantuontipaikkakunnille näytteenottajia. Kasvintuotannon tarkastuskeskus voi lisäksi asettaa rehuvalmisteita valmistavaan laitokseen tarkastajan.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset 1 momentissa tarkoitettujen tarkastusten suorittamisesta sekä näytteiden ottamisesta, lähettämisestä ja tutkimisesta.

Tässä laissa tarkoitettua rehuvalmisteiden valmistusta, markkinointia tai maahantuontia harjoittavan elinkeinonharjoittajan on tehtävä kasvintuotannon tarkastuskeskukselle kirjallinen ilmoitus toiminnastaan. Kasvintuotannon tarkastuskeskus pitää elinkeinonharjoittajista valvontaa varten rekisteriä.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä ja ilmoitusmenettelystä.

Valmistajan on varattava kasvintuotannon tarkastuskeskukselle tilaisuus tarkastuksen suorittamiseen tuotantolaitoksessa ja varastotiloissa ennen toiminnan aloittamista.

Rehuvalmisteen valmistusta, markkinointia tai maahantuontia harjoittavan elinkeinonharjoittajan on pidettävä tässä laissa tarkoitetusta toiminnastaan tiedostoa, josta tarvittaessa voidaan selvittää valvontaa varten tarpeelliset tiedot. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tiedoston sisällöstä ja järjestämisestä.

Maahantuojan ja valmistajan on ilmoitettava kasvintuotannon tarkastuskeskukselle tiedot maahantuonti- ja valmistusmääristä sekä valmistukseen käytettyjen raaka-aineiden määristä sen mukaan kuin kasvintuotannon tarkastuskeskus tarkemmin määrää.

Maahantuotavat rehuvalmisteet tarkastetaan pistokokein ennen niiden luovuttamista tullista. Tarkastus suoritetaan tutkimalla valmisteesta otettu näyte. Tarkastettavaa valmistetta voidaan kasvintuotannon tarkastuskeskuksen määräyksestä säilyttää tullin valvonnassa kasvintuotannon tarkastuskeskuksen ja tullin hyväksymässä paikassa siihen saakka, kun kasvintuotannon tarkastuskeskus on tarkastuksen perusteella hyväksynyt valmisteen maahantuonnin.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, rehuvalmiste tulee kuitenkin aina tarkastaa 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos on perusteltua syytä epäillä, että valmisteesta aiheutuu vaaraa ihmisten, eläinten tai kasvien terveydelle.

Henkilö, joka tässä laissa säädettyä tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja elinkeinonharjoittajan liike- tai ammattisalaisuudesta tai taloudellisesta asemasta, ei saa niitä paljastaa eikä käyttää ansiotarkoituksessa hyödykseen, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, tähän suostu.

Kasvintuotannon tarkastuskeskus julkaisee valvonnan tulokset. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tulosten julkaisemisesta.

Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvonnan toteuttamisesta valtiolle aiheutuvien kustannusten kattamiseksi peritään rehuvalmisteiden valmistusta ja maahantuontia harjoittavilta elinkeinonharjoittajilta kaksi kertaa vuodessa maksu. Maksu voidaan määrätä valmisteryhmäkohtaisesti huomioon ottaen valmistus- ja maahantuontimäärät. Erityistutkimuksista kasvintuotannon tarkastuskeskus voi periä erillisen maksun. Maksuista on muutoin voimassa, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään.

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen valtuuttamille tarkastajille ja näytteenottajille voidaan suorittaa tarkastuksista ja näytteenotosta palkkiota ja kustannusten korvausta valtion talousarvion rajoissa. Maa- ja metsätalousministeriö määrää palkkioiden ja korvausten suorittamisesta ja niiden perusteista.

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen tulee kieltää rehuvalmisteen maahantuonti, markkinointi, valmistus tai käyttö, jos valmiste tai siitä annettavat tiedot taikka sen valmistuksessa käytettävät valmistus- tai säilytystilat, valmistusmenetelmät tai laitteet taikka valmistuksen valvonnan järjestäminen eivät täytä niille tässä laissa säädettyjä tai sen nojalla määrättyjä vaatimuksia.

Kielto on annettava määräaikaisena, jos sen perusteena oleva puutteellisuus on mahdollista poistaa. Kielto on viipymättä peruutettava, jos sen perusteena oleva puutteellisuus on poistettu tai jos sillä ei enää kiellon määräämisen kannalta ole merkitystä. Kieltoa on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen kiellä päätöksen täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi.

Rehuvalmiste, jonka maahantuonti on kielletty ja jota koskevaa puutteellisuutta ei ole mahdollista poistaa, on maahantuojan palautettava tai hävitettävä kasvintuotannon tarkastuskeskuksen hyväksymällä tavalla.

Kasvintuotannon tarkastuskeskus voi asettaa 23 §:ssä tarkoitetun kiellon tehosteeksi uhkasakon.

Uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, rehulakirikkomuksesta sakkoon. Lisäksi voidaan rehuvalmiste pakkauksineen tai osa siitä taikka niiden arvo tuomita menetetyksi valtiolle, jollei se olosuhteet huomioon ottaen ole kohtuutonta.

Sitä, joka rikkoo 23 §:n nojalla annetun uhkasakolla tehostetun kiellon, ei voida tuomita rangaistukseen samasta teosta.

Kasvintuotannon tarkastuskeskus tekee 14 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten puolesta ilmoituksen 1 momentissa tarkoitetun rikkomuksen saattamiseksi syyteharkintaan. Ilmoitus voidaan jättää tekemättä sellaisesta rikkomuksesta, jota on kokonaisuutena pidettävä ilmeisen vähäisenä.

Rangaistus virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomisesta säädetään rikoslain 40 luvun 5 §:ssä.

Myyjän on korvattava vahinko, joka ostajalle aiheutuu siitä, että myyty valmiste ei täytä säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia taikka että se poikkeaa ostajalle annetuista tiedoista enemmän kuin maa- ja metsätalousministeriön määräysten mukaan on sallittua. Korvaus on suoritettava, vaikka vahinkoa ei ole aiheutettu tahallaan tai huolimattomuudesta.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tällä lailla kumotaan 16 päivänä toukokuuta 1986 annettu rehulaki (376/86) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa saadaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Sen estämättä, mitä 5 §:n 1 momentissa ja 6 §:n 1 momentissa säädetään, saadaan maa- ja metsätalousministeriön määräämänä aikana, joka voi olla enintään kaksi vuotta lain voimaantulosta lukien, maahantuoda, markkinoida ja markkinointia varten valmistaa sekä rehuvalmisteisiin lisätä myös muita maa- ja metsätalousministeriön erikseen määräämiä lisäaineita ja eläinten ruokintaan käytettäviä tuotteita. Sama koskee maatiloilla tapahtuvaa rehun lisäaineiden ja tiettyjen eläinten ruokintaan käytettävien tuotteiden käyttöä ja niiden lisäämistä rehuvalmisteisiin.

Elinkeinonharjoittajan, joka tämän lain voimaan tullessa harjoittaa tässä laissa tarkoitettua toimintaa, on tehtävä 17 §:ssä tarkoitettu ilmoitus toiminnastaan kuuden kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.