1993

228/1993 Laki elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan elinkeinon harjoittamisen oikeudesta 27 päivänä syyskuuta 1919 annetun lain 2, 8-11 ja 25 §, sellaisina kuin niistä ovat 2 § osittain muutettuna 10 päivänä tammikuuta 1969 annetulla lailla (9/69) ja 25 § 16 päivänä joulukuuta 1977 annetussa laissa (961/77), muutetaan 1 ja 7 § sekä 27 §:n 1 momentti, näistä 7 § sellaisena kuin se on mainitussa 16 päivänä joulukuuta 1977 annetussa laissa, sekä lisätään 6 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 10 päivänä tammikuuta 1969 annetussa laissa, uusi 3 ja 4 momentti seuraavasti:
1 §

Tässä laissa säädetyin ehdoin saa laillista ja hyvän tavan mukaista elinkeinoa harjoittaa:

 1)

luonnollinen henkilö, jolla on asuinpaikka Euroopan talousalueella;

 2)

suomalainen yhteisö ja säätiö; sekä

 3)

Suomessa sivuliikkeen rekisteröinyt ulkomainen yhteisö ja säätiö, joka on perustettu jonkin Euroopan talousalueeseen kuuluvan valtion lainsäädännön mukaan ja jolla on sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa.

Kauppa- ja teollisuusministeriö voi myöntää luvan harjoittaa elinkeinoa myös muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle luonnolliselle henkilölle sekä ulkomaiselle yhteisölle ja säätiölle. Tällainen lupa tarvitaan myös elinkeinon harjoittamiseen avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiömiehenä.

Edellä 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädettyjä ehtoja ei kuitenkaan sovelleta, jos niistä on määrätty toisin Suomea velvoittavassa kansainvälisessä sopimuksessa.
6 §

Elinkeinonharjoittajalla on oltava edustaja, jolla on kotipaikka Suomessa ja oikeus tämän puolesta ottaa vastaan haasteita ja muita tiedoksiantoja. Vajaavaltainen tai konkurssissa oleva ei voi olla edustajana. Luonnollisen henkilön, jolla on kotipaikka Suomessa, sekä suomalaisen yhteisön ja säätiön, jolla on yhteisöstä tai säätiöstä pidettävään rekisteriin merkitty toiminimenkirjoittaja tai muu edustaja, jolla on kotipaikka Suomessa, ei kuitenkaan tarvitse asettaa erillistä edustajaa. Edustaja on ilmoitettava merkittäväksi kaupparekisteriin. Sen estämättä, mitä muualla laissa säädetään, haaste ja muu tiedoksianto katsotaan elinkeinonharjoittajalle toimitetuksi, kun se on annettu tiedoksi edustajalle.

Mitä 3 momentissa säädetään velvollisuudesta asettaa edustaja, ei kuitenkaan koske laivanisäntää eikä laivanisännistöyhtiön pääisäntää.
7 §

Luonnollisen henkilön, joka on hankkinut luvan harjoittaa 3 §:ssä mainittua elinkeinoa tai aikoo harjoittaa 6 §:ssä tarkoitettua elinkeinoa, samoin kuin ulkomaisen yhteisön ja säätiön on ennen toiminnan alkamista tehtävä kaupparekisterilaissa säädetty perusilmoitus. Ilmoitusvelvollisuus ei kuitenkaan koske laivanisäntää eikä laivanisännistöyhtiön pääisäntää.

Velvollisuudesta ilmoittaa elinkeinoa harjoittava suomalainen yhteisö ja säätiö kaupparekisteriin merkittäväksi säädetään erikseen.
27 §

Joka laiminlyö 6 §:n 3 momentissa säädetyn edustajan asettamisen tai siinä tarkoitetun ilmoituksen tekemisen tai joka ylittää tässä laissa tai erikseen säädetyn oikeuden elinkeinon harjoittamiseen, on tuomittava, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, elinkeinorikkomuksesta sakkoon.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevien säännösten mukaan elinkeinoa harjoittava saa jatkaa elinkeinotoimintaansa sen estämättä, mitä tämän lain 1 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa säädetään.

Ennen tämän lain voimaantuloa annettu kumotun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu vakuus on tämän lain estämättä voimassa kumotussa 2 §:ssä säädetyllä tavalla siltä osin kuin vakuus kohdistuu tämän lain voimaantuloa edeltävään aikaan.

HE 259/92

TaVM 51/92

ETA-sopimuksen 31-39 artikla

Helsingissä 19 päivänä helmikuuta 1993

Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO Kauppa- ja teollisuusministeri Pekka Tuomisto