Liikennevakuutusyhtiö ei saa kieltäytyä antamasta ja voimassa pitämästä siitä haettua vakuutusta, jos vakuutus koskee sellaista moottoriajoneuvoa, jota varten yhtiöllä toimilupansa taikka vakuutuspalvelujen vapaasta tarjonnasta annetussa laissa (1488/92) tarkoitetun toimintalupansa tai ilmoituksensa sekä vahvistetun yhtiöjärjestyksensä tai sääntöjensä mukaan on oikeus myöntää vakuutus.

Vakuutuspalvelujen vapaasta tarjonnasta annetun lain 6 §:ssä tarkoitettuja suuria riskejä koskevien liikennevakuutusten yleiset ja erityiset vakuutusehdot ja niihin tehdyt muutokset vakuutusyhtiön on viimeistään kuukautta ennen niiden käyttöönottoa toimitettava sosiaali- ja terveysministeriölle. Ministeriön tehtävänä on valvoa, että vakuutusehdot ovat liikennevakuutuslain mukaiset.

Muiden kuin 5 §:ssä tarkoitettujen liikennevakuutusten osalta liikennevakuutusyhtiöllä on oikeus maksaa asiamiespalkkiota enintään 5 prosenttia vakuutusmaksusta, jollei sosiaali- ja terveysministeriö yhtiön hakemuksesta toisin määrää.

Milloin liikennevakuutuslain 15 §:n 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetun liikennevakuutuksen ottamiseen velvollisella ajoneuvon omistajalla ei jo ole liikennevakuutuskeskuksen myöntämää liikennevakuutusta, hänen on otettava se tulliviranomaisen välityksellä rajavakuutuksena siten kuin erikseen säädetään.

Jos liikennevakuutuskeskus on tehnyt kansainvälistä liikennevakuutuskorttia tai rajavakuutusta koskevan taikka muun sopimuksen, jonka mukaan se vastaa maahan tilapäistä käyttöä varten tuodun moottoriajoneuvon aiheuttamasta liikennevahingosta, on keskuksen toimitettava sosiaali- ja terveysministeriölle sitoumus siitä, että se rajoituksitta liikennevakuutuslain mukaan vastaa tällaisen ajoneuvon täällä aiheuttamasta liikennevahingosta silloinkin, kun sopimuksen voimassaolo on päättynyt, ennen kuin ajoneuvo viedään maasta. Sitoumuksesta on käytävä selville ne seikat, joiden nojalla voidaan todeta, ettei ajoneuvon maahantuojalla ole vakuuttamisvelvollisuutta. Liikennevakuutuskeskuksen on toimitettava sitoumuksen jäljennös tullihallitukselle.

Liikennevakuutuslain 15 §:n 2 momentissa tarkoitettu moottoriajoneuvon omistajan, haltijan ja kuljettajan oikeus saada korvaus henkilövahingostaan koskee myös Norjasta ja Ruotsista olevan moottoriajoneuvon liikennevakuutusta.

Valtiota edustaa valtion omistaman moottoriajoneuvon aiheuttamaa liikennevahinkoa koskevissa asioissa valtiokonttori. Milloin vahinko on kuitenkin pieni ja sillä viranomaisella, jonka hallinnassa ajoneuvo on, on määräraha tarkoitukseen käytettäväksi, voi viranomainen, jos korvauksesta on sovittu, itse korvata vahingon.

Valtiokonttorilla on oikeus pyytää lautakunnalta lausunto muistakin käsiteltävinään olevista korvaustointa koskevista asioista.

Jos valtiokonttorin ratkaisu 2 momentissa mainituissa asioissa poikkeaa lautakunnan lausunnosta eikä poikkeus ole tapahtunut korvauksensaajan eduksi, on sen merkittävä lausunto päätökseensä. Pyytämistään lausunnoista on valtiokonttorin suoritettava sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukainen maksu lautakunnalle.

Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävänä on määrätä henkilövahingon tai kuoleman johdosta suoritettavan jatkuvan korvauksen asemesta maksettavan kertakaikkisen korvauksen laskemisperusteet.