Maataloustuotteiden markkinoinnin edistämiseksi voidaan maksaa hinnanerokorvausta viennistä, hinnanalennuskorvausta kotimaisesta käytöstä ja varastointitukea sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa tuotteen viejälle tai siirtäjälle, milloin hinnanerokorvauksen piiriin kuuluvat tuotteet viedään maasta tai siirretään muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään.

Hinnanalennuskorvausta voidaan maksaa tuotteen ostajalle tai myyjälle kyseisten tuotteiden, niitä korvaavien tuotteiden tai kyseisistä tuotteista valmistettujen tuotteiden puuttuvan tai alhaisen rajasuojan, kotimaisten hintojen alentamisen tai muun vastaavan syyn perusteella.

Varastointitukea voidaan maksaa lihan, meijerituotteen ja viljan varastoijalle, milloin varastointi on vientiä tai tuettua käyttöä tarkoituksenmukaisempaa markkinatilanteen tai muun vastaavan syyn vuoksi.

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa seuraavista maataloustuotteista vietäessä tai siirrettäessä niitä sellaisenaan tai 4 §:ssä tarkoitettuihin tuotteisiin sisältyvinä:

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa seuraavista välivalmisteista 4 §:ssä tarkoitettuihin tuotteisiin sisältyvinä:

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa viejälle tai siirtäjälle 3 §:ssä mainituista maataloustuotteista ja välivalmisteista (raaka-aineet), milloin ne sisältyvät tuontimaksulain (1519/93) nojalla vahvistettavassa tuontimaksuluettelossa B tai elintarviketuotteiden valmisteverosta annetun lain (1520/93) verotaulukossa mainittuihin tuotteisiin (jalosteet).

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa myös, milloin edellä mainittuja raaka-aineita sisältyy muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin tullitariffin 15.-23. ryhmiin kuuluviin tuotteisiin.

Jos maasta viety tuote on osoitettu valmistetuksi raaka-aineesta, josta on maahantuonnin yhteydessä kannettu tuontimaksu, hinnanerokorvauksena voidaan suorittaa määrä, joka vastaa sanotusta raaka-aineesta kannettua tuontimaksua (takaisinmaksu).

Hinnanerokorvausta ei makseta raaka-aineesta, joka on tuontimaksulain 8 §:n mukaisesti tuotu maahan vientiedulla.

Hinnanerokorvausta voidaan maksaa raaka-aineista niiden kotimaisen hinnan ja maailmanmarkkinahinnan erotuksen perusteella (hinnanero). Hinnaneron määräämisessä voidaan ottaa huomioon kotimaan markkinatilanne ja määrämaan markkinoilla vallitseva kilpailutilanne. Jos 3 §:n 1 momentissa mainitulle maataloustuotteelle on vahvistettu maataloustuotteiden markkinajärjestelmästä annetussa laissa (1518/93) tarkoitettu vähimmäishinta, sitä käytetään kotimaisen hinnan perusteena.

Jalosteelle ja tullitariffin 15.-23. ryhmiin kuuluvalle tuotteelle maksettava hinnanerokorvaus on valmistukseen käytetylle raaka-aineelle 5 §:n mukaisesti määrätty hinnanero kerrottuna tuotteen valmistukseen käytetyllä raaka-ainemäärällä ja, jos raaka-aineita on useampia kuin yksi, hinnanerokorvaus on raaka-aineiden käyttömääriä vastaavien hinnanerojen yhteismäärä.

Jos tuotteen raaka-ainekoostumus on yksinkertainen ja muuttumaton, hinnanerokorvaus voidaan vahvistaa tuotteelle keskimääräistä raaka-ainekäyttöä kuvaavien kertoimien avulla.

Hinnanerokorvausmäärissä otetaan vähennyksenä huomioon liikevaihtoverolain 55 §:ssä tarkoitettu palauttamatta jääneen liikevaihtoveron määrä.

Milloin jalosteen valmistukseen käytetyn raaka-aineen hinnanero on helmikuun 1 päivästä, toukokuun 1 päivästä, elokuun 1 päivästä tai marraskuun 1 päivästä laskettavan kolmen kuukauden jakson kahden ensimmäisen kuukauden ja kolmannen kuukauden kymmenen ensimmäisen päivän aikana keskimäärin korkeampi tai alempi kuin hinnanerokorvausten perusteena oleva hinnanero, muutetaan 4 §:n 1 momentin mukaisten hinnanerojen ja 4 §:n 2 momentin mukaisten hinnanerokorvausten määriä hinnaneron muutosta vastaavasti vertailuaikaa seuraavan kalenterikuukauden alusta.

Hinnanerojen määriä voidaan muuttaa myös muuna aikana, jos raaka-aineiden kotimarkkinahinnat ovat muuttuneet tai niitä on päätetty muuttaa, tai milloin maailmanmarkkinahinta on muuttunut merkittävästi tai siihen on muita erityisen painavia syitä.

Edellä 3 §:ssä tarkoitettujen maataloustuotteiden ja tullitariffin nimikkeen 17.02 fruktoosin, nimikkeen 29.05 mannitolin ja sorbitolin sekä nimikkeen 38.23 sorbitolin viennille ja vientiin rinnastettaville siirroille voidaan asettaa kiintiöt.

Myös muiden kuin edellä 1 momentissa tarkoitettujen tuotteiden tuettua vientiä ja hinnanerokorvausten määriä voidaan rajoittaa hinnanerokorvausvarojen niukkuuden tai muun erityisen syyn takia. Päätöksen tässä pykälässä tarkoitettujen määräkiintiöiden asettamisesta tai muista rajoituksista tekee valtioneuvosto.

Hinnanerokorvauksen määrä voidaan vahvistaa hakemuksesta etukäteen.

Päätöksessä on mainittava maksettavia määriä ja päätöksen voimassaoloaikaa koskevat ehdot.

Viejän tai siirtäjän on tarvittaessa saadakseen sanotun vahvistuksen asetettava vakuus siten kuin maa- ja metsätalousministeriö määrää.

Maa- ja metsätalousministeriön on tarkoituksenmukaisella tavalla julkaistava 1 momentin 1-5 ja 2 momentin 4 kohdissa tarkoitetut päätökset ja määräykset sekä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua hakemismenettelyä koskevat määräykset.

Asetuksella voidaan säätää 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetut päätökset muun viranomaisen kuin maa- ja metsätalousministeriön tehtäväksi. Tällöin sovelletaan 17 §:n 1 momentin, 18 §:n 3 momentin ja 20 §:n säännöksiä soveltuvin osin.

Kotimainen raaka-aineita ostava tai myyvä yritys on velvollinen ilmoittamaan 5 §:ssä tarkoitetun hinnaneron määräämistä varten tarvittavat tiedot raaka-aineiden kotimaisista hinnoista.

Milloin kansainvälisellä sopimuksella on sovittu muista kuin edellä tarkoitetuista hinnanerokorvauksen määräytymisperusteista tai muista vientiin ja siihen rinnastettaviin siirtoihin sovellettavista ehdoista, noudatetaan sanotun sopimuksen määräyksiä.

Viejän tai siirtäjän on tarvittaessa tarpeellisen valvonnan järjestämiseksi tehtävä ennakkoilmoitus maasta viennistä tai siirrosta muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään.

Viejän ja siirtäjän on haettava hinnanerokorvausta kahden kuukauden kuluessa maasta viennistä, siirrosta muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana vienti tai siirto on tapahtunut. Hinnanerokorvaus maksetaan vienti- tai siirtopäivänä voimassa olevien hinnaneromäärien mukaisena.

Milloin maassa valmistettuja muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään siirrettyjä tuotteita tuodaan vapaaseen liikkeeseen, sovelletaan, mitä vastaavista maahan tuotavista tuotteista suoritettavasta tuontimaksusta ja elintarviketuotteiden valmisteverosta on säädetty tai määrätty.

Mitä 1 momentissa on säädetty sovelletaan varastossa todettuun vajaukseen.

Hinnanerokorvausta ei makseta matkustajien matkatavarana mukanaan viemistä tässä laissa tarkoitetuista tuotteista.

Tukea koskevaan päätökseen liittyvästä oikaisusta, perusteettomasti tai liikaa maksetun tuen takaisinperinnästä, valvonnasta ja salassapitovelvollisuudesta on tätä lakia sovellettaessa soveltuvin osin noudatettava, mitä niistä on maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetun lain (1336/92) 6-9 §:ssä säädetty.

Jos se, jolle on maksettu hinnanerokorvausta, ei voi jälkikäteen tehtävässä tarkastuksessa osoittaa hinnanerokorvauksen maksamisen perusteina olleita raaka-ainemääriä tai muita tietoja oikeiksi, peritään liikaa maksettu hinnanerokorvaus takaisin sen mukaan kuin 1 momentissa on säädetty.

Tarkastusta varten kotimaisen valmistajan, viejän sekä siirtäjän on pidettävä sellaista kirjanpitoa, josta käyvät ilmi hinnanerokorvaukseen oikeuttavien tuotteiden hankinta-, myynti- ja varastomäärät.

Valmistajan on lisäksi säilytettävä 1 momentin mukainen kirjanpito, valmistusreseptit käyttöaikoineen ja muut hinnanerokorvauksen maksamisen perusteina olevat asiakirjat tarkastusta varten viiden vuoden ajan.

Maa- ja metsätalousministeriön määräämillä viranomaisilla tai niiden edustajilla on, ellei asetuksella toisin määrätä, oikeus tarkastaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot sekä muut hinnanerokorvauksen myöntämiseen ja maksamiseen vaikuttavat tiedot.

Hakijan on esitettävä vaadittaessa asianomaiselle viranomaiselle tarkastusta varten kirjanpitonsa ja muut tarvittavat tiedot sekä avustettava tarkastuksessa.

Viejän tai siirtäjän on viemistään tai siirtämistään tuotteista vaadittaessa annettava viranomaisille näytteitä, jotka ovat tarpeen hinnanerokorvauksen maksamista ja sen valvontaa varten.

Edellä 18 §:n 3 momentissa tarkoitetulla viranomaisella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tulliviranomaisilta ja muilta kysymykseen tulevilta viranomaisilta tarpeellisia tietoja sekä virka-apua tarkastuksen suorittamiseksi.

Hinnanerokorvausta, hinnanalennuskorvausta ja varastointitukea koskeva päätös voidaan antaa asianosaiselle tiedoksi postitse. Tiedoksisaannin katsotaan tällöin tapahtuneen, jollei muuta näytetä, seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun päätös on asianosaisen ilmoittamalla osoitteella varustettuna jätetty postin kuljetettavaksi. Muutoin noudatetaan, mitä tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriön 10 §:ssä tarkoitettuun päätökseen hinnanerokorvausta, hinnanalennuskorvausta, varastointitukea sekä 17 §:n mukaista oikaisua ja takaisinperintää koskevissa asioissa haetaan muutosta siten, kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) on säädetty.

Tukeen kohdistuvaan avustuspetokseen ja sen yritykseen sovelletaan, mitä rikoslain 29 luvun 5-8 §:ssä on säädetty.

Tarkempia säännöksiä tämän lain täytäntöönpanosta, pienimmästä maksettavasta ja takaisinperittävästä hinnanerokorvauksesta sekä raaka-ainemäärien ilmoittamisesta ja hinnanerokorvauksen maksamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994. Sitä sovelletaan tuotteisiin, jotka viedään maasta tai siirretään muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään 1 päivänä maaliskuuta 1994, tai sen jälkeen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Ennen 1 päivää maaliskuuta 1994 maasta vietyihin taikka vapaa-alueelle, tullivarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään siirrettyihin tai verottomaan käyttötarkoitukseen toimitettuihin tai hinnanerokorvaukseen muutoin oikeuttaviin tuotteisiin sovelletaan elintarviketuotteiden valmisteverosta 7 päivänä joulukuuta 1979 annettua lakia (868/79) ja siihen myöhemmin tehtyjä muutoksia sekä niiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä sekä 3 päivänä heinäkuuta 1974 annettua valmisteverotuslakia (558/74) ja siihen myöhemmin tehtyjä muutoksia kuitenkin niin, että hinnanerokorvausta koskevat veroilmoitukset ja hakemukset edellä tarkoitetuista verottomista tai muista toimituksista on jätettävä asianomaiselle piiritullikamarille viimeistään 30 päivään huhtikuuta 1994 mennessä.

Niinikään edellä mainittujen lakien ja niiden nojalla annettujen säännösten tarkastusta koskevia säännöksiä sovelletaan tämän lain estämättä 1.3.1994-31.12.1994 maasta vietyihin tai muonitusvarastoon tai verottomien tavaroiden myymälään siirrettyihin tuotteisiin, joiden osalta tarkastuksen suorittavat tulliviranomaiset.

Tällä lailla kumotaan matkustajien maasta viemien tuotteiden valmisteverosta 14 päivänä kesäkuuta 1985 annettu laki (453/85), kuitenkin niin, että tammi- ja helmikuun 1994 aikana matkustajien maasta viemiin tuotteisiin sovelletaan edellä mainittua kumottua lakia.

Tuotteisiin, jotka viedään maasta tai siirretään muonitusvarastoon vuoden 1994 tammi- ja helmikuun aikana, sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleita valtioneuvoston ja kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksiä.