Luettelossa I, II, VI ja VII tarkoitettujen huumausaineiden valmistus, maahantuonti ja maastavienti lääkinnällisiin, tieteellisiin tai huumausainerikosten tutkintaa edistäviin tarkoituksiin on sallittu lääkelaitoksen antamalla luvalla. Erityisistä syistä voi lääkelaitos antaa luvan myös luetteloissa IV ja V tarkoitettujen huumausaineiden maahantuontiin tai maastavientiin vähäisissä määrin käytettäväksi tieteelliseen tutkimukseen tai huumausainerikosten tutkintaa edistävään tarkoitukseen.

Lääkelaitos voi erityisestä syystä kieltää luetteloihin VI-VIII kuuluvan aineen maahantuonnin tai maastaviennin. Kiellosta huolimatta lääkelaitos voi kuitenkin määrättyä yksityistapausta varten myöntää luvan mainittujen aineiden tai niitä sisältävien valmisteiden maahantuontiin tai maastavientiin. Tuontiluvasta, jossa on mainittava tuojan ja viejän nimi ja osoite, on lähetettävä kaksi kappaletta vientimaan asianomaiselle viranomaiselle. Lähetykseen on liitettävä toinenkappale tuontiluvasta, johon on merkitty vientimaan asianomaisen viranomaisen hyväksyminen.

Lääkelaitoksen on tarvittaessa ja ainakin kerran vuodessa tarkastettava 1 §:ssä olevat luettelot sekä esitettävä niihin tarpeellisiksi katsomansa muutokset ja täydennykset.

Luetteloon VIII kuuluvien aineiden viennistä on viejän tehtävä 7 §:n 2 momentissa mainitun huumausainetoimikunnan vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella ilmoitus kolmena kappaleena, joista kaksi on toimitettava lääkelaitokselle ja kolmas on liitettävä tavaralähetykseen. Ilmoituksessa on mainittava viejän ja tuojan nimi ja osoite, huumausaineen kansainvälinen yleisnimi tai sellaisen puuttuessa luettelossa käytetty nimi, huumausaineen määrä, lääkemuoto ja lähetyksen päivämäärä. Jos kysymyksessä on valmiste, on ilmoituksessa mainittava valmisteen nimi, jos sellainen on olemassa.

Lääkelaitoksen on niin pian kuin mahdollista, mutta vähintään yhdeksänkymmenen päivän kuluessa lähetyksen päivämäärästä, lähetettävä jäljennös kirjattuna lähetyksenä viejältä saadusta ilmoituksesta tuontimaan asianomaiselle viranomaiselle ja pyydettävä ilmoitus vastaanottamisesta.

Kun luetteloon VIII kuuluva huumausaine on tuotu maahan, tuojan on viipymättä toimitettava lääkelaitokselle tavaralähetykseen liitetty viejän ilmoitus, johon on merkitty tuodun huumausaineen määrä ja vastaanottopäivämäärä.

Kun luetteloissa I-VII mainittu huumausaine on tuotu maahan tai kun maahantuontiin määrätty aika on päättynyt, lääkelaitoksen on palautettava vientimaan asianomaiselle viranomaiselle jäljennös vientiluvasta, johon on merkitty, paljonko luvassa mainitusta tavaran määrästä on tuotu maahan.

Lääkelaitos voi peruuttaa huumausaineen valmistusta, maahantuontia tai maastavientiä koskevan luvan, jos katsoo olevan siihen erityistä syytä.

Lääkelaitos antaa vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen ja psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen edellyttämät arviot ja tiedot.

Apteekkien, lääketukkukauppojen, -tehtaiden, sairaaloiden ja hoitolaitosten sekä sellaisten tieteellisten laitosten ja laboratorioiden samoin kuin sellaisten huumausainerikostutkintaa suorittavien laboratorioiden, joilla on oikeus pitää varastossa huumausaineita, on pidettävä kirjaa luetteloissa I-VII mainituista huumausaineista. Niiden on määräajoin ja tarvittaessa muulloinkin annettava lääkelaitokselle tietoja valmistamistaan, varastoonsa hankkimistaan, varastossa olevista ja sieltä luovutetuista huumausainemääristä sekä niistä määristä, jotka on käytetty lääkkeiden valmistukseen, tieteellisiin tai huumausainerikostutkintaa edistäviin tarkoituksiin, samoin kuin muut lääkelaitoksen tarpeellisiksi katsomat tiedot.

Jos joku tuomitaan rangaistukseen huumausainelain (41/72) tai tämän asetuksen säännösten rikkomisesta, on tuomioistuimen toimitettava lääkelaitokselle jäljennös asiaa koskevasta päätöksestä.

Sosiaali- ja terveysministeriön on omalta osaltaan valvottava tämän asetuksen säännösten noudattamista ja ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin huumausaineiden väärinkäytön ehkäisemiseksi.