Kun valtion talousarvioon otetusta määrärahasta tai talousarvion ulkopuolella olevasta valtion rahastosta annetaan valtionapuja, joiden myöntäminen on harkinnan varassa, on valtionavun myöntämisessä, käyttämisessä, maksamisessa ja käytön valvonnassa noudatettava tässä päätöksessä annettuja määräyksiä, jollei toisin ole laissa tai asetuksessa säädetty tai valtioneuvosto jonkin valtionavun osalta erikseen päättänyt taikka Euroopan talousalueesta tehdystä sopimuksesta muuta johdu.

Milloin valtionapua on haettu erityistarkoitusta varten, kuten hankinnan, rakentamisen tai matkan rahoittamiseen, hakemuksessa on vaadittava selvitettäväksi ainakin hankinta-, rakennus- tai muu suoritusohjelma sekä sitä koskeva kustannusarvio ja rahoitussuunnitelma.

Valtionavun käyttämisen yleiseksi ehdoksi on asetettava, paitsi milloin se ei ole ilmeisesti tarpeen, että valtionavun saaja noudattaa toiminnassaan ja taloudenhoidossaan tarkoituksenmukaista säästäväisyyttä.

Valtionapua myönnettäessä on määrättävä, että jos valtionavun saamiseksi havaitaan esitetyn virheellisiä tietoja tai salatun seikkoja, jotka olisivat voineet vaikuttaa valtionavun myöntämiseen tai valtionavun ehtojen asettamiseen, ja sen perusteella katsotaan välttämättömäksi vaatia valtionavun tai sen osan palauttamista, valtionavun saaja on velvollinen, jos valtionavun myöntänyt viranomainen sitä vaatii, suorittamaan palautettavalle määrälle sen maksupäivästä lukien vuotuista korkoa, joka ylittää neljällä prosenttiyksiköllä Suomen Pankin kulloinkin voimassa olevan peruskoron. Valtionavun myöntöpäätöksessä on lisäksi määrättävä, että jollei palautettavaa määrää makseta asetettuna eräpäivänä, on sille suoritettava vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia.