Työllisyyslain (275/87) tarkoituksen toteuttamiseksi työnhakijoille pyritään järjestämään mahdollisuus tehdä työtä ensisijaisesti työvoimapalvelujen avulla siten kuin työllisyyslaissa ja muissa laeissa sekä asetuksissa säädetään. Työvoimapalveluja on tarjottava aktiivisesti siten, että työnhakijat ovat tietoisia työmarkkinoiden työ- ja koulutusmahdollisuuksista sekä työnantajat tarjolla olevasta työvoimasta.

Työvoimapalveluja tulee järjestää ja tarvittaessa tehostaa työnhakijan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti siten, että työvoimapalvelujen avulla voidaan edistää työnhakijan pysyväisluontoista työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Jos työnhakijaa ei ole onnistuttu työllistämään työvoimapalvelujen avulla tai ohjaamaan koulutukseen, työnhakijalle pyritään järjestämään työntekomahdollisuus työllisyysmäärärahojen avulla siten kuin työllisyyslaissa ja tässä asetuksessa säädetään tai erikseen määrätään. Työllisyysmäärärahojen avulla työllistetään erityisesti nuoria, pitkäaikaistyöttömiä ja vajaakuntoisia sekä estetään ennalta työttömyyden pitkäaikaistumista ja tasoitetaan työttömyyden alueellisia eroja.

Valtioneuvosto päättää työllisyysmäärärahojen jakamisesta työvoimapiireittäin. Valtioneuvosto voi myös antaa tarkempia määräyksiä määrärahojen käytöstä.

Jos työnhakija on tarkoitus työllistää työllisyysmäärärahoin työllistämistuen avulla, työllistymissuunnitelma on aina tehtävä ennen tuen myöntämistä.

Valtion työviraston on vuosittain toimitettava työministeriölle seuraavana vuonna käytettävien työmäärärahojen ja niillä työllistettävän työvoiman käyttösuunnitelma. Työmäärärahojen käyttösuunnitelmaan sisällytetään myös investointeihin käytettävät työllisyysmäärärahat.

Työmäärärahoja ovat työvirastojen käyttöön tarkoitetut valtion talousarviossa maa-, vesi- ja talonrakennusinvestointeihin sekä korjaus- ja kunnossapitotöihin osoitetut määrärahat.

Käyttösuunnitelman lisäksi työviraston on toimitettava työministeriölle toiminta- ja taloussuunnitelmansa siltä osin kuin ne koskevat työmäärärahoilla toteutettavia töitä.

Tässä asetuksessa tarkoitettuja työvirastoja ovat Ilmailulaitos, merenkulkulaitos, metsähallitus, metsäntutkimuslaitos, museovirasto, puolustusministeriö, rajavartiolaitos, rakennushallitus, tielaitos sekä vesi- ja ympäristöhallitus. Muiden virastojen ja laitosten toimimisesta työvirastona päättää valtioneuvosto.

Valtioneuvosto hyväksyy työministeriön esittelystä 5 §:ssä tarkoitetun käyttösuunnitelman työvirastoittain ja työvoimapiireittäin.

Valtioneuvoston hyväksymän käyttösuunnitelman rajoissa työministeriö hyväksyy työviraston esityksestä työ- ja työllisyysmäärärahojen ja työvoiman käytön eri työkohteisiin (työohjelma). Valtioneuvosto päättää kuitenkin käyttösuunnitelman hyväksymisen yhteydessä sellaisten uusien hankkeiden aloittamisesta, joiden kustannusarvio on yli kymmenen miljoonaa markkaa. Käyttösuunnitelman hyväksymisen yhteydessä valtioneuvosto vahvistaa myös työohjelman siltä osin kuin siitä ei ole voitu sopia työministeriön ja asianomaisen ministeriön kesken.

Edellä 2 momentista poiketen työvoimapiirin toimisto hyväksyy omalle toimialueelleen osoitettujen työllisyysmäärärahojen rajoissa työviraston alaisen piiri- tai paikallishallintoviranomaisen esityksestä työohjelman niiden hankkeiden osalta, joiden toteuttamisesta päättää esityksen tehnyt viranomainen ja joiden kustannusarvio ei ylitä viittä miljoonaa markkaa. Jos työvoimapiirin toimisto sekä työviraston alainen piiri- tai paikallishallintoviranomainen eivät ole yksimielisiä työohjelmasta, asian ratkaisu on siirrettävä sille ministeriölle, jonka alainen kyseinen työvirasto on. Tämä ministeriö hyväksyy tässä tapauksessa työohjelman neuvoteltuaan asiasta työministeriön kanssa. Jos työministeriö ei neuvottelussa hyväksy asianomaisen ministeriön työohjelmaehdotusta, on asianomaisen ministeriön saatettava asia valtioneuvoston raha-asiainvaliokunnan käsiteltäväksi.

Työohjelman hyväksymisen jälkeen työvirastolla sekä sen alaisella piiri- tai paikallishallintoviranomaisella on talousarvion rajoissa oikeus käyttää ohjelmaan sisältyviä määrärahoja.

Kunnan ja kuntayhtymän on vuosittain toimitettava arvio työvoimapiirin toimistolle seuraavana vuonna käytettävistä työmäärärahoista mukaan lukien investointeihin käytettävät työllisyysmäärärahat ja niillä työllistettävästä työvoimasta (rakentamisohjelma).

Työmäärärahoja ovat kunnan maa-, vesi- ja talonrakennusinvestointeihin sekä korjaus- ja kunnossapitotöihin osoitetut määrärahat.

Rakentamisohjelmaan sisällytetään tiedot kuntasuunnitelmaan sisältyvistä investointihankkeista myös vuotta pidemmältä ajalta.

Rakentamista, kunnossapitoa, perusparannusta, laajentamista tai rakenteellisesti uudelleen järjestämistä koskevaan hankkeeseen taikka muuhun investointiin haettu työllisyysmääräraha voidaan joko myöntää suoraan valtionavun hakijalle tai osoittaa valtion virastolle tai laitokselle myönnettäväksi valtionavun hakijalle.

Työllisyysmääräraha osoitetaan valtion virastolle tai laitokselle valtionavun myöntämiseen silloin, kun kyseinen virasto tai laitos voi säännösten tai määräysten nojalla myöntää haetun valtionavun. Muissa tapauksissa valtionapu myönnetään suoraan hakijalle.

Työvoimaviranomaisen on hankittava valtionapuhakemuksesta lausunto siltä virastolta tai laitokselta, jolle se aikoo osoittaa määrärahan, jollei virasto tai laitos ole tehnyt esitystä määrärahan osoittamisesta.

Jos virasto tai laitos ei ole lausunnossaan puoltanut määrärahan osoittamista, ei määrärahaa voida osoittaa, ellei valtioneuvosto työministeriön esityksestä toisin päätä.

Työvoimapiirin toimisto osoittaa määrärahan silloin, kun valtionavun myöntävä viranomainen on ministeriön tai keskusviraston alainen virasto tai laitos. Työvoimapiirin toimiston on noudatettava työministeriön vahvistamia perusteita määrärahoja osoittaessaan.

Työministeriö osoittaa määrärahan silloin, kun valtionavun myöntävä viranomainen on ministeriö tai keskusvirasto.

Työvoimapiirin toimisto myöntää valtionavun hakijalle silloin, kun hankkeeseen työllisyysmäärärahoista myönnettävä valtionapu on enintään 1 000 000 markkaa. Työvoimapiirin toimiston on noudatettava työministeriön vahvistamia perusteita määrärahoja myöntäessään.

Työministeriö myöntää valtionavun hakijalle silloin, kun valtionavun määrä on 1 momentissa mainittua määrää suurempi.

Työllisyyslain 14 §:n 2 momentissa tarkoitettuja vaikeimpia työttömyysalueita ovat ne kunnat, joissa keskimääräinen työttömyysaste vuositasolla ylittää vähintään 50 prosentilla koko maan vastaavan työttömyysasteen tai joiden työllisyystilanne äkillisesti ja voimakkaasti heikentyy.

Työllisyysmäärärahaa ei voida osoittaa eikä myöntää hankkeeseen, jossa työt on jo aloitettu, ellei kysymys ole jo osoitetun tai myönnetyn määrärahan jatkamisesta.

Työllisyysmäärärahaa voidaan 1 momentista poiketen osoittaa yritystoiminnan aluetuesta annetussa laissa (1297/88) tarkoitetun hankkeen avustamiseen, jos valtionapuhakemus on jätetty käsiteltäväksi ennen rakennustöiden aloittamista.

Jos työllisyysmäärärahoista myönnetty valtionapu yhdessä muun valtionavun kanssa ylittää työllisyyslain 14 §:ssä säädetyn valtionavun enimmäismäärän, on työllisyysmäärärahoista maksetusta valtionavusta suoritettava enimmäismäärän ylittävä osa takaisin valtiolle. Samoin on meneteltävä, jos valtionavun suorittamiseksi on annettu virheellisiä tai erehdyttäviä tietoja taikka valtionapu on muutoin myönnetty perusteettomasti tai valtionavun suorittamiseen liitettyjä ehtoja ei ole noudatettu.

Palautettavalle valtionavulle on suoritettava 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko valtionavun maksamista seuranneen kuukauden alusta määrättyyn takaisinperinnän maksupäivään. Jollei palautettavaa määrää ole suoritettu viimeistään määrättynä takaisinmaksupäivänä, on palautettavaksi määrätylle valtionavulle korkoineen suoritettava 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko takaisinmaksupäivästä.

Valtionavun takaisinperinnästä huolehtii sen myöntänyt viranomainen.

Jos viranomainen havaitsee, että 15 §:n 1 momentin mukaiset edellytykset takaisinperintään ryhtymiseen ovat olemassa, tulee sen ilmoittaa siitä valtionavun myöntäneelle viranomaiselle.

Työllisyysmäärärahoista voidaan myöntää työllistämistukea valtion talousarviossa olevan määrärahan rajoissa sellaiselle kunnalle, kuntayhtymälle ja muulle yhteisölle sekä yritykselle ja muulle työnantajalle, joka palkkaa työvoimatoimiston osoittaman 2 momentissa tarkoitetun työttömän työnhakijan.

Työllistämistukea voidaan myöntää työnantajalle myös siten, että työllistetylle järjestetään tuella työllistämisen aikana työn ohella koulutusta, kuntoutusta tai muita työllistymistä edistäviä toimenpiteitä.

Työllistämistuella työllistämisen yhdistämisestä muihin toimenpiteisiin sovitaan työllistymissuunnitelmassa. Lisäksi työllistetyn ja työnantajan välisessä työsopimuksessa on määriteltävä toimenpiteet, joita työllistetylle työllistymissuunnitelman mukaisesti järjestetään tuella työllistämisen aikana.

Työllistämistukea ei voida myöntää siltä ajalta, jolta työnantaja saa 1 momentissa tarkoitettuihin työn ohella järjestettäviin toimenpiteisiin muuta valtion tukea.

Työllistämistukea voidaan myöntää enintään vuoden ajan yritykselle, joka työllistää palveluksessaan olevan työttömyysuhan alaisen työntekijän tai työvoimatoimiston osoittaman työttömän työnhakijan kunnassa, jossa työttömyys yhden tai useamman yrityksen toimintaedellytysten heikkenemisen vuoksi on lisääntynyt tai uhkaa lisääntyä äkillisesti ja voimakkaasti.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yritys on laatinut toimintaedellytystensä parantamiseksi kehittämissuunnitelman, jonka perusteella yrityksellä voidaan arvioida olevan edellytykset kannattavaan toimintaan.

Mitä 17 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetään, ei sovelleta tässä pykälässä tarkoitettuun työllistämistukeen.

Työttömän työnhakijan ammatillisten valmiuksien ja työllistymisedellytysten parantamiseksi työllistämistukea voidaan myöntää työharjoittelua varten työnantajalle, joka sitoutuu kouluttamaan työnhakijaa työvoimatoimiston kanssa sovittavan koulutussuunnitelman mukaisesti (työharjoittelutuki työnantajalle).

Työharjoittelutukea voidaan myöntää työnhakijan kouluttamiseksi ja työllistämiseksi sellaisiin tehtäviin, joihin hänellä ei työllistämisen alkaessa ole riittävää ammattitaitoa. Työnantajan tulee toimittaa työvoimatoimistolle selvitys siitä, miten työharjoittelutuella työllistettyä on koulutettu työharjoittelun aikana.

Mitä 17 §:n 2 momentissa säädetään, ei sovelleta tämän pykälän 3 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun työharjoitteluun.

Mitä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei sovelleta myönnettäessä tukea 19 §:n 1 momentin nojalla työttömyysuhan alaisen henkilön työn säilyttämiseen. Mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, ei myöskään sovelleta niissä tapauksissa, joissa tukea myönnetään 19 §:n 1 momentin nojalla yritykselle niiden työntekijöiden työllistämiseen, joita yritys on irtisanonut tai lomauttanut.

Tukea myönnettäessä voidaan asettaa tuen saamiselle myös muita työllistettävän tai työllisyyden hoidon kannalta tarpeellisia ehtoja.

Edellä 1 momentin mukainen tuki voidaan maksaa työnantajalle sellaisen työn järjestämiseksi, jossa työaika on palkanmaksukautta vastaavana ajanjaksona vähintään 75 prosenttia alan säännöllisestä työajasta.

Tukea maksetaan niiltä päiviltä, joilta työnantaja on velvollinen maksamaan palkkaa, kuitenkin enintään viideltä päivältä viikossa.

Työvoimatoimisto voi osoittaa sen käyttöön osoitettujen määrärahojen rajoissa valtion virastoille ja laitoksille määrärahaa 17, 18, 20 ja 21 §:ssä säädetyin edellytyksin työttömien työllistämiseen.

Työllisyysmäärärahoista suoritetaan virastolle tai laitokselle työllistetylle maksettava palkka sekä työnantajan eläke- ja sosiaaliturvamaksu. Työllisyysmäärärahoista voidaan maksaa palkkauskustannukset sellaisen työn järjestämiseksi, jossa työaika on palkanmaksukautta vastaavana ajanjaksona enintään 75 prosenttia alan säännöllisestä työajasta.

Muihin työn järjestämisestä aiheutuviin kustannuksiin voidaan virastoille ja laitoksille osoittaa työllisyysmäärärahoja siten kuin valtioneuvosto työllisyysmäärärahojen alueellisen jaon yhteydessä päättää.

Viraston tai laitoksen tulee tehdä kultakin kalenterikuukaudelta työvoimatoimistolle ilmoitus työllisyysmäärärahojen käytöstä ja niillä työllistetyistä.

Työnhakija, jonka työttömyys uhkaa pitkittyä yli kahden vuoden, sekä työllisyyslain 20 §:ssä tarkoitetun valtion työllistämisvelvoitteen nojalla työllistettävä työnhakija voidaan työllistää myös siten, että työvoimatoimisto ottaa hänet palvelukseensa määräaikaiseen työsuhteeseen ja sijoittaa hänet työhön yhdistykseen, säätiöön tai yksityiselle (valtion työllistämispalvelu).

Kunta voi sijoittaa työllistämänsä pitkäaikaistyöttömän, jonka palkkaamiseen on myönnetty työllistämistukea, työhön yhdistykseen, säätiöön tai yksityiselle (kunnallinen työllistämispalvelu).

Työllistämispalvelun avulla työllistettävää ei voida sijoittaa työhön yritykseen.

Työvoimatoimisto voi ryhtyä työllistämään työllistämispalvelun avulla saatuaan siihen luvan työvoimapiirin toimistolta. Lupa voidaan myöntää vuodeksi kerrallaan.

Valtion työllistämispalvelu on työn järjestäjälle maksuton.

Kunnallisessa työllistämispalvelussa kunta voi periä työn järjestäjältä enintään työllistämisestä aiheutuvien kustannusten ja työllistetystä kunnalle maksettavan työllistämistuen erotuksen päivää kohti.

Yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle työnhakijalle voidaan myöntää valtion talousarviossa olevan määrärahan rajoissa tukea hänen toimeentulonsa turvaamiseksi sinä aikana, jonka yritystoiminnan käynnistämisen ja vakiinnuttamisen arvioidaan kestävän.

Yrittäjäksi ryhtyneelle maksetaan normaali työllistämistuki korotettuna 100 prosentilla niiltä päiviltä, joina henkilö työskentelee yrityksessään, kuitenkin enintään viideltä päivältä viikossa. Tukea voidaan maksaa enintään 15 kuukauden ajalta.

Työttömän työnhakijan ammatillisten valmiuksien ylläpitämiseksi ja parantamiseksi voidaan hänelle myöntää valtion talousarviossa olevan määrärahan rajoissa työharjoittelutukea hänen toimeentulonsa turvaamiseksi sinä aikana, jona hän on työharjoittelussa työpaikalla.

Tukea voidaan myöntää 17 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttävälle työnhakijalle.

Työharjoittelutukena maksetaan normaali työllistämistuki korotettuna 40 prosentilla. Tukea voidaan maksaa samalle henkilölle enintään kuuden kuukauden ajalta.

Työvoimatoimisto tekee harjoittelupaikan järjestäjän kanssa harjoittelusta sopimuksen, josta tulee käydä ilmi tehtävät, joita työharjoittelutuella työllistetty suorittaa työharjoittelun aikana.

Työvoimatoimisto voi lisäksi asettaa työharjoittelusopimuksessa työharjoittelun suorittamisen kannalta tarpeellisia ehtoja.

Työministeriö järjestää työharjoittelussa oleville ryhmätapaturmavakuutuksen ja vastuuvakuutuksen.

Työttömälle työnhakijalle, jota ei voida työllistää työvoimapalvelujen avulla, voidaan myöntää valtion talousarviossa olevan määrärahan rajoissa tukea työllistymiseen alle kouluikäisen lapsen, huolenpitoa vaativan vanhuksen, vammaisen tai sairaan hoitotyössä taikka työllisyyslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työllistymissuunnitelmassa suunniteltuun muuhun työhön, opiskeluun tai toimintaan, jonka tavoitteena on parantaa edellytyksiä sijoittua työhön (omatoimisen työllistymisen tukeminen).

Tukea ei voida myöntää, jos hakija hoitaa lasta, jonka vanhemmille tai muille huoltajille maksetaan 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua tukea. Tukea ei voida myöskään myöntää, jos hakija osallistuu sellaiseen koulutukseen, jossa hänellä on oikeus opintososiaalisiin etuuksiin.

Omatoimisen työllistymisen tukena maksetaan normaali työllistämistuki korotettuna 40 prosentilla. Tukea myönnetään samalle henkilölle enintään kuuden kuukauden ajalta.

Työministeriö järjestää omatoimisen työllistymisen tukea saaville ryhmätapaturmavakuutuksen ja vastuuvakuutuksen.

Työllisyyslain 19 §:ssä tarkoitetun alueellisesti tasapainoisen työllisyyden aikaansaamiseksi valtion talousarvioon esitetään ne määrärahat, joilla ottaen huomioon työllisyystilanteen ja kansantalouden kehitysnäkymät valtion on tarvittaessa järjestettävä työntekomahdollisuuksia siten, ettei minkään työssäkäyntialueen työttömyys olennaisesti ylitä maan keskimääräistä tasoa.

Työvoimatoimiston on antaessaan työllisyyslain 19 §:n mukaisia työhönosoituksia osoitettava kunnan palvelukseen ensisijaisesti nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä.

Työllisyysmäärärahoista henkilöstön palkkaukseen osoitettavaa määrärahaa tai työllistämistukea voidaan osoittaa tai myöntää enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Sen jälkeen kun henkilö on ollut työllisyysmäärärahoin työllistettynä yhtäjaksoisesti tai viimeisten yhdeksän kuukauden aikana 1 momentissa mainitun enimmäisajan yhden tai useamman työnantajan palveluksessa, ei häntä voida osoittaa uudelleen työhön, jonka palkkauskustannuksiin on osoitettu tai myönnetty työllisyysmäärärahoja, ennen kuin hän on ollut työttömänä työnhakijana 17 §:n 2 momentin 2 kohdassa säädetyn vähimmäisajan. Tätä vähimmäisaikaa sovelletaan vajaakuntoiseen ja työnsuunnittelijaan kuitenkin vasta sen jälkeen, kun he ovat olleet työllisyysmäärärahoin työllistettyinä kaksi vuotta.

Valtioneuvosto voi päättää valtion talousarviossa olevien määrärahojen rajoissa 1 momentissa tarkoitetun enimmäisajan jatkamisesta enintään kuudella kuukaudella.

Useampaa kalenterivuotta koskevat päätökset työllisyysmäärärahoista henkilöstön palkkaukseen ja työttömälle maksettavaan tukeen on, milloin ei ole kysymys työllisyyslain 19 ja 20 §:n mukaisesta työllistämisvelvollisuudesta, tehtävä tulevien vuosien osalta ehdolla, että tarkoitukseen tarvittavat määrärahat ovat käytettävissä.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja vajaakuntoisten tukitoimenpiteitä voidaan käyttää myös muiden vaikeasti työllistettävien työhönsijoituksen tukemiseen.

Myönnettävistä etuuksista määrätään tarkemmin valtioneuvoston päätöksellä.

Työllisyyspoliittista rakennetukea voidaan myöntää valtion talousarviossa olevan määrärahan rajoissa kunnalle, kuntayhtymälle tai muulle yhteisölle, yritykselle tai säätiölle hankkeisiin, joiden tarkoituksena on pysyvien työpaikkojen aikaansaaminen, työpaikkojen säilyttäminen, alueiden sopeuttaminen rakennemuutokseen tai työttömien työllistäminen kansainvälisissä tehtävissä.

Työllisyyspoliittisesta rakennetuesta ja sen myöntämisestä määrätään tarkemmin valtioneuvoston päätöksellä.

Työllistämistukea haetaan kirjallisesti työvoimatoimistolta tai työvoimapiirin toimistolta. Palkkaukseen myönnettävää työllistämistukea koskevat hakemukset jätetään sille työvoimatoimistolle, jonka toimialueella työpaikat sijaitsevat, tai sille työvoimatoimistolle, jonka työnhakijoita tuella on tarkoitus palkata. Yritykselle 19 §:n nojalla myönnettävää tukea haetaan kuitenkin siltä työvoimapiirin toimistolta, jonka toimialueella työpaikat sijaitsevat.

Työnhakijalle myönnettävää tukea ja vajaakuntoisten työhönsijoituksen tukemiseksi myönnettäviä 44 §:ssä tarkoitettuja etuuksia haetaan siltä työvoimatoimistolta, jossa henkilö on työttömänä työnhakijana.

Työllistämistuen ja 44 §:ssä tarkoitettujen etuuksien myöntämisestä päättää se työvoimatoimisto tai työvoimapiirin toimisto, johon hakemus on jätetty. Työvoimatoimisto päättää tuen myöntämisestä työvoimapiirin toimiston sen käyttöön osoittamien määrärahojen rajoissa.

Työvoimapiirin toimisto maksaa työllistämistuen kuukausittain jälkikäteen työvoimatoimiston hyväksymän maksatushakemuksen perusteella. Maksatushakemuksen hyväksyy kuitenkin työvoimapiirin toimisto niissä tapauksissa, joissa se on päättänyt työllistämistuen myöntämisestä.

Tuki voidaan maksaa 1 momentissa säädettyä pidemmältä ajanjaksolta, jos tuen saaja siihen suostuu.

Työnantajan on liitettävä sille myönnetyn työharjoittelutuen viimeiseen maksatushakemukseen 20 §:n 2 momentissa tarkoitettu selvitys.

Kunnan on toimitettava selvitys työllisyyslain 21 §:n 3 momentin mukaisen lisätuen maksamista varten kultakin vuosineljännekseltä asianomaiselle työvoimatoimistolle.

Työvoimapiirin toimisto maksaa lisätuen kunnalle työvoimatoimiston hyväksymän selvityksen perusteella.

Työllistämistuen maksaminen voidaan määrätä lopetettavaksi, jos tuen saaja ei enää täytä niitä edellytyksiä tai ehtoja, jotka tässä asetuksessa tai tukea myönnettäessä on asetettu tuen saamiselle. Jos tukea on käytetty vastoin tämän asetuksen säännöksiä tai myöntämispäätöksessä asetettuja ehtoja, on perusteettomasti maksettu tuki suoritettava takaisin valtiolle sen määrälle maksupäivästä laskettavine 16 prosentin vuotuisine korkoineen. Jollei palautettavaa määrää ole suoritettu viimeistään takaisinperintäpäätöksessä määrättynä takaisinmaksupäivänä, on sille suoritettava 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko takaisinmaksupäivästä.

Tuen maksamisen lopettamisesta päättää tuen myöntänyt viranomainen. Takaisinperintään ryhtymisestä päättää työvoimapiirin toimisto, joka myös huolehtii tarvittavista takaisinperintätoimenpiteistä.

Työministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä tämän asetuksen täytäntöönpanosta. Valtiovarainministeriö antaa kuitenkin tarkemmat määräykset valtion virastoihin ja laitoksiin palkattavien henkilöiden palvelussuhteen määräytymisestä ja palvelussuhteen ehdoista.