1993

1281/1993 Valtioneuvoston päätös energiateknologisen tutkimuksen edistämiseen myönnettävien avustusten ehdoista

Valtioneuvosto on kauppa- ja teollisuusministeriön esittelystä päättänyt:
1 §

Kauppa- ja teollisuusministeriö voi valtion talousarvioon sisältyvän sitoumuksentekovaltuuden ja määrärahan puitteissa antaa sitoumuksia avustuksen maksamisesta energiateknologisista tutkimuksista ja kansainvälisistä hankkeista aiheutuviin menoihin siten kuin tässä päätöksessä määrätään ja ottaen huomioon, mitä talousarviosta muuten johtuu.

Avustuksen tavoitteena on edistää energiatutkimustulosten soveltamista teolliseen toimintaan, kaupallisiksi tuotteiksi ja palveluiksi.

Avustuksia voidaan myöntää yrityksille, kunnille, kuntayhtymille ja muille yhteisöille.

Jollei tästä päätöksestä muuta johdu, sovelletaan avustusten myöntämisessä, käyttämisessä, maksamisessa ja käytön valvonnassa valtioneuvoston päätöstä valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi (490/65) kauppa- ja teollisuusministeriön määräämällä tavalla.

Tätä päätöstä sovelletaan myös myönnettäessä avustuksia kunnille ja kuntainliitoille siltä osin kuin se ei ole ristiriidassa kuntien valtionosuuslain (688/92) kanssa.
2 §

Avustuksia voidaan myöntää energiateknologisista tutkimuksista sekä ydinenergia-alan teknologisista kehittämisprojekteista aiheutuviin menoihin ja kansainvälisistä hankkeista aiheutuviin menoihin kuten tutkimukseen, kehityshankkeisiin ja kehitetyn teknologian varmistamiseksi tarvittaviin koehankkeisiin.

Hyväksyttäviä kustannuksia ovat henkilökustannukset, muut hankkeen toteuttamisesta aiheutuvat välittömät kustannukset kuten materiaalit ja tarvikkeet, laitteet ja instrumentit, maapohja ja rakennukset, tarpeelliset alihankinnat, matkakustannukset sekä muut kauppa- ja teollisuusministeriön hyväksymät välittömät kustannukset. Hankkeen toteuttamisesta aiheutuvat yleiskustannukset ovat myös hyväksyttäviä kustannuksia.

Avustusta voidaan myöntää enintään 50 prosenttia sekä niissä tapauksissa, joissa avustuksen saaja on pieni tai keskisuuri yritys, enintään 60 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Avustuksen suuruutta määrättäessa otetaan huomioon hankkeen luonne, sen tekniset ja taloudelliset riskit sekä avustuksen vaikutus yritysten väliseen kilpailuun.

Mikäli hankkeeseen on myönnetty muuta valtion tukea, ei sen ja tässä tarkoitetun avustuksen yhteismäärä saa ylittää 3 momentissa mainittuja määriä.
3 §

Energiateknologista tutkimushanketta koskevassa kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksessä mainitaan ainakin

 1)

hankkeen aihe ja tavoitteet;

 2)

hankkeen toteuttamissuunnitelma, kustannusarvio, valtion rahoitusosuus ja sen maksatus;

 3)

hankkeen kustannuksista ja tuloista pidettävästä erillisestä kirjanpidosta;

 4)

hankkeen edistymisestä ja tuloksista ministeriölle annettavista selvityksistä;

 5)

ministeriön oikeudesta tarkastaa avustuksen saajan luona hankkeen toteutusta ja kirjanpitoa sekä avustuksen saajan velvollisuudesta antaa tarvittavat asiakirjat ministeriön tarkastusta varten;

 6)

hankkeen vastuullinen johtaja;

 7)

edellytykset hankkeen siirtämiseksi kolmannelle osapuolelle;

 8)

hankkeen tulosten omistus- ja käyttöoikeudesta; sekä

 9)

ministeriön oikeudesta purkaa päätös.
4 §

Ministeriön tulee päättää energiateknologisen tutkimushankkeen tulosten ja 2§:n 2 momentin mukaisesti välittömiin kustannuksiin luettavien hankintojen omistus- ja käyttöoikeudesta rahoitusosuutensa puitteissa siten, että ne ensisijaisesti jäävät avustuksen saajan omaisuudeksi.

Ministeriö voi määrätä, että avustuksen kohteena oleva omaisuus on vakuutettava vahingon varalle.
5 §

Kauppa- ja teollisuusministeriön tulee myöntää avustus muutoin seuraavilla ehdoilla:

 1)

Jos energiateknologisen tutkimushankkeen edellytyksissä tai muissa olosuhteissa on tapahtunut sellaisia muutoksia, ettei hankkeen jatkamista voida enää pitää tarkoituksenmukaisena, kauppa- ja teollisuusministeriö voi purkaa hanketta koskevan päätöksen.

 2)

Jos avustuksen saaja on käyttänyt avustuksen muuhun kuin mihin se on myönnetty tai avustusta hakiessaan ilmoittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka salannut niitä ja menettelyllä on ollut vaikutusta avustuksen myöntämiseen, tai avustus on suoritettu muutoin virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti, on avustus tai sen osa palautettava valtiolle, jollei kauppa- ja teollisuusministeriö erityisistä syistä toisin määrää. Avustuksen saajan on lisäksi suoritettava palautettavalle määrälle sen nostopäivästä lukien vuotuista korkoa, joka on neljä prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin peruskorko.

 3)

Milloin avustuksen kohteena olleen omaisuuden käyttötarkoitus muuttuu tai omaisuus luovutetaan tai siirtyy muutoin toisen omistukseen tai hallintaan, on avustusta vastaava suhteellinen osa omaisuuden arvosta palautettava valtiolle kuuden kuukauden kuluessa edellä tarkoitetusta olosuhteiden muuttumisesta, ellei kauppa- ja teollisuusministeriö avustuksen saajan hakemuksesta erityisistä syistä toisin päätä. Vastaavasti on meneteltävä myös vahinkotapahtuman sattuessa vakuutetulle omaisuudelle. Mitä edellä on sanottu omaisuuden arvosta, koskee tällöin saatavaa vakuutus- tai muuta korvausta.

 4)

Avustuksen saajan on ilmoitettava kauppa- ja teollisuusministeriölle edellä 3 kohdassa tarkoitetusta olosuhteiden muutoksesta ja avustuksen kohteena olleelle omaisuudelle sattuneesta vahingosta välittömästi tapahtuman jälkeen, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa.

 5)

Milloin avustuksen saaja ei ole maksanut 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua palautusta tai korkoa valtiolle määrättyyn eräpäivään mennessä tai avustuksen saaja ei ole 4 kohdan mukaisesti tehnyt siinä tarkoitettua ilmoitusta, avustuksen saajan on maksettava valtiolle vuotuista viivästyskorkoa 16% palautettavalle määrälle eräpäivästä tai viimeksi mainitussa tapauksessa olosuhteiden muuttumisesta tai vahinkotapauksesta lukien.
6 §

Kauppa- ja teollisuusministeriö antaa tämän päätöksen soveltamisesta tarvittaessa tarkempia ohjeita.
7 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994 ja on voimassa toistaiseksi.

Tällä päätöksellä kumotaan energiataloudellisen tutkimus ja koetoiminnan edistämiseen myönnettävien avustusten yleisistä ehdoista 14 päivänä maaliskuuta 1991 annettu valtioneuvoston päätös (526/91).

Ennen tämän päätöksen voimaantuloa myönnettyihin avustuksiin sovelletaan tällä päätöksellä kumottua päätöstä.

Helsingissä 9 päivänä joulukuuta 1993

Kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Kääriäinen Ylitarkastaja Heikki Kotila