Tämän lain tavoitteena on tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle.

Tämä laki koskee jätettä, sen syntymisen ehkäisemistä sekä sen vaarallisen tai haitallisen ominaisuuden vähentämistä, jätteen hyödyntämisen edistämistä, jätehuollon muuta järjestämistä, roskaantumisen ja maaperän saastumisen ehkäisemistä sekä roskaantuneen ja saastuneen alueen puhdistamista.

Tätä lakia ei sovelleta räjähdysvaarallisista aineista annetussa laissa (263/53) tarkoitettuun räjähdystarvikkeen jätteeseen, ydinenergialaissa (990/87) tarkoitettuun ydinjätteeseen, säteilylaissa (592/91) tarkoitettuun radioaktiiviseen jätteeseen eikä meren pilaantumisen ehkäisemisestä annetussa laissa (298/79) tarkoitetun luvan nojalla mereen sijoitettavaan jätteeseen.

Tätä lakia ei myöskään sovelleta jätteen päästämiseen ilmaan, vesiin tai viemäriin siltä osin kuin siitä säädetään tai määrätään muualla laissa.

Tarkempia säännöksiä lain soveltamisalasta voidaan antaa asetuksella.

Mitä tässä laissa säädetään kunnasta, koskee myös pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskuntaa tai kuntayhtymää siltä osin kuin sille on annettu kunnalle tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä tai määrättyjä tehtäviä.

Valtioneuvosto voi antaessaan yleisen määräyksen samalla määrätä sen täytäntöönpanon kannalta tarpeellisen tiedon antamisesta viranomaiselle toiminnasta, tuotteesta tai jätteestä.

Jätteen tuottajan on huolehdittava jätteen keräyksen järjestämisestä.

Kiinteistön haltijan on kuitenkin huolehdittava järjestettyyn jätteenkuljetukseen kuuluvan jätteen keräyksen järjestämisestä. Jätteen tuottajan on toimitettava tällainen jäte kiinteistön haltijan järjestämään keräyspaikkaan.

Toiminnan järjestäjän on puolestaan huolehdittava alueellaan tai reitillään syntyvän jätteen keräyksen järjestämisestä.

Kunta voi määrätä, mihin keräyspaikkaan jäte on toimitettava järjestettyä jätteenkuljetusta varten.

Jätteen haltijan on huolehdittava jätteen kuljetuksen järjestämisestä.

Jätteen kuljetuksen suorittajan on huolehdittava siitä, että jäte kuljetetaan asianmukaisella tavalla ja toimitetaan jätteen haltijan ilmoittamaan tai viranomaisen määräämään paikkaan. Jos jätettä ei oteta paikassa vastaan, on kuljetuksen suorittajan palautettava jäte sen haltijalle.

Kunnan on järjestettävä joko omana toimintanaan taikka muuta yhteisöä tai yksityistä yrittäjää käyttäen asumisessa syntyneen jätteen sekä ominaisuudeltaan, koostumukseltaan ja määrältään siihen rinnastettavan teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntyneen muun kuin ongelmajätteen kuljetus (kunnan järjestämä jätteenkuljetus). Kunta voi ottaa järjestämäänsä jätteenkuljetukseen muunkin jätteen kuljetuksen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu jätteenkuljetus voidaan järjestää kunnassa tai sen osassa kunnan päätöksellä ja tarkemmin määräämillä ehdoilla myös siten, että jätteen haltija sopii siitä kuljetuksen suorittajan kanssa (sopimusperusteinen jätteenkuljetus). Kunnan määräämät ehdot voivat koskea kuljetettavan jätteen lajia ja laatua, kuljetuksesta lajeittain perittävää kohtuullista ylintä hintaa samoin kuin aluetta, jolla kuljetuksen suorittajan on tarjottava kuljetuspalveluja.

Kunta voi päättää, ettei 1 tai 2 momentissa tarkoitettua jätteenkuljetusta (järjestetty jätteenkuljetus) järjestetä alueella, jossa on hankalat kulkuyhteydet tai jossa on vähän jätteen haltijoita tai vähän kuljetettavaa jätettä, ellei kuljetusta ole terveys- tai ympäristönsuojelusyystä taikka muusta siihen rinnastettavasta syystä pidettävä tarpeellisena.

Jätteen haltijan on liityttävä alueella järjestettyyn jätteenkuljetukseen.

Kunta voi kuitenkin päättää, että järjestettyyn jätteenkuljetukseen ei tarvitse liittyä, jos jätteen määrä on poikkeuksellisen vähäinen ja jos jätteen haltija järjestää itse jätehuollon.

Jätteen haltijan on huolehdittava jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn järjestämisestä.

Kunnan on järjestettävä asumisessa syntyneen jätteen sekä ominaisuudeltaan, koostumukseltaan ja määrältään siihen rinnastettavan teollisuus-, palvelu- tai muussa toiminnassa syntyneen muun kuin ongelmajätteen hyödyntäminen tai käsittely. Kunnan on järjestettävä myös asumisessa sekä maa- ja metsätaloudessa syntyneen ongelmajätteen hyödyntäminen tai käsittely, jollei kysymys ole kohtuuttomasta määrästä. Kunta voi järjestää muunkin jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn. Kunta voi määrätä, että jäte on toimitettava kunnan järjestämään jätteen käsittelyyn.

Kunta voi antaa 1 momentissa säädetyn jätehuollon osittain tai kokonaan muun yhteisön tai yksityisen yrittäjän hoidettavaksi. Kunta vastaa tällöinkin siitä, että sille säädetty velvollisuus tulee täytetyksi.

Jos jätteen haltija laiminlyö 7, 8 tai 12 §:ssä säädetyn velvollisuutensa, on kiinteistön haltijan, jonka hallitsemalla kiinteistöllä jäte on syntynyt tai joka on sallinut jätteen toimittamisen kiinteistölle, huolehdittava jätehuollon järjestämisestä. Jos kiinteistön haltija vaihtuu sen jälkeen, kun jäte on toimitettu pois kiinteistöltä, on kiinteistön omistajan huolehdittava tässä tarkoitetusta jätehuollon järjestämisestä.

Jätteen saa luovuttaa vain 8 luvussa tarkoitetussa hyväksymismenettelyssä hyväksytylle tai ilmoitetulle vastaanottajalle. Jos vastaanottajalta ei edellytetä tällaista hyväksyntää, saa jätteen luovuttaa kuitenkin myös sellaiselle vastaanottajalle, jolla on riittävät edellytykset huolehtia jätehuollon asianmukaisesta järjestämisestä.

Luovutettaessa jäte 1 momentissa säädetyllä tavalla siirtyy velvollisuus huolehtia jätehuollon järjestämisestä jätteen vastaanottajalle. Velvollisuus ei kuitenkaan siirry 49 §:ssä tarkoitettuun jätetiedostoon merkitylle kuljetuksen suorittajalle kuljetettaessa jäte muussa kuin järjestetyssä jätteenkuljetuksessa.

Kuntien on tarpeen mukaan huolehdittava niille kuuluvasta jätehuollon järjestämisestä yhteistoiminnassa.

Jos kuntien yhteistoiminta on tarpeen jätehuollon järjestämiseksi tässä laissa tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten mukaisesti, mutta kunnat eivät pääse yhteistoiminnasta keskenään sopimukseen, valtioneuvosto voi velvoittaa kunnat yhteistoimintaan ja määrätä sen ehdoista.

Määräykset on annettava yleisesti tiedoksi siten kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Määräykset on toimitettava lisäksi tiedoksi lääninhallitukselle.

Valtioneuvosto voi antaessaan yleisen määräyksen samalla määrätä sen täytäntöönpanon valvonnan kannalta tarpeellisen tiedon antamisesta viranomaiselle jätteestä tai jätehuollosta.

Ympäristöön ei saa jättää roskaa, likaa eikä käytöstä poistettua konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä siten, että siitä voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai niihin rinnastettavaa muuta vaaraa tai haittaa (roskaamiskielto).

Roskaaja on velvollinen puhdistamaan roskaantuneen alueen. Roskaajana pidetään myös huvi- tai muun sellaisen tilaisuuden järjestäjää, jos ympäristö roskaantuu tilaisuuden seurauksena.

Jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja laiminlyö puhdistamisvelvollisuutensa ja kysymys on yleisen tai yksityisen tien alueesta taikka sen vieri- tai liitännäisalueesta, rautatiealueesta, yleisen ulkoilu- tai moottorikelkkailureitin alueesta, yleisestä ulkoilu- tai virkistysalueesta taikka muusta näihin rinnastettavasta yleisesti käytettäväksi tarkoitetusta alueesta tai alueesta, jolle on vahvistettu asema-, rakennus- tai rantakaava, on roskaantuneen alueen haltija ja yleisen ulkoilu- tai moottorikelkkailureitin alueella sen pitäjä velvollinen puhdistamaan alueen.

Kadun ja rakennuskaavatien puhdistamisvelvollisuudesta säädetään erikseen.

Ympäristönsuojelulautakunta voi määrätä roskaajan tai muun puhdistamiseen velvollisen puhdistamaan roskaantuneen alueen.

Jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta tai jos roskaaja laiminlyö puhdistamisvelvollisuutensa eikä kysymys ole 20 §:n 2 momentissa tarkoitetusta alueesta, ympäristönsuojelulautakunta voi määrätä alueen haltijan puhdistamaan roskaantuneen alueen, edellyttäen ettei puhdistamisvelvollisuutta ole pidettävä kohtuuttomana. Jos kysymys on kunnan hallinnassa olevasta alueesta, lääninhallitus voi määrätä kunnan puhdistamaan roskaantuneen alueen.

Jos 2 momentissa tarkoitettu roskaantuneen alueen muu haltija kuin kunta laiminlyö puhdistamisvelvollisuutensa tai jos puhdistamisvelvollisuutta on pidettävä kohtuuttomana, lääninhallitus voi määrätä kunnan puhdistamaan alueen.

Maaperään ei saa jättää, päästää tai sijoittaa jätettä eikä muutakaan ainetta siten, että seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, viihtyisyyden melkoista vähentymistä tai muu yleisen tai yksityisen edun loukkaus (maaperän saastuttamiskielto).

Se, jonka toiminnasta on omiaan aiheutumaan maaperän saastumista, on velvollinen huolehtimaan siitä, että jätteen tai muun aineen joutuminen edellä mainituin seurauksin maaperään estetään riittävän tehokkaasti.

Jos maaperä saastuu, on sen, jonka toiminnasta saastuminen on aiheutunut, ilmoitettava siitä viipymättä ympäristönsuojelulautakunnalle.

Se, jonka harjoittamasta toiminnasta on aiheutunut tai voi aiheutua maaperän saastumista, on tarpeen mukaan selvitettävä alueen puhdistamistarve tai tila. Jos selvitys osoittaa, että maaperä on saastunut, on saastumisen aiheuttajan tarvittaessa puhdistettava alue sellaiseen tilaan, ettei siitä enää aiheudu 22 §:n 1 momentissa tarkoitettua vaaraa, haittaa tai muuta seurausta.

Jos saastumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka tämä laiminlyö puhdistamisvelvollisuutensa ja jos saastumisen aiheuttanut toiminta on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai tieten taikka tämä on tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää alueen kunto sitä hankkiessaan, on saastuneen alueen haltijan toteutettava 1 momentissa tarkoitetut toimet.

Jos saastuneen alueen haltijaa ei 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kohtuudella voida velvoittaa puhdistamaan saastunutta aluetta, on kunnan vastaavasti selvitettävä alueen puhdistamistarve ja puhdistettava alue.

Lääninhallitus voi 23 §:n mukaisesti määrätä, että saastumisen aiheuttajan tai saastuneen alueen haltijan taikka kunnan on selvitettävä alueen puhdistamistarve ja puhdistettava alue, sekä antaa tämän toteuttamiseksi tarpeellisia määräyksiä ja ohjeita.

Se, joka myy tai muutoin luovuttaa taikka vuokraa maa-alueen, on velvollinen esittämään alueen uudelle haltijalle käytettävissä olevat tiedot siitä, mitä toimintaa alueella on harjoitettu ja mitä jätteitä tai aineita alueella on, sekä onko maaperän todettu saastuneen taikka onko maaperässä jätteitä tai aineita, jotka voivat aiheuttaa maaperän saastumista.

Jätteen haltija tai edellinen haltija vastaa jätteestä aiheutuvista kustannuksista, jollei 18 §:n 1 momentin 5 kohdan nojalla toisin määrätä.

Kunnalla on oikeus kantaa järjestämästään jätehuollosta ja siihen liittyvistä tehtävistä sille aiheutuvien kustannusten kattamiseksi jätemaksua. Jätemaksu voi muodostua yhdestä tai useasta maksusta.

Jätteen käsittelystä on kannettava jätemaksu, jolla katetaan vähintään käsittelypaikkojen perustamisesta, käytöstä, käytöstä poistamisesta ja jälkihoidosta aiheutuvat kustannukset.

Jätemaksun määräämisen yleisinä perusteina ovat jätteen laji, laatu, määrä ja noutokerrat. Perusteina saadaan lisäksi ottaa huomioon jätteen keräys- ja kuljetusolot kiinteistöllä ja noutoalueella, kunnan keräysvälineiden käyttö sekä kuljetusmatka kuljetettaessa jäte yksittäisenä kuljetuksena.

Jos jätteen määrää tai laatua ei voida vaikeudetta luotettavasti selvittää tai jos ympäristönsuojelun tai jätehuollon järjestämisen kannalta on tarpeellista, voidaan jätemaksun määräämisperusteina käyttää myös kiinteistön kerrosalaa, henkilöiden lukumäärää tai muuta vastaavaa perustetta.

Jätemaksun määräämisen yksityiskohtaiset perusteet sisältävän taksan hyväksyy kunta. Taksa tulee hyväksyä siten, että jätemaksu kannustaa jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen sekä jätteen hyödyntämiseen.

Jos taksan mukaista jätemaksua on pidettävä kohtuuttoman suurena tai pienenä, voidaan maksu määrätä taksasta poiketen.

Yksittäistapauksessa maksun perusteet voidaan määrätä taksasta riippumatta.

Määrättäessä jätemaksu poikkeavalla tavalla tai määrättäessä siitä taksasta riippumatta on maksuperusteiden oltava tasapuolisia ja kohtuullisia.

Jätteen haltija tai edellinen haltija, jonka jätteestä kunta huolehtii, on velvollinen suorittamaan jätemaksun.

Jos kunta järjestää jätteen hyödyntämisen tai käsittelyn mutta ei sen kuljetusta, voidaan jätemaksu periä kuljetuksen suorittajalta.

Maksuvelvollisella on oikeus tehdä 14 päivän kuluessa maksulipun saamisesta muistutus jätemaksun määräämisestä ja maksuunpanosta päättävälle kunnan viranomaiselle. Muistutuksen johdosta on tehtävä päätös ja maksuvelvolliselle lähetettävä uusi maksulippu.

Jätemaksu suoritetaan kunnalle. Kunta voi myös määrätä, että maksu suoritetaan sen lukuun toimivalle yhteisölle tai yrittäjälle.

Jätemaksu on suoritettava maksulipussa tai muistutuksen johdosta lähetetyssä uudessa maksulipussa ilmoitettuna aikana muutoksenhausta huolimatta. Jos maksua ei suoriteta määräajassa, erääntyneelle määrälle on suoritettava korkoa 16 prosenttia vuodessa erääntymispäivästä.

Jos jätemaksu muutoksenhaun johdosta poistetaan tai sitä alennetaan, kunnan on suoritettava liikaa maksettu määrä takaisin sekä vuotuista korkoa maksupäivästä takaisinmaksupäivään saakka Suomen Pankin viimeksi mainittuna päivänä käyttämän alimman diskonttokoron mukaan.

Kunnan jätemaksua koskevia säännöksiä ei sovelleta siltä osin kuin jätteen hyödyntäminen tai käsittely on annettu 13 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhteisön tai yrittäjän hoidettavaksi.

Jos ympäristössä olevasta jätteestä tai muusta käytöstä poistetusta esineestä tai aineesta aiheutuu 19 §:ssä tai 22 §:n 1 momentissa tarkoitettu vaara, haitta tai muu seuraus ja tämän ehkäisemiseksi tai poistamiseksi tarpeellisesta työstä tai toimenpiteestä on aiheutunut tai voi aiheutua kunnan jätehuollolle kohtuuttomiksi katsottavat kustannukset, vesi- ja ympäristöpiiri voi sovittuaan siitä asianomaisen kunnan kanssa, jätehuoltotyönä valtion talousarvion rajoissa tehdä tai teettää työn tai toimenpiteen taikka osallistua muutoin edellä tarkoitettuihin kustannuksiin.

Ympäristöministeriö johtaa, ohjaa ja kehittää tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä tarkoitettujen tehtävien hoitamista.

Vesi- ja ympäristöhallitus valvoo jätteen maahantuontia ja maastavientiä sekä siirtoa Suomen alueen kautta (jätteen kansainvälinen siirto) koskevien tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista.

Lääninhallitus ohjaa ja kehittää tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä tarkoitettujen tehtävien hoitamista läänissä sekä valvoo näiden säännösten ja määräysten noudattamista.

Lääninhallituksen sekä vesi- ja ympäristöpiirin tehtävistä ympäristöluvan valvonnassa säädetään ympäristölupamenettelylaissa (735/91).

Kunnan ympäristönsuojelulautakunta valvoo tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista kunnassa.

Kunnan ympäristölupaviranomaisen tehtävistä ympäristöluvan valvonnassa säädetään ympäristölupamenettelylaissa.

Jätteen kansainvälistä siirtoa sekä 5 §:n 1 momentissa tarkoitetun tuotteen maahantuontia ja maastavientiä koskevien tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvoo myös tullilaitos.

Valtioneuvosto voi, antaessaan 5, 18 tai 26 §:ssä tarkoitetun yleisen määräyksen, määrätä muunkin valtion viranomaisen osallistumaan määräyksen noudattamisen valvontaan.

Tässä laissa ja sen nojalla säädettyjen ja määrättyjen tehtävien hoitamiseksi ja kehittämiseksi on ympäristöministeriön ja lääninhallituksen laadittava jätteitä ja jätehuoltoa koskeva suunnitelma (valtakunnallinen ja läänin jätesuunnitelma).

Jätesuunnitelmassa on esitettävä jätteitä ja jätehuollon nykytilaa koskevat tiedot sekä asetetut kehittämistavoitteet ja niiden saavuttamiseksi tarpeelliset toimet.

Jätteiden siirtoja koskevan valtakunnallisen jätesuunnitelman osan ympäristöministeriö voi määrätä sitovasti noudatettavaksi.

Kunnan on annettava lääninhallitukselle ja sen edelleen ympäristöministeriölle jätesuunnitelman laadintaa varten tarpeelliset tiedot kunnassa syntyvistä jätteistä, jätehuollon järjestämisestä ja valvonnasta sekä niitä koskevista kehittämistavoitteista.

Jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn ja ongelmajätteen ammattimaiseen keräämistoimintaan sekä asetuksella tarkemmin säädettävään muuhun jätehuollon kannalta merkitykselliseen toimintaan on oltava lupa (jätelupa).

Jätelupaa koskeva hakemus käsitellään ympäristölupamenettelylaissa säädetyssä järjestyksessä.

Ilman jätelupaa saa laitos- tai ammattimaisesti hyödyntää jätettä taikka käsitellä jätteen syntypaikalla muuta kuin ongelmajätettä, jos valtioneuvosto on 18 tai 26 §:n nojalla antanut kyseistä hyödyntämistä tai käsittelyä koskevat yleiset määräykset ja samalla määrännyt, ettei jätelupaa tarvitse olla.

Ilman jätelupaa saa myös laitos- tai ammattimaisesti hyödyntää tai käsitellä jätettä koeluonteisesti tällaisen toiminnan vaikutusten, käyttökelpoisuuden tai muun näihin rinnastettavan seikan selvittämiseksi. Koeluonteisesta toiminnasta on ilmoitettava hyvissä ajoin ennen sen aloittamista ympäristönsuojelulautakunnalle, joka voi tarvittaessa antaa toimintaa koskevia määräyksiä tai ohjeita terveys- tai ympäristövaaran tai -haitan ehkäisemiseksi taikka kieltää tällaisen toiminnan.

Jätelupa myönnetään joko toistaiseksi tai erityisestä syystä määräajaksi. Lupa voidaan rajoittaa vain tietynlaisen jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn taikka tietynlaisen ongelmajätteen keräämistoimintaan. Luvassa, joka koskee jätteen käsittelyä, voidaan asettaa etusijalle tietyltä alueelta peräisin olevan jätteen käsittely. Luvassa, joka koskee ongelmajätteen keräämistoimintaa, voidaan rajoittaa varastossa pidettävän jätteen määrää.

Jäteluvassa voidaan antaa tarvittavat määräykset jätteistä ja jätehuollosta samoin kuin jätteiden aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi tarvittavista toimista sekä tarkkailusta ja valvonnasta.

Ympäristöministeriön päätöksellään määräämää kansainvälisesti valvottavaa jätettä (kansainvälisesti valvottava jäte) ei saa tuoda maahan, viedä maasta tai siirtää Suomen alueen kautta, jollei siitä ole tehty ilmoitusta vesi- ja ympäristöhallitukselle siten kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään.

Vesi- ja ympäristöhallituksen on tehtävä ilmoituksen johdosta päätös, jossa se voi asettaa ehtoja jätteen kansainväliselle siirrolle sen varmistamiseksi, että jätteen kansainvälinen siirto on järjestetty tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten edellyttämällä tavalla ja että siirto on vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevan Baselin yleissopimuksen (SopS 45/92) tai sen salliman muun järjestelyn mukainen.

Vesi- ja ympäristöhallituksen on kiellettävä jätteen kansainvälinen siirto, jos se ei täytä 2 momentissa säädettyjä vaatimuksia tai jos se on ristiriidassa valtakunnallisen jätesuunnitelman kanssa.

Vesi- ja ympäristöhallitus voi antaa ohjeita jätteen kansainvälistä siirtoa koskevien säännösten ja määräysten soveltamisesta.

Jäteluvan saaneen toiminnan olennaiseen laajentamiseen tai muuttamiseen on oltava lupa, joka haetaan ja myönnetään soveltuvin osin kuten jätelupa. Toiminnan olennaisesta supistamisesta tai toiminnan lopettamisesta taikka toiminnan harjoittajan vaihtumisesta on viipymättä ilmoitettava lupaviranomaiselle.

Jätelupaa tai jätteen kansainvälistä siirtoa koskevaa päätöstä voidaan luvan myöntäneen tai päätöksen antaneen viranomaisen aloitteesta muuttaa, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet tai jos osoittautuu, että toiminnasta aiheutuva vaara tai haitta on olennaisesti odotettua suurempi taikka jos luvan tai päätöksen perusteiden myöhemmin muutoin todetaan olleen olennaisesti toisenlaiset kuin lupaa myönnettäessä tai päätöstä annettaessa on edellytetty. Lupaa tai päätöstä voidaan muuttaa myös, jos se on tarpeen Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi. Luvan tai päätöksen muuttaminen on käsiteltävä soveltuvin osin samoin kuin menetellään lupaa myönnettäessä tai päätöstä annettaessa.

Jäteluvan tai jätteen kansainvälistä siirtoa koskevan päätöksen voi luvan myöntänyt tai päätöksen antanut viranomainen peruuttaa määräajaksi tai kokonaan, jos jokin luvan myöntämisen tai päätöksen antamisen olennaisista edellytyksistä ei enää täyty tai jos säännöksiä tai määräyksiä on rikottu siten, että toiminnasta aiheutuu olennaista vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle.

Ilmoituksessa on oltava toimintaa ja sen harjoittajaa koskevat riittävät tiedot. Ilmoitus on tehtävä vähintään kuukausi ennen toiminnan aloittamista.

Jos ilmoituksen tarkoittamassa toiminnassa tapahtuu olennainen muutos tai toiminta lopetetaan, on siitä viivytyksettä ilmoitettava lääninhallitukselle.

Lääninhallitus voi tarvittaessa antaa jätehuollon järjestämiseksi määräyksiä siitä, mihin toimiin ilmoituksen tekijän on ryhdyttävä tai mitä muutoin on noudatettava, jos ilmoituksen tekijän toiminnan perusteella tai muusta syystä on perusteltua aihetta epäillä, ettei toiminta täytä tämän lain tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä.

Tuotannon harjoittajan ja tuotteen valmistajan tai maahantuojan on oltava riittävän hyvin selvillä tuotannossaan tai tuotteestaan syntyvästä jätteestä, sen terveys- ja ympäristövaikutuksista sekä sen määrän ja haitallisuuden vähentämisestä ja jätehuollosta sekä mahdollisuuksista kehittää tuotantoaan tai tuotettaan siten, että jätteen määrä ja haitallisuus vähenee.

Jätteen haltijan on oltava riittävän hyvin selvillä hallinnassaan olevan jätteen määrästä, lajista, laadusta, alkuperästä ja jätehuollon kannalta merkityksellisistä ominaisuuksista sekä terveys- ja ympäristövaikutuksista.

Jäteluvan haltijan ja ongelmajätteen tuottajan, lukuun ottamatta kotitaloutta, sekä ongelmajätteen ammattimaisen kuljetuksen suorittajan on pidettävä kirjaa toiminnassaan syntyneen, kerätyn, varastoidun tai välivarastoidun, kuljetetun, hyödynnetyn tai käsitellyn jätteen määrästä, lajista, laadusta ja alkuperästä sekä toimitettaessa jäte muualle sen syntypaikasta myös sen toimituspaikasta ja -päivämäärästä sekä kuljetus- ja hyödyntämis- tai käsittelytavasta.

Valvonta- tai lupaviranomainen voi yksittäistapauksessa ja ympäristöministeriö yleisesti antaa määräyksiä ja ohjeita siitä, miten selvilläolo- ja kirjanpitovelvollisuus on täytettävä.

Valvontaviranomaisella sekä ympäristöministeriöllä ja kunnalla on oikeus pyynnöstä saada jätteen haltijalta tai muulta jätehuoltoa järjestävältä taikka roskaantuneen tai saastuneen alueen puhdistamisvelvolliselta tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvontaa tai tehtävien hoitamista varten tarpeelliset tiedot. Valvontaviranomaisella ja ympäristöministeriöllä on myös oikeus pyynnöstä saada tuotannon harjoittajalta ja tuotteen valmistajalta tai maahantuojalta tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten täytäntöönpanemiseksi tarpeelliset tiedot tuotannosta sekä siinä käytettävistä aineista ja valmistettavista tai maahan tuotavista tuotteista samoin kuin niistä syntyvistä jätteistä ja jätehuollosta.

Valvontaviranomaisella ja ympäristöministeriöllä on oikeus saada toimintaansa varten tarpeelliset tiedot ja asiakirjat toiselta viranomaiselta.

Valvontaviranomainen ja ympäristöministeriö saavat antaa Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen edellyttämiä tietoja sopimuksessa tarkoitetulle ulkomaiselle toimielimelle, kansainväliselle järjestölle ja yhteistyöhön osallistuvalle valtiolle.

Valvontaviranomaisella tai sen määräämällä henkilöllä on tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamisen valvontaa varten oikeus tehdä tarkastuksia muussa paikassa kuin asunnossa sekä tarkastusta varten saada tarpeelliset tiedot, nähdä tarpeelliset asiakirjat, tehdä tarvittavat mittaukset tai tutkimukset sekä ottaa tutkimusten kannalta tarpeelliset kohtuullisen suuruiset näytteet. Ennen toimiin ryhtymistä on paikan haltijalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi, jollei tarkastuksen tarkoitus edellytä muuta.

Valvontaviranomainen voi päättää, että tarkastetun paikan haltijan on maksettava mittauksista tai tutkimuksista aiheutuneet kohtuulliset kustannukset. Mittauksen tai tutkimuksen tulokset on annettava tiedoksi tarkastetun paikan haltijalle.

Jos jätteestä aiheutuu välitöntä ja ilmeistä vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle tai jos jätettä syntyy onnettomuuden, tuotantohäiriön tai muun niihin rinnastettavan tilanteen tai kertaluonteisen toimen johdosta siten, että se edellyttää erityisiä toimia jätehuollossa, on jätteen haltijan viivytyksettä ilmoitettava siitä ympäristönsuojelulautakunnalle.

Ympäristönsuojelulautakunta voi antaa 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa jätettä ja jätehuoltoa koskevia määräyksiä taikka, jos kysymys on vakavaa vaaraa tai haittaa aiheuttavasta toiminnasta, määrätä toiminnan keskeytettäväksi taikka toimintaa rajoitettavaksi tai muutettavaksi siten, että se täyttää tässä laissa ja sen nojalla säädetyt ja määrätyt vaatimukset. Jos kysymys on välitöntä ja ilmeistä vaaraa tai haittaa aiheuttavasta tilanteesta taikka hätätilanteesta, voi ympäristönsuojelulautakunta määrääminsä ehdoin hyväksyä myös tarpeellisen väliaikaisen poikkeamisen tämän lain tai sen nojalla annetuista säännöksistä tai määräyksistä.

Jos asia ei siedä viivytystä, on ympäristönsuojelulautakunnan määräämällä viranhaltijalla oikeus antaa 2 momentissa tarkoitettu määräys, jota on heti noudatettava. Viranhaltijan on tällöin viivytyksettä saatettava asia ympäristönsuojelulautakunnan päätettäväksi.

Poliisin ja tulliviranomaisen on tarvittaessa annettava valvontaviranomaiselle virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnassa.

Jos jätehuollossa tai muussa tässä laissa tarkoitetussa toiminnassa rikotaan tätä lakia tai sen nojalla annettuja säännöksiä tai määräyksiä, voi valvontaviranomainen kieltää rikkojaa jatkamasta tai toistamasta säännösten tai määräysten vastaista menettelyä ja määrätä säännösten tai määräysten rikkojan määräämässään ajassa täyttämään velvollisuutensa sekä määrätä jätettä tai tuotetta koskevista väliaikaisista toimista. Niistä aiheutuvat kustannukset maksaa se, joka on toiminut säännösten tai määräysten vastaisesti.

Lääninhallitus tai ympäristönsuojelulautakunta voi tehostaa tämän lain tai sen nojalla annetun säännöksen tai määräyksen perusteella antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella tai että toiminta keskeytetään tai kielletään.

Uhkasakkoa, teettämisuhkaa ja keskeyttämisuhkaa koskevassa asiassa sovelletaan muutoin, mitä uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

Haittaa kärsivällä henkilöllä on oikeus saattaa tämän lain 21 ja 24 §:ssä sekä 57 §:n 1 momentissa tarkoitettua kieltoa, määräystä, uhkasakkoa taikka teettämis- tai keskeyttämisuhkaa koskeva asia vireille ympäristönsuojelulautakunnassa tai lääninhallituksessa, jos vireillepanon tarkoituksena on ympäristön pilaantumisen, roskaantumisen tai maaperän saastumisen ehkäiseminen taikka pilaantuneen, roskaantuneen tai saastuneen alueen puhdistaminen.

Rekisteröidyllä yhdistyksellä, jonka tarkoituksena on sääntöjensä mukaan edistää ympäristönsuojelua, asuinympäristön viihtyisyyttä, ympäristöterveydenhuoltoa tai muutoin kestävää kehitystä, on niin ikään toiminta-alueellaan oikeus 1 momentissa tarkoitetun muun kuin merkitykseltään vähäisen asian vireille panoon.

on tuomittava, jollei teosta muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, jäterikkomuksesta sakkoon.

Tämän lain 19 §:ssä tarkoitetun roskaamiskiellon vähäisestä rikkomisesta voi poliisi määrätä asetuksella säädettävän suuruisen rikesakon. Muutoin rikesakosta on voimassa, mitä rikesakkolaissa (66/83) tai sen nojalla annetuissa säännöksissä säädetään.

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta toimii 60 §:n 1 momentissa tarkoitetun säännöksen tai sen nojalla annetun kiellon tai määräyksen vastaisesti siten, että hänen menettelynsä on omiaan aiheuttamaan vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle, on tuomittava jäterikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Jäterikoksesta tuomitaan myös se, joka tuo maahan, vie maasta tai siirtää Suomen alueen kautta kansainvälisesti valvottavaa jätettä tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten taikka 45 §:n 2 momentissa tarkoitetun kansainvälisen sopimuksen vastaisesti ja siten, että teosta aiheutuu 1 momentissa tai mainitussa sopimuksessa tarkoitettua vaaraa tai haittaa.

Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta toimii 60 §:n 1 momentissa tarkoitetun säännöksen tai sen nojalla annetun kiellon tai määräyksen vastaisesti taikka 61 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla siten, että hänen menettelynsä on omiaan aiheuttamaan vakavaa vaaraa terveydelle tai ympäristölle, on tuomittava törkeästä jäterikoksesta vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Tahallisen rikoksen yritys on rangaistava.

Joka rikkoo 71 §:n 1 momentissa säädettyä kieltoa, on tuomittava jätelaissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa tarkoitetusta rikkomuksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut sitä syytteeseen pantavaksi.

Virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomiseen on kuitenkin sovellettava rikoslain 40 luvun 5 §:n säännöksiä.

Rikoksen tuottaman taloudellisen hyödyn ja rikoksen tekemiseen käytetyn esineen tai muun omaisuuden tuomitsemisesta menetetyksi säädetään rikoslain 2 luvun 16 §:ssä.

Jos irtaimeen omaisuuteen kohdistuva teettämisuhka on määrätty täytäntöönpantavaksi ja omaisuudella on rahallista arvoa, ympäristönsuojelulautakunnalla ja lääninhallituksella on oikeus toimittaa tällainen omaisuus hyödynnettäväksi tai myydä se teettämisestä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Mahdollinen ylijäämä on palautettava omistajalle.

Muutosta kunnan viranomaisen tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan valittamalla lääninoikeuteen noudattaen, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Muutosta 17 §:ssä tarkoitettuja kunnallisia jätehuoltomääräyksiä ja 30 §:ssä tarkoitettua taksaa koskeviin päätöksiin haetaan valittamalla lääninoikeuteen noudattaen, mitä kunnallislaissa (953/76) säädetään.

Muutosta 42 §:ssä tarkoitettuun jätelupaan sekä jätelupaa koskeviin 46-48 §:ssä tarkoitettuihin päätöksiin haetaan noudattamalla, mitä ympäristölupamenettelylaissa säädetään.

Lääninhallituksen tai ympäristönsuojelulautakunnan 58 §:n 1 momentin nojalla tekemästä uhkasakon sekä teettämis-, keskeyttämis- tai kieltämisuhan asettamista koskevasta päätöksestä ei saa erikseen valittaa.

Tämän lain 21 ja 31 §:n, 43 §:n 2 momentin, 45, 50, 55, 57 ja 58 §:n sekä erityisestä syystä 47 ja 48 §:n nojalla tehtävässä päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

Kunnan on huolehdittava tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten täytäntöönpanemiseksi tarpeellisista neuvonta-, tiedotus- ja valistustehtävistä.

Tämän lain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten edellyttämä tuotteen tai jätteen ominaisuuksia sekä terveys- ja ympäristövaikutuksia koskeva tutkimus voidaan edellyttää tehtäväksi viranomaisen hyväksymässä laboratoriossa.

Valvontaviranomaisten on pidettävä tiedostoa (jätetiedosto) niille tämän lain mukaan tehtävistä ilmoituksista ja lupahakemuksista sekä niiden perusteella tehdyistä päätöksistä.

Joka tämän lain noudattamista valvoessaan tai muuta tässä laissa tarkoitettua tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja yksityisen tai yhteisön taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta taikka yksityisen henkilökohtaisista oloista, ei saa ilman asianomaisen suostumusta sivulliselle ilmaista eikä käyttää yksityiseksi hyödykseen tai toisen hyödyksi näin saamiaan tietoja.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä 52 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tietojen ja asiakirjojen antamista valvontaviranomaiselle ja ympäristöministeriölle eikä tietojen antamista syyttäjä-, poliisi- tai tulliviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi.

Jätelupaa koskevan hakemuksen käsittelystä perittävästä maksusta säädetään ympäristölupamenettelylaissa. Vastaavasti voidaan periä maksu 8 luvussa tarkoitetun ilmoituksen käsittelystä ja siihen liittyvästä tarkastuksesta.

Kunnan jätemaksu sekä 54 §:n 2 momentissa tarkoitetut kustannukset ja 72 §:ssä tarkoitetut maksut saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin säädetään.

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.

Tällä lailla kumotaan 31 päivänä elokuuta 1978 annettu jätehuoltolaki (673/78) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Tämän lain voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti, jollei tämän lain nojalla toisin säädetä tai valtioneuvosto toisin määrää.

Roskaantumiseen ja maaperän saastumiseen, joka on tapahtunut ennen tämän lain voimaantuloa, sekä kaatopaikkaan ja muuhun jätteen käsittelypaikkaan, jonka toiminta on päättynyt ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, kuitenkin siten, että lääninhallitus määrää saastuneen alueen puhdistamisesta. Edellä tarkoitettuihin säännöksiin perustuvien velvollisuuksien noudattamiseksi annettavista määräyksistä on lisäksi soveltuvin osin voimassa, mitä tämän lain 57, 58 ja 66 §:ssä säädetään. Rikokseen sovellettavasta laista säädetään rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:ssä.

Edellä 2 momentissa tarkoitettuun roskaantumiseen ja maaperän saastumiseen sovelletaan lisäksi tämän lain 25 ja 26 §:n säännöksiä.

Tämän lain 49 §:n ja 7 luvun mukaiset velvoitteet on täytettävä viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta.

Jätehuoltolain 22 §:n nojalla annetut valtio-neuvoston määräykset ja 24 §:n nojalla annetut kunnalliset jätehuoltomääräykset samoin kuin jätteen kansainvälisiä siirtoja koskevat jätehuoltoasetuksen 13 c ja 13 d §:n säännökset sekä kansainvälisesti valvottavista jätteistä annetun ympäristöministeriön päätöksen (29/93) määräykset ovat edelleen voimassa, kunnes tämän lain nojalla toisin säädetään tai määrätään, kunnalliset jätehuoltomääräykset kuitenkin enintään kahden vuoden ajan tämän lain voimaantulosta.

Jätehuoltolain nojalla hyväksyttyjä jätehuoltosuunnitelmia ja ongelmajätteiden käsittelylupia noudatetaan edelleen kolmen vuoden ajan tämän lain voimaantulosta, tai jos toiminta edellyttää tässä laissa tarkoitettua jätelupaa, siihen asti, kunnes jätelupa on myönnetty. Jos jätehuoltosuunnitelmaan tai ongelmajätteiden käsittelylupaan perustuva toiminta taikka muu ennen tämän lain voimaantuloa harjoitettu toiminta edellyttää tässä laissa tarkoitettua jätelupaa, on lupaa koskeva hakemus tehtävä viimeistään kolmen vuoden kuluttua tämän lain voimaantulosta ja toiminta saatettava tämän lain edellyttämään kuntoon lupapäätöksessä asetettavassa määräajassa, jollei tämän lain nojalla toisin säädetä tai valtioneuvosto toisin määrää.

Jätehuoltosuunnitelmaa tai ongelmajätteiden käsittelylupaa voidaan hakemuksesta tai viranomaisen aloitteesta muuttaa noudattaen soveltuvin osin tämän lain 46 ja 47 §:n säännöksiä. Toimivalta jätehuoltosuunnitelmaa koskevassa asiassa kuuluu lääninhallitukselle, jos se on hyväksynyt asianomaisen suunnitelman, ja muussa tapauksessa kunnan ympäristölupaviranomaiselle. Toimivalta ongelmajätteiden käsittelylupaa koskevassa asiassa kuuluu lääninhallitukselle.

Jätettä saa luovuttaa tämän lain 15 §:n 1 momentin estämättä myös tämän pykälän 3 tai 4 momentin nojalla voimassa olevan jätehuoltolain nojalla hyväksytyn jätehuoltosuunnitelman tai ongelmajätteiden käsittelyluvan saaneeseen paikkaan taikka jätehuoltolaissa tarkoitettuun yleiseen jätteiden käsittelypaikkaan, jollei tätä ole erikseen kielletty. Vastaavasti huolehtimisvelvollisuus jätehuollon järjestämisestä siirtyy tällöin edellä mainitulle vastaanottajalle.

Jos kiinteistö on jätehuoltolain 14 §:n nojalla jätetty järjestetyn jätteenkuljetuksen ulkopuolelle, on jätteen haltijan liityttävä tässä laissa tarkoitettuun järjestettyyn jätteenkuljetukseen, jos kunta niin päättää.