Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.

Kirkon pyhissä toimituksissa ja opetuksessa käytettävien kirjojen on oltava tunnustuksen mukaisia.

Kirkon jäseneksi tulee oikein kastettu lapsi sekä muuhun evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluva säädetyn iän täyttänyt henkilö asianomaisen ilmoituksen perusteella.

Jos kirkkoherra ei suostu kirkkoon liittymistä koskevaan pyyntöön, hänen on saatettava asia kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston ratkaistavaksi.

Henkilö, joka on otettu kirkon jäseneksi edellä 1 momentin 2 tai 3 kohdan mukaisesti, katsotaan rippikoulun käyneeksi ja konfirmoiduksi.

Kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan tarjoamista muista eduista kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten mukaisesti.

Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteuttamista.

Kirkon jäsenen tulee noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan.

Jumalanpalvelus on kaikille avoin.

Jumalanpalvelukset on pidettävä ja kirkolliset toimitukset suoritettava kirkkokäsikirjan mukaisesti.

Päiväjumalanpalvelus pidetään seurakunnan kirkossa sunnuntaisin ja kirkollisina juhlapäivinä. Jos kirkkoja on useita, kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto päättää, missä kirkossa tai kirkoissa jumalanpalvelus kulloinkin pidetään. Jumalanpalvelus voidaan pitää myös muualla kuin kirkossa.

Jumalanpalvelus pidetään itsenäisyyspäivänä ja valtiollisten tilaisuuksien yhteydessä niin kuin siitä on säädetty tai erityisiä tilaisuuksia varten määrätty.

Muita jumalanpalveluksia pidetään tarpeen mukaan.

Päiväjumalanpalvelus aloitetaan yleensä kello 10. Jos on perusteltu syy aloittaa jumalanpalvelus jatkuvasti muuhun aikaan, asiasta päättää kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. Päätös on alistettava tuomiokapitulin ratkaistavaksi.

Jos kahdella samaan seurakuntayhtymään kuuluvalla seurakunnalla on yhteinen kirkko, päättää jumalanpalveluksen aloittamisajasta yhteinen kirkkovaltuusto. Päätös on alistettava sen tuomiokapitulin ratkaistavaksi, jonka alainen seurakuntayhtymä on.

Saarna on pidettävä kirkkokäsikirjan määräämistä teksteistä ja sen on oltava kirkon tunnustuksen mukainen. Saarna ei saa sisältää sopimatonta viittausta henkilöön tai kiihotusta.

Päiväjumalanpalveluksessa käytetään kirkolliskokouksen hyväksymää virsikirjaa ja messusävelmistöä. Jumalanpalveluksessa voidaan virsien ohella tilapäisesti käyttää myös muita sopivia lauluja ja messusävelmiä.

Päiväjumalanpalvelus on niiden toimitettava, joille papinvirka seurakunnassa on uskottu. Kirkkoherran suostumuksella tai lääninrovastin määräyksestä sen voi toimittaa myös muu pappi.

Henkilö, joka on saanut oikeuden toimia lehtorina, voi saarnata jumalanpalveluksessa kirkkoherran luvalla.

Kirkkoherra voi yksittäistapauksessa antaa saarnaluvan saaneelle, teologiaa yliopistossa opiskelevalle tai muulle tehtävään sopivalle henkilölle luvan saarnata jumalanpalveluksessa.

Saarnaluvasta päättävät piispa ja tuomiokapituli. Piispainkokous antaa tarkempia määräyksiä saarnalupatutkinnosta.

Jos sairauden tai muun esteen vuoksi ei ole pappia jumalanpalvelusta pitämään, tulee jonkun paikalla olevista seurakunnan viranhaltijoista tai kirkkoneuvoston jäsenistä menetellä, niin kuin siitä kirkkokäsikirjassa määrätään.

Kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto vahvistaa suunnitelman niistä päiväjumalanpalveluksissa kannettavista kolehdeista, joista ei ole määrätty kirkkolain 22 luvun 2 §:n 1 momentin 9 kohdan mukaisesti.

Herran pyhää ehtoollista vietetään jumalanpalveluksessa.

Ehtoollista saadaan viettää, paitsi kirkossa, myös muussa paikassa, jonka tuomiokapituli on kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston esityksestä tähän tarkoitukseen hyväksynyt.

Ehtoollista saadaan tilapäisesti viettää kirkkoherran valvonnassa myös muualla kuin kirkossa tai 2 momentin mukaisesti hyväksytyssä paikassa.

Tarvittaessa voidaan yksittäiselle henkilölle jakaa ehtoollista kirkkokäsikirjan osoittamalla tavalla myös muualla kuin jumalanpalveluksessa.

Ehtoolliseen saa osallistua jokainen konfirmoitu kirkon jäsen.

Kastettu lapsi, jolle on opetettu ehtoollisen merkitystä, saa osallistua ehtoolliseen yhdessä vanhempansa tai muun hänen kristillisestä kasvatuksestaan huolehtivan konfirmoidun kirkon jäsenen kanssa.

Ehtoollinen voidaan antaa myös muulle henkilölle, joka on sairaana tai hätätilassa ja käsittää ehtoollisen merkityksen.

Ehtoollisen jakaa pappi. Lehtorilla on oikeus avustaa ehtoollisen jakamisessa ja jakaa ehtoollista 10 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa.

Piispa voi kirkkoherran esityksestä myöntää seurakunnan viranhaltijalle tai luottamushenkilölle taikka kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston ehdottamalle seurakunnan muulle jäsenelle oikeuden avustaa ehtoollisen jakamisessa.

Jos joku on kuoleman vaarassa tai muuten erityisessä hätätilassa ja hän haluaa ehtoollista, saa jokainen kristitty antaa hänelle ehtoollisen, jos pappia ei ole saatavissa.

Pyhän kasteen toimittaa pappi.

Oikein kastettua ei saa kastaa uudelleen.

Jos pelätään lapsen kuolevan eikä pappia ole heti saatavissa toimittamaan kaste, tulee jonkun kirkon jäsenen kastaa lapsi vedellä kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Hätäkasteesta on ohjeet kirkkokäsikirjassa. Sen voi toimittaa myös muu kristitty.

Hätäkasteesta on viipymättä ilmoitettava asianomaiseen kirkkoherranvirastoon. Hätäkaste vahvistetaan kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla.

Kirkon jäsenten tulee saattaa lapsensa kastettavaksi ilman tarpeetonta viivytystä. Jos lapsen kastaminen viivästyy, kirkkoherran asiana on muistuttaa siitä lapsen vanhempia tai huoltajia.

Milloin toinen tai kumpikaan vanhemmista ei kuulu kirkkoon tai milloin lapsi ei ole vanhempiensa kasvatettavana, hänet voidaan kastaa ottaen huomioon, mitä lapsen kuulumisesta kirkkoon erikseen säädetään.

Kaste toimitetaan kirkossa, kotona tai muualla sen mukaan kuin pappi ja asianosaiset siitä sopivat.

Kun kaste on toimitettu, kastetun puolesta rukoillaan sunnuntaina päiväjumalanpalveluksessa.

Kastettavalla tulee olla ainakin kaksi kummia, jotka ovat konfirmoituja evankelis-luterilaista uskoa tunnustavan kirkon jäseniä. Näiden lisäksi voi kummina olla myös muuhun evankelis-luterilaisen kirkon toimittaman kasteen hyväksyvään kristilliseen kirkkoon tai uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluva henkilö.

Vähintään kahden kummin tai muun todistajan tulee olla läsnä kastetoimituksessa.

Kihlakumppanit vihitään kirkollisesti avioliittoon kirkkokäsikirjassa määrätyllä tavalla. Vihkimisen toimittaa pappi.

Kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Jos toinen kihlakumppani ei ole kirkon jäsen, heidät voidaan vihkiä kirkollisesti, jos kirkkoon kuulumaton on muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen.

Sunnuntaina päiväjumalanpalveluksessa rukoillaan niiden puolesta, joiden avioliittoaikomus tai solmittu avioliitto kuulutetaan seurakunnalle.

Vihkiminen toimitetaan kirkossa tai muualla, sen mukaan kuin vihittävät siitä sopivat papin kanssa.

Avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata.

Seurakunnan jäsenen kuolemasta ilmoitetaan sunnuntaina päiväjumalanpalveluksessa siten kuin kirkkokäsikirjassa määrätään.

Hautaan siunaamisen toimittaa pappi kirkossa, siunauskappelissa, haudalla tai vainajan kotona sen mukaan kuin asianomaiset siitä papin kanssa sopivat.

Poikkeustapauksessa kirkon jäsenen hautaan siunaamisen voi toimittaa muunkin kristillisen kirkon tai siihen rinnastettavan yhteisön pappi, mikäli se perustuu vainajan selvästi ilmaisemaan tahtoon ja siitä sovitaan seurakunnan kirkkoherran kanssa.

Kirkkoon kuulumaton henkilö voidaan siunata hautaan, jos omaiset tai muut vainajan hautauksesta huolehtivat henkilöt sitä pyytävät. Siunausta ei kuitenkaan toimiteta, jos vainaja on selvästi ilmaissut tahtovansa toisin tai jos pappi sielunhoidollisessa keskustelussa tai muulla tavoin saamansa käsityksen nojalla katsoo, ettei kirkolliseen hautaan siunaamiseen ole riittäviä perusteita.

Seurakunnan jäsenellä on oikeus saada kirkolliseen toimitukseen toivomansa oman seurakunnan pappi, jollei pakottava syy sitä estä.

Pappi on velvollinen seurakuntansa alueella suorittamaan kirkollisen toimituksen myös toisen seurakunnan jäsenelle. Pappi saa pyynnöstä suorittaa kirkollisen toimituksen myös toisessa seurakunnassa.

Suorittamastaan kirkollisesta toimituksesta papin on viivytyksettä annettava kirjallinen ilmoitus asianomaisen seurakunnan kirkkoherranvirastoon. Avioliittoon vihkimisestä tehtävästä ilmoituksesta on säädetty erikseen.

Papin on annettava asianomaisen pyynnöstä todistus suorittamastaan toimituksesta.

Kirkollisen toimituksen suorittamisesta ei saa ottaa palkkiota. Seurakunnan puolesta toimitusta suorittamaan kutsutulle papille, lehtorille ja kanttorille voi seurakunta kuitenkin suorittaa palkkiota.

Piispainkokous määrää, millä edellytyksillä toisen evankelis-luterilaisen kirkon tai muun kristillisen uskontokunnan tai yhteisön pappi voi yksittäistapauksissa suorittaa kirkollisia toimituksia.

Vanhempien ja huoltajien tulee antaa lapsille kristillistä kasvatusta ja kirkon tunnustuksen mukaista opetusta. Kummien ja seurakunnan tulee tukea vanhempia ja huoltajia tässä kasvatus- ja opetustyössä.

Seurakunnan tulee huolehtia eri ikäisten seurakunnan jäsenten kristillisestä kasvatuksesta ja hengellisen elämän hoitamisesta.

Seurakunnan tulee pitää rippikoulua, jossa nuoria perehdytetään kirkon yhteiseen uskoon ja ohjataan elämään seurakunnan yhteydessä.

Rippikoulua johtaa pappi tai lehtori. Opettajina toimivat heidän lisäkseen kanttorit, nuorisotyönohjaajat ja muut seurakunnan viranhaltijat siten kuin seurakunnan rippikoulun ohjesäännössä määrätään. Tarvittaessa pidetään rippikoulu yksityisesti.

Seurakunnan rippikoulun ohjesäännön hyväksyy kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto. Päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Rippikoulussa annetaan opetusta kirkolliskokouksessa hyväksytyn kristinopin mukaisesti. Käytettävät oppikirjat hyväksyy piispainkokous.

Piispainkokous antaa tarkempia määräyksiä 1 luvun 3 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta opetuksesta.

Konfirmaatioon voivat osallistua ne, jotka rippikoulun perusteella siihen oikeutetaan.

Konfirmaatiossa tunnustaudutaan kirkon uskoon ja saadaan oikeus käydä itsenäisesti ehtoollisella. Konfirmaation toimittaa pappi tai lehtori.

Seurakunnan tulee huolehtia alueellaan asuvien sielunhoidosta, kristillisestä uskosta ja elämästä sekä tarjota tilaisuus yksityiseen rippiin. Tämä on erityisesti seurakunnan pappien ja lehtoreiden tehtävä, mutta kuuluu myös seurakunnan muille jäsenille.

Niitä, jotka aiheuttavat pahennusta elämällään ja laiminlyövät kirkon jäsenen velvollisuuksiaan, papin tulee opastaa kristilliseen elämäntapaan.

Kirkon tunnustuksen vastaisesti opettavaa kirkon jäsentä kirkkoherran tulee oikaista.

Seurakunnan ja sen jäsenten tulee harjoittaa diakoniaa, jonka tarkoituksena on kristilliseen rakkauteen perustuva avun antaminen erityisesti niille, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Toiminnasta määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston hyväksymässä diakoniatyön johtosäännössä.

Seurakunnan ja sen jäsenten tulee edistää lähetystyötä, jonka tarkoituksena on evankeliumin levittäminen niiden keskuuteen, jotka eivät ole kristittyjä. Toiminnasta määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston hyväksymässä lähetystyön johtosäännössä.

Papin erityisenä tehtävänä on julkisen jumalanpalveluksen toimittaminen ja pyhien sakramenttien jakaminen, muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito ja rippi.

Pappisvirkaan vihkimisen toimittaa piispa. Jos piispanvirka on avoinna tai piispa on sairauden vuoksi estynyt, vihkimisen voi toimittaa tuomiorovasti tai virassa vanhempi pappisasessori.

Piispainkokous antaa tarkemmat määräykset vihkimistä hakevalta vaadittavista todistuksista.

Henkilö, joka yliopistossa tai korkeakoulussa on suorittanut muun ylemmän korkeakoulututkinnon kuin 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitaan tai jolla on vastaava tietomäärä ja joka on ottanut osaa kirkon työhön, voidaan vihkiä papiksi, jos hän yliopiston teologisen tiedekunnan opettajien antamilla todistuksilla näyttää, että hänellä on hyväksyttävät tiedot tärkeimmissä pappiskoulutukseen kuuluvissa aineissa.

Myös muun kuin 1 momentissa mainitun tutkinnon suorittanut henkilö voidaan vihkiä papiksi, jos kirkon etu niin vaatii ja piispainkokous on hänelle myöntänyt oikeuden hakea pappisvihkimystä. Hänen tulee yliopiston teologisen tiedekunnan opettajien antamilla todistuksilla osoittaa, että hänellä on tarpeelliset tiedot pappiskoulutukseen kuuluvissa aineissa.

Tässä pykälässä tarkoitetun papiksi vihkimisen ehtona on lisäksi, että 1 tai 2 momentissa mainitun tutkinnon suorittamisesta on kulunut vähintään viisi vuotta. Muutoin on soveltuvin osin noudatettava, mitä papiksi vihkimisen edellytyksistä on määrätty.

Piispainkokous antaa tarkempia määräyksiä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista tutkinnoista ja vaadittavista opinnoista.

Papiksi vihkimistä pyytävän tulee piispalle ja muille tuomiokapitulin jäsenille osoittaa kykenevänsä hoitamaan pappisvirkaa ja sitä varten annettava tuomiokapitulin määräämät näytteet.

Papiksi vihittävän on annettava virkaan vihittäessä seuraava lupaus:

Minä N.N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.

Papiksi vihkimisen tapahduttua vihitylle annetaan vihkijän allekirjoittama pappeuskirja todistukseksi siitä, että hänet on kutsuttu ja vihitty pappisvirkaan.

Toisen evankelis-luterilaisen kirkon tai muun kristillisen uskontokunnan papin oikeuttamisesta toimittamaan pappisvirkaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa päättävät piispa ja tuomiokapituli saatuaan piispainkokouksen lausunnon. Hakijan on osoitettava tuomiokapitulille, että hänellä on sellaiset tiedot, jotka tärkeimmissä aineissa vastaavat lukion vaatimuksia. Lisäksi hänen on yliopiston teologisen tiedekunnan opettajien antamilla todistuksilla näytettävä, että hänellä on riittävät tiedot pappiskoulutukseen kuuluvissa aineissa. Hänen on myös annettava tämän luvun 4 §:ssä mainitut näytteet ja 6 §:ssä oleva lupaus. Lisäksi on noudatettava, mitä papiksi vihkimisen edellytyksistä on edellä määrätty. Jos häntä ei aikaisemmin ole vihitty papiksi evankelis-luterilaisessa tai sellaisessa kirkossa, jolla on ehtoollisyhteys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa, hänet on vihittävä pappisvirkaan.

Jos pappia pyydetään tekemään papillista palvelusta muulle kuin evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvalle kristitylle, hän ei saa siitä kieltäytyä, ellei sellaisen palveluksen tekeminen ole ristiriidassa lain, kirkkojärjestyksen tai kirkon tunnustuksen kanssa. Toimitus on suoritettava kirkkokäsikirjan mukaan.

Pappi kuuluu, jollei kirkkolain 6 luvun 15 ja 16 §:stä muuta johdu, siihen hiippakuntaan, jossa hänet on vihitty papiksi tai johon hän on tuomiokapitulin suostumuksella siirtynyt. Jos pappi nimitetään papinvirkaan toisessa hiippakunnassa, hän siirtyy tähän hiippakuntaan.

Seurakuntayhtymän palveluksessa oleva pappi voi kuitenkin kuulua siihen hiippakuntaan, johon seurakuntien väestön kielellinen vähemmistö kuuluu.

Seurakunnan virassa oleva pappi kuuluu seurakuntansa rovastikuntaan. Jollei papilla ole virkaa seurakunnassa, hän kuuluu siihen rovastikuntaan, jonka alueella hänellä on asuinpaikka. Hiippakunnan pappi, joka ei asu hiippakunnan alueella, kuuluu tuomiorovastikuntaan.

Virka on ennen sen täyttämistä julistettava haettavaksi, jollei sitä kirkkolain tai sen nojalla annetun säädöksen mukaan saada täyttää haettavaksi julistamatta.

Virkaa haetaan kirjallisesti nimittävältä tai muulta virkaa haettavaksi julistettaessa ilmoitetulta viranomaiselta. Hakemukseen on liitettävä tarvittavat selvitykset.

Jos hakemus virkaan peruutetaan ennen nimittämistä, hakijaa ei oteta huomioon virkaa täytettäessä, ellei 27 §:stä muuta johdu.

Virkasuhde alkaa siitä ajankohdasta, josta lukien asianomainen on nimitetty, määrätty tai siirretty virkaan taikka otettu viran väliaikaiseksi hoitajaksi tai viransijaiseksi.

Viranhaltijan on suoritettava virkatehtävät asianmukaisesti ja viivytyksettä. Hänen on noudatettava työnjohto- ja työnvalvontamääräyksiä.

Viranhaltijan on käyttäydyttävä virka-asemansa edellyttämällä tavalla.

Esimies voi antaa alaiselleen viranhaltijalle huomautuksen.

Jos viranhaltijalle on myönnetty virkavapautta, hän vapautuu kaikkien virkatehtävien suorittamisesta. Virkavapaus voidaan kuitenkin myöntää myös osittaisena. Viranhaltija voidaan suostumuksensa perusteella erityisestä syystä määrätä virkavapauden aikana suorittamaan joitakin virkatehtäviä.

Viransijaisesta päättää virkavapauden myöntänyt viranomainen.

Viranhaltija ei saa ottaa eikä pitää sivutointa, joka edellyttää työajan käyttämistä sivutoimeen kuuluvien tehtävien suorittamiseen, ellei hänelle hakemuksesta ole myönnetty sivutoimilupaa. Sivutoimilupa vaaditaan myös päätoimiselta viranhaltijalta, jolla ei ole kiinteää työaikaa. Sivutoimilupa voidaan antaa myös määräajaksi ja rajoitettuna. Lupa voidaan peruuttaa, kun siihen on syytä.

Harkittaessa sivutoimiluvan myöntämistä on otettava huomioon, että viranhaltija ei saa sivutoimen vuoksi tulla esteelliseksi virassa ja että sivutoimi ei saa vaarantaa luottamusta viranhaltijoiden tasapuolisuuteen viranhoidossa ja ettei se muutoinkaan saa haitata viran asianmukaista hoitamista.

Muusta kuin 1 momentissa tarkoitetusta sivutoimesta viranhaltijan on tehtävä ilmoitus asianomaiselle viranomaiselle. Viranomainen voi kieltää 2 momentissa säädetyillä perusteilla tällaisen sivutoimen vastaanottamisen ja pitämisen.

Sivutoimella tarkoitetaan 1-3 momentissa virkaa, palkattua työtä ja tehtävää, joista viranhaltijalla on oikeus kieltäytyä, sekä ammattia, elinkeinoa ja liikettä. Sivutoimena ei pidetä satunnaista tehtävää.

Tuomiokapituli myöntää sivutoimiluvan papin-, lehtorin- tai kanttorinviran haltijalle. Hakemukseen on liitettävä kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston lausunto.

Seurakunnan tai seurakuntayhtymän papin-, lehtorin- tai kanttorinvirkaan nimitetylle viranhaltijalle myöntää eron tuomiokapituli. Muulle kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijalle myöntää eron virkasäännössä määrätty viranomainen, jollei asian ratkaiseminen kuulu tuomiokapitulille.

Viranhaltijan virkasuhde päättyy hakemuksetta sen kuukauden päättyessä, jonka aikana hän saavuttaa eroamisiän.

Viranhaltija katsotaan eronneeksi aikaisemmasta virasta siitä ajankohdasta lukien, josta hänet on nimitetty, määrätty taikka siirretty pysyvästi toiseen kirkon, seurakunnan taikka seurakuntayhtymän virkaan.

Kirkkohallituksen viranhaltijoista ja työntekijöistä pidetään nimikirjaa kirkkohallituksessa ja hiippakunnan papeista ja lehtoreista sekä tuomiokapitulissa olevista viranhaltijoista ja työntekijöistä tuomiokapitulissa. Seurakunnan muista viranhaltijoista ja työntekijöistä pidetään nimikirjaa seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä.

Kirkkohallitus antaa tarvittaessa nimikirjaa koskevia ohjeita.

Papin, lehtorin ja kanttorin virkaan sovelletaan niitä virkasäännön määräyksiä, jotka koskevat palkkausta ja muuta etuutta sekä niiden suorittamista ja pidättämistä.

Seurakunnassa tulee olla, ottaen huomioon mitä 40, 50 ja 52 §:ssä määrätään, vähintään yksi kanttorin ja yksi diakonian virka.

Seurakunnassa voi olla kappalaisen virkoja. Seurakunnassa ja seurakuntayhtymässä voi olla seurakuntapastorin ja lehtorin virkoja sekä muita virkoja, joiden perustamisesta tai lakkauttamisesta päättää kirkkovaltuusto.

Päätös kappalaisen, vakinaisen lehtorin sekä kanttorin viran perustamisesta tai lakkauttamisesta on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Kirkkoherran tulee täydellisesti hallita seurakunnan kieltä. Kaksikielisessä seurakunnassa kirkkoherran tulee täydellisesti hallita enemmistön ja riittävästi vähemmistön kieltä.

Piispainkokous antaa tarkempia määräyksiä kirkkoherralta vaadittavasta kielitaidosta sekä määrää kanttorinviran haltijalta vaadittavasta kielitaidosta.

Seurakunta ja seurakuntayhtymä päättää muilta viranhaltijoilta vaadittavasta kielitaidosta kirkkovaltuuston hyväksymässä kielisäännössä. Kaksikielisen seurakunnan kielisääntöä koskeva päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Täytettäessä virkaa seurakunnassa, joka kuuluu kokonaan tai osittain saamelaisten kotiseutualueeseen, katsotaan saamen kielen taito erityiseksi ansioksi.

Haettaessa kirkkoherran, kappalaisen, vakinaista lehtorin tai kanttorin virkaa on hakemukseen liitettävä ansioluettelona ote nimikirjasta ja muut tarvittavat selvitykset.

Jos hakija on muussa kuin kirkollisessa toimessa tai jollei häntä ole merkitty tuomiokapitulin pitämään nimikirjaan, on hakemukseen liitettävä muu ansioluetteloa vastaava selvitys.

Vuosiloman ja virkavapauden myöntää seurakunnan tai seurakuntayhtymän papinviran haltijalle tuomiokapituli sekä lehtorin- ja kanttorinviran haltijalle kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto.

Milloin papinviran haltija pyytää virkavapautta kahta kuukautta pitemmäksi ajaksi muun kuin sairauden tai raskauden ja synnytyksen vuoksi, hänen tulee liittää hakemukseensa kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston lausunto.

Kun kirkkoherran- tai kappalaisenvirka on avoinna tai kun papinvirkaan muutoin tarvitaan väliaikaista hoitajaa, tuomiokapituli määrää virkaa hoitamaan sopivaksi katsomansa papin. Lehtorin tai kanttorin viran osalta kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto määrää viran väliaikaiseksi hoitajaksi tehtävään sopivan henkilön.

Vapaa-aikanaan papin-, lehtorin- tai kanttorinviran haltijan on hoidettava välttämättömät ja kiireelliset virkatehtävät, jollei niiden hoitoa ole voitu muulla tavalla järjestää. Viranhaltija on velvollinen toimimaan oman virkansa ohella toisen papin, lehtorin tai kanttorin sijaisena tämän vuosiloman ja vapaapäivän aikana.

Eroamisiän saavuttanut henkilö voidaan ottaa viran väliaikaiseksi hoitajaksi tai viransijaiseksi, jos osoittautuu vaikeaksi saada viranhoito muuten järjestetyksi.

Seurakunnassa, jossa on useampi kuin yksi papinvirka tai yksi tai useampi lehtorinvirka, tulee pappien ja lehtoreiden, ottaen huomioon mitä 2 luvun 24 §:ssä on määrätty, jakaa työ keskenään ja laatia työnjakokirja. Jos työnjaosta ei päästä sopimukseen, ratkaisee asian tuomiokapituli.

Kun työnjako tehdään uudessa seurakunnassa ensimmäisen kerran tai kun kirkkoherra on vaihtunut, työnjakokirja on saatettava tuomiokapitulin hyväksyttäväksi.

Työntekijät ottaa kirkkoneuvosto, seurakuntaneuvosto tai seurakunnan muu viranomainen sen mukaan kuin ohje- tai johtosäännössä on määrätty.

Kirkkoherran tai kappalaisen virkaa hakevan tulee olla pastoraalitutkinnon suorittanut pappi.

Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherranvirkaa hakevalta vaaditaan ylempi pastoraalitutkinto.

Pastoraalitutkinnon suorittamisen edellytyksenä on, että pappi on sitä ennen vähintään kaksi vuotta hoitanut papin- tai lehtorinvirkaa, toiminut teologisen tieteen opettajana yliopistossa tai uskonnonopettajana oppilaitoksessa taikka ollut tuomiokapitulin oikeuttamana pappina tai lehtorina yhdistyksen, muun yhtymän, säätiön tai laitoksen palveluksessa sekä että hän on käyttäytynyt moitteettomasti.

Pastoraalitutkinto ja ylempi pastoraalitutkinto suoritetaan tuomiokapitulissa. Piispainkokous antaa tarkemmat määräykset näistä tutkinnoista.

Seurakunnan kirkkoherran tai kappalaisen viran tultua avoimeksi on tuomiokapitulin julistettava virka haettavaksi kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tekemisestä lukien tuomiokapitulin ilmoitustaululla ja virallisessa lehdessä julkaistavalla kuulutuksella.

Kuulutuksessa on ilmoitettava hakuajan päättymispäivä ja tarvittaessa hakijalta vaadittava kielitaito.

Jos on pantu vireille kysymys seurakunnan liittämisestä toiseen seurakuntaan tai jos tuomiokapituli muuten katsoo seurakuntaa koskevien järjestelyjen voivan aiheuttaa sen, että virka siellä tulee tarpeettomaksi, tai jos siihen muuten on erityisiä syitä, tuomiokapituli voi päättää enintään yhden vuoden ajaksi kerrallaan, ettei virkaa julisteta haettavaksi.

Hakuajan päätyttyä tuomiokapitulin tulee viivytyksettä tutkia hakijoiden kelpoisuus virkaan ja, jollei 25 §:stä muuta johdu, tehdä vaaliehdotus.

Ehdollepanossa on pätevistä hakijoista vaalisijoille asetettava kolme siinä järjestyksessä kuin heidät katsotaan taitaviksi ja kykeneviksi virkaan, ottaen huomioon viran erityiset tarpeet.

Tuomiokapitulin on tehdessään vaaliehdotuksen todettava, ketkä sen ulkopuolelle jääneistä hakijoista ovat kelpoisia ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi.

Ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi kelpoinen on muu kuin vaalisijalle asetettu pätevä hakija, joka ennen hakuajan päättymistä on vähintään viisi vuotta hoitanut papinvirkaa tai ollut muussa 19 §:ssä mainitussa virassa tai tehtävässä.

Jos hakija on viraltapantu papinvirasta ja päätös on lainvoimainen, tuomiokapituli harkitsee, onko hän kelpoinen vaaliehdokkaaksi.

Jos virkaa on hakenut vain yksi pätevä hakija, tuomiokapitulin on varattava kirkkoneuvostolle tai seurakuntaneuvostolle tilaisuus antaa lausuntonsa vaaliehdotuksen tekemisestä. Tämän jälkeen tuomiokapitulin on tehtävä vaaliehdotus tai painavista syistä päätettävä, että viran täyttämismenettely raukeaa.

Viran täyttämismenettelyn rauettua virka on julistettava haettavaksi niin kuin 21 §:ssä määrätään viimeistään vuoden kuluessa hakuajan päättymisestä lukien.

Ehdolle pantu hakija ei saa peruuttaa hakemustaan sen jälkeen, kun vaaliehdotus on tehty. Tuomiokapituli voi kuitenkin painavista syistä hyväksyä myöhemmin tehdyn peruutuksen.

Ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi kelpoinen hakija saa peruuttaa hakemuksensa ennen viimeistä vaalisaarnapäivää. Tuomiokapitulin on ilmoitettava peruutuksesta vaalilautakunnalle.

Kun vaaliehdotus, jossa vain yksi on asetettu ehdolle, on saanut lainvoiman, tuomiokapituli antaa hänelle valtakirjan virkaan.

Jos ehdolle pantuja on kaksi tai kolme, tulee tuomiokapitulin ryhtyä tarvittaviin toimiin vaalin suorittamiseksi.

Vaalin toimittamista varten tuomiokapituli määrää vaalisijalle asetetut peräkkäisinä sunnuntaipäivinä toimittamaan päiväjumalanpalveluksen tuomiokapitulin määräämässä kirkossa. Kaksikielisessä seurakunnassa jumalanpalvelus toimitetaan kummallakin kielellä. Kappalaisen vaalissa tuomiokapituli voi kuitenkin määrätä, että jumalanpalvelus toimitetaan vain toisella kielellä.

Tuomiokapituli voi painavasta syystä vapauttaa vaalisijan saaneen jumalanpalveluksen toimittamisesta.

Tuomiokapituli lähettää kirkkoherralle kuulutuksen, jossa seurakunnalle ilmoitetaan vaalisijoille asetetut, heidän ansionsa ja minä päivinä he toimittavat jumalanpalveluksen sekä vaalin alkamispäivä. Kuulutuksessa on mainittava myös ylimääräisiksi vaaliehdokkaiksi kelpoisten hakijoiden nimet.

Kuulutus on kaksi viikkoa ennen ensimmäistä vaalisaarnapäivää pantava seurakunnan ilmoitustaululle ja pidettävä siinä vaalitoimituksen päättymiseen asti.

Jollei pappi ole toimittanut 27 §:n 3 momentissa mainittua jumalanpalvelusta eikä hän viimeistään seuraavana tiistaina esitä tuomiokapitulille hyväksyttävää syytä laiminlyönnilleen, hänet poistetaan vaaliehdotuksesta. Jos laiminlyönnille on ollut hyväksyttävä syy, pappi säilyttää vaalisijansa toimittamatta jumalanpalvelusta.

Jos joku vaalisijalle asetetuista kuolee, pidätetään tai erotetaan virantoimituksesta taikka tuomitaan viraltapantavaksi tai menettämään pappisvirkansa ennen kuin valtakirja virkaan on annettu, tuomiokapitulin tulee keskeyttää vaali. Asiassa on tällöin meneteltävä 30 §:ssä määrätyllä tavalla, jollei äänestys ole jo tapahtunut ja jonkun muun pitäisi vaalin tuloksen mukaan saada valtakirja.

Jos vaaliehdotus on tullut vajaaksi 29 §:ssä mainitusta syystä ja ehdollepanon ulkopuolelle on jäänyt päteviä hakijoita, jotka ilmoittavat pysyvänsä hakemuksessaan, tuomiokapitulin tulee tehdä uusi vaaliehdotus.

Kun vaali on saanut lainvoiman, tuomiokapitulin tulee antaa valtakirja sille, joka vaalissa on saanut enimmät äänet, ylimääräiselle vaaliehdokkaalle kuitenkin vain, jos hän on saanut kirkkolain 8 luvun 1 §:n 3 momentissa säädetyn äänimäärän.

Papilla, joka vaalin tuloksen mukaan saisi valtakirjan virkaan, on oikeus hakea toista papinvirkaa, jos valtakirjaa ei ole annettu kolmen kuukauden kuluessa vaalin toimittamisesta. Jos hän saisi valtakirjan useampaan virkaan, hänen on viivytyksettä ilmoitettava tuomiokapitulille, minkä viran hän ottaa vastaan.

Muulla vaaliehdolle asetetulla on oikeus hakea toista papinvirkaa, kun vaali on toimitettu. Hän pysyy kuitenkin ehdolla ensiksi hakemaansa virkaan, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Jos hän saisi valtakirjan useampaan virkaan, asiassa menetellään 1 momentissa määrätyllä tavalla.

Seurakuntapastorin virkaan tuomiokapituli määrää hiippakuntaan kuuluvan sopivan papin. Ellei asian kiireellisyys muuta vaadi tuomiokapitulin on ennen määräyksen antamista varattava kirkkoneuvostolle tai seurakuntaneuvostolle tilaisuus antaa lausunto.

Tuomiokapituli antaa yhteisen kirkkoneuvoston esityksestä määräyksen seurakuntayhtymän papinvirkaan. Tällaisen papin virkasuhteeseen sovelletaan virkasääntöä lukuunottamatta siinä olevia virkasuhteen lakkaamista koskevia määräyksiä.

Kirkkoherran tehtävänä on johtaa kirkkolain 4 luvun mukaista seurakunnan toimintaa.

Kirkkoherra on vastuussa jumalanpalveluksen, pyhien sakramenttien, kirkollisten toimitusten ja sananjulistuksen oikeasta hoitamisesta sekä yksityisen sielunhoidon harjoittamisesta.

Kirkkoherran tulee myös valvoa, että seurakunnan muuta toimintaa, kuten kristillistä kasvatusta ja opetusta, diakoniaa sekä evankelioimis- ja lähetystyötä harjoitetaan kirkon tunnustuksen ja tehtävän mukaisesti.

Kirkkoherra on seurakunnan jumalanpalveluksissa, kirkollisissa toimituksissa ja muussa hengellisessä työssä sekä kirkkoherranvirastossa toimivien viranhaltijoiden ja työntekijöiden esimies. Kirkkoneuvoston puheenjohtajana kirkkoherra valvoo kirkkoneuvoston päätösten noudattamista ja laillisuutta seurakunnan hallinnossa ja taloudenhoidossa.

Kirkkoherra johtaa ja valvoo kirkkoherranvirastoa ja kirkonarkistoa.

Mitä kirkkoherran tehtävistä on säädetty tai määrätty, koskee myös sitä, joka on määrätty virkaa hoitamaan.

Tuomiokapituli voi hakemuksesta myöntää oikeuden toimia lehtorina naiselle, joka on yliopistossa suorittanut sellaisen teologisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt lehtorinviran kelpoisuusvaatimukseksi. Piispainkokous antaa tarkemmat määräykset hakemukseen liitettävistä asiakirjoista.

Tuomiokapitulin tulee tutkia hänen sopivuutensa seurakunnan palvelukseen noudattaen soveltuvin osin, mitä papiksi vihittävästä on määrätty.

Lehtorina pidetään henkilöä, joka tuomiokapitulin antaman valtakirjan tai määräyksen perusteella on seurakunnan tai seurakuntayhtymän taikka kirkkolain 6 luvun 17 §:ssä tarkoitetun lehtorinviran haltija tai tuomiokapitulin oikeuttamana on tämän luvun 57 §:ssä tarkoitetun yhteisön palveluksessa.

Lehtorin tehtävänä on hoitaa seurakunnassa kristillistä kasvatus-, opetus- ja sielunhoitotyötä sekä osallistua muuhun seurakuntatyöhön. Lehtorin oikeudesta saarnata jumalanpalveluksessa, jakaa ehtoollista ja toimittaa konfirmaatio määrätään 2 luvun 6 ja 12 §:ssä sekä 3 luvun 5 §:ssä.

Seurakunnassa voi olla vakinaisia ja ylimääräisiä lehtorin virkoja. Ylimääräisiä lehtorin virkoja voi olla myös seurakuntayhtymässä.

Vakinaisen lehtorinviran hakijalta vaaditaan, että hän on suorittanut 18 §:n 1 momentissa mainitun tutkinnon. Tutkinnon suorittamisen edellytyksistä on soveltuvin osin voimassa mitä 19 §:ssä määrätään.

Kanttorin tehtävänä on johtaa seurakunnan musiikkitoimintaa. Hän vastaa musiikista seurakunnan jumalanpalveluksissa sekä muissa kirkollisissa toimituksissa ja seurakunnan tilaisuuksissa, opettaa rippikoulussa, hoitaa muutenkin musiikkikasvatustyötä ja edistää musiikin käyttöä seurakunnan eri toiminnoissa. Kanttori vastaa myös seurakunnan soittimien hoidosta ja huollosta.

Kanttorin tehtävistä määrätään tarkemmin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston hyväksymässä ohjesäännössä, joka on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Kanttorinvirka voidaan perustaa ylintä, keskimmäistä tai alinta tutkintoa edellyttäväksi viraksi. Tuomiokirkkoseurakunnassa tulee olla ylintä tutkintoa edellyttävä kanttorinvirka.

Kanttorinvirka voidaan perustaa osa-aikaisena, jos seurakunnassa on vähintään yksi päätoiminen kanttorinvirka tai jos seurakunnan pienuus tai muut erityiset olosuhteet sitä vaativat.

Tuomiokapituli voi kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston anomuksesta määräajaksi antaa luvan täyttä työaikaa edellyttävän kanttorinviran hoitamiseen osa-aikaisena tai sivutoimisena taikka osa-aikaisen viran hoitamiseen sivutoimisena. Virkaa täytettäessä voidaan tällöin poiketa viran kelpoisuusvaatimuksista. Viranhaltijan ottaminen hoitamaan tällaista virkaa sekä hänen oikeudellinen asemansa määräytyvät virkasäännön mukaan.

Kanttorinviran kelpoisuusehtona olevan tutkinnon hyväksyy piispainkokous.

Kanttorinviran hakijan on oltava konfirmoitu ja kristillisestä elämästään tunnettu sekä terveydeltään kanttorin virkaan kykenevä.

Piispainkokous voi antaa kelpoisuuden kanttorinvirkoihin henkilölle, jolla on virkaan vaadittavaa tutkintoa vastaavat tiedot ja taidot.

Vakinaisen lehtorinviran tai kanttorinviran tultua avoimeksi tuomiokapitulin on julistettava virka haettavaksi kolmenkymmenen päivän kuluessa päätöksen tekemisestä, noudattaen soveltuvin osin, mitä 21 §:ssä on määrätty.

Hakuajan päätyttyä tuomiokapitulin tulee tutkia hakijoiden kelpoisuus virkaan ja tehdä virkaehdotus.

Virkaehdotuksesta ja sen tekemisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä 22 §:n 2 momentissa, 24 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa sekä 2 momentissa ja 25 §:ssä on määrätty.

Kun lehtorin tai kanttorin vaalia koskeva virkaehdotus, jossa on kaksi tai kolme ehdolle asetettua, on saanut lainvoiman, tuomiokapitulin on lähetettävä seurakunnalle ehdollepanopäätöksensä sekä ehdokassijalle asetettujen hakemukset. Sen jälkeen kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto valitsee jonkun heistä virkaan.

Jos vain yksi on asetettu ehdolle, tuomiokapituli antaa hänelle valtakirjan virkaehdotuksen saatua lainvoiman.

Lehtorin tai kanttorin vaalia koskeva ote kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston pöytäkirjasta sekä hakemusasiakirjat on viipymättä toimitettava tuomiokapitulille.

Kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston päätöksen saatua lainvoiman tuomiokapituli antaa valtakirjan virkaan valitulle.

Jos lehtori tai kanttori on valittu useampaan virkaan, hänen on viipymättä ilmoitettava tuomiokapitulille, minkä viran hän ottaa vastaan.

Jos joku ehdokassijalle asetetuista kuolee, tulee kykenemättömäksi hoitamaan virkaa, peruuttaa hakemuksensa tai tulee nimitetyksi toiseen virkaan, on virkaa täytettäessä soveltuvin kohdin noudatettava mitä 29 §:n 2 momentissa ja 30 §:ssä on määrätty.

Ylimääräisen lehtorinviran täyttää kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto ja pyytää valitulle tuomiokapitulilta virkamääräyksen. Virkasuhteen syntymiseen ja lakkaamiseen sovelletaan virkasääntöä, jollei asiasta ole toisin säädetty tai määrätty.

Lehtori kuuluu hiippakuntaan, jonka tuomiokapitulilta hän on saanut nimityksen tai virkamääräyksen taikka oikeuden toimia kristillisen yhdistyksen tai muun yhteisön palveluksessa. Seurakuntayhtymän palveluksessa olevan lehtorin kuulumisesta hiippakuntaan sekä lehtorin kuulumisesta rovastikuntaan on voimassa, mitä 5 luvun 10 §:n 2 ja 3 momentissa on papista määrätty.

Diakonian viran kelpoisuusehtona on piispainkokouksen hyväksymä tutkinto.

Diakonian viranhaltijan valitsee kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto.

Tuomiokapituli voi kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston anomuksesta enintään viideksi vuodeksi kerrallaan vapauttaa seurakunnan täyttämästä diakonian virkaa. Seurakunnat voivat tuomiokapitulin suostumuksella ottaa palvelukseensa yhteisen diakonian viranhaltijan. Seurakunta voi perustaa tällaisen viran myös yhdessä seurakuntayhtymän kanssa.

Piispainkokous voi tarvittaessa antaa määräyksiä lapsi- ja nuorisotyöhön tai muuhunkin seurakunnalliseen työhön otettavilta viranhaltijoilta vaadittavista tutkinnoista.

Yhteisen kirkkoherranviran perustamista koskevan aloitteen voi tehdä kirkkovaltuusto tai tuomiokapituli.

Samaan hiippakuntaan kuuluvat seurakunnat voivat tuomiokapitulin suostumuksella perustaa yhteisen kanttorinviran.

Kustannusten jakoperusteet vahvistaa tuomiokapituli viran perustamisesta päättäessään.

Yhteisen kirkkoherran vaali toimitetaan noudattaen soveltuvin kohdin papinvaalista annettuja säännöksiä ja määräyksiä. Äänestys ja edellä 27 §:n 3 momentissa tarkoitettu jumalanpalvelus toimitetaan molemmissa seurakunnissa.

Yhteisen kanttorinviran täyttämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä seurakunnan kanttorin viran täyttämisestä on määrätty. Viranhaltijan valitsevat seurakuntien kirkkovaltuustot tai seurakuntaneuvostot yhteisessä kokouksessa, jossa puheenjohtajana on väkiluvultaan suurimman seurakunnan kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston puheenjohtaja.

Yhteistä kirkkoherran- tai kanttorinvirkaa koskevista asioista päättävät seurakuntien kirkkoneuvostot yhteisessä kokouksessa kirkkoherran puheenjohdolla, jollei erikseen toisin ole säädetty tai määrätty. Jos vain kanttorinvirka on yhteinen, puheenjohtajana toimii väkiluvultaan suurimman seurakunnan kirkkoherra.

Kirkkolain 6 luvun 15 §:n 2 momentissa tarkoitettujen kirkon erityistehtäviä varten perustettujen virkojen kelpoisuusvaatimuksista ja viranhaltijoiden tehtävistä määrätään kirkkohallituksen antamissa johtosäännöissä. Hiippakunnallista ja rajaseututoimintaa varten perustettujen virkojen osalta johtosäännöt antaa kuitenkin tuomiokapituli.

Tuomiokapituli antaa virkamääräyksen 1 momentissa tarkoitettuun papin- tai lehtorinvirkaan otetulle.

Tuomiokapituli voi hakemuksesta antaa papille tai lehtorille oikeuden toimia pappina tai lehtorina kristillisen yhdistyksen, säätiön tai laitoksen palveluksessa. Papille annettavan oikeuden edellytyksenä on lisäksi, että hän on pappina palvellut seurakunnassa tai seurakuntayhtymässä vähintään kaksi vuotta, jollei hakemuksessa ole kysymys palvelusta kirkon lähetysjärjestössä tai jollei muutoin ole olemassa painavia syitä.

Kirkkolaissa tai kirkkojärjestyksessä säädettyjen alistettavien ohjesääntöjen lisäksi voi seurakunta ja seurakuntayhtymä hyväksyä johtosääntöjä toimielimien, viranhaltijoiden ja työntekijöiden toiminnan sekä seurakunnan muun hallinnon järjestämiseksi.

Jos seurakuntavaaleilla valittu luottamushenkilö kuolee, saa eron kirkkolain 7 luvun 3 §:n 2 momentissa mainitusta tai muusta kysymyksessä olevan toimielimen hyväksymästä pätevästä syystä taikka menettää vaalikelpoisuutensa, on toimielimen, jonka jäsen hän on, todettava hänen luottamustoimensa lakanneeksi. Hänen tilalleen kutsutaan varajäsen.

Jos muu kuin seurakuntavaaleilla valittu luottamushenkilö kuolee tai menettää vaalikelpoisuutensa, kieltäytyy tai saa eron 1 momentissa mainitusta syystä, jonka hänet valinnut toimielin hyväksyy, on tämän toimielimen viivytyksettä valittava hänen sijaansa uusi jäsen jäljellä olevaksi toimikaudeksi.

Milloin seurakuntavaaleilla valitun toimielimen jäsen on tilapäisesti estynyt saapumasta kokoukseen, hänen on viivytyksettä ilmoitettava siitä toimielimen puheenjohtajalle. Saatuaan jäseneltä tai muuten luotettavan tiedon esteestä, puheenjohtajan tulee kutsua varajäsen hänen sijaansa.

Jos muu kuin 1 momentissa mainittu luottamushenkilö on tilapäisesti estynyt saapumasta kokoukseen, hänen on, jos hänellä on varajäsen, kutsuttava tämä sijaansa. Myös puheenjohtaja voi toimittaa kutsun varajäsenelle.

Milloin sekä puheenjohtaja että varapuheenjohtaja ovat poissa tai esteellisiä jossakin asiassa, valitaan kokousta tai sanotun asian käsittelyä varten tilapäinen puheenjohtaja.

Toimielimen kokouksessa käsiteltävän asian esittelyn jälkeen on varattava tilaisuus keskustella asiasta. Kun pyydetyt puheenvuorot on käytetty, puheenjohtajan on julistettava keskustelu päättyneeksi.

Milloin päätös on yksimielinen tai tehtyä vastaehdotusta ei ole kannatettu, puheenjohtajan on todettava päätös. Muussa tapauksessa puheenjohtajan on todettava ehdotukset, joita ei kannatuksen puuttuessa oteta äänestettäviksi, ja ehdotukset, joista on äänestettävä. Tämän jälkeen hänen on saatettava toimielimen hyväksyttäväksi äänestystapa ja, jos äänestyksiä on toimitettava useampia, äänestysjärjestys sekä tehtävä äänestysesitys siten, että vastaus ''jaa'' tai ''ei'' ilmaisee kannanoton ehdotukseen.

Äänestys on toimitettava julkisesti joko nimenhuutoäänestyksellä tai puheenjohtajan määräämällä tavalla. Milloin äänestys on toimitettu muulla tavalla kuin nimenhuudon mukaan, on vaadittaessa tai, jos äänestys puheenjohtajan mielestä ei ole antanut selvää vastausta, toimitettava nimenhuutoäänestys.

Äänestyksen perusteella puheenjohtajan on kirkkolain 7 luvun 4 §:n 2 momentin ja 25 luvun 10 §:n mukaan todettava päätökseksi tullut mielipide.

Jos puheenjohtaja katsoo, että päätöksen tekemiseen vaaditaan määräenemmistön kannatus, hänen on ilmoitettava siitä ennen äänestyksen toimittamista ja otettava se huomioon äänestyksen tuloksen todetessaan.

Kirkkolain 7 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitettua suhteellista vaalia toimitettaessa noudatetaan soveltuvin osin seurakuntavaalien suhteellista vaalitapaa koskevia säännöksiä.

Suhteellinen vaali ja vaadittaessa myös enemmistövaali on toimitettava suljetuin lipuin.

Toimielimen kokouksesta on pidettävä pöytäkirjaa, jonka puheenjohtaja allekirjoittaa ja sihteeri varmentaa.

Pöytäkirja tarkastetaan toimielimen päättämällä tavalla, jollei tarkastamisesta ole määrätty ohje- tai johtosäännössä.

Sillä, joka on ollut kokouksessa asiaa päättämässä tai esitellyt asian, on oikeus esittää päätöksestä eriävä mielipiteensä. Ilmoitus on tehtävä heti, kun päätös on tehty. Jos eriävän mielipiteen esittäjä tahtoo saada perustelunsa pöytäkirjaan liitetyiksi, hänen on annettava ne kirjallisina sihteerille viimeistään pöytäkirjaa tarkastettaessa.

Toimielimen toimituskirjan allekirjoittaa puheenjohtaja ja varmentaa sihteeri, jollei ohje- tai johtosäännössä ole määrätty toisin.

Pöytäkirjanotteen todistaa oikeaksi puheenjohtaja tai sihteeri taikka muu ohje- tai johtosäännössä määrätty henkilö.

Luottamushenkilöllä on oikeus saada seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisilta nähtäväkseen asiakirjoja sekä tietoja, joita hän toimessaan pitää tarpeellisena, jollei eräiden asioiden ja asiakirjojen salassa pitämistä koskevista säännöksistä muuta johdu.

Seurakunnan jäsenellä on oikeus tehdä aloitteita seurakunnan ja seurakuntayhtymän toimintaa ja hallintoa koskevissa asioissa.

Seurakunnan jäsenille on sopivin tavoin annettava riittävät tiedot yleistä mielenkiintoa herättävistä vireillä olevista seurakunnan ja seurakuntayhtymän asioista, niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä ja tehdyistä ratkaisuista. Kirkkoneuvoston tehtävänä on johtaa ja valvoa tätä seurakunnan tiedotustoimintaa.

Kirkkovaltuustoon valitaan jäseniä seurakunnan väkiluvun ollessa

Kirkkovaltuusto valitsee keskuudestaan kunkin vuoden ensimmäisessä kokouksessa puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Kirkkovaltuusto kokoontuu, kun kokoontuminen määräaikana käsiteltäväksi säädettyjen asioiden takia on tarpeen tai kun valtuuston puheenjohtaja muutoin katsoo sen tarpeelliseksi.

Valtuusto on kutsuttava koolle, jos kirkkohallitus, piispa, tuomiokapituli tai kirkkoneuvosto sitä vaatii taikka jos vähintään neljännes valtuutetuista on ilmoittamansa asian käsittelemistä varten sitä kirjallisesti esittänyt.

Jos kirkkovaltuuston jäsen haluaa saattaa jonkin asian valtuuston käsiteltäväksi, on hänen tehtävä siitä kirjallinen esitys valtuuston puheenjohtajalle, jonka on viivytyksettä toimitettava se kirkkoneuvoston valmisteltavaksi.

Kirkkovaltuuston kutsuu koolle puheenjohtaja tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtaja. Jos varapuheenjohtajallakin on este, kutsun antaa kirkkoneuvoston puheenjohtaja. Kutsun valtuuston ensimmäiseen kokoukseen antaa kirkkoneuvoston puheenjohtaja ja kokouksen avaa iältään vanhin valtuutettu, joka johtaa puhetta, kunnes valtuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja on valittu.

Kokouskutsussa on ilmoitettava kokouksen aika ja paikka ja siihen on liitettävä luettelo käsiteltävistä asioista. Kutsu asialuetteloineen on lähetettävä kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsenille viimeistään viikkoa ennen kokousta sekä pidettävä seurakunnan ilmoitustaululla viikon ajan ennen kokousta.

Jos asia on kiireellinen eikä tarkoita uutta määrärahaa tai entisen korottamista, kirkkovaltuusto voi päättää ottaa sen käsiteltäväksi, vaikka sitä ei ole mainittu kokouskutsussa.

Jos jotakin asiaa ei ole saatu käsitellyksi kokouksessa ja se on päätetty siirtää käsiteltäväksi jatkokokouksessa, ei tähän tarvitse antaa eri kutsua.

Asiaa, joka on kirkkoneuvoston valmisteltava, ei saa ottaa päätettäväksi, ellei kirkkoneuvostolla ole ollut tilaisuutta sitä käsitellä.

Kirkkoneuvoston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tai heidän molempien ollessa estyneenä kirkkoneuvoston määräämän jäsenen on oltava saapuvilla kirkkovaltuuston kokouksessa. Heidän poissaolonsa ei kuitenkaan estä asioiden päättämistä. Kirkkoneuvoston jäsenillä on oikeus olla kokouksessa läsnä.

Edellä 1 momentissa mainittu henkilö saa valtuuston kokouksessa ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätöksen tekemiseen, ellei hän ole valtuutettu.

Valtuuston määräämien viranhaltijoiden tulee olla saapuvilla valtuuston kokouksissa antamassa tarvittavia tietoja.

Kirkkovaltuusto vahvistaa itselleen työjärjestyksen.

Kirkkoneuvosto päättää kokoontumisensa ajan ja paikan. Kirkkoneuvosto kokoontuu myös, milloin puheenjohtaja katsoo kokouksen tarpeelliseksi tai vähintään neljäsosa jäsenistä sitä kirjallisesti pyytää ilmoittamansa asian käsittelemistä varten.

Kokouksen kutsuu koolle puheenjohtaja kirkkoneuvoston päättämällä tavalla. Samalla on kokouksesta ilmoitettava myös kirkkovaltuuston puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle.

Jos kirkkoneuvoston jäsen haluaa saattaa jonkin asian neuvoston käsiteltäväksi, hänen on annettava asiasta kirjallinen esitys puheenjohtajalle, jonka tulee ottaa asia esille neuvoston seuraavassa kokouksessa. Kirkkoneuvoston kokouksessa voi aloitteen tehdä suullisestikin.

Viranhaltijalle voidaan kirkkoneuvoston ohjesäännössä antaa 1 momentin 1 ja 2 kohdassa mainitut oikeudet.

Tilapäisiä tehtäviä varten kirkkoneuvosto voi asettaa toimikuntia, joiden tehtävän ja toiminta-ajan se määrää. Toimikunnassa käsiteltävä asia ja päätös voidaan siirtää kirkkoneuvoston ratkaistavaksi.

Johtokuntien, toimikuntien sekä kirkkolain 10 luvun 4 §:n 2 momentissa mainittujen luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden päätökset on lähetettävä kirkkoneuvostolle sen ohjesäännössä määrätyllä tavalla.

Kirkkoneuvoston on laadittava kultakin kalenterivuodelta kertomus seurakunnan hallinnosta ja toiminnasta sekä annettava se kirkkovaltuuston käsiteltäväksi ohjesäännössä mainittuna aikana.

Kertomuksessa on annettava luettelo seurakunnan jäsenten ja luottamushenkilöiden tekemistä aloitteista ja kirkkoneuvoston toimenpiteistä niiden johdosta.

Jos kirkkoherra ja kirkkoneuvosto ovat eri mieltä jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, kirkon käyttöä tai seurakunnan päätettävissä olevia kolehteja koskevasta kysymyksestä, asia on saatettava tuomiokapitulin ratkaistavaksi.

Kun seurakuntien on kirkkolain 11 luvun 1 §:n mukaan muodostettava seurakuntayhtymä, on kirkkoneuvostojen, väkiluvultaan suurimman seurakunnan kirkkoneuvoston aloitteesta, valmistettava ehdotus yhtymän perussäännöksi. Yhteinen ehdotus tai tuomiokapitulin asettaman selvitysmiehen ehdotus on lähetettävä seurakunnissa käsiteltäväksi.

Perussäännössä on mainittava seurakuntayhtymän nimi, kotipaikka ja siihen kuuluvat seurakunnat.

Jos seurakunnat ovat osittaisessa yhteistaloudessa, perussäännössä voidaan määrätä, miltä osin seurakunnat itse hoitavat rahatointaan ja kirjanpitoaan.

Jos perussääntöä ei ehditä vahvistaa ennen kuin seurakuntayhtymän on kuntajaossa tapahtuvien muutosten takia aloitettava toimintansa, seurakuntien on toimittava ennen perussäännön vahvistamista kuntajaon muutoksen voimaantulosta lukien väliaikaisesti osittaisessa yhteistaloudessa ja huolehdittava seurakuntayhtymänä kirkkolain 11 luvun 2 §:ssä mainituista välttämättä hoidettavista asioista.

Jos seurakunnat 3 §:n mukaan ovat seurakuntayhtymää muodostettaessa väliaikaisesti osittaisessa yhteistaloudessa, jatkavat seurakuntien kirkkovaltuustot ja kirkkoneuvostot edelleen toimintaansa. Kun tuomiokapituli on vahvistanut väliaikaisen yhteisen kirkkovaltuuston paikkojen jakautumisen seurakuntien kesken, kirkkovaltuustot valitsevat sen jäsenet. Yhteisen kirkkovaltuuston tulee valita jäsenet väliaikaiseen yhteiseen kirkkoneuvostoon, johon kuuluu tämän luvun 10 §:n mukaan määrätyn puheenjohtajan lisäksi kahdeksan muuta jäsentä.

Tuomiokapituli voi määrätä, että seurakuntayhtymän väliaikaiset toimielimet on valittava ja niiden on ryhdyttävä hoitamaan välttämättömiä tehtäviä jo ennen kuin seurakuntayhtymän on kuntajaon muutoksen takia aloitettava toimintansa. Tuomiokapitulin asiana on antaa muutenkin määräykset seurakuntayhtymän muodostamisen yhteydessä tarvittavista väliaikaisista toimenpiteistä.

Seurakuntayhtymän perustamisen tai muuttamisen yhteydessä muodostetuista väliaikaisista toimielimistä on voimassa, mitä vastaavista seurakuntayhtymän toimielimistä on säädetty tai määrätty.

Jos vahvistetun perussäännön mukaan seurakunnat jäävät osittaiseen yhteistalouteen, jatkavat seurakuntayhtymän väliaikaiset toimielimet toimintaansa vakinaisina kulumassa olevan vaalikauden loppuun.

Väliaikaisen yhteisen kirkkovaltuuston on vahvistettava ensimmäistä vuotta varten kirkollisen veroäyrin hinta sekä laadittava yhtymän talousarvio, jossa määrätään, kuinka yhtymän kirkollisverot ja muut tulot jaetaan seurakuntayhtymän ja kunkin seurakunnan käyttöön.

Täydelliseen yhteistalouteen liittyneiden seurakuntien yhteinen kirkkovaltuusto vahvistaa yhtymän seurakuntien tilinpäätökset liittymistä edeltäneeltä vuodelta sekä päättää vastuuvapaudesta.

Yhteiseen kirkkovaltuustoon valitaan jäseniä seurakuntien väkiluvun ollessa

Yhteisen kirkkoneuvoston jäseninä ovat tuomiokapitulin seurakuntayhtymän seurakuntien kirkkoherroista määräämä puheenjohtaja ja yhteisen kirkkovaltuuston valitsemat varapuheenjohtaja sekä vähintään 5 ja enintään 11 muuta jäsentä sen mukaan kuin ohjesäännössä määrätään. Varapuheenjohtajaksi ei saa valita seurakuntayhtymän tai siihen kuuluvan seurakunnan viranhaltijaa.

Yhteisen kirkkoneuvoston päätösten noudattamista ja laillisuutta valvoo sen puheenjohtaja ellei ohje- tai johtosäännöissä ole muuta määrätty.

Seurakuntayhtymään kuuluvien seurakuntien kirkkoherroilla sekä, sen mukaan kuin ohjesäännössä määrätään, seurakuntayhtymän johtavilla viranhaltijoilla on oikeus olla läsnä yhteisen kirkkoneuvoston kokouksissa ja ottaa osaa keskusteluun mutta ei päätöksen tekemiseen.

Seurakuntaneuvoston puheenjohtajana on seurakunnan kirkkoherra ja varapuheenjohtajana neuvoston kunkin vuoden ensimmäisessä kokouksessa keskuudestaan valitsema jäsen. Jäsenet valitaan seurakuntavaaleilla seurakunnan väkiluvun mukaan seuraavasti:

Seurakuntaneuvosto hyväksyy itselleen ohjesäännön, joka on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Seurakuntaneuvosto voi asettaa alaisiaan pysyviä johtokuntia, joiden tehtävät määritellään seurakuntaneuvoston antamissa johtosäännöissä. Johtokunnista on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä kirkkoneuvoston avuksi asetetuista johtokunnista on säädetty tai määrätty.

Tilapäisiä tehtäviä varten seurakuntaneuvosto voi asettaa toimikuntia sekä määrätä niiden tehtävät ja toiminta-ajan.

Jos seurakuntien väkiluvussa tapahtuu vuoden vaihteessa toimitettavan laskennan mukaan sellaisia muutoksia, että ne kirkkolain 3 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan aiheuttavat seurakuntayhtymän siirtymisen toisen tuomiokapitulin alaiseksi, on yhteisen kirkkovaltuuston todettava tämä, minkä jälkeen siirtyminen tapahtuu seuraavan kalenterivuoden alusta lukien.

Kirkkohallitus voi antaa ohjeita seurakuntayhtymän perustamismenettelystä sekä sen hallinnosta ja taloudenhoidosta.

Ennen kuin kirkkovaltuusto hyväksyy yhteistoimintaa johtavan johtokunnan johtosäännön, siitä on hankittava sopimuskumppanien päättävien toimielinten lausunnot.

Tehtävää hoitavan seurakunnan tai seurakuntayhtymän asiana on perustaa tarvittavat virat.

Kirkkohallitus voi antaa ohjeita tässä luvussa tarkoitetun yhteistoiminnan järjestämisestä ja hallinnosta.

Kappeliseurakunnan perustamisesta ja lakkauttamisesta sekä sen ohjesäännöstä päättää kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. Yhteiselle kirkkovaltuustolle on varattava mahdollisuus antaa asiasta lausuntonsa. Päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Kappeliseurakunnassa on sen asioiden hoitamista varten kappelineuvosto, jonka jäsenet valitsee kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto toimikaudekseen kappeliseurakunnan alueella asuvista seurakunnan jäsenistä.

Kappeliseurakunnan ohjesääntöön on otettava määräykset kappeliseurakunnan nimestä ja rajoista sekä kappelineuvoston kokoonpanosta, tehtävistä ja toiminnasta.

Seurakunnan kirkkoherralla ja kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston keskuudestaan valitsemalla jäsenellä on oikeus olla saapuvilla kappelineuvoston kokouksessa ja ottaa osaa keskusteluun mutta ei päätöksen tekoon.

Jos seurakuntaan on perustettu kappalaisen virka pääasiallisesti kappeliseurakunnassa tehtävää työtä varten, tuomiokapituli voi määrätä, että vaalinäytteet ja vaali toimitetaan kappeliseurakunnan kirkossa.

Seurakunnan tai seurakuntayhtymän talousarviossa tulee myöntää kappelineuvoston käytettäväksi varoja kappeliseurakunnassa tapahtuvaa toimintaa varten.

Ohjesäännössä voidaan määrätä, että kappelineuvosto päättää seurakunnalle kappeliseurakuntaa varten lahjoitetun tai testamentilla annetun taikka lahjoitusvaroin hankitun sekä sellaisen omaisuuden sijaan tulleen omaisuuden ja sen tuoton käytöstä.

Kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto voi muodostaa seurakunnan osasta seurakuntapiirin, valita sen toimintaa johtamaan piirineuvoston ja hyväksyä sille johtosäännön.

Piirineuvostoon sovelletaan, mitä johtokunnasta on säädetty tai määrätty. Piirineuvoston johtosäännössä määrätään sen kokoonpanosta, tehtävistä ja toiminnasta sekä asioiden käsittelystä ja muista seurakuntapiirin toimintaan liittyvistä asioista.

Piirineuvostolle voidaan myöntää varoja käytettäväksi seurakuntapiirin alueella tehtävässä työssä.

Seurakuntajaon muuttamista koskeva aloite lähetetään tuomiokapitulille. Seurakuntaneuvoston aloite lähetetään yhteiselle kirkkovaltuustolle, jonka on lähetettävä se tuomiokapitulille oman lausuntonsa ohessa.

Tuomiokapitulin on kuultava aloitteesta niiden seurakuntien ja seurakuntayhtymien kirkkovaltuustoja, seurakuntaneuvostoja ja yhteisiä kirkkovaltuustoja, joita ehdotettu seurakuntajaon muutos koskee. Jos tuomiokapituli pitää aloitetta ilmeisesti epätarkoituksenmukaisena, se voi palauttaa aloitteen sen tekijälle. Jollei tuomiokapituli palauta aloitetta tai jos palautettu aloite saatetaan uudelleen vireille, tuomiokapituli hankkii aloitteesta 2 §:ssä tarkoitetut selvitykset ja kuultuaan tarvittaessa uudelleen edellä mainittuja toimielimiä lähettää asiakirjat oman lausuntonsa ohella kirkkohallitukselle.

Jos seurakuntajakoon on kuntajaon muutoksen johdosta tehtävä vain vähäinen muutos, kirkkohallitus voi ratkaista asian ilman 2 momentissa tarkoitettuja lausuntoja.

Tuomiokapituli voi määrätä yhden tai useamman selvitysmiehen tutkimaan aloitteessa tarkoitettua seurakuntajaon muutosta ja tekemään siitä ehdotuksen. Tuomiokapituli voi hankkia aloitteen käsittelyä varten tarpeellisen selvityksen myös muulla tavalla.

Selvitysmiehellä on oikeus tutkia seurakuntien ja seurakuntayhtymien toimintaa, hallintoa ja taloutta koskevia asiakirjoja sekä saada niiden viranomaisilta tietoja ja muuta apua tehtävänsä suorittamista varten. Selvitysmiehen on lähetettävä tuomiokapitulille ehdotuksensa, johon on liitettävä selvityksessä kertyneet asiakirjat sekä seurakuntien ehkä seurakuntajaon varalta tekemät viranhaltijoiden tai työntekijöiden sijoittamista taikka omaisuuden jakamista koskevat sopimukset.

Jos viranhaltijoiden ja työntekijöiden siirroista on tehty tai jakoaloitteen vireillä ollessa tehdään 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu sopimus, kirkkohallitus voi vahvistaa sen. Jollei sopimusta ole tehty tai jollei kirkkohallitus voi sitä hyväksyä, siirroista päätetään seurakuntajaon muuttamista koskevassa päätöksessä tai, jos jaossa on muodostettu uusi seurakunta, myöhemmin tehtävässä eri päätöksessä.

Tuomiokapituli antaa siirretylle papille, lehtorille ja kanttorille valtakirjan tai virkamääräyksen. Kirkkoneuvosto tai 7 §:ssä mainittu järjestelytoimikunta ottaa muut siirretyt viranhaltijat ja sijoittaa siirretyt työntekijät tehtäviinsä.

Jos seurakuntajaon muutoksen johdosta toimitetaan ylimääräiset seurakuntavaalit, päättyy muidenkin kuin seurakuntavaaleilla valittavien luottamushenkilöiden toimikausi.

Vahvistaessaan seurakuntajaon muutoksen johdosta tapahtuvan omaisuuden jaon kirkkohallitus voi, jolleivat seurakuntien osuudet varoista ja veloista muuten muodostu jakopäätöksen mukaisiksi, velvoittaa seurakunnan suorittamaan toiselle rahakorvauksen sekä määrätä maksuajat ja mahdollisen koron.

Jos seurakunta on saanut lahjana tai testamentilla omaisuutta määrättyyn tarkoitukseen käytettäväksi, seurakuntajaon muutoksen johdosta tapahtuvasta omaisuuden jaosta päätettäessä on annettava määräykset, joilla omaisuuden käyttö tuohon tarkoitukseen turvataan.

Kun kirkkohallitus on päättänyt perustaa uuden seurakunnan, tuomiokapitulin on viipymättä asetettava järjestelytoimikunta seurakunnan alueella asuvista luottamustoimiin vaalikelpoisista jäsenistä.

Järjestelytoimikunnan jäsenten ja varajäsenten lukumäärän ja kokoonkutsujan määrää tuomiokapituli. Niiden seurakuntien kirkkoneuvostojen tai seurakuntaneuvostojen, joista uusi seurakunta on muodostettu, on tehtävä tuomiokapitulille ehdotukset järjestelytoimikunnan jäsenistä ja varajäsenistä.

Järjestelytoimikunnasta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä kirkkoneuvostosta tai seurakuntaneuvostosta on säädetty. Toimikunta valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Järjestelytoimikunnan tulee siihen saakka, kun seurakunnalla on kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto, edustaa seurakuntaa ja huolehtia hallinnon järjestämisestä uudessa seurakunnassa.

Kun seurakuntavaalien tulos on vahvistettu, järjestelytoimikunnan puheenjohtaja kutsuu kirkkovaltuuston ensimmäiseen kokoukseen.

Kirkkovaltuuston on viipymättä ryhdyttävä toimiin, jotka ovat tarpeen seurakunnan hallinnon järjestämiseksi. Valtuuston on tehtävä päätökset kirkkoneuvoston ohjesäännön hyväksymisestä, jäsenten valitsemisesta kirkkoneuvostoon, tarpeellisten toimielimien asettamisesta ja virkojen perustamisesta. Valtuuston on hyväksyttävä myös talousarvio ensimmäiseksi varainhoitovuodeksi.

Kirkkovaltuuston hyväksymää kirkkoneuvoston ohjesääntöä noudatetaan väliaikaisesti, kunnes ohjesääntö on vahvistettu.

Jos uusi seurakunta kuuluu täydellisessä yhteistaloudessa olevaan seurakuntayhtymään, sen seurakuntaneuvostosta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä tässä pykälässä on määrätty kirkkovaltuustosta.

Järjestelytoimikunnan ja selvitysmiehen toiminnasta aiheutuneet kustannukset jaetaan tuomiokapitulin päättämällä tavalla niiden seurakuntien kesken, joita selvitys koskee.

Seurakunnan nimestä päätetään seurakuntajakoa muutettaessa. Jos nimeä tahdotaan muuttaa muussa yhteydessä, sitä koskevan aloitteen tekemisestä ja käsittelemisestä sekä nimestä päättämisestä on soveltuvin kohdin voimassa, mitä seurakuntajaon muutoksesta on säädetty tai määrätty.

Jos samalla alueella toimii kaksi seurakuntaa kielellisen jaon perusteella, näillä voi olla yhteinen kirkko.

Tuomiokapitulin luvalla seurakunta voi muussakin tapauksessa käyttää kirkkonaan toisen seurakunnan tai muun yhteisön kirkkoa.

Uusi kirkko on vihittävä Jumalalle pyhitetyksi huoneeksi. Kun kirkko on vihitty, sitä saa käyttää vain sen pyhyyteen soveltuviin tarkoituksiin. Kirkon käyttämisestä päättävät kirkkoherra ja kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto yhdessä.

Seurakunnan hallinnassa oleva paikka, jossa on ollut kirkko, on seurakunnan toimesta merkittävä muistotaululla tai muulla muistomerkillä.

Jokaista varainhoitovuotta varten on seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle viimeistään edellisen vuoden joulukuussa hyväksyttävä talousarvio. Varainhoitovuotena on kalenterivuosi.

Seurakunnan tai seurakuntayhtymän taloutta on hoidettava hyväksytyn talousarvion mukaan.

Seurakunnan tai seurakuntayhtymän tulot on kannettava ja sen välttämättömät menot suoritettava, vaikka talousarviota ei ole voitu hyväksyä ennen varainhoitovuoden alkua.

Talousarvioon on otettava varainhoitovuoden varsinaiset menot ja tulot sekä erikseen pääomamenot ja pääomatulot. Menoihin luetaan myös käyttövaraus- ja siirtomäärärahat sekä siirrot rahastoihin ja poistot. Talousarvioon on lisäksi otettava viimeistä edellisen varainhoitovuoden tilinpäätöksen osoittama ylijäämä tulona ja alijäämä menona.

Varsinaisiin menoihin ei saa käyttää pääomatuloja, mikäli ei erikseen ole toisin säädetty.

Talousarviossa on osoitettava menojen suorittamiseen tarvittavat varat. Näitä ovat varainhoitovuoden kirkollisvero, muut tulot ja mahdollisesti käytettäväksi otettava pääoma.

Talousarvioon on varainhoitovuoden kirkollisveroksi otettava sama määrä, joka on arvioitu kirkollisverona koottavaksi vahvistettaessa varainhoitovuoden veroäyrin hinta. Määrä on kuitenkin oikaistava talousarviota vahvistettaessa, jos voidaan todeta, että arvion perusteena käytetty veroäyrien määrä on ilmeisesti ollut virheellinen.

Veroäyrin hinta seuraavaa varainhoitovuotta varten on vahvistettava niin ajoissa, että se voidaan säädetyssä ajassa ilmoittaa asianomaiselle viranomaiselle.

Jollei kirkkovaltuusto muutoksetta hyväksy talousarvioehdotusta, se on palautettava kirkkoneuvostolle, mikäli vähintään kolmasosa läsnäolevista jäsenistä niin vaatii. Kirkkoneuvoston on annettava asiasta lausunto ja tehtävä ehdotukseen ne muutokset, joihin kirkkovaltuuston päätös antaa aihetta. Ehdotusta kirkkovaltuustossa uudelleen esiteltäessä otetaan käsiteltäväksi vain aikaisemmin päätetyt muutokset sekä kirkkoneuvoston niiden johdosta tekemät uudet ehdotukset. Talousarvio on tällöin lopullisesti hyväksyttävä.

Kirkkovaltuusto voi päättää muutoksista talousarvioon, ei kuitenkaan enää sen jälkeen kun varainhoitovuoden tilit ja tilinpäätös on annettu tilintarkastajien tarkastettavaksi.

Varainhoitovuoden aikana on tarpeen mukaan hyväksyttävä lisätalousarvio, johon tällöin myös sisällytetään siihen mennessä päätetyt muutokset talousarvioon. Lisätalousarviosta on soveltuvin kohdin voimassa, mitä talousarviosta on säädetty tai määrätty.

Täydellisessä yhteistaloudessa olevien seurakuntien lisätalousarviosta tai 1 momentissa tarkoitetuista muutoksista ei tarvitse hankkia seurakuntaneuvostojen lausuntoja.

Seurakunnalla ja seurakuntayhtymällä voi pakollisten rahastojen lisäksi olla muita rahastoja. Kirkkovaltuuston on hyväksyttävä rahastolle sääntö, jossa määrätään rahaston tarkoituksesta ja kartuttamisesta, sen varojen sijoittamisesta ja käyttämisestä sekä rahaston muusta hallinnosta.

Rahaston tulot ja menot saa rahastoon tai rahastosta tehtäviä siirtoja lukuun ottamatta jättää talousarvion ulkopuolelle.

Seurakunnalla tai seurakuntayhtymällä tulee olla varainhoitosääntö, joka sisältää määräykset rahatoimesta, tilinpidosta, talousarviosta ja omaisuuden hoidosta sekä tilintarkastuksesta. Varainhoitosäännön hyväksyy kirkkovaltuusto. Päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Tuloista ja menoista sekä varoista ja veloista on pidettävä kirjaa hyvää kirjanpitotapaa noudattaen.

Kultakin varainhoitovuodelta on laadittava tilinpäätös. Sen vahvistamisesta sekä tili- ja vastuuvapauden myöntämisestä päättää kirkkovaltuusto.

Kirkkovaltuusto valitsee toimikaudekseen seurakunnan hallinnon ja taloudenhoidon tarkastusta toimittamaan asiantuntevista henkilöistä vähintään kaksi tilintarkastajaa sekä yhtä monta varatilintarkastajaa. Yksi tilintarkastaja ja yksi varatilintarkastaja voivat olla muun seurakunnan jäseniä.

Vaalikelpoisia tilintarkastajiksi eivät ole kirkkoneuvoston jäsen eikä häneen kirkkolain 7 luvun 5 §:n 1 momentissa tarkoitetussa suhteessa oleva henkilö, ei myöskään seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltija tai pysyväisluonteisessa työsopimussuhteessa oleva työntekijä.

Sen estämättä, mitä eräiden tietojen ja asiakirjojen salassa pitämisestä on säädetty kirkkolaissa muualla kuin sen 5 luvun 2 §:ssä tai määrätty kirkkojärjestyksessä, tilintarkastajalla on oikeus saada tietoja asiakirjasta tai nähtäväkseen asiakirja, joka on pidettävä salassa, jos on katsottava, että tämä on tarpeen tilintarkastustehtävän suorittamiseksi. Tilintarkastajan vaitiolovelvollisuudesta on voimassa, mitä viranhaltijasta säädetään kirkkolain 6 luvun 3 §:ssä.

Tilintarkastajien velvollisuutena on tarkastaa, onko seurakunnan ja seurakuntayhtymän hallintoa ja taloutta hoidettu säädösten ja kirkkovaltuuston päätösten mukaan sekä muutoin asianmukaisesti.

Tilintarkastajien tai heidän avukseen erikseen valittujen tarkastajien tulee vuosittain pitää seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle kuuluvan kiinteän ja irtaimen omaisuuden tarkastus.

Varainhoitosäännössä määrätään tarkemmin tilintarkastajien tehtävistä sekä siitä, milloin tilit on heille annettava ja milloin näiden on annettava kertomus toimittamastaan tarkastuksesta.

Tilintarkastajien apuna voi olla yksi tai useampia kirkkovaltuuston valitsemia tarkastajia, joiden suoritettavaksi voidaan varainhoitosäännössä määrätyissä rajoissa uskoa valvontatarkastus ja muita tilintarkastukseen kuuluvia tehtäviä.

Tilintarkastajien on kultakin varainhoitovuodelta annettava kirkkovaltuustolle varainhoitosäännössä määrätyssä ajassa kertomus, jossa esitetään heidän tekemänsä havainnot ja muistutukset sekä tehdään ehdotus siitä, onko hallintoa hoitaneille luottamusmiehille ja viranhaltijoille myönnettävä vastuuvapaus.

Tilintarkastajien kertomuksessa tehtyjen muistutusten johdosta kirkkoneuvoston on vaadittava asianomaisten selitykset sekä annettava oma lausuntonsa. Tilinpäätös sekä mahdolliset selitykset ja kirkkoneuvoston niistä antama lausunto on tilintarkastuskertomuksen mukana toimitettava kirkkovaltuustolle niin ajoissa, että tämä ehtii käsitellä ne viimeistään kesäkuussa pidettävässä kokouksessa.

Kirkkohallitus antaa tarvittaessa tarkempia ohjeita talousarvion valmistamisesta ja veroäyrin hinnan vahvistamisesta sekä siitä, miten rahatoimi ja laskentatoimi on järjestettävä, tilit päätettävä ja tilintarkastus toimitettava.

Kirkkoherran ja keskusrekisterin johtajan tehtävänä on huolehtia kirkonkirjojen pitämisestä ja järjestämisestä.

Seurakuntayhtymään kuuluvat seurakunnat voivat järjestää kirkonkirjojen pitämisen kokonaan tai osaksi keskusrekisteriin. Keskusrekisterin perustamista koskeva yhteisen kirkkovaltuuston päätös, johon on liitettävä seurakuntaneuvostojen tai seurakuntien omien kirkkovaltuustojen lausunnot, on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Keskusrekisterin johtajan vaali on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Jos muut kuin seurakuntayhtymään kuuluvat seurakunnat haluavat järjestää kirkonkirjojen pitämisen yhteiseen keskusrekisteriin 1 momentin mukaisesti, seurakuntien siitä tekemä sopimus on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Jos tässä momentissa tarkoitetut seurakunnat kuuluvat eri hiippakuntiin, sopimuksen ja myös keskusrekisterin johtajan vaalin vahvistaa sen hiippakunnan tuomiokapituli, johon useimmat seurakunnat tai jos niitä on kaksi, suurempi seurakunta kuuluu.

Väestörekisterikeskukselle on annettava tilaisuus antaa lausunto keskusrekisterin perustamisesta.

Kirkonkirjoihin perustuvat todistukset antaa kirkkoherra, seurakunnan muu pappi tai keskusrekisterin johtaja taikka tuomiokapitulin määräämä muu väestörekisteritehtäviin perehtynyt henkilö.

Todistuksen antamaan oikeutettu voi antaa itseään koskevan todistuksen, jollei toista 1 momentissa mainittua todistuksen antamiseen oikeutettua henkilöä ole. Tällöin sen varmentaa seurakunnan muu viranhaltija.

Kirkonkirjojen lisäksi seurakunnan arkistoon kuuluvat arkisto- ja kirjastoluettelot ja ne muut asiakirjat, jotka seurakunnan tehtävien johdosta ovat sille saapuneet tai sen toiminnan tuloksena syntyneet. Mitä asiakirjoista on voimassa, koskee myös niiden tallenteita sekä asiakirjaan rinnastettavia karttoja, piirroksia, kuvia ja filmejä.

Kirkonkirjat ja seurakunnan arkisto on säilytettävä asianmukaisessa arkistohuoneessa turvassa tulelta, kosteudelta ja muulta turmeltumiselta. Arkistohuoneen piirustukset on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi.

Sataa vuotta vanhempia kirkonkirjoja ja seurakunnan arkistoon kuuluvia asiakirjoja voidaan kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston suostumuksella tallettaa yleisarkistoon.

Seurakunnalla tulee olla oma tai toisen seurakunnan tai seurakuntayhtymän kanssa yhteinen hautausmaa taikka oikeus käyttää muuta vihittyä hautausmaata.

Hautausmaalla tai muualla sopivassa paikassa tulee olla säilytystila vainajia varten.

Seurakunnalla voi olla krematorio. Sen perustamisesta ja käytöstä säädetään erikseen.

Hautausmaa ja siunauskappeli on vihittävä ennen kuin niitä ryhdytään käyttämään.

Seurakunnan on pidettävä hautausmaa sen arvoa vastaavasti hoidettuna. Hautausmaan tulee olla aidattu tai muuten selvästi erotettu.

Seurakunnan hallinnassa oleva paikka, jossa on ollut hautausmaa tai siunauskappeli, on seurakunnan toimesta merkittävä muistotaululla tai muulla muistomerkillä.

Seurakunnan jäsen haudataan sen seurakunnan hautausmaahan, jonka jäsen hän kuollessaan oli. Seurakunnan hautausmaahan voidaan haudata myös muun seurakunnan jäsen, jos siihen on erityinen syy ja hän itse on sitä toivonut tai hänen omaisensa sitä tahtovat. Seurakunnan hautausmaasta annetaan hautapaikka myös kirkkoon kuulumattomalle, niin kuin uskonnonvapauslaissa (267/22) säädetään.

Kirkkovaltuuston on hyväksyttävä hautaustoimen ohjesääntö sekä jokaista hautausmaata varten hautausmaakaava ja käyttösuunnitelma. Nämä päätökset on alistettava tuomiokapitulin vahvistettaviksi.

Hautausmaasta on laadittava hautakartta. Hautausmaa tai sen osa voi olla muistolehtona, johon vainajan tuhka kätketään hautasijaa merkitsemättä.

Kirkkovaltuusto päättää haudoista perittävistä maksuista.

Hautaustoimen ohjesääntöön on otettava tarkemmat määräykset haudoista, hautakirjanpidosta, hautaoikeuden haltijan oikeuksista ja velvollisuuksista, haudan hoidolle asetetuista vaatimuksista ja hautamuistomerkkien hyväksymisestä sekä hautausmaalla noudatettavasta järjestyksestä.

Oikeus hautaan luovutetaan vain kuolemantapauksen yhteydessä. Samalla hautaoikeus voidaan luovuttaa myös vainajan omaisille. Kirkkoneuvosto voi erityisistä syistä luovuttaa hautaoikeuden muulloinkin.

Hautaan voi kuulua yksi tai useampi hautapaikka ja samassa hautapaikassa voi olla useita hautasijoja.

Hautaoikeus luovutetaan enintään 50 vuodeksi. Hautaoikeuden voimassaoloaika lasketaan haudan luovuttamista seuraavan kalenterivuoden alusta. Voimassaoloaika päättyy aikaisintaan sen kalenterivuoden lopussa, jona viimeisestä hautauksesta on kulunut 25 vuotta, ei kuitenkaan ennen kuin hautaa voidaan uudelleen käyttää.

Hautaoikeuden voimassaoloaikaa voidaan oikeudenhaltijan hakemuksesta jatkaa, jollei siitä aiheudu haittaa hautausmaan tarkoituksenmukaiselle järjestelylle tai hoidolle.

Hautaoikeus on voimassa vain niin kauan kuin hauta on rauhoitetun hautausmaan osana.

Jollei hautaoikeuden haltijasta ole sovittu kirkkolain 17 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla tai sopimusta ei voida olosuhteiden muuttumisen johdosta noudattaa, hautaoikeuden haltijaksi tulee vainajan leski tai, milloin leskeä ei ole taikka hänkin on kuollut, ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset. Jos heitä on useita, heidän on valittava hautaoikeuden haltija edustamaan heitä hautaa koskevissa asioissa. Hautaoikeuden uudesta haltijasta on ilmoitettava hautaustoimesta vastaavalle seurakunnan viranomaiselle.

Jos ensimmäiseksi hautaan haudatun vainajan lähimmät perilliset eivät ole voineet sopia hautaoikeuden uudesta haltijasta, kirkkoneuvosto voi hautaoikeuden haltijaa määrätessään antaa etusijan paikkakunnalla asuvalle tai sille, joka on huolehtinut haudan hoidosta.

Jollei siitä, keitä hautaan voidaan haudata, ole sovittu kirkkolain 17 luvun 2 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla, hautaan saadaan ensisijaisesti haudata vainaja, jota varten hauta on luovutettu, ja tämän puoliso, sekä lisäksi sattuneiden kuolemantapausten mukaisessa järjestyksessä suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleva sukulainen ja tämän puoliso. Jollei tällaista sukulaista ole tai jos hautaoikeuden haltija siihen suostuu, hautaan saadaan haudata vainajan sisar ja veli sekä heidän lapsensa, sanottujen henkilöiden otto- ja kasvattilapset sekä näiden kaikkien puolisot. Hautaoikeuden haltijan suostumuksella voi hautaustoimesta vastaava seurakunnan viranomainen antaa luvan haudata hautaan muunkin henkilön, milloin siihen on erityinen syy.

Kirkkovaltuusto voi päättää, että seurakunnan kustannuksella huolehditaan hautausmaalla tai sen osalla olevien hautojen perushoidosta.

Milloin hautausmaalle on haudattu vainaja, jonka muiston vaalimista on pidettävä seurakunnan kannalta tärkeänä, kirkkovaltuusto voi päättää, että hauta hoidetaan seurakunnan kustannuksella.

Jos hautaoikeus on lakannut ja haudalla on taiteellisesti tai historiallisesti arvokkaita rakennelmia tai muistomerkkejä, joita ei voida pitää paikallaan, ne on asetettava sopivaan paikkaan hautausmaalla tai muulla tavoin huolehdittava niiden säilyttämisestä.

Kirkkohallitus antaa tarvittaessa ohjeita hautaustoimen hoitamisesta.

Piispa, kukin hiippakunnassaan, on seurakuntien ja pappien ylin kaitsija.

Piispa suorittaa hiippakunnassa vihkimistoimitukset ja virkaan asettamiset niinkuin tässä järjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa määrätään. Hän voi myös määrätä muun papin suorittamaan tällaisen toimituksen.

Piispa käsittelee yksin ne asiat, jotka kirkkolain tai kirkkojärjestyksen mukaan ovat hänen päätettäviään.

Piispan vihkii tai asettaa virkaan arkkipiispa tai hänen estyneenä ollessaan virassa vanhin piispa. Jollei ole piispaa, joka voi toimittaa vihkimisen, sen toimittaa tuomiorovasti tai vanhempi pappisasessori.

Piispan vihkiminen tai virkaan asettaminen toimitetaan nimitetyn piispan hiippakunnan tuomiokirkossa.

Vihittävä piispa antaa näin kuuluvan lupauksen: Minä N.N. lupaan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä, toimittaessani N:n hiippakunnassa piispan virkaa, jonka nyt olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä, puhtaassa sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. Tahdon myös tehdä parhaani, että kaikki muutkin, sekä sananpalvelijat että sanankuulijat hiippakunnassani niissä pysyisivät ja niiden mukaan eläisivät. Niin tehdessäni tahdon asettaa itselleni ohjeeksi Pyhän Raamatun opetukset oikean seurakunnan kaitsijan virasta ja velvollisuuksista. Tahdon huolehtia siitä, että minulle uskotussa hiippakunnassa Jumalan sanaa puhtaasti julistetaan ja sakramentteja oikein Kristuksen asetuksen mukaisesti jaetaan. Tahdon vihkiä ja asettaa virkaan pappeja, jotka havaitaan siihen kelvollisiksi. Tahdon myös edistää maan rauhaa sekä kuuliaisuutta laillista esivaltaa kohtaan, noudattaa kaikessa kirkon lakia ja järjestystä ja vakavasti kehottaa ja velvoittaa hiippakunnan pappeja samoin tekemään. Kaiken tämän minä tahdon rehellisesti tehdä, niin että voin siitä vastata Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän auttakoon minua Jumala.

Piispan tulee säännöllisin väliajoin toimittaa tarkastuksia hiippakuntansa seurakunnissa. Tarkastuksen ajan, laajuuden ja ohjelman määrää piispa neuvoteltuaan seurakunnan kirkkoherran kanssa. Piispaa avustavat tarkastuksessa hänen kutsumansa tuomiokapitulin jäsen sekä lääninrovasti. Piispa voi määrätä tuomiorovastin, pappisasessorin tai lääninrovastin toimittamaan tarkastuksen.

Piispantarkastuksen yhteydessä toimitettavassa hallinnon ja talouden tarkastuksessa tarkastetaan seurakunnan kirkonkirjat, arkisto, hallinto, omaisuus ja taloudenhoito sekä seurakunnan hallussa olevat rahastot. Tällainen tarkastus voidaan suorittaa erikseen ja piispa voi määrätä sen toimittajaksi myös lakimiesasessorin sekä käyttää tarkastuksessa apuna asiantuntijoita. Se voidaan pitää myös seurakunnan toimielimen, viranhaltijan tai luottamushenkilön toiminnan osalta erikseen.

Piispainkokous antaa piispantarkastusta koskevia tarkempia ohjeita.

Kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston on ryhdyttävä niihin toimenpiteisiin, joihin tarkastuspöytäkirja antaa aihetta.

Seurakuntayhtymässä pidettävässä piispantarkastuksessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä seurakunnan tarkastuksesta on määrätty.

Tuomiokapituli valvoo jumalanpalvelusten, sakramenttien ja muiden kirkollisten toimitusten oikeaa hoitamista, opin puhtautta ja seurakuntien hallintoa sekä pappien ja seurakuntien muiden viranhaltijoiden virkatoimia ja elämää.

Pappisasessorin pätevyysvaatimuksena on ylempi pastoraalitutkinto.

Pappisasessoriksi ensimmäisen kerran valittu ei saa kieltäytyä valinnasta, ellei hänellä ole pätevää syytä tai ellei hän ole täyttänyt kuuttakymmentä vuotta. Sitä, joka on saman seurakunnan pappina toiminut kaksi vaalikautta asessorina, ei siinä seurakunnassa virassa ollessaan enää voida valita asessoriksi.

Tuomiokapitulin notaarin kelpoisuusehtona on virkaan soveltuva ylempi korkeakoulututkinto. Tuomiokapitulin viranhaltijalta, jonka kelpoisuudesta ei ole muuta säädetty tai määrätty, vaaditaan sellainen taito ja kyky kuin viran hoitaminen edellyttää.

Tuomiokapituli nimittää lakimiesasessorin ja 1 momentissa tarkoitetut viranhaltijat.

Piispa johtaa ja valvoo tuomiokapitulin ja sen virkamiesten toimintaa.

Tuomiokapituli vahvistaa itselleen työjärjestyksen.

Lakimiesasessori johtaa tuomiokapitulin kanslian toimintaa.

Asiat käsitellään tuomiokapitulin jäsenen esittelystä. Tuomiokapituli voi määrätä hallintoasian esittelijäksi myös notaarin tai muun viranhaltijan. Vähäisiä hallintoasioita voidaan ratkaista ilman esittelyä. Lainkäyttöasiat esittelee lakimiesasessori tai vastaava apujäsen.

Lainkäyttöasioissa tehdyistä päätöksistä laaditaan taltio. Hallintoasioissa päätös merkitään pöytäkirjaan, jollei puheenjohtaja määrää laadittavaksi taltiota. Taltion allekirjoittavat ne, jotka ovat osallistuneet asian ratkaisemiseen. Milloin asian on esitellyt muu kuin tuomiokapitulin jäsen, taltion varmentaa esittelijä.

Jos päätöksestä on äänestetty tai muu esittelijä kuin tuomiokapitulin jäsen on ilmoittanut eriävän mielipiteen, äänestyslausunto ja eriävä mielipide merkitään taltioon. Jollei taltiota laadita, äänestyslausunnot ja eriävä mielipide merkitään pöytäkirjaan.

Tuomiokapitulin toimituskirjat, esitykset ja lausunnot allekirjoittaa puheenjohtaja ja varmentaa lakimiesasessori tai notaari, jollei työjärjestyksessä ole toisin määrätty. Toimituskirjaan merkitään ilmoitus tapahtuneesta äänestyksestä.

Tuomiokapitulin lahjana tai testamentilla saamien varojen käyttämisessä noudatetaan, mitä on säädetty kirkkolain 15 luvun 4 §:n 1 ja 2 momentissa.

Tuomiokapitulin käyttöön kirkon keskusrahaston talousarviossa annetuista varoista pidetyt tilit tarkastetaan keskusrahaston tilintarkastajien antamien määräysten mukaisesti.

Jos piispa on pysyvästi menettänyt työkykynsä eikä ole irtisanoutunut virastaan, tuomiokapituli ilmoittaa siitä tasavallan presidentille.

Lääninrovasti pitää luetteloa päätöksistään ja muista virkatoimistaan.

Lääninrovastin tulee piispan tai tuomiokapitulin määräyksestä suorittaa toimituksia ja pitää tarkastuksia rovastikuntansa seurakunnissa.

Lääninrovastin pitämästä tarkastuksesta on laadittava pöytäkirja, joka lähetetään tuomiokapitulille ja seurakunnalle.

Lääninrovasti kutsuu tarvittaessa rovastikunnan papit ja lehtorit kokoukseen ja toimii siinä puheenjohtajana. Kokouksessa käsitellään teologisia kysymyksiä sekä seurakuntien toimintaa koskevia asioita.

Jos lääninrovastin virka on avoinna tai lääninrovasti on virkavapaa, tuomiokapituli määrää jonkun rovastikunnan kirkkoherroista hoitamaan virkaa.

Vuosittain pidetään hiippakuntakokous, jonka tarkoituksena on edistää kirkollista työtä hiippakunnassa.

Pappi on vaalikelpoinen siinä rovastikunnassa tapahtuvassa vaalissa, johon hän 5 luvun 10 §:n 3 momentin mukaan kuuluu. Maallikkoedustajan tulee olla vaalikelpoinen seurakuntansa luottamustoimeen.

Maallikkoedustajat valitaan rovastikunnittain tuomiokapitulin määräämän jaon mukaan. Kukin rovastikunta saa yhden paikan ja muut paikat jaetaan rovastikuntien kesken niiden väkiluvun osoittamassa suhteessa.

Äänioikeus maallikkoedustajien vaalissa on valitsijoilla, joita kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto valitsee yhden seurakunnan väkiluvun kutakin alkavaa 5000 henkeä kohti. Eri vaalissa valitaan enintään kolme henkilöä varalle.

Pappisedustajien vaalissa on äänioikeus 12 §:n 3 momentissa tarkoitetulla papilla, ellei kirkkolain 5 luvun 5 §:stä muuta johdu.

Jos hiippakuntakokoukseen valittu edustaja tulee 12 §:n 2 momentin 1 tai 2 kohdassa mainitulla tavalla hiippakuntakokouksen jäseneksi, muuttaa hiippakunnasta tai menettää vaalikelpoisuutensa, kutsutaan hänen tilalleen varaedustaja.

Kutsun hiippakuntakokoukseen antaa ja kokouksen puheenjohtajana toimii piispa.

Hiippakuntakokouksessa toimii varapuheenjohtajana tehtävään toimikaudeksi valittu maallikkoedustaja.

Edistääkseen kirkollista työtä hiippakunnassa hiippakuntakokous asettaa toimikuntia. Toimikunnan päätöksen siirtämisestä tuomiokapitulin käsiteltäväksi on soveltuvin osin voimassa, mitä kirkkolain 10 luvun 5 §:ssä ja 25 luvun 1 §:n 2 momentissa on säädetty.

Hiippakunnasta kirkkohallitukseen valittavan määräaikaisen jäsenen vaalia varten hiippakuntakokous asettaa ehdolle kolme maallikkoa.

Hiippakuntakokouksen käsiteltäväksi voivat asioita esittää tuomiokapituli, rovastikuntakokous ja hiippakuntakokouksen jäsen. Esitysten ja aloitteiden antamisesta ja käsittelemisestä määrätään hiippakuntakokouksen hyväksymässä työjärjestyksessä.

Ennen hiippakuntakokousta on kussakin rovastikunnassa pidettävä rovastikuntakokous, jonka tarkoituksena on edistää kirkollista työtä rovastikunnassa. Rovastikuntakokouksen toimikausi on neljä vuotta.

Jos seurakuntayhtymän alueella on useita rovastikuntia, tuomiokapituli määrää, minkä rovastikuntakokouksen jäseniä 2 momentin 5 kohdassa tarkoitetut edustajat ovat.

Rovastikuntakokous voi asettaa toimielimiä, joiden tehtävät ja kokoonpanon se määrää.

Kutsun rovastikuntakokoukseen antaa ja kokouksen puheenjohtajana toimii lääninrovasti. Kokous valitsee keskuudestaan varapuheenjohtajan, jonka tulee olla maallikko.

Rovastikuntakokouksen käsiteltäväksi voivat asioita esittää kirkkoneuvostot ja seurakuntaneuvostot sekä rovastikuntakokouksen jäsenet. Aloiteoikeus on myös rovastikunnan papeilla ja lehtoreilla sekä seurakuntien ja seurakuntayhtymien päätoimisilla viranhaltijoilla ja työntekijöillä.

Esitysten ja aloitteiden antamisesta ja käsittelemisestä määrätään rovastikuntakokouksen hyväksymässä työjärjestyksessä.

Piispa kutsuu hiippakunnan papit ja lehtorit joka kuudes vuosi pidettävään synodaalikokoukseen. Ylimääräinen synodaalikokous voidaan pitää tarvittaessa muulloinkin.

Synodaalikokouksen puheenjohtajana on piispa.

Synodaalikokous vahvistaa itselleen työjärjestyksen.

Synodaalikokouksen tehtävänä on käsitellä teologisia kysymyksiä sekä seurakuntien hoitoa ja muuta kirkon toimintaa ja hallintoa koskevia asioita ja antaa kirkolliskokouksen siltä pyytämät lausunnot.

Tuomiokapituli vahvistaa synodaalikokouksen ohjelman.

Piispa esittää kokoukselle hiippakuntakertomuksen edellisen synodaalikokouksen jälkeiseltä ajalta sekä katsauksen kirkon ja teologian viimeaikaiseen kehitykseen ja tilaan.

Synodaalikokousta varten laaditaan teologisesta aiheesta synodaalikirjoitus.

Kirkolliskokouksen edustajien paikkojen jaosta hiippakuntien kesken päättää kirkkohallitus.

Jos edustaja siirtyy pois hiippakunnasta, josta hänet on valittu edustajaksi, tai jos hän muutoin menettää vaalikelpoisuutensa, lakkaa hänen edustajantoimensa.

Hiippakunnassa, johon Ahvenanmaan seurakunnat kuuluvat, säännöksiä ehdokkaiden vaalikelpoisuudesta sovelletaan maallikkoedustajien vaalissa erikseen Ahvenanmaahan ja erikseen hiippakunnan muuhun osaan.

Kirkolliskokous on koolla yhteensä enintään neljätoista päivää vuodessa. Jos tärkeät syyt vaativat, kokous voi jatkaa kokoontumisaikaa. Kirkolliskokous vahvistaa edustajille maksettavat palkkiot ja korvaukset.

Jos edustaja on estynyt saapumasta kirkolliskokoukseen, hänen on ilmoitettava siitä tuomiokapitulille, joka kutsuu varaedustajan ja antaa hänelle valtakirjan.

Kirkolliskokouksen istuntokausi aloitetaan jumalanpalveluksella.

Äänestyksessä ja vaalia toimitettaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä äänestämisestä seurakunnan toimielimessä on säädetty. Päätös tehdään yksinkertaisella enemmistöllä, jollei kirkkolain 20 luvun 10 §:stä muuta johdu.

Edustajien aloitteista ja niiden tekemisjärjestyksestä, esitysten ja aloitteiden käsittelemisestä täysistunnossa ja valiokunnissa sekä äänestämisestä ja vaalin toimittamisesta määrätään tarkemmin työjärjestyksessä.

Esitys tai aloite lähetetään valiokuntaan, ellei niitä pöydällepanon jälkeen täysistunnossa hylätä.

Piispainkokoukselle on varattava tilaisuus antaa lausunto kirkkolain 20 luvun 7 §:n 2 momentin 1 ja 2 kohdassa sekä kirkkohallitukselle mainitun momentin 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa asioissa.

Kun valiokunnan mietinnössä, joka koskee 1 momentissa tarkoitettua asiaa, on tehty ehdotus päätökseksi, valiokunnan mietintö on otettava täysistunnossa kahteen käsittelyyn. Ensimmäisessä käsittelyssä päätetään ehdotuksen kunkin kohdan sisällöstä ja toisessa käsittelyssä näin päätetyn ehdotuksen hyväksymisestä.

Kirkkoneuvoksella ja kirkon sopimusvaltuuskunnan toimiston johtajalla on oikeus olla saapuvilla täysistunnossa ja ottaa osaa keskusteluun, mutta ei päätöksen tekemiseen, ellei hän ole kirkolliskokouksen jäsen.

Kirkon laintarkastustoimikunta tarkastaa lakiteknisesti ja kielellisesti kirkolliskokouksen käsiteltäväksi tulevat sekä piispainkokouksen tai kirkkohallituksen kirkkolain, kirkkojärjestyksen tai kirkon vaalijärjestyksen nojalla antamat säädökset.

Laintarkastustoimikunnan ohjesäännön vahvistaa kirkolliskokous ja jäsenet valitsee kirkkohallitus.

Kirkolliskokous perustaa kirkkohallituksen yhteyteen kirkollista toimintaa varten tarvittavat toimielimet, vahvistaa niiden ohjesäännöt ja valitsee niiden jäsenet.

Kirkolliskokous asettaa kirkkolain 20 luvun 7 §:n 2 momentin 9 kohdassa tarkoitettujen asioiden valmistelua ja hoitoa varten arkkipiispan puheenjohdolla toimivan kirkon ulkoasiain neuvoston. Kirkon edustamisesta näissä asioissa päättää arkkipiispa yhdessä neuvoston kanssa.

Kirkon sopimusvaltuuskunnasta sekä sen tehtävistä ja asemasta on säädetty erikseen.

Kirkolliskokous valvoo kirkkohallituksen toimintaa, vahvistaa sille ohjesäännön ja antaa sille toimintaohjeita.

Piispainkokouksen puheenjohtajana on arkkipiispa tai, jos hän on estynyt, virassa vanhin läsnäolevista piispoista.

Piispainkokous kokoontuu puheenjohtajan kutsusta.

Aloiteoikeus piispainkokouksessa on piispainkokouksen jäsenillä, kirkolliskokouksella, tuomiokapituleilla, kirkkohallituksella ja kirkolliskokouksen sen yhteyteen perustamilla toimielimillä sekä kirkon sopimusvaltuuskunnalla.

Piispainkokous vahvistaa itselleen työjärjestyksen.

Kirkolliskokous toimittaa kirkkohallituksen jäsenten vaalin toimikautensa ensimmäisen vuoden toukokuussa ja piispainkokous samana vuonna viimeistään toukokuussa.

Kustakin hiippakunnasta valitaan yksi maallikkojäsen hiippakuntakokouksen tekemän ehdollepanon perusteella.

Valittujen toimikausi alkaa seuraavan kesäkuun 1 päivänä. Jäsenen muuttaminen toisessa hiippakunnassa olevaan seurakuntaan ei vaikuta hänen jäsenyyteensä. Jos jäsen kuolee tai eroaa, valitaan hänen sijaansa jäljellä olevaksi ajaksi uusi jäsen.

Kirkkohallitus valitsee keskuudestaan neljäksi vuodeksi kerrallaan varapuheenjohtajan. Jos puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat poissa tai jossakin asiassa esteellisiä, puhetta johtaa virassa vanhin saapuvilla oleva kirkkohallituksen jäsen.

Kirkkoneuvoksella on kirkkohallituksen istunnossa läsnäolo- ja puheoikeus, mutta ei oikeutta ottaa osaa päätöksen tekemiseen.

Kirkkoneuvokselle tai kirkkohallituksen muulle viranhaltijalle voidaan ohjesäännössä antaa oikeus ratkaista asioita, jotka 1 momentin mukaan voidaan siirtää jaostolle tai virastokollegiolle.

Äänestettäessä ja vaalia toimitettaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä niistä on seurakunnan toimielimiä varten säädetty. Menettelystä ja asioiden käsittelemisestä määrätään tarkemmin kirkkohallituksen ohjesäännössä.

Kirkkohallituksen jaoston, virastokollegion, muun kirkkohallituksen alaisen toimielimen tai viranhaltijan päätös voidaan kirkkohallituksen ohjesäännössä määrätyssä laajuudessa ja siinä määrätyn ajan kuluessa siirtää kirkkohallituksen täysistunnossa ratkaistavaksi. Kirkkohallitus voi tällöin kumota päätöksen tai muuttaa sitä tai palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi.

Asioiden valmistelusta ja esittelystä määrätään kirkkohallituksen ohjesäännössä.

Kurinpitoasiassa annetusta päätöksestä, joka koskee pappia tai lehtoria, on viivytyksettä ilmoitettava tuomiokapitulille.

Kirkkohallituksen on annettava vuosittain kirkolliskokoukselle kertomus toiminnastaan ja keskusrahaston hoidosta. Kertomukseen on liitettävä kirkolliskokouksen kirkkohallituksen yhteyteen perustamien toimielinten kertomukset omasta toiminnastaan.

Valittamalla ei saa hakea muutosta tuomiokapitulin kirkkojärjestyksen 2 luvun 3 §:ssä, 6 §:n 4 momentissa ja 9 §:n 2 momentissa, 6 luvun 12 §:ssä, 16 §:n 1 ja 2 momentissa, 20 §:ssä, 25 §:ssä, 29 §:n 1 momentissa, 35 §:n 1 momentissa, 38 ja 57 §:ssä, 9 luvun 7 §:ssä sekä kirkon vaalijärjestyksen 2 luvun 21 §:ssä, 30 §:n 3 momentissa, 62 §:ssä ja 63 §:n 3 momentissa sekä 3 luvun 8 §:n 2 momentissa ja 9 §:n 3 momentissa mainituissa asioissa tekemiin päätöksiin.

Jollei seurakunnan jäsenten tietoon saatettavasta hallinnollisesta kuulutuksesta ole edellä tai kirkon vaalijärjestyksessä muuta määrätty, se pannaan julki seurakunnan ilmoitustaululle vähintään 7 päivän ajaksi.

Kuulutuksesta, josta on ilmoitettava lehdessä, otetaan lehteen sen aihe ja pääsisältö. Julkaistavaksi määrätty kuulutus on painettava kokonaisuudessaan. Kuulutuksen julkaisemisen tai siitä ilmoittamisen on tapahduttava paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanoma-, paikallis- tai seurakuntalehdessä.

Jos kuulutus koskee useita seurakuntia, se on julkistettava jokaisessa seurakunnassa. Kaksikielisessä seurakunnassa kuulutus on saatettava tietoon kummallakin kielellä.

Vaali- tai virkaehdotuksesta ja sen oikaisupäätöksestä sekä virkanimityksestä on siitä päättäneen viranomaisen viivytyksettä kirjallisesti ilmoitettava niille, jotka ovat virkaa hakeneet. Ilmoituksessa on mainittava päivä, jona päätös on tehty sekä ehdollepannut hakijat tai virkaan nimitetty. Ilmoitus saatetaan hakijan tietoon kirjaamattomassa kirjeessä tai muuta laissa tiedoksiannosta hallintoasioissa (232/66) säädettyä tiedoksiantotapaa käyttäen.

Kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän asiakirjat, jotka koskevat oikeustoimia taikka sopimuksia tai oikeudenkäynnin hoitamista, on pidettävä salassa, jollei asiaa käsittelevä tai käsitellyt viranomainen kussakin tapauksessa toisin määrää. Tällainen asiakirja tulee kuitenkin julkiseksi, kun asia, johon se kuuluu, on loppuun käsitelty, tai aikaisemminkin, jos asiaa käsittelevä tai viimeksi käsitellyt viranomainen antaa siihen yksittäistapauksessa luvan.

Seurakunnan toiminnassa syntynyt tai siihen liittyvä asiakirja, joka koskee yksityiseen henkilöön kohdistuvaa sielunhoitoa tai diakoniatyötä taikka sisältää yksityisen henkilökohtaisista tai taloudellisista asioistaan luottamuksellisesti antamia tietoja, on pidettävä salassa, mikäli se, jota asiakirja koskee, ei anna suostumustaan sen tiedoksi antamiseen. Ilman asianosaisen suostumusta ei sivulliselle saa antaa tietoja myöskään yksityistä henkilöä koskevasta lääkärintodistuksesta eikä muusta siihen verrattavasta todistuksesta.

Sen, jonka kirkkolain 25 luvun 12 §:ssä tarkoitettu seurakunta on kutsunut vakinaiseksi papikseen, on lähetettävä tuomiokapitulille selvitys siitä, että hänet on vihitty papiksi, sekä ansioluettelonsa tai muu oikeaksi todistettu kertomus aikaisemmasta toiminnastaan. Jos tuomiokapituli pitää häntä virkaan sopivana, hänelle on annettava siihen valtakirja.

Seurakunnan arkistoon kuuluvia asiakirjoja tai sen omistamia muinaisesineitä taikka kirkkoon tai hautausmaahan liittyviä arvoesineitä ei saa ilman tuomiokapitulin lupaa myydä eikä muulla tavalla luovuttaa. Lupaa ei voida antaa luovutukseen, jos näitä asiakirjoja tai esineitä koskeva yleinen laki sen kieltää.

Edellä 1 momentissa mainittua irtaimistoa ei saa myöskään muuttaen korjata, siirtää perinteisiltä paikoiltaan tai poistaa ilman tuomiokapitulin lupaa.