Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa. Kirkon tunnustus ilmaistaan lähemmin kirkkojärjestyksessä.

Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi.

Kirkon jäseneksi otetaan kasteessa. Kirkkojärjestyksessä määrätään, miten jo kastettu henkilö otetaan kirkon jäseneksi.

Kirkon jäseneksi tulemisesta ja kirkosta eroamisesta on voimassa, mitä uskonnonvapauslaissa (267/22) on säädetty.

Kirkon järjestysmuodosta ja hallinnosta säädetään tässä laissa.

Kirkon hallinnosta säädetään tarkemmin kirkkojärjestyksessä, jossa annetaan määräyksiä myös kirkon toiminnasta. Kirkkojärjestyksen antaa kirkolliskokous.

Kirkolla on yksinoikeus ehdottaa kirkkolakia kaikesta, mikä koskee ainoastaan kirkon omia asioita, sekä kirkkolain muuttamista ja kumoamista. Kirkon ehdotuksen tekee kirkolliskokous. Kirkolliskokouksen ehdotuksen tutkiminen ja vahvistaminen on tasavallan presidentin ja eduskunnan tehtävä. Kirkolliskokouksella on myös oikeus tehdä esityksiä kirkkoa koskevasta muusta lainsäädännöstä.

Säädettäessä asioista, jotka koskevat kirkon suhdetta valtioon tai toisiin uskonnollisiin yhdyskuntiin, on kirkolle varattava tilaisuus antaa lausunto.

Kirkolla on oikeus tehdä valtion viranomaisille esityksiä tai antaa lausuntoja kirkon opin ja tehtävän kannalta tärkeistä yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Kirkolliskokous antaa kirkon vaalijärjestyksen, jossa määrätään tarkemmin seurakuntavaaleista, kirkollis-, hiippakunta- ja rovastikuntakokoukseen valittavien edustajien vaaleista sekä piispan, papin, pappisasessorin ja lääninrovastin vaaleista.

Kirkolliskokous voi antaa kirkkolain ja kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta tarkempia määräyksiä. Milloin kirkkolaissa on niin säädetty, määräykset antaa kirkkohallitus tai piispainkokous. Jos kirkkojärjestyksen säännös koskee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta tai opetusta tai niihin liittyviin tehtäviin pyrkivältä vaadittavaa koulutusta ja kielitaitoa, määräyksen sen täytäntöönpanosta ja soveltamisesta antaa piispainkokous.

Kirkkojärjestys ja kirkon vaalijärjestys julkaistaan Suomen säädöskokoelmassa.

Kirkollista hallintoa varten maa on jaettu hiippakuntiin. Hiippakunnan perustamisesta ja lakkauttamisesta päättää kirkolliskokous. Kirkolliskokous päättää myös hiippakunnan rajojen muuttamisesta, ellei 6 §:n 3 momentista muuta johdu. Päätökset on alistettava valtioneuvoston ratkaistaviksi.

Hiippakunnat on jaettu rovastikuntiin. Rovastikuntajaosta päättää tuomiokapituli.

Kirkon jäsenet kuuluvat seurakuntiin, joilla kullakin on määrätty alueensa. Kielellisellä perusteella voi samalla alueella olla useampia seurakuntia.

Kirkon jäsen on sen seurakunnan jäsen, jonka alueella hän asuu tai jonka alueen perusteella hänen kotipaikkansa väestökirjalain (141/69) säännösten mukaan muuten määräytyy. Kirkkohallitus voi kuitenkin antaa määräyksiä siitä, milloin henkilö voi olla kotikuntansa alueella olevan muun seurakunnan jäsen.

Seurakunnassa voi olla myös poissaoleviksi merkittyjä jäseniä. Seurakunnan väkiluku on läsnäoleviksi merkittyjen jäsenten luku- määrä.

Seurakuntajaon tulee noudattaa kuntajakoa siten, että kukin kunta on kokonaisuudessaan saman seurakunnan tai saman seurakuntayhtymän alueella.

Seurakunnan alueen muuttamisesta, seurakunnan jakamisesta alueellisesti tai kielellisellä perusteella, seurakunnan lakkauttamisesta sekä uuden seurakunnan perustamisesta päättää kirkkohallitus.

Seurakuntayhtymistä säädetään 11 luvussa.

Seurakunnasta voidaan jokin alue muodostaa kappeliseurakunnaksi tai seurakuntapiiriksi. Niistä määrätään tarkemmin kirkkojärjestyksessä.

Seurakunnat ovat suomen- tai ruotsinkielisiä taikka kaksikielisiä, jollei seurakunnan kielestä sitä perustettaessa muuta määrätä. Seurakunta on kaksikielinen, kun suomen- tai ruotsinkielinen vähemmistö on niin suuri, että kunta vastaavasti kielilain (148/22) säännösten mukaan olisi kaksikielinen. Jos samalla alueella on kielellisellä perusteella useita seurakuntia, ne ovat aina yksikielisiä.

Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa ja niissä seurakunnissa, jotka kuuluvat kokonaan tai osittain saamelaisten kotiseutualueeseen, noudatetaan lakia saamen kielen käyttämisestä viranomaisissa (516/91).

Seurakuntayhtymä, johon kuuluu erikielisiä tai kaksikielisiä seurakuntia, on kunkin seurakunnan osalta samankielinen kuin asianomainen seurakunta.

Ahvenanmaan maakunnan alueella seurakunnat ovat yksikielisiä.

Tuomiokapituli määrää joka viides vuosi edellisen kalenterivuoden lopussa läsnäolleiden jäsenten kielellisen jaon perusteella, mitkä seurakunnat on katsottava suomenkielisiksi tai ruotsinkielisiksi ja mitkä kaksikielisiksi.

Kielilaissa säädetään kirkon tai seurakunnan viranomaisissa asioitaessa käytettävästä kielestä, toimituskirjakielestä ja viranomaisten sisäisestä virkakielestä. Seurakuntaan ja seurakuntayhtymään, joka 1 tai 3 momentin mukaan on kaksikielinen, sovelletaan, mitä kielilaissa on säädetty kaksikielisestä virka-alueesta, sekä seurakuntaan ja seurakuntayhtymään, joka on yksikielinen, mitä siinä on säädetty yksikielisestä virka-alueesta.

Saamelaisten kotiseutualueelle voidaan perustaa kaksikielinen suomalais-saamelainen seurakunta.

Seurakunta, jonka jäsenten enemmistön kieli on ruotsi, kuuluu ruotsinkieliseen hiippakuntaan.

Seurakunta, jonka jäsenten enemmistön kieli on muu kuin suomi tai ruotsi, kuuluu siihen hiippakuntaan, johon se perustettaessa määrätään.

Milloin seurakunnan jäsenistössä on tapahtunut sellainen muutos, että enemmistön kieli on vaihtunut, kirkkohallitus päättää tuomiokapitulin esityksestä seurakunnan siirtämisestä toiseen hiippakuntaan.

Seurakuntayhtymä on sen hiippakunnan tuomiokapitulin alainen, johon enemmistö seurakuntien yhteisestä väkiluvusta kuuluu.

Seurakuntajaon muuttamista koskevaa päätöstä ei saa tehdä ilman erityisen painavia syitä, jos seurakunnan lakkauttamisesta, seurakuntien yhdistämisestä tai muusta seurakuntajaon muutoksesta aiheutuu, että yksikielisen seurakunnan jäsenet taikka kaksikielisen seurakunnan kielelliseen enemmistöön kuuluvat jäsenet tulevat uudessa tai entisessä seurakunnassa kielelliseksi vähemmistöksi.

Toteuttaakseen kirkon tehtävää seurakunta huolehtii jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä.

Jumalanpalveluksista, sakramenteista ja kirkollisista toimituksista määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa. Tuomiokapituli antaa tarvittaessa niistä täydentäviä ohjeita.

Jumalanpalveluksissa sekä muissa kirkollisissa ja seurakunnallisissa tilaisuuksissa voidaan kerätä kolehti kirkon ja seurakunnan toiminnan sekä niiden tehtävää vastaavien tarkoitusten tukemiseksi.

Kirkollisia juhlapäiviä ovat joulupäivä, toinen joulupäivä, uudenvuodenpäivä, loppiainen, pitkäperjantai, pääsiäispäivä, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, helluntai, juhannuspäivä ja pyhäinpäivä.

Juhlapäivien aika määräytyy niin kuin läntisessä kristikunnassa vanhastaan on ollut tapana. Kuitenkin juhannuspäivää vietetään kesäkuun 19 päivää seuraavana lauantaina ja pyhäinpäivää lokakuun 30 päivää seuraavana lauantaina.

Seurakunnan kielestä on säädetty 3 luvun 5 §:ssä. Jumalanpalveluksia ja muuta toimintaa on tarpeen mukaan järjestettävä sekä suomen- tai ruotsinkielisen että muun vähemmistön kielellä.

Kirkon jäsenellä on oikeus saada häntä koskevat yksityiset kirkolliset toimitukset äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi. Jumalanpalveluksessa ja kirkollisessa toimituksessa voidaan käyttää myös muuta kieltä.

Saamelaisten kotiseutualueella seurakunnan toimintaa on järjestettävä ja seurakunnan jäseniä palveltava myös saamen kielellä.

Evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista varten kirkossa on pappisvirka, joka saadaan papiksi vihkimisessä.

Pappisvirkaan vihittäväksi hyväksymisestä päättävät piispa ja tuomiokapituli. Pappisvirkaan vihkimisen edellytyksistä ja muista seikoista, jotka on otettava huomioon harkittaessa hakijan vihkimistä, määrätään kirkkojärjestyksessä.

Yksityisessä ripissä tai muuten sielunhoidossa papille uskottua asiaa ei saa ilmaista, eikä myöskään sitä henkilöä, joka papille on uskoutunut.

Kun pappia kuulustellaan todistajana, hän ei saa ilmaista sitä, mitä yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa on hänelle uskottu.

Jos joku yksityisessä ripissä tai sielunhoidossa ilmaisee yleisen lain mukaan ilmiannettavan rikoksen olevan hankkeissa, papin on kehotettava häntä ilmoittamaan asiasta viranomaisille tai sille, jota vaara uhkaa. Jollei hän suostu siihen, papin on kerrottava hyvissä ajoin ja varovasti asiasta viranomaisille, kuitenkin niin, ettei asianomainen suoraan tai välillisesti tule siitä ilmi.

Eron pappisvirasta myöntää tuomiokapituli hakemuksesta.

Jos pappi ei ole pysynyt kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli voi pidättää hänet pappisviran toimittamisesta. Jollei pappisviran toimittamisesta pidätetty pappi ole kuuden kuukauden kuluessa pidättämisen jälkeen pyytänyt eroa pappisvirasta tai osoittanut tahtovansa pysyä kirkon tunnustuksessa, tuomiokapituli voi häntä kuultuaan hakemuksetta antaa hänelle eron pappisvirasta.

Pappi, joka on pidätettynä tai määräaikaisesti erotettuna papin- tai pappisviran toimittamisesta taikka viraltapantuna papinvirasta, ei ole vaalikelpoinen papillisiin luottamustehtäviin kirkossa. Pappisviran toimittamisesta pidätetyllä papilla ei ole oikeutta myöskään äänestää piispan, pappisasessorin tai lääninrovastin eikä hiippakuntakokous- tai kirkolliskokousedustajien vaaleissa.

Papin kuulumisesta hiippakuntaan ja rovastikuntaan määrätään kirkkojärjestyksessä.

Papinvirasta taikka muusta seurakunnan tai kirkon virasta eronnut pappi kuuluu edelleen siihen hiippakuntaan, johon hän erotessaan kuului. Hänellä on neljän vuoden aikana virkasuhteen päättymisestä lukien, ei kuitenkaan eroamisiän jälkeen, pappina äänioikeus tässä hiippakunnassa piispan, pappisasessorin, lääninrovastin sekä hiippakunta- ja kirkolliskokousedustajien vaalissa. Virkasuhteen päätyttyä anomuksestaan toiseen hiippakuntaan siirretyllä papilla ei ole äänioikeutta näissä vaaleissa, ellei 4 momentista muuta johdu.

Mitä 2 momentissa on säädetty, koskee soveltuvin kohdin myös pappia, joka on toiminut teologisen tieteen opettajana yliopistossa tai muussa korkeakoulussa, uskonnonopettajana oppilaitoksessa taikka pappina tuomiokapitulin suostumuksella yhdistyksen, muun yhtymän, säätiön tai laitoksen palveluksessa.

Jos pappi ennen papille säädettyä eroamisikää palaa 2 tai 3 momentissa mainittuun virkaan tai tehtävään, hän saa jälleen äänioikeuden.

Kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijoita ovat niiden palvelukseen virkasuhteeseen ja työntekijöitä niiden palvelukseen työsopimussuhteeseen otetut henkilöt.

Kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän virassa sekä jumalanpalvelukseen, kirkollisiin toimituksiin, diakoniaan tai opetukseen liittyvässä pysyväisluonteisessa työssä voi olla vain evankelis-luterilaisen kirkon jäsen.

Virkojen kelpoisuusvaatimuksista säädetään tai määrätään erikseen.

Viranhaltijoilta vaadittavasta kielitaidosta määrätään kirkkojärjestyksessä ottaen huomioon, mitä 3 luvun 5 §:ssä ja 4 luvun 4 §:ssä on säädetty.

Kirkon, tuomiokapitulien, seurakuntien ja seurakuntayhtymien viranhaltijoista ja työntekijöistä sekä myös papeista, jotka eivät ole papinvirassa, pidetään nimikirjaa. Siihen merkittävien tietojen tallettamisessa, käyttämisessä ja poistamisessa on noudatettava, mitä nimikirjalaissa (1010/89) on säädetty.

Kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän virkaan voidaan nimittää muukin kuin Suomen kansalainen.

Viranhaltija ei saa virassa ollessaan eikä sen jälkeen käyttää hyödykseen eikä luvatta muille ilmaista asemassaan tietoon saamaansa seikkaa, joka erikseen on säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi tai joka koskee toisen terveydentilaa taikka jota asian laadun vuoksi ei muutoin ilmeisesti saa ilmaista.

Viranhaltija tai virkaa hakenut henkilö voidaan määrätä hänen terveydentilansa toteamiseksi tarkastuksiin ja tutkimuksiin, jos se on tarpeen viran hoitamisen edellytysten selvittämiseksi. Tästä aiheutuvat välttämättömät kustannukset suoritetaan seurakunnan, seurakuntayhtymän tai kirkon keskusrahaston varoista.

Evankelis-luterilaisen kirkon sopimusvaltuuskunnan sekä viranhaltijoiden ja työntekijöiden etujen valvomiseksi perustettujen yhdistysten välillä voidaan, niin kuin siitä on erikseen säädetty, virka- ja työehtosopimuksin sopia kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän palveluksessa olevien palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista sen estämättä, mitä niistä on säädetty tässä laissa tai muissa kirkkoa ja seurakuntaa koskevissa säädöksissä.

Kirkkohallitus antaa tarkempia määräyksiä papin, lehtorin ja kanttorin virkavapauden, vuosiloman ja vapaa-ajan järjestämisestä.

Jos viran asianmukainen hoitaminen sitä vaatii, viranhaltija on velvollinen asumaan hänelle varatussa virka-asunnossa tai muuten riittävän lähellä toiminta-aluettaan. Kirkkohallitus voi antaa tarkempia määräyksiä tämän säännöksen soveltamisesta.

Viranhaltijan yleinen eroamisikä on 67 vuotta. Virkasäännössä voidaan määrätä, että virassa, jonka laatu sitä vaatii, eroamisikä on yleistä eroamisikää alempi. Eroamisikää ei saa määrätä säädettyä eläkeikää alemmaksi.

Viranhaltija on velvollinen eroamaan virasta, jos hänen työkykynsä on sairauden, vian tai vamman vuoksi olennaisesti ja pysyvästi heikentynyt. Jollei pappi taikka lehtorinvirkaan tai kanttorinvirkaan nimitetty viranhaltija tällöin kehotuksesta eroa ja hänellä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, hänelle voidaan hakemuksetta myöntää ero. Muu viranhaltija voidaan samalla edellytyksellä irtisanoa virasta.

Jos viranhaltijan irtisanomista koskeva päätös ei ole saanut lainvoimaa silloin, kun irtisanomisaika on kulunut loppuun, hänet on pidätettävä virantoimituksesta, jollei valitusviranomainen erityisestä syystä toisin määrää. Jos viranhaltija on pantu viralta, hänet on heti pidätettävä virantoimituksesta, vaikka päätös ei ole saanut lainvoimaa.

Virantoimituksesta pidättämistä ei saa jatkaa pitempään kuin siihen on tarvetta.

Virantoimituksesta pidättämisestä päättää 23 luvun 3 §:ssä tarkoitettu viranomainen silloinkin, kun pidättämisestä ei päätetä kurinpitoasian yhteydessä.

Viranhaltijalle on varattava tilaisuus selityksen antamiseen asiassa ennen virantoimituksesta pidättämistä, jollei sitä asian laadun vuoksi ole saatettava voimaan välittömästi.

Päätös viranhaltijan pidättämisestä virantoimituksesta tai papin pidättämisestä pappisviran toimittamisesta tulee noudatettavaksi siitä tehdystä valituksesta huolimatta.

Kun viran kelpoisuusvaatimuksena on, että viranhaltijan tulee olla joko pappi tai lehtori, virkasuhteeseen sovelletaan papinvirkaa koskevia säännöksiä viranhaltijan ollessa pappi ja lehtorinvirkaa koskevia säännöksiä viranhaltijan ollessa lehtori.

Mitä papin velvollisuudesta olla ilmaisematta rippisalaisuutta ja velvollisuudesta pysyä tunnustuksessa on 5 luvun 2 ja 3 §:ssä säädetty, koskee myös lehtoria. Pappisvirasta erottamisen sijasta lehtori menettää oikeutensa toimia lehtorina.

Seurakunnassa tulee olla kirkkoherran virka. Muista viroista, joita seurakunnan tulee tehtäviensä täyttämiseksi perustaa, määrätään kirkkojärjestyksessä.

Kahdella tai useammalla samaan hiippakuntaan kuuluvalla seurakunnalla voi olla yhteisenä kirkkoherranvirka, jonka perustamisesta tai lakkauttamisesta päättää tuomiokapituli. Muista yhteisistä viroista määrätään kirkkojärjestyksessä.

Päätös yhteisen kirkkoherranviran perustamisesta tulee noudatettavaksi, kun virka toisessa seurakunnassa on tullut avoimeksi ja toisen seurakunnan viranhaltija suostuu siirtymään molempien seurakuntien yhteiseksi viranhaltijaksi. Tuomiokapituli voi kuitenkin erityisistä syistä määrätä päätöksen toimeenpantavaksi ja ilman viranhaltijan suostumusta velvoittaa hänet siirtymään yhteiseen virkaan. Kirkkohallitus voi antaa tarkempia määräyksiä viranhaltijan valitsemismenettelystä.

Viranhaltijoiden palvelussuhteen ehdoista annetaan voimassa olevien säännösten ja virkaehtosopimuksen lisäksi tarpeelliset määräykset virkasäännössä. Siinä annetaan myös yleiset määräykset viranhaltijoiden ottamisesta ja erosta. Virkasäännön hyväksyy kirkkovaltuusto, jonka päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Virkasääntö ei koske papinvirkaan nimitettyä taikka seurakuntapastoriksi tai papinviran hoitajaksi määrättyä pappia eikä lehtorin- tai kanttorinvirkaan nimitettyä viranhaltijaa, ellei kirkkojärjestyksessä toisin määrätä. Seurakunta tai seurakuntayhtymä ei voi irtisanomisella katkaista papin-, lehtorin- tai kanttorinvirkaan nimitetyn viranhaltijan virkasuhdetta eikä papille annettua määräystä seurakuntapastoriksi tai papinviran hoitajaksi.

Tuomiokapitulin virkoihin, joiden palkkaus suoritetaan valtion varoista, sovelletaan valtion virkamieslakia, jollei toisin säädetä.

Hiippakunnallista toimintaa sekä kirkon muita erityistehtäviä varten perustettuihin virkoihin ottamisesta ja virkasuhteen päättymisestä sekä viranhaltijoiden oikeuksista ja velvollisuuksista määrätään 11 §:n estämättä kirkolliskokouksen vahvistamassa virkasäännössä, jollei erikseen ole muuta säädetty, määrätty tai sovittu.

Puolustusvoimissa voi olla papinvirkoja. Sotilaspappeja johtaa ja valvoo puolustusvoimien hengellisen työn johtajana kenttäpiispa. Sotilaspappi on pappisviran toimittamisessa kenttäpiispan alainen. Sotilaspapin virat täytetään, niin kuin siitä erikseen säädetään.

Sotilaspapin pappisvirkaan liittyvästä kurinpidosta säädetään 23 luvun 9 §:n 2 ja 3 momentissa.

Kenttäpiispa kuuluu arkkihiippakuntaan ja muu sotilaspappi siihen hiippakuntaan, jonka alueella hänen varsinainen virkapaikkansa on.

Vankilassa sekä kuurojen sielunhoitoa ja muita erityisiä tarpeita varten voi olla papinvirkoja ja lehtorinvirkoja. Kaikessa, mikä koskee pappisvirkaa tai toimintaa lehtorina, viranhaltija on tuomiokapitulin alainen.

Vankilaan tai muuhun laitokseen perustetun papin- tai lehtorinviran täyttää tuomiokapituli julistettuaan viran haettavaksi ja saatuaan hakijoista lausunnon asianomaiselta viranomaiselta. Tuomiokapituli määrää tarvittaessa tilapäisen viranhaltijan, viran väliaikaisen hoitajan ja viransijaisen. Kuurojen sielunhoitoa varten perustetut virat täytetään, niin kuin siitä erikseen säädetään.

Seurakunta hoitaa itse asioitaan ja omaisuuttaan tämän lain ja kirkkojärjestyksen sekä kirkon taloudesta erikseen annettujen säädösten mukaan.

Seurakunnat voivat hoitaa asioitaan ja omaisuuttaan myös seurakuntayhtymänä niin kuin 11 luvussa säädetään.

Seurakunnan hallintoa hoitavat kirkkovaltuusto, kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto, johtokunnat, kappeli- ja piirineuvostot sekä seurakunnan viranhaltijat.

Seurakuntayhtymän hallintoa hoitavat yhteinen kirkkovaltuusto, yhteinen kirkkoneuvosto, johtokunnat sekä seurakuntayhtymän viranhaltijat.

Luottamushenkilöitä ovat 1 ja 2 momentissa mainittuihin toimielimiin sekä tilapäisiin toimikuntiin valitut jäsenet ja muut seurakunnan tai seurakuntayhtymän luottamustoimiin valitut henkilöt. Viranhaltijaa, joka lain tai muun säädöksen mukaan on virkansa perusteella jäsenenä toimielimessä, ei kuitenkaan pidetä siinäkään tehtävässä luottamushenkilönä.

Oikeus kieltäytyä seurakunnan luottamustoimesta on henkilöllä, joka on täyttänyt 60 vuotta tai on ollut neljän lähinnä edellisen vuoden ajan seurakunnan luottamustoimessa. Muun kieltäytymisperusteen hyväksymisestä määrätään kirkkojärjestyksessä. Seurakuntavaaleissa ehdokkaaksi asetettavalta vaadittavasta suostumuksesta säädetään 8 luvun 4 §:n 1 momentissa.

Seurakunnan toimielin on päätösvaltainen, kun enemmän kuin puolet jäsenistä on saapuvilla.

Seurakunnan toimielimessä äänestetään esityksestä ja kaikista kannatetuista vastaehdotuksista asettamalla kaksi kerrallaan vastakkain siten, että vastaus 'jaa' tai 'ei' ilmaisee enemmistön kannanoton.

Vaali toimitetaan enemmistövaalina. Kahta tai useampaa luottamushenkilöä valittaessa on kuitenkin noudatettava suhteellista vaalitapaa, jos sitä vaatii niin monta vaaliin osallistuvaa, että he suhteellisessa vaalissa voisivat saada valituksi vähintään yhden ehdokkaan.

Kirkkovaltuuston jäsen on esteellinen ottamaan osaa sellaisen päätöksen tekemiseen, joka koskee henkilökohtaisesti häntä taikka hänen hallintomenettelylain (598/82) esteellisyyttä koskevassa säännöksessä tarkoitettua lähisukulaistaan tai sellaiseen sanotun säännöksen mukaan rinnastettavaa henkilöä. Puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan osallistuessa itseoikeutettuna seurakunnan muun toimielimen kokoukseen häneen sovelletaan, mitä 2 momentissa säädetään.

Muiden luottamushenkilöiden sekä seurakunnan viranhaltijoiden esteellisyydestä on voimassa, mitä hallintomenettelylaissa on siitä säädetty. Virka-, työ- tai muu vastaava suhde seurakuntaan tai seurakuntayhtymään ei kuitenkaan tee luottamushenkilöä tai viranhaltijaa esteelliseksi hallintoasiassa, jossa seurakunta tai seurakuntayhtymä on asianosainen, ellei hän palvelussuhteensa perusteella ole esitellyt tai muutoin vastaavalla tavalla käsitellyt asiaa.

Kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston puheenjohtaja ja jäsen on lisäksi esteellinen käsittelemään valitusasiaa, jos hän on 2 momentissa tarkoitetun palvelussuhteensa perusteella aikaisemmin osallistunut asian valmisteluun tai esitellyt sen taikka luottamushenkilönä käsitellyt sitä.

Kirkkovaltuuston kokoukset ovat julkisia, jollei valtuusto jonkin asian osalta toisin päätä.

Muiden toimielinten kokoukset eivät ole julkisia.

Seurakunnan kirkkoherra ja kappalainen valitaan välittömillä ja salaisilla vaaleilla.

Virkaan tulee valituksi se tuomiokapitulin ehdolle asettamista papeista, joka vaalissa on saanut enimmät äänet.

Seurakunta voi kuitenkin, siten kuin kirkon vaalijärjestyksessä määrätään, valita virkaan muun hakijan, jonka tuomiokapituli on todennut päteväksi ylimääräiseksi vaaliehdokkaaksi. Tullakseen valituksi ylimääräisen vaaliehdokkaan on saatava vähintään yksi kymmenesosa koko seurakunnan äänistä ja enemmän kuin puolet annetuista äänistä.

Seurakuntavaaleissa valitaan kirkkovaltuuston tai täydellisessä yhteistaloudessa olevien seurakuntien yhteisen kirkkovaltuuston ja seurakuntaneuvoston jäsenet. Vaalit toimitetaan joka neljäs vuosi samanaikaisesti kaikissa seurakunnissa, jollei 5 §:stä muuta johdu.

Seurakuntavaalit ovat välittömät ja salaiset sekä siten suhteelliset, että kunkin valitsijayhdistyksen samalle ehdokaslistalle asettamat ehdokkaat saavat henkilökohtaisten äänimääriensä osoittamassa järjestyksessä vertausluvukseen ensimmäinen listan koko äänimäärän, toinen puolet siitä, kolmas kolmanneksen, neljäs neljänneksen ja niin edelleen. Eri ehdokaslistoilla olevat ehdokkaat tulevat valituiksi vertauslukujensa osoittamassa järjestyksessä.

Kaikilla ennen vaalivuoden alkua 18 vuotta täyttäneillä kirkon jäsenillä on vaaleissa yhtäläinen äänioikeus. Äänioikeutta käytetään siinä seurakunnassa, jossa äänioikeutettu on vaalivuoden alussa merkitty seurakunnan läsnäolevaksi jäseneksi.

Vaaliluettelosta, vaalien toimittamisesta ja vaalien tuloksen laskemisesta määrätään tarkemmin kirkon vaalijärjestyksessä.

Seurakuntavaaleissa voidaan asettaa ehdokkaaksi vain sellainen vaalikelpoinen seurakunnan jäsen, joka on antanut siihen suostumuksensa.

Seurakuntavaaleissa ei seurakunnan luottamustoimeen saada valita tämän seurakunnan viranhaltijaa tai työsopimussuhteessa olevaa päätoimista työntekijää eikä seurakuntayhtymän yhteiseen kirkkovaltuustoon tämän yhtymän tai siihen kuuluvan seurakunnan viranhaltijaa tai työsopimussuhteessa olevaa päätoimista työntekijää.

Ylimääräiset seurakuntavaalit toimitetaan, kun kesken seurakunnallisen vaalikauden tapahtuu seurakuntajaon muutos, seurakuntia liitetään täydelliseen yhteistalouteen, yhteistalouden muotoa muutetaan tai yhteistalous lopetetaan. Ylimääräisissä seurakuntavaaleissa valittujen toimikausi kestää kulumassa olevan vaalikauden loppuun tai, jos vaalit toimitetaan vaalikauden viimeisenä vuonna, seuraavan vaalikauden loppuun. Kirkkohallitus voi päättää, että vaalit toimitetaan muutettua seurakuntajakoa taikka seurakuntayhtymän uutta tai muutettua perussääntöä noudattaen jo ennen kuin seurakuntajaon muutos tai perussääntö on tullut voimaan.

Jos seurakuntajaon muutoksessa perustetaan uusi seurakunta, joka ei kuulu seurakuntayhtymään, ylimääräiset seurakuntavaalit on toimeenpantava, ellei sen kirkkovaltuustoa ole valittu 2 §:ssä tarkoitetuissa vaaleissa. Muussa 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kirkkohallitus voi kirkon vaalijärjestyksessä mainituin edellytyksin määrätä, ettei ylimääräisiä seurakuntavaaleja ole toimitettava.

Seurakuntavaalien siirtämisestä tai niiden poikkeuksellisesta ajankohdasta, täydennysvaalien toimittamisesta ja tässä momentissa mainituissa vaaleissa valittujen toimikaudesta poikkeustapauksissa määrätään kirkon vaalijärjestyksessä.

Kirkkovaltuusto käyttää seurakunnan päätösvaltaa, jollei toisin ole säädetty tai määrätty. Ohje- tai johtosäännöllä voidaan kirkkovaltuuston päätösvaltaa siirtää säännössä mainittavissa asioissa kirkkoneuvostolle, sen jaostoille sekä johtokunnille.

Kirkkovaltuustossa on jäseniä vähintään 11 ja enintään 39. Jäsenten luku määrätään kirkkojärjestyksessä seurakunnan väkiluvun perusteella.

Kirkkovaltuuston jäsenet ja heidän varajäsenensä valitaan, mikäli 8 luvun 5 §:stä ei muuta johdu, neljäksi kalenterivuodeksi kerrallaan.

Kirkkoneuvoston on valmisteltava kirkkovaltuustossa käsiteltävät asiat. Asioita, jotka koskevat valtuuston toiminnan sisäistä järjestelyä, kirkkoneuvoston ei kuitenkaan tarvitse valmistella.

Kirkkoneuvoston puheenjohtajana on kirkkoherra ja muina jäseninä varapuheenjohtaja sekä, sen mukaan kuin ohjesäännössä määrätään, vähintään 5 ja enintään 11 muuta henkilöä. Valituilla jäsenillä on henkilökohtaiset varajäsenet.

Varapuheenjohtajan ja muiden jäsenten vaali toimitetaan kirkkovaltuuston toimikauden ensimmäisen ja kolmannen vuoden tammikuussa.

Kirkkoneuvoston valituista jäsenistä saa enintään puolet olla kirkkovaltuuston jäseniä. Varapuheenjohtajaksi ei saa valita tämän seurakunnan viranhaltijaa.

Kirkkovaltuusto hyväksyy kirkkoneuvoston ohjesäännön, joka on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Kirkkoneuvostossa voi ohjesäännön mukaan olla taloudellinen jaosto ja muitakin jaostoja. Taloudellisen jaoston puheenjohtajana on kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja.

Kirkkoneuvoston jaostoille voidaan antaa valta ratkaista kirkkoneuvoston puolesta ohjesäännössä mainittuja asioita, ei kuitenkaan asioita, joita koskeva päätös on alistettava tai jotka koskevat esityksen tekemistä kirkkovaltuustolle tai sen päätöksen täytäntöön panemista.

Jaostoista on soveltuvin osin voimassa, mitä kirkkoneuvostosta on säädetty.

Kirkkovaltuusto voi asettaa enintään toimikaudekseen kirkkoneuvoston avuksi sen alaisia johtokuntia, joiden tehtävät määritellään kirkkovaltuuston antamissa johtosäännöissä.

Kirkkoneuvoston puheenjohtajalle ja varapuheenjohtajalle sekä kirkkoneuvoston alaiselle viranhaltijalle voidaan ohje- tai johtosäännössä antaa valta ratkaista kirkkoneuvostolle kuuluvia säännössä mainittavia asioita, joiden merkitys ei ole sellainen, että asian käsittelemistä kirkkoneuvostossa on pidettävä tarpeellisena.

Asiaa, jota 3 §:n 3 momentin mukaan ei saa antaa kirkkoneuvoston jaoston ratkaistavaksi, ei voida antaa johtokunnan päätettäväksi eikä edellä 2 momentissa mainitun luottamushenkilön tai viranhaltijan ratkaistavaksi.

Kirkkoneuvosto tai sen puheenjohtaja voi ohjesäännössä määrätyn ajan kuluessa siirtää johtokunnan ja 4 §:ssä mainitun luottamushenkilön tai viranhaltijan päättämän asian kirkkoneuvoston käsiteltäväksi. Kirkkoneuvosto voi tällöin kumota päätöksen tai muuttaa sitä taikka palauttaa asian uudelleen käsiteltäväksi.

Jos kirkkoneuvosto katsoo, että kirkkovaltuuston päätös on tehty virheellisessä järjestyksessä tai menee valtuuston toimivaltaa ulommaksi taikka muutoin on lainvastainen, kirkkoneuvoston tulee jättää päätös täytäntöön panematta ja syyn tähän ilmoittaen viipymättä saattaa asia valtuuston uudelleen käsiteltäväksi.

Jos valtuusto pysyy päätöksessään, kirkkoneuvoston on saatettava tuomiokapitulin ratkaistavaksi, onko täytäntöön panemiselle laillista estettä. Tuomiokapituli ei saa ratkaista asiaa, ennen kuin valitusaika valtuuston päätöksestä on kulunut umpeen.

Saman kunnan alueella olevien seurakuntien on muodostettava seurakuntayhtymä. Yhtymän voivat muodostaa myös kahden tai useamman kunnan alueella olevat seurakunnat.

Yhtymään kuuluvien seurakuntien on hoidettava 2 §:ssä mainitut ja perussäännössä määrättävät asiat joko täydellisessä tai osittaisessa yhteistaloudessa.

Seurakuntayhtymän on hoidettava asiat, jotka koskevat yhtymään kuuluvien seurakuntien kirkollisverotusta, kirkollisverojen ja muiden yhteisten tulojen jakoa seurakuntien kesken sekä kirkon keskusrahastoon suoritettavia maksuja.

Seurakuntayhtymän on hoidettava myös seurakuntien rahatoimi, kirjanpito ja tilintarkastus. Jos seurakunnat ovat osittaisessa yhteistaloudessa, rahatoimi ja kirjanpito voidaan perussäännössä mainitulla tavalla jättää seurakuntien hoidettavaksi.

Seurakuntayhtymän hoidettavaksi voidaan perussäännössä antaa myös muita hallintoon ja talouteen liittyviä asioita sekä siinä mainittuja seurakunnalliseen toimintaan liittyviä tehtäviä ja työmuotoja.

Jos muodostettavan seurakuntayhtymän seurakunnat liittyvät täydelliseen yhteistalouteen, seurakuntien omaisuus siirtyy seurakuntayhtymälle, jollei 2 momentista muuta johdu. Jos seurakunnat liittyvät osittaiseen yhteistalouteen, seurakuntayhtymälle siirtyvästä omaisuudesta päätetään 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Siirtyvän omaisuuden saantokirjana on siitä laadittu perussääntöön liitettävä luettelo.

Perussäännössä voidaan määrätä, että myös täydelliseen yhteistalouteen liittyvälle tai yhteistaloudessa olevalle seurakunnalle lahjoitettu tai testamentilla annettu taikka seurakunnan lahjoitusvaroin hankkima omaisuus pysyy seurakunnan omistuksessa tai hallinnassa.

Seurakuntayhtymälle on hyväksyttävä perussääntö, jossa määrätään ainakin yhteistalouden muoto sekä yhtymän hoidettavaksi annettavat tehtävät. Kirkkovaltuustot päättävät seurakuntayhtymän muodostamisesta hyväksymällä perussäännön ja seurakuntayhtymälle siirtyvästä omaisuudesta tehdyn luettelon. Päätökset on alistettava kirkkohallituksen ratkaistavaksi. Jos osittaiseen yhteistalouteen liittyvät seurakunnat ovat tehneet omaisuuden siirtymistä koskevan sopimuksen, kirkkohallitus ei voi ilman erityisiä syitä poiketa sopimuksesta.

Jolleivat seurakunnat ole päässeet yksimielisyyteen perussäännöstä ja omaisuuden siirtymisestä, tuomiokapituli määrää selvitysmiehen valmistamaan niitä koskevan ehdotuksen. Ehdotus ja kirkkovaltuustojen siitä antamat lausunnot on lähetettävä kirkkohallitukselle, jonka tulee, saatuaan tuomiokapitulin lausunnon, päättää seurakuntayhtymän muodostamisesta ja perussäännöstä sekä seurakuntayhtymälle siirtyvästä omaisuudesta. Tuomiokapituli voi muutoinkin määrätä selvitysmiehen, jos se katsoo sen tarpeelliseksi.

Seurakuntayhtymän perussäännön muuttamista tai yhtymän purkamista koskevan päätöksen tekemiseen vaaditaan, että vähintään kaksi kolmannesta saapuvilla olevista ja enemmän kuin puolet kaikista yhteisen kirkkovaltuuston jäsenistä sitä kannattaa. Päätös on alistettava kirkkohallituksen ratkaistavaksi.

Jos seurakuntayhtymän omaisuutta on jaettava perussäännön muuttamisen tai seurakuntayhtymän purkamisen johdosta eikä jaosta voida sopia, se on toimitettava noudattaen soveltuvin osin seurakuntajaon yhteydessä tapahtuvasta omaisuuden jaosta annettuja säännöksiä.

Seurakuntayhtymän päätösvaltaa käyttää yhteinen kirkkovaltuusto, jollei toisin ole säädetty tai määrätty.

Jos seurakunnat ovat täydellisessä yhteistaloudessa, käyttää yhteinen kirkkovaltuusto päätösvaltaa myös yksittäistä seurakuntaa koskevissa kirkkovaltuustolle kuuluvissa asioissa, mikäli päätösvaltaa ei ole annettu seurakuntaneuvostolle.

Jos seurakunnat ovat osittaisessa yhteistaloudessa, yksittäisen seurakunnan päätösvaltaa käyttää sen oma kirkkovaltuusto, jollei asiaa ole perussäännössä määrätty seurakuntayhtymän hoidettavaksi.

Yhteisessä kirkkovaltuustossa on yhtymään kuuluvien seurakuntien yhteenlasketusta väkiluvusta riippuen vähintään 21 ja enintään 91 jäsentä. Jäsenmäärästä määrätään tarkemmin kirkkojärjestyksessä.

Jäsenten paikoista annetaan kullekin seurakunnalle ensin kaksi paikkaa tai, jos seurakuntia on enemmän kuin kaksikymmentä, yksi paikka. Muut paikat jaetaan seurakuntien väkilukujen suhteessa. Paikkojen jaon vahvistaa tuomiokapituli kutakin vaalikautta varten.

Jos seurakunnat ovat osittaisessa yhteistaloudessa, yhteiseen kirkkovaltuustoon kustakin seurakunnasta tulevat jäsenet ja varajäsenet valitsee seurakunnan kirkkovaltuusto.

Seurakuntayhtymän toimeenpano- ja hallintoelimenä on yhteinen kirkkoneuvosto, joka johtaa myös 2 §:n 3 momentissa mainittuja seurakunnalliseen toimintaan liittyviä tehtäviä ja työmuotoja. Yhteisen kirkkoneuvoston kokoonpanosta määrätään kirkkojärjestyksessä.

Täydellisessä yhteistaloudessa olevilla seurakunnilla on seurakuntaneuvosto. Se hoitaa ne 10 luvun 1 §:ssä mainitut kirkkoneuvoston tehtävät, jotka eivät kuulu seurakuntayhtymän yhteiselle kirkkoneuvostolle, sekä muut seurakuntaneuvostolle tässä laissa osoitetut tai erikseen määrätyt tehtävät. Seurakuntaneuvostoon sovelletaan myös mitä kirkkoneuvostosta on säädetty saman luvun 5 §:ssä.

Seurakuntaneuvosto päättää niiden varojen käytöstä, jotka seurakunnalle osoitetaan seurakuntayhtymän talousarviossa seurakunnallista toimintaa varten, sekä käyttää 3 §:n 2 momentissa mainitun omaisuuden omistamiseen ja hallintaan sekä sen tuottoon liittyvää päätösvaltaa.

Seurakuntaneuvostossa on puheenjohtajana kirkkoherra ja vähintään 6 ja enintään 14 muuta jäsentä. Jäsenten luku määrätään kirkkojärjestyksessä seurakunnan väkiluvun perusteella.

Yhteisen kirkkovaltuuston päätösvaltaa voidaan ohje- tai johtosäännöllä siirtää säännössä mainituissa asioissa yhteiselle kirkkoneuvostolle, sen jaostolle ja yhtymän johtokunnalle sekä tuomiokapitulille alistettavalla päätöksellä seurakuntaneuvostolle. Päätösvaltaa ei kuitenkaan saa siirtää 9 luvun 1 §:n 2 momentissa mainituissa asioissa.

Yhteiseen kirkkovaltuustoon, yhteiseen kirkkoneuvostoon ja seurakuntayhtymän johtokuntiin sekä asioiden käsittelyyn näissä toimielimissä sovelletaan, mitä vastaavasti kirkkovaltuustosta, kirkkoneuvostosta ja seurakunnan johtokunnista sekä asioiden käsittelemisestä niissä on säädetty tai määrätty, jollei tästä laista tai kirkkojärjestyksestä muuta johdu.

Osittaisessa yhteistaloudessa oleville seurakunnille tulevat kirkollisverot ja muut yhteiset tulot jaetaan ensin yhtymän ja sen seurakuntien kesken sekä seurakunnille tuleva osuus seurakuntien kesken yhteisen kirkkovaltuuston päättämien perusteiden mukaan. Päätös on alistettava kirkkohallituksen ratkaistavaksi.

Seurakunnat voivat tehdä sopimuksia tehtäviensä yhteisestä hoitamisesta.

Seurakunta voi sopimuksen perusteella hoitaa tehtävän myös toisen seurakunnan puolesta. Sopimuksessa voidaan määrätä, että viimeksi mainittu seurakunta saa valita sen luottamustoimeen vaalikelpoisia jäseniä tehtävää hoitavan seurakunnan asianomaiseen johtokuntaan.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun sopimuksen tekijänä voi olla myös seurakuntayhtymä.

Seurakunta tai seurakuntayhtymä voi tekemänsä sopimuksen perusteella huolehtia myös jostakin kunnalle tai kuntainliitolle kuuluvasta tehtävästä. Jos tehtävää hoitamaan perustetaan seurakunnan tai seurakuntayhtymän johtokunta, voidaan sopia, että kunta tai kuntainliitto saa valita siihen jäseniä, kuitenkin enintään puolet.

Aloitteen seurakuntajaon muuttamiseksi voivat tehdä seurakunnan kirkkovaltuusto ja seurakuntayhtymässä kunkin seurakunnan seurakuntaneuvosto sekä tuomiokapituli tai piispa. Jos seurakuntajaon muutos johtuu kuntajaon muuttamisesta, asian voi panna vireille myös kirkkohallitus.

Jos seurakunta liitetään toiseen tai lakkautetaan tai jos seurakunnassa oleva virka tulee tarpeettomaksi sen alueen supistumisen vuoksi, sen päätoimiset viranhaltijat siirretään, jollei 3 §:stä muuta johdu, heille soveltuviin laajentuvan tai uuden seurakunnan tai asianomaisen seurakuntayhtymän virkoihin.

Siirretyllä viranhaltijalla on oikeus saada virkasuhteeseensa kuuluvat edut sellaisina, etteivät ne ole epäedullisemmat kuin hänelle aikaisemmin kuuluneet vastaavat edut.

Pysyväisluonteisessa päätoimisessa työsopimussuhteessa olevaan työntekijään sovelletaan vastaavasti, mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty.

Toiseen seurakuntaan liitettävän seurakunnan kirkkoherranvirka lakkaa seurakuntajaon muuttamisen tullessa voimaan. Viranhaltija siirretään laajentuvan seurakunnan kirkkoherranvirkaan tai, jollei virka ole avoin, 3 momentin mukaan kappalaisenvirkaan.

Milloin kahdesta tai useammasta seurakunnasta muodostetaan yhdistämällä uusi seurakunta, jakopäätöksessä on määrättävä, mikä tai mitkä kirkkoherranvirat lakkaavat.

Kirkkoherra tai kappalainen, jonka virka seurakuntajaon muuttamisen johdosta lakkaa, siirretään kappalaisenvirkaan laajentuvassa tai muodostettavassa seurakunnassa taikka muussa seurakunnassa, jota seurakuntajaon muuttaminen koskee. Jos kanttorinvirka lakkaa, viranhaltija siirretään kanttorinvirkaan edellä tässä momentissa mainituissa seurakunnissa. Siirretyn viranhaltijan palkkauksesta on voimassa, mitä 2 §:n 2 momentissa on säädetty.

Kun seurakunnan alueellista jakoa muutetaan perustamalla uusi seurakunta tai kun seurakuntajaon muutos vaikuttaa huomattavasti seurakuntien väkilukuun, seurakuntien omaisuus on jaettava niiden seurakuntien kesken, joita muutos koskee tai jotka perustetaan muutoksen yhteydessä. Jos seurakunnat ovat eri mieltä omaisuuden jaon tarpeellisuudesta, asian ratkaisee kirkkohallitus.

Jos seurakunta kokonaisuudessaan yhdistetään toiseen seurakuntaan tai perustettavaan uuteen seurakuntaan, seurakunnan omaisuus siirtyy tälle seurakunnalle. Jos kaikki seurakunnat, joita seurakuntajako koskee, tulevat kuulumaan samaan seurakuntayhtymään, omaisuuden jakoa koskevat määräykset otetaan yhtymän perussääntöön.

Kirkkohallitus päättää omaisuuden jaosta seurakuntajaon muuttamispäätöksen yhteydessä. Milloin siihen on syytä, kirkkohallitus voi jättää omaisuuden jaon vahvistamisen myöhemmin tapahtuvaksi ja päättää jakopäätöksen yhteydessä vain siitä, onko jako tarpeellinen, ja tarvittaessa myös 5 §:ssä säädetystä jakoperusteesta 6 §:n mukaan ehkä tehtävistä poikkeuksista. Kun omaisuuden jako on vahvistettu, päätöksessä oleva määräys omaisuuden osoittamisesta seurakunnalle on omaisuuden saantokirja.

Jos seurakunta jaetaan alueellisesti kahdeksi tai useammaksi seurakunnaksi, kukin näistä saa varoja väkilukunsa osoittamassa suhteessa seurakuntajaon voimaanastumispäivänä vallitsevan tilanteen mukaan.

Jos osa seurakunnan alueesta liitetään toiseen seurakuntaan tai siitä muodostetaan uusi seurakunta, tulee sen seurakunnan, johon alue liitetään tai joka muodostetaan alueesta, saada ensiksi mainitun seurakunnan varoista sellainen osuus, joka vastaa seurakunnasta siirretyn alueen väkiluvun suhdetta seurakuntaan jääneen alueen väkilukuun, jollei 6 §:stä muuta johdu.

Velat ja muut vastaavat sitoumukset jaetaan seurakuntien kesken sen mukaan kuin ne saavat varoja. Vastuuta velasta tai sitoumuksesta ei kuitenkaan saa siirtää ilman saamamiehen tai muun oikeuden haltijan suostumusta.

Seurakunnalle, jota seurakuntajaon muutos koskee, voidaan kuitenkin antaa määräajaksi oikeus käyttää 1 momentissa tarkoitettua omaisuutta jakopäätöksessä tarkemmin määrätyin ehdoin, jollei siitä aiheudu huomattavaa haittaa sille seurakunnalle, jolle omaisuus kuuluu.

Jos seurakuntajaon muutoksesta, omaisuuden jaosta tai 1 momentissa tarkoitetusta järjestelystä aiheutuisi jonkin seurakunnan talouden ilmeinen heikentyminen tai muu olennainen haitta, voidaan jakoperusteista poiketa.

Seurakunnalla tulee olla kirkko. Kirkkojärjestyksessä määrätään, milloin seurakunnat voivat käyttää kirkkoa yhteisesti, tai käyttää kirkkona muuta kuin seurakunnan kirkkoa.

Kirkkovaltuuston päätös, joka koskee uuden kirkon tai siunauskappelin rakentamista, on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi.

Kirkollisia rakennuksia ovat kirkot ja kellotapulit, siunaus- ja hautakappelit sekä hautausmaalla olevat niihin rinnastettavat rakennukset. Kirkkopihaan sekä sen ja hautausmaan aitaan ja porttiin sovelletaan mitä kirkollisista rakennuksista on säädetty tai määrätty.

Kirkon käyttämättä jättämistä sekä kirkollisen rakennuksen purkamista tai sellaista korjaamista, joka olennaisesti muuttaa sen ulko- tai sisäasua, koskeva päätös on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi.

Seurakunnan kirkon omana oleva kirkonmaa on säilytettävä ja sitä on käytettävä seurakunnan kirkon tarpeisiin. Kirkkovaltuusto voi päättää kirkonmaan luovuttamisesta vain, jos se on kirkkorakennuksen ylläpitämiseksi välttämätöntä tai jos siihen on muita erityisen painavia syitä. Kirkkovaltuuston päätös on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi.

Kirkollisista virkataloista on voimassa, mitä niistä erikseen säädetään.

Kirkkovaltuuston päätös, joka koskee seurakunnan kiinteän omaisuuden myymistä, vaihtamista tai muuta luovuttamista, on alistettava kirkkohallituksen vahvistettavaksi.

Kirkonmaan ja seurakunnan kiinteän omaisuuden vuokraamista koskeva päätös on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi, jos vuokra-aika on yli 5 vuotta.

Kirkollinen rakennus, joka on rakennettu ennen vuotta 1917 on suojelunalainen. Kirkkohallitus voi määrätä sitä nuoremman kirkollisen rakennuksen suojeltavaksi, jos suojeluun on sellainen syy, jonka johdosta vastaavan rakennuksen suojelusta voitaisiin päättää rakennussuojelulain (60/85) mukaan. Kirkkohallitus voi tehdä suojelua koskevan päätöksen myös tuomiokapitulin, seurakunnan tai museoviraston aloitteesta. Rakennuksen suojelu kohdistuu myös sen kiinteään sisustukseen, siihen liittyviin maalauksiin ja taideteoksiin sekä piha-alueeseen.

Jos kirkkohallitukselle on 2 §:n 2 momentin mukaan alistettu suojelun alaisen kirkollisen rakennuksen purkamista taikka sen ulko- tai sisäasua olennaisesti muuttavaa korjaamista koskeva päätös, kirkkohallituksen on ennen asian ratkaisemista varattava museovirastolle tilaisuus antaa siitä lausuntonsa.

Jos tässä pykälässä tarkoitettu rakennus on sillä tavoin vahingoittunut, ettei sitä voida saattaa ennalleen, tai jos rakennuksen suojeleminen muusta erityisestä syystä ei enää ole perusteltua, kirkkohallitus voi, varattuaan museovirastolle tilaisuuden antaa asiasta lausuntonsa, päättää, ettei sitä enää ole pidettävä suojelunalaisena.

Kirkkohallituksen 2 ja 3 momentissa tarkoitettu päätös on alistettava opetusministeriön vahvistettavaksi.

Kirkkohallituksen, tuomiokapitulin tai museoviraston määräämällä tarkastajalla on oikeus päästä kirkolliseen rakennukseen sen suojelua koskevan asian vireille panemisen tai suojelun noudattamisen ja soveltamisen kannalta tarpeellisten tarkastusten ja tutkimusten suorittamiseksi.

Jos on ilmeistä, että kirkollisessa rakennuksessa tehdään 2 §:n 2 momentissa tarkoitettuja muutoksia tai korjauksia, vaikka alistusviranomainen ei ole vahvistanut niitä koskevaa päätöstä, kirkkohallitus voi kieltää työn tai määrätä sen keskeytettäväksi. Kirkkohallituksen päätös voidaan panna täytäntöön siitä tehdystä valituksesta huolimatta.

Seurakuntaa, joka ei voi toiminnassaan käyttää omistamaansa suojeltua kirkollista rakennusta tai saada siitä muuten kohtuullista hyötyä, ei voida velvoittaa sellaisiin suojelutoimenpiteisiin, joista aiheutuvat kustannukset ovat ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä seurakunta voi osoittaa kaikkien kirkollisten rakennustensa hoitoon ja kunnostamiseen.

Seurakunnan varoja ja tuloja saadaan käyttää ainoastaan seurakunnan tehtävien toteuttamiseen.

Seurakunnan tulee suorittaa maksuja kirkon keskusrahastoon niin kuin 22 luvun 8 §:ssä säädetään.

Seurakunnan jäsenten tulee osallistua niiden varojen hankkimiseen, joita tarvitaan 1 §:ssä mainittuihin menoihin.

Se määrä, mikä kirkkovaltuuston vuosittain hyväksymän talousarvion mukaan muiden tulojen lisäksi tarvitaan menojen suorittamiseen, kootaan varainhoitovuoden kirkollisverona.

Kirkkovaltuusto vahvistaa veroäyrin hinnan. Veroäyrin hinnan määräämisen perusteeksi otetaan varainhoitovuoden kirkollisverona koottavaksi arvioitu määrä jaettuna varainhoitovuoden tuloista määrättäväksi arvioitujen veroäyrien luvulla. Veroäyrin hinta vahvistetaan korotettuna lähimpään viidellä pennin sadasosalla jaolliseen lukuun. Veroäyrin hintaa voidaan lisäksi korottaa enintään kahdellakymmenelläviidellä pennin sadasosalla.

Kirkollisveron suorittamisen perusteista säädetään erikseen.

Jos verovelvollinen on saanut säädettyjen kohtuullistamisperusteiden mukaisesti osittaisen tai täydellisen vapautuksen sekä valtiolle että kunnalle tulosta maksettavasta verosta tai sen suorittamisen viivästymisestä johtuvista seuraamuksista taikka lykkäystä sen suorittamisessa, hän saa vastaavan vapautuksen samasta tulosta maksettavasta kirkollisverosta ja sen suorittamisen viivästymisestä johtuvista seuraamuksista taikka vastaavilla ehdoilla lykkäystä sen suorittamisessa.

Kirkkoneuvosto voi muulloinkin kuin 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myöntää osittaisen tai täydellisen vapautuksen kirkollisverosta tai sen viivästymisestä aiheutuvista seuraamuksista taikka lykkäyksen sen suorittamisessa samoilla perusteilla, joilla valtion ja kunnan viranomaiset voivat myöntää vapautuksen tai lykkäystä valtion- ja kunnallisveron osalta.

Sellaisen omaisuuden hoitamisessa ja käyttämisessä, jonka seurakunta on saanut lahjana tai testamentin nojalla, on noudatettava, mitä lahjakirjassa tai testamentissa on määrätty.

Olosuhteiden pysyvästi muututtua siten, että 1 momentissa mainitun omaisuuden käyttö alkuperäisten määräysten mukaisesti on tullut mahdottomaksi tai ilmeisen hyödyttömäksi, voidaan lahjakirjan tai testamentin ehdoista poiketa. Uusi käyttötarkoitus ei saa olennaisesti poiketa alkuperäisestä tarkoituksesta.

Päätös, jolla omaisuuden käyttötarkoitusta on muutettu, on alistettava tuomiokapitulin vahvistettavaksi.

Tilivelvolliseksi ei kuitenkaan katsota kirkkovaltuuston jäsentä eikä tilintarkastajaa.

Jos tilivelvollista vastaan on tehty muistutus, kirkkovaltuusto päättää, ryhdytäänkö tätä vastaan toimiin seurakunnan edun valvomiseksi. Jos on todennäköistä, että tilivelvollinen on hukannut varoja tai syyllistynyt taloudelliseen väärinkäytökseen tai muuhun tahalliseen törkeään velvollisuuksien vastaiseen menettelyyn, kirkkovaltuuston on ilmoitettava hänet syytteeseen pantavaksi. Jos rikos on vähäinen, ilmoitus voidaan jättää tekemättä. Mikäli syytettä ei nosteta, korvausvaatimus voidaan käsitellä tilimuistutusasiana tuomiokapitulissa, joka voi velvoittaa tilivelvollisen korvaamaan virheellisen menettelyn tai laiminlyönnin aiheuttaman vahingon. Asiaa ei voida käsitellä tilimuistutusasiana, ellei vaatimusta ole esitetty kolmen vuoden kuluessa siitä, kun tilivelvolliseen kohdistettu muistutus on esitetty kirkkovaltuustolle.

Tässä pykälässä säädetty korvausvelvollisuus määräytyy vahingonkorvauslain (412/74) mukaan.

Seurakuntien kirkkoherranvirastot ja keskusrekisterit pitävät kirkonkirjoja sekä huolehtivat väestökirjahallinnon ohjauksessa ja valvonnassa väestörekisterin pitämiseen liittyvistä tehtävistä seurakuntien jäsenten osalta noudattaen, mitä väestörekisteristä on yleisessä laissa säädetty tai sen nojalla määrätty.

Päätöksenteko väestörekisterin pitämistä koskevissa asioissa kuuluu kirkkoherralle tai, jos seurakunnilla on yhteinen keskusrekisteri, sen johtajalle.

Väestörekisterin pitämistä koskevan ratkaisun saattamisesta rekisteritoimiston päätettäväksi on voimassa, mitä siitä väestökirjalaissa säädetään.

Kirkonkirjoja ovat luettelo seurakunnan jäsenistä sekä luettelot syntyneistä ja kastetuista, rippikoulun käyneistä ja konfirmoiduista sekä henkilöistä, joiden avioliiton esteistä on toimitettu tutkinta, avioliittoon vihityistä, kuolleista ja haudatuista, muuttaneista sekä kirkosta eronneista ja kirkkoon liittyneistä.

Kirkkohallitus antaa tarkempia määräyksiä kirkonkirjojen sisällyksestä ja pitämisestä sekä kirkonkirjoista annettavista tiedoista, jollei asia kuulu väestökirjahallinnon viranomaiselle.

Kirkonkirjoista ja seurakunnan muista asiakirjoista annettavista virkatodistuksista ja otteista suoritetaan seurakunnalle lunastusta sen mukaan kuin opetusministeriö kirkkohallituksen esityksestä määrää.

Tarkemmat määräykset kirkonkirjojen ja seurakunnan arkistoon kuuluvien muiden asiakirjojen järjestämisestä, säilyttämisestä sekä hävittämisen edellytyksistä antaa kirkkohallitus.

Vanhoja kirkonkirjoja ja seurakunnan arkistoon kuuluvia muita asiakirjoja voidaan tallettaa yleisarkistoon, niin kuin siitä erikseen on säädetty tai määrätty. Talletetut asiakirjat pysyvät edelleen seurakunnan omaisuutena.

Hautausmaan perustamisesta tai laajentamisesta taikka sen lakkauttamisesta päättää kirkkovaltuusto. Perustamista tai laajentamista koskeva päätös on alistettava opetusministeriön vahvistettavaksi.

Oikeus hautaan luovutetaan määräajaksi. Hautaoikeuden haltija voi luovuttaa tämän oikeuden vain seurakunnalle.

Hautaoikeuden haltijasta ja siitä, keitä hautaan voidaan haudata, sovitaan hautaa luovutettaessa. Jos sopimusta ei ole tehty vuoden kuluessa haudan luovutuspäivästä tai jos tehtyä sopimusta ei voida noudattaa, hautaoikeuden haltija ja se, keitä hautaan voidaan haudata, päätetään kirkkojärjestyksessä olevien määräysten mukaan.

Jos syntyy erimielisyyttä hautaoikeudesta, hautaoikeuden haltijasta, siitä, keitä hautaan voidaan haudata, tai haudan haltijan velvollisuuksista, ratkaisee asian kirkkoneuvosto.

Haudat on pidettävä hautausmaan arvoa vastaavasti hoidettuina. Haudan hoidosta vastaa hautaoikeuden haltija, jollei kirkkovaltuusto toisin päätä tai siitä ole 2 momentissa määrätyllä tavalla sovittu.

Seurakunta voi sopia hautaoikeuden haltijan kanssa, että seurakunta ottaa korvauksesta määräajaksi vastatakseen haudan hoitovelvollisuudesta. Seurakunta voi tehdä sopimuksia hautojen hoidosta myös siten, että hoitokorvaukset sijoitetaan erityiseen hautainhoitorahastoon, jonka varoilla kyseiset haudat hoidetaan.

Jos haudan hoito on olennaisesti laiminlyöty, voi kirkkoneuvosto velvoittaa hautaoikeuden haltijan kunnostamaan haudan vuoden määräajassa siitä, kun päätös on annettu hänelle tiedoksi. Jollei hän sitä tee, kirkkoneuvosto voi julistaa hautaoikeuden menetetyksi. Päätöksestä on tiedotettava 25 luvun 2 §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla.

Milloin hautaoikeuden haltijasta tai hänen olinpaikastaan ei saada tietoa, ilmoitus 3 momentissa tarkoitetusta tai muusta hautaa koskevasta päätöksestä on pantava tiedoksi haudalle. Päätöksestä on lisäksi kuulutettava paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen sinä päivänä, jona kuulutus lehdessä on julkaistu.

Haudalla olevaa muistomerkkiä tai muuta rakennelmaa ei saa ilman kirkkoneuvoston lupaa viedä pois haudalta.

Kun hautaoikeus menetetään tai muuten lakkaa, hautaoikeuden haltijalle voidaan antaa lupa poistaa haudalla oleva muistomerkki tai rakennelma. Jollei niitä tai haudalla olevia irtaimia esineitä ole poistettu kuuden kuukauden kuluessa hautaoikeuden päättymisestä, siirtyvät ne seurakunnalle ilman vastiketta.

Piispa johtaa hiippakuntansa hallintoa sekä valvoo seurakuntien ja pappien toimintaa.

Arkkipiispalla on lisäksi ne tehtävät, joista tässä laissa tai kirkkojärjestyksessä säädetään.

Kun piispanvirka on avoinna tai piispa on estynyt virkaansa hoitamasta, hänen kiireelliset ja välttämättömät tehtävänsä hoitaa tuomiorovasti tai tämän estyneenä ollessa virassa vanhempi pappisasessori, jollei tehtävien hoitamisesta ole muuta säädetty.

Kun piispanvirka on tullut avoimeksi, tuomiokapitulin on määrättävä piispanvaali toimitettavaksi.

Arkkipiispan vaalissa ovat äänivaltaisia myös muiden hiippakuntien tuomiokapitulien jäsenet sekä kirkolliskokoukseen hiippakunnista valitut edustajat.

Piispan vaali toimitetaan suljetuin lipuin. Kunkin on äänestettävä kolmea pappia siinä järjestyksessä kuin hän haluaa heidät pantavaksi ehdolle.

Ehdokas, jonka useimmat ovat asettaneet ensimmäiseksi, pannaan ensimmäiselle ehdokassijalle. Toiselle ehdokassijalle tulee muista ehdokkaista se, jolle on annettu enimmät äänet ensimmäiselle ja toiselle ehdokassijalle yhteensä, sekä kolmannelle sijalle se jäljellä olevista, joka on saanut yhteensä eniten ääniä.

Tasavallan presidentti nimittää yhden ehdolle pannuista piispaksi.

Piispan virkasuhteen päättymiseen ei sovelleta, mitä valtion virkamiehen virkasuhteesta on säädetty.

Piispan eroamisikä on 67 vuotta. Piispan virkasuhde päättyy sen kuukauden päättyessä, jonka aikana hän saavuttaa eroamisiän. Jos piispa ennen sitä ilmoittaa erostaan opetusministeriölle ja tuomiokapitulille, hänen virkasuhteensa päättyy ilmoituksessa mainittuna ajankohtana.

Tasavallan presidentti voi hakemuksetta antaa eron piispalle, joka on pysyvästi menettänyt työkykynsä.

Tuomiokapituli hoitaa hiippakunnassa kirkollista hallintoa ja toimintaa sekä ratkaisee niihin liittyviä lainkäyttöasioita.

Tuomiokapitulin jäseniä ovat puheenjohtajana piispa, varapuheenjohtajana tuomiorovasti, jona toimii tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra, sekä kaksi pappisasessoria ja lakimiesasessori. Tuomiokapituli määrää viideksi vuodeksi kerrallaan apujäseniksi viisi kokenutta pappia ja kaksi lakimiesasessorin kelpoisuusehdot täyttävää henkilöä, sekä vahvistaa sen järjestyksen, jossa pappisjäsenen ja lakimiesasessorin esteen tai esteellisyyden sattuessa hänen tilalleen kutsutaan vastaava apujäsen.

Lakimiesasessorin tai vastaavan pätevyyden omaavan apujäsenen tulee olla läsnä 7 §:n 2 momentissa tarkoitetussa suullisessa käsittelyssä sekä myös käsiteltäessä lainkäyttöä, virkavirhettä tai kurinpitoa koskevaa asiaa. Jos tällaisessa asiassa on kysymys sotilaspapista, tuomiokapitulissa on lisäjäsenenä kenttäpiispa.

Piispan ja muun tuomiokapitulin jäsenenä toimivan, joka ei aikaisemmin ole vannonut tuomarinvalaa tai antanut tuomarinvakuutusta, on ennen toimeensa ryhtymistä tehtävä se tuomiokapitulissa.

Pappisasessoriksi kelpoinen on hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan kirkkoherra tai kappalainen, jolla on kirkkojärjestyksessä määrätty pätevyys.

Pappisasessori valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Vaalissa on äänioikeus hiippakunnan papeilla, ellei 5 luvun 5 §:stä muuta johdu, sekä lehtoreilla. Kukin äänestää yhtä ehdokasta.

Lakimiesasessorin tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut henkilö, joka on perehtynyt tuomarin tehtäviin tai hallintoon. Tuomiokapitulin muiden viranhaltijoiden kelpoisuusehdoista määrätään kirkkojärjestyksessä.

Tuomiokapituli on päätösvaltainen viisijäsenisenä. Muussa kuin vaali- tai virkaehdotusta taikka lakimiesasessorin tai lääninrovastin viran täyttämistä koskevassa asiassa tuomiokapituli on päätösvaltainen vajaalukuisenakin, jos vähintään kolme saapuvilla olevaa jäsentä on päätöksestä samaa mieltä.

Vaali- tai virkaehdotukseen kohdistuvan oikaisuvaatimuksen käsittelemiseen tulee täysilukuisen tuomiokapitulin lisäksi osallistua kahden apujäsenen, joista toinen on pappi ja toinen lakimies.

Äänestämisestä tuomiokapitulissa on voimassa, mitä yleisessä laissa säädetään äänestämisestä monijäsenisessä tuomioistuimessa.

Vaali- tai virkaehdotusta tehtäessä tai oikaistaessa äänestetään jokaisesta sijasta erikseen.

sekä ensimmäisenä oikeusasteena

Päätökset lainkäyttöasioissa tehdään esittelystä.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, tuomiokapitulissa noudatetaan hallintoasioita käsiteltäessä, mitä hallintomenettelylaissa on säädetty, ja lainkäyttöasioissa laillista oikeudenkäyntijärjestystä.

Asia pannaan tuomiokapitulissa vireille kirjallisesti. Se voi tulla vireille myös muun viranomaisen tai tuomiokapitulin jäsenen esityksestä.

Tuomiokapituli voi toimittaa suullisen käsittelyn tai katselmuksen. Asianosaiset on kutsuttava niihin todistettavasti. Suullisessa käsittelyssä voidaan todistajia ja asiantuntijoita kuulustella valan tai vakuutuksen nojalla sekä muussa kuin virkavirhettä tai kurinpitoa koskevassa asiassa kuulla asianosaista myös totuusvakuutuksen nojalla. Tuomiokapituli voi asian selvittämiseksi hankkia muun viranomaisen lausunnon.

Kun asianosaiselta pyydetään selitystä tai vastinetta taikka asianosainen kutsutaan suulliseen käsittelyyn tai katselmukseen, pyyntöön tai kutsuun voidaan liittää uhka, ettei selityksen antamatta jättäminen tai poissaolo estä asian käsittelyä ja ratkaisemista.

Ratkaistessaan 5 §:ssä mainitun asian tuomiokapituli voi velvoittaa hävinneen asianosaisen suorittamaan oikeudenkäyntikulujen korvausta noudattaen soveltuvin osin oikeudenkäymiskaaren 21 luvussa säädettyjä perusteita.

Tuomiokapituli hoitaa itse hallussaan olevat lahjavarat ja säätiöluonteiset rahastot sekä huolehtii niiden tarkastuttamisesta hyvän tilintarkastustavan mukaisesti.

Piispaa ja tuomiokapitulin jäsentä syytetään virkarikoksesta siinä hovioikeudessa, jonka tuomiopiirissä tuomiokapituli sijaitsee.

Piispan ja tuomiokapitulin apuna rovastikunnan kirkollisessa hallinnossa on lääninrovasti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan rovastikunnan seurakuntien kirkkoherroista.

Äänivaltaisia lääninrovastin vaalissa ovat rovastikunnan papit, ellei 5 luvun 5 §:stä muuta johdu, ja lehtorit.

Tuomiokapituli nimittää lääninrovastin virkaan jonkun kolmesta vaalissa eniten ääniä saaneesta kirkkoherrasta.

Hiippakunta- ja rovastikuntakokouksista säädetään kirkkojärjestyksessä.

Edustajien tulee olla kirkon jäseniä.

Pappis- ja maallikkoedustajien luku jaetaan hiippakuntien kesken niiden väkiluvun mukaisessa suhteessa siten, että todetaan ensin hiippakunnasta valittavien edustajien kokonaismäärä ja sitten paikkojen jakaantuminen pappis- ja maallikkoedustajien kesken. Ahvenanmaan seurakunnista valitaan yksi maallikkoedustaja eikä näiden seurakuntien väkilukua oteta huomioon muita edustajanpaikkoja hiippakuntien kesken jaettaessa. Jokaisesta hiippakunnasta valitaan vähintään kaksi pappia ja neljä maallikkoa.

Kirkolliskokous kokoontuu vuosittain työjärjestyksessä määrättyinä tai kirkolliskokouksen muutoin päättäminä päivinä.

Vaalikelpoinen pappisedustajaksi on hiippakuntaan kuuluva pappi.

Maallikkoedustajaksi voidaan valita hiippakuntaan kuuluvan seurakunnan maallikkojäsen, joka on vaalikelpoinen seurakunnan luottamustoimiin ja on suostunut ehdokkaaksi.

Pappis- ja maallikkoedustajat valitaan erikseen hiippakunnittain suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla.

Edustajien vaalit toimitetaan helmikuun toisena maanantaina 8 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettujen seurakuntavaalien jälkeisenä toisena vuonna.

Edustajien toimikausi alkaa vaalia seuraavan toukokuun 1 päivänä ja kestää neljä vuotta.

Pappisedustajien vaalissa ovat äänivaltaisia hiippakunnan papit, ellei 5 luvun 5 §:stä muuta johdu. Kukin äänivaltainen saa äänestää yhtä ehdokaslistassa olevaa ehdokasta.

Maallikkoedustajien vaalissa ovat äänivaltaisia kirkkovaltuustojen tai seurakuntaneuvostojen maallikkojäsenet. Jäsenen ollessa estynyt äänioikeus on varajäsenellä. Kukin äänivaltainen saa äänestää yhtä ehdokaslistassa olevaa ehdokasta.

Vaalien tulosta määrättäessä suhteutetaan ehdokkaille kussakin seurakunnassa annettujen äänten määrä seurakunnan väkilukuun sekä kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston jäsenmäärään. Kunkin seurakunnan kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston jäsenillä on yhteensä neljä ääntä ja lisäksi yksi ääni kutakin seurakunnan väkiluvun täyttä tuhatta kohti. Tämä äänimäärä jaetaan kussakin seurakunnassa äänivaltaisten kesken kolmen desimaalin tarkkuudella.

Ahvenanmaan seurakunnista valittavan maallikkoedustajan vaalissa kukin äänivaltainen äänestää ehdokaslistaa, jossa on yksi ehdokas edustajaksi sekä yksi ensimmäiseksi ja yksi toiseksi varamieheksi. Jos vaalia varten jätetään vain yksi ehdokaslista, siinä mainitut ehdokkaat tulevat valituiksi ilman äänestystä.

Jos edustajan ja hänen molempien varamiestensä edustajanpaikat tulevat avoimiksi tai jos vaalia varten ei ole jätetty yhtään ehdokaslistaa, toimitetaan uudet vaalit tuomiokapitulin määräämänä aikana.

Kirkolliskokous käsittelee asioita, jotka koskevat kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta.

Talousarvion perusteluissa kirkolliskokous ilmoittaa perustettavien virkojen lukumäärän ja pääasiallisen tehtäväalueen.

Kirkolliskokouksen puheenjohtajana on arkkipiispa tai, jos arkkipiispan virka on avoinna, virassa vanhin piispa.

Kirkolliskokous vahvistaa itselleen työjärjestyksen, valitsee kaksi varapuheenjohtajaa ja asettaa tarvittavat valiokunnat.

Kirkolliskokouksen puheenjohtaja ja muu edustaja on esteellinen ottamaan osaa häntä henkilökohtaisesti koskevan päätöksen tekemiseen.

Käsiteltäessä kirkon sopimusvaltuuskunnan jäsenten ja varajäsenten vaalia sekä sen ohjesäännön vahvistamista ottavat käsittelyyn ja päätöksentekoon osaa vain ne edustajat, joiden palvelussuhteen ehtoja kirkon virkaehtosopimus ei koske.

Piispainkokouksella, kirkkohallituksella ja hiippakuntakokouksella on oikeus tehdä esityksiä sekä edustajalla aloitteita kirkolliskokoukselle. Niiden käsittelemisestä täysistunnossa ja valiokunnissa sekä äänestämisestä ja vaalin toimittamisesta määrätään kirkkojärjestyksessä. Tarkempia määräyksiä niistä voidaan antaa työjärjestyksessä.

Asia raukeaa, jos sitä ei ole ennen kirkolliskokouksen toimikauden päättymistä käsitelty loppuun tai annettu muun elimen kuin kirkolliskokouksen valiokunnan valmisteltavaksi.

Edustajan oikeutta käyttää puheenvuoroja asiasta ja kokousmenettelystä ei saa rajoittaa.

Kun 7 §:n 2 momentin 1, 2, 3 tai 4 kohdassa mainitussa asiassa on täysistunnossa päätetty valiokunnan ehdotuksen kustakin kohdasta, ehdotus on eri täysistunnossa otettava kokonaisuutena toiseen käsittelyyn sellaisena kuin se on ensimmäisessä käsittelyssä päätetty. Ehdotus tulee hyväksytyksi, jos sitä toisessa käsittelyssä kannattaa vähintään kolme neljäsosaa annetuista äänistä.

Maallikkojäsenten, joita valitaan yksi kustakin hiippakunnasta, tulee olla vaalikelpoisia kirkolliskokouksen maallikkoedustajiksi.

Kirkkohallituksen jaostoista ja virastokollegiosta määrätään sen ohjesäännössä. Virastokollegion jäseniä ovat kirkkoneuvoksen virassa olevat kirkkohallituksen viranhaltijat.

Kirkkohallitus edustaa kirkkoa ja käyttää sen puhevaltaa tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa sekä tekee kirkon puolesta sopimukset ja muut oikeustoimet. Kirkkohallituksella on oikeus hankkia, luovuttaa tai panna pantiksi kirkon ja kirkon keskusrahaston kiinteää omaisuutta sekä ottaa lainaa lyhyemmäksi kuin vuoden ajaksi.

Jaostoille, virastokollegiolle tai kirkkohallituksen viranhaltijoille voidaan kirkkojärjestyksessä määrätyissä rajoissa antaa oikeus ratkaista asioita kirkkohallituksen puolesta. Näiden päätökset voidaan kirkkojärjestyksessä määrätyllä tavalla siirtää kirkkohallituksen ratkaistaviksi.

Kirkkohallitus, sen jaosto sekä virastokollegio on päätösvaltainen, kun enemmän kuin puolet jäsenistä on saapuvilla.

Kirkkohallituksen jäsentä ja kirkkoneuvosta vastaan nostettu syyte virkarikoksesta käsitellään Helsingin hovioikeudessa.

Virka- tai työsuhteessa kirkkoon, seurakuntaan tai seurakuntayhtymään olleelle henkilölle maksetaan eläkettä ja hänen jälkeensä suoritetaan perhe-eläkettä kirkon keskusrahastosta niin kuin siitä erikseen säädetään.

Myös 2 momentissa mainitun henkilön jälkeen voidaan sopia suoritettavaksi perhe-eläkettä niin kuin siitä erikseen säädetään.

Kirkon sopimusvaltuuskunnan tehtävänä on kirkon sekä seurakuntien ja seurakuntayhtymien puolesta neuvotella ja sopia niiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden palvelussuhteiden ehdoista virka- ja työehtosopimuksin sekä työsuojelun yhteistoiminnasta niin kuin niistä erikseen säädetään.

Kurinpitomenettelyyn ei saa ryhtyä, jos asia on senlaatuinen, että se on saatettava tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Kurinpitomenettelyä ei saa panna vireille saman syyn johdosta, josta on vireillä syyte tuomioistuimessa. Jos kurinpitomenettelyn aikana nostetaan tuomioistuimessa syyte saman syyn johdosta, joka on aiheuttanut kurinpitomenettelyn, kurinpitomenettely on keskeytettävä siksi ajaksi, kun syyte on vireillä.

Kurinpitomenettelyä ei myöskään saa panna vireille eikä kurinpitorangaistusta määrätä saman syyn johdosta, josta tuomioistuin on jo tuominnut rangaistuksen tai jonka johdosta nostetusta syytteestä tuomioistuin on vapauttanut viranhaltijan tai jättänyt hänet rangaistukseen tuomitsematta. Tämän estämättä viranhaltija voidaan kuitenkin tässä luvussa säädettyä kurinpitomenettelyä noudattaen panna viralta.

Kun pappia syytetään yleisessä tuomioistuimessa, oikeuden on ilmoitettava siitä asianomaiselle tuomiokapitulille, joka voi määrätä asiamiehen olemaan saapuvilla asian käsittelyssä. Ilmoitusta ei tarvita asiassa, joka käsitellään rangaistusmääräys- tai rikesakkomenettelyä noudattaen taikka joka on tullut vireille tällaisessa menettelyssä, mutta siirretty käsiteltäväksi tuomioistuimessa syytetyn ilmoituksesta.

Jos tuomioistuin on tuominnut papin taikka kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijan rangaistukseen virkarikoksesta tai vapausrangaistukseen muusta rikoksesta, jäljennös päätöksestä on viivytyksettä lähetettävä pappia koskevassa asiassa tuomiokapitulille ja muuta viranhaltijaa koskevassa asiassa sille seurakunnalle tai kirkolliselle viranomaiselle, jonka virassa hän on.

Kirkkohallitus käsittelee kurinpitoasian, joka koskee sen viranhaltijaa tai muuta kuin 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua kirkon erityistehtävässä olevaa viranhaltijaa.

Kirkkoneuvosto, yhteinen kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto käsittelee kurinpitoasian, joka koskee seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijaa, ei kuitenkaan papin- tai lehtorinviran haltijaa.

Kirkkohallitus ja jokainen tuomiokapituli määräävät siellä käsiteltäviä kurinpitoasioita varten kurinpitoasiamiehen neljäksi vuodeksi kerrallaan. Kurinpitoasiamies päättää itsenäisesti vaatimuksen tekemisestä ja käyttää kurinpitoasiassa muutoinkin viranomaisen puhevaltaa. Kurinpitoasiamiehen tulee olla oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittanut kirkon toimintaan ja hallintoon perehtynyt henkilö.

Jos seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltijalle vaaditaan 3 §:n 3 momentissa mainitussa viranomaisessa muuta kurinpitorangaistusta kuin kirjallista varoitusta, viranomaisen on kutsuttava asiaan kurinpitoasiamieheksi tuomiokapituliin määrätty kurinpitoasiamies.

Jos 3 §:ssä mainitulla viranomaisella on perusteltua aihetta olettaa kurinpitovaltansa alaisen papin tai muun viranhaltijan syyllistyneen virkarikokseen tai sellaiseen menettelyyn, josta voi seurata kurinpitorangaistus, sen on huolehdittava siitä, että asiassa suoritetaan valmistava tutkinta. Sen jälkeen viranomaisen on, jos tutkinta antaa siihen aihetta, toimitettava tutkinta-aineisto viralliselle syyttäjälle tai kurinpitoasiamiehelle taikka 3 §:n 3 momentissa mainitussa tapauksessa pantava vireille kurinpitomenettely.

Hankittuaan asian ratkaisemiseksi ehkä tarvittavan lisäselvityksen kurinpitoasiamies päättää kurinpitomenettelyyn ryhtymisestä. Seurakunnassa ja seurakuntayhtymässä kurinpitomenettelyyn ryhtymisestä päättää 3 §:n 3 momentissa tarkoitettu viranomainen.

Vireillepano toimitetaan antamalla vastaajana olevalle viranhaltijalle tiedoksi kurinpitorangaistusta koskeva vaatimus ja se asiassa kertynyt aineisto, jonka perusteella kurinpitorangaistusta vaaditaan. Kurinpitoasiamies toimittaa edellä mainitut asiakirjat myös kurinpitoasian käsittelevälle viranomaiselle.

Vastaajalle on varattava tilaisuus selityksen antamiseen kohtuullisessa ajassa. Jos kurinpitoasiassa on suullinen käsittely, kurinpitoasiamiehen on oltava läsnä.

Kurinpitoasian käsittelyssä kirkkohallituksessa on soveltuvin osin noudatettava, mitä asian käsittelystä 19 luvun 7 §:n 2 ja 3 momentissa on säädetty. Kurinpitoasiamiehellä ja vastaajalla on oikeus esittää kysymyksiä todistajille ja asiantuntijoille.

Viranhaltijalle, joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy virka-asemaansa sopimattomalla tavalla, voidaan määrätä kurinpitorangaistus.

Kurinpitorangaistusta ei voida määrätä piispalle. Kurinpitorangaistusta ei myöskään voida määrätä tuomiokapitulin jäsenelle hänen tässä virassaan tekemästään rikkomuksesta.

Pappi, joka on kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltija ja joka toimii vastoin virkavelvollisuuksiaan tai laiminlyö niitä taikka käyttäytyy pappisviran haltijan asemaan sopimattomalla tavalla, voidaan 8 §:ssä säädetyn seuraamuksen lisäksi erottaa pappisviran toimittamisesta vähintään yhdeksi ja enintään kuudeksi kuukaudeksi. Milloin rikkomus tai velvollisuuksien vastainen käyttäytyminen osoittaa asianomaisen ilmeisen sopimattomaksi olemaan pappina, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappisvirkansa.

Jos papin on tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä todettu syyllistyneen rikokseen tai hänelle on muualla kuin tuomiokapitulissa vireillä olleessa kurinpitomenettelyssä määrätty kurinpitorangaistus, tuomiokapituli voi määrätä hänet menettämään pappisvirkansa, jos siihen on 1 momentissa tarkoitettu peruste.

Jos pappi, joka ei ole kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltija, toimii vastoin pappisvirkansa velvollisuuksia, tuomiokapituli voi antaa hänelle kirjallisen varoituksen tai määrätä 1 momentissa säädetyn seuraamuksen.

Kurinpitorangaistusta ei saa määrätä, ellei kurinpitomenettelyä ole pantu vireille 6 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla yhden vuoden kuluessa siitä, kun se seikka, joka olisi voinut aiheuttaa kurinpitomenettelyn, tuli 3 §:ssä tarkoitetun viranomaisen tietoon.

Jollei kurinpitomenettelyä 1 §:n 2 tai 3 momentissa taikka 9 §:n 2 momentissa mainituissa tapauksissa ole pantu vireille tai jatkettu kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tuomioistuimen tai viranomaisen päätös on saanut lainvoiman, oikeus kurinpitomenettelyn vireille panemiseen tai jatkamiseen raukeaa.

Virkasuhteessa aiheutetun vahingon korvaamisesta on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty. Korvausvaatimus käsitellään erikseen riippumatta siitä kurinpitomenettelystä, joka tämän lain mukaan pannaan viranhaltijaa vastaan vireille.

Milloin seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätös on alistettava, alistamisen toimittaa ja asiakirjat lähettää tuomiokapitulille seurakunnan viranomaisen päätöksen osalta kirkkoneuvosto tai seurakuntaneuvosto ja seurakuntayhtymän päätöksen osalta yhteinen kirkkoneuvosto. Jos alistettavan asian tutkiminen kuuluu kirkkohallitukselle, valtioneuvostolle tai opetusministeriölle, tuomiokapituli lähettää asiakirjat ja oman lausuntonsa kirkkohallitukselle. Valtioneuvostolle tai opetusministeriölle alistettava päätös lähetetään sen tutkittavaksi vain, jos kirkkohallitus puoltaa sen hyväksymistä.

Jos seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomainen sittemmin muuttaa päätöstä, jonka alistusviranomainen on vahvistanut tai ratkaissut, muutosta koskeva päätös on alistettava.

Jollei alistusta ole toimitettu vuoden kuluessa päätöksen tekemisestä, päätös on rauennut.

Jollei vahvistettavaksi alistettu päätös ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä taikka mene viranomaisen toimivaltaa ulommaksi tai ole muutoin lainvastainen ja jollei se myöskään ole epätarkoituksenmukainen, se on vahvistettava. Päätökseen voidaan vahvistettaessa tehdä asiasisältöön vaikuttamattomia oikaisuluonteisia korjauksia. Jos alistusviranomaisen on tämän lain mukaan ratkaistava asia, se voi muuttaa alistettavaa päätöstä muullakin tavalla.

Alistetusta päätöksestä tehty valitus on ratkaistava alistusasian yhteydessä. Alistettua päätöstä ei saa vahvistaa tai ratkaista ennen kuin valitusaika alistetusta päätöksestä on päättynyt.

Milloin seurakunnan viranomaisen alistama päätös on jätetty tutkittavaksi ottamatta tai vahvistamatta taikka sitä on muutettu, kirkkoneuvostolla tai seurakuntaneuvostolla on oikeus valittaa ratkaisusta. Jos alistetun päätöksen on tehnyt seurakuntayhtymän viranomainen, valitusoikeus on yhteisellä kirkkoneuvostolla. Jos alistettua päätöstä on muutettu, asianosaisen tai seurakunnan jäsenen valitusoikeudesta on voimassa, mitä 3 §:n 1 ja 2 momentissa on säädetty.

Seurakunnan ja seurakuntayhtymän viranomaisen sekä tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen päätöksestä saa jokainen valittaa sillä perusteella, että päätös loukkaa hänen oikeuttaan. Kurinpitoasiamiehellä on oikeus valittaa 23 luvun 3 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetussa kurinpitoasiassa annetusta päätöksestä.

Seurakunnan jäsen saa valittaa seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätöksestä myös sillä perusteella, että se on syntynyt virheellisessä järjestyksessä taikka menee viranomaisen toimivaltaa ulommaksi tai muutoin on lainvastainen.

Valitus seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen alistettavasta päätöksestä voidaan perustaa myös siihen, ettei päätös ole tarkoituksenmukainen. Alistusviranomaisen päätöksestä voidaan valittaa vain laillisuusperusteella.

Vain valmistelua tai täytäntöönpanoa koskevasta päätöksestä ei saa tehdä valitusta.

Tuomiokapitulin tekemään vaali- tai virkaehdotukseen tyytymätön hakija saa vaatia tuomiokapitulilta oikaisua. Tuomiokapituli päättää oikaisuvaatimuksesta 19 luvun 3 §:n 2 momentin mukaisessa lisätyssä kokoonpanossa. Virkaa hakeneella on oikeus valittaa oikaisupäätöksestä sillä perusteella, että päätös loukkaa hänen oikeuttaan.

Oikaisuvaatimusta tehtäessä sekä sitä ratkaistaessa ja päätöstä täytäntöönpantaessa on noudatettava valituksesta annettuja säännöksiä.

Papinvaalista ja seurakuntavaalista sekä seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen toimittamasta luottamushenkilön tai viranhaltijan vaalista saa jokainen valittaa sillä perusteella, että päätös loukkaa hänen oikeuttaan ja seurakunnan jäsen myös 3 §:n 2 momentissa mainituilla perusteilla. Samoilla perusteilla saa ehdokkaaksi asetettu tai vaalissa äänioikeutettu valittaa kirkolliskokousedustajien vaalista.

Jos valitusviranomainen toteaa, että seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen toimittamassa luottamushenkilön tai viranhaltijan vaalissa on menetelty lainvastaisesti, vaali on kumottava tai, jos virheellisyys koskee vain vaalin tuloksen laskemista, määrättävä se oikaistavaksi. Jos muussa 1 momentissa mainitussa vaalissa on menetelty laittomasti ja laittomuus on saattanut vaikuttaa vaalin tulokseen, vaali on määrättävä toimitettavaksi uudelleen, jollei valitusviranomainen voi oikaista vaalin tulosta.

Papinvaalissa ja seurakuntavaalissa käytettävään vaaliluetteloon kohdistuvasta oikaisuvaatimuksesta sekä vaalilautakunnan sen johdosta antamasta oikaisupäätöksestä tuomiokapitulille tehtävästä valituksesta määrätään kirkon vaalijärjestyksessä.

Valitus seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätöksestä sekä papinvaalista, seurakuntavaaleista ja kirkolliskokousedustajien vaalista tehdään tuomiokapitulille, jollei jäljempänä tässä pykälässä toisin säädetä. Johtokunnan, kappelineuvoston ja piirineuvoston päätöksestä sekä, milloin kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston puheenjohtajalle tai varapuheenjohtajalle taikka viranhaltijalle on 10 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan annettu valta ratkaista asioita, tämän päätöksestä valitetaan asianomaiselle kirkkoneuvostolle tai seurakuntaneuvostolle.

Tuomiokapitulin ja kirkkohallituksen päätöksistä valitetaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle.

Valitus alistettavasta päätöksestä tehdään alistusviranomaiselle.

Valitusaika on 30 päivää, jollei 5 §:n 3 momentin nojalla ole muuta määrätty.

Milloin valitus tehdään 3 §:n 1 momentissa mainitulla perusteella tai sen tekee kurinpitoasiamies, valitusaika alkaa päätöksen tiedoksisaamisesta. Jos valitus tehdään 3 §:n 2 momentissa mainitulla perusteella tai se koskee seurakuntavaaleja, valitusaika alkaa siitä, kun päätös on saatettu yleisesti tiedoksi. Papinvaalissa valitusaika alkaa vaalin tuloksen julistamisesta. Seurakunnan tai seurakuntayhtymän viran täyttämisessä valitusaika alkaa päätöksen tekemisestä.

Kun tuomiokapitulin tai kirkkohallituksen valitus- tai alistusviranomaisena tekemä päätös on annettava tiedoksi valittajalle tai muulle asianosaiselle, valitusaika alkaa tiedoksisaamisesta. Jos muu seurakunnan jäsen valittaa tällaisesta päätöksestä, valitusaika alkaa siitä, kun päätös on saatettu yleisesti tiedoksi.

Aika vaali- tai virkaehdotukseen kohdistuvan oikaisuvaatimuksen tekemiselle alkaa ehdollepanopäätöksestä. Valitettaessa 4 §:n 1 momentissa tarkoitetusta oikaisupäätöksestä valitusaika alkaa samoin päätöksen tekemisestä.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, muutosta haettaessa ja siitä päätettäessä on noudatettava, mitä on säädetty laissa muutoksenhausta hallintoasioissa (154/50).

Tuomiokapitulin tekemään vaali- tai virkaehdotukseen ei saa valittamalla hakea muutosta ennen kuin lisätty tuomiokapituli on ratkaissut sitä koskevan oikaisuvaatimuksen.

Seurakunnan jäsenellä ei ole 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua oikeutta valittaa kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston päätöksestä, jos päätös koskee toiseen henkilöön kohdistuvaa sielunhoitoa, kristillistä kasvatusta, opetusta tai diakoniaa.

Kirkkojärjestyksessä voidaan määrätä, ettei kirkkohallituksen, tuomiokapitulin taikka seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätöksiin saa hakea valittamalla muutosta ennen kuin sama viranomainen on ratkaissut päätökseen kohdistuvan oikaisuvaatimuksen.

Seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätös, jota ei ole alistettava, voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman, jollei siitä valittaminen käy täytäntöönpanon johdosta hyödyttömäksi tai jollei viranomainen, jolle valitus on tehty, kiellä täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi.

Päätöstä asiassa, joka voidaan siirtää kirkkohallituksen, kirkkoneuvoston tai seurakuntaneuvoston käsiteltäväksi, ei saa panna täytäntöön ennen kuin on selvitetty, ettei asiaa siirretä.

Jollei tässä laissa muuta säädetä, kirkkohallituksen tai tuomiokapitulin päätöstä täytäntöönpantaessa on noudatettava, mitä laissa muutoksenhausta hallintoasioissa on säädetty. Kirkkohallitus tai tuomiokapituli saa kuitenkin itse päättää, että sen päätös pannaan täytäntöön välittömästi, jos asia on niin kiireellinen, että viivytys aiheuttaisi erityistä vahinkoa.

Asianosaiselle, joka saa valittaa kirkkohallituksen, tuomiokapitulin taikka seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätöksestä sillä perusteella, että se loukkaa hänen oikeuttaan, on päätös annettava erikseen tiedoksi. Vaali- tai virkaehdotuksesta ja sen oikaisupäätöksestä sekä virkanimityksestä on viivytyksettä ilmoitettava virkaa hakeneille.

Päätökseen on liitettävä valitusosoitus tai, jos siihen ei saa valittamalla hakea muutosta, ilmoitus valituskiellosta. Samalla on mainittava, mihin tämän lain tai kirkkojärjestyksen kohtaan kielto perustuu. Jos valittaminen on sallittu vasta oikaisumenettelyn jälkeen, oikaisuvaatimuksesta on annettava vastaava osoitus.

Jollei päätöstä 2 momentissa mainittuine osoituksineen ja ilmoituksineen taikka välipäätöstä, kutsua tai muuta sellaista ilmoitusta ole kirjallisesti annettu asianosaiselle kokouksessa, se annetaan tiedoksi noudattaen, mitä laissa tiedoksiannosta hallintoasioissa (232/66) on säädetty. Virkaa hakeneille 1 momentin mukaan lähetettävästä ilmoituksesta määrätään kirkkojärjestyksessä.

Tiedoksiannosta hautaa koskevasta päätöksestä, kun hautaoikeuden haltijasta tai hänen olinpaikastaan ei saada tietoa, säädetään 17 luvun 3 §:n 4 momentissa.

Kirkkovaltuuston, kirkkoneuvoston ja seurakuntaneuvoston päätökset, seurakuntavaalien tuloksen vahvistamista koskeva päätös sekä niitä koskevat valitus- tai alistusviranomaisten päätökset on, jollei niitä tämän lain tai kirkkojärjestyksen mukaan ole pidettävä salassa, saatettava seurakunnan tai seurakuntien jäsenille yleisesti tiedoksi panemalla päätökset tai ilmoitus niistä julki seurakunnan ilmoitustaululle.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee vastaavasti seurakunnan muunkin toimielimen pöytäkirjaa tai sen osaa, mikäli toimielin tai sen puheenjohtaja katsoo sen tarpeelliseksi.

Seurakunnalle tai seurakuntayhtymälle tiedoksi annettava haaste tai muu tiedoksianto on toimitettava seurakunnassa kirkkovaltuuston puheenjohtajalle tai kirkkoherralle sekä seurakuntayhtymässä yhteisen kirkkovaltuuston tai yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajalle. Haaste tai tiedoksianto voidaan antaa myös viranhaltijalle, joka ohjesäännössä on määrätty ottamaan niitä vastaan.

Kirkolle tiedoksi annettava haaste tai muu tiedoksianto on toimitettava kirkkohallituksen puheenjohtajalle tai varapuheenjohtajalle tai sille viranhaltijalle, joka kirkkohallituksen ohjesäännössä on määrätty ottamaan vastaan tiedoksiantoja.

Siitä, milloin haasteen ja yleisen tuomioistuimen päätöksen on katsottava tulleen tiedoksi, säädetään oikeudenkäymiskaaressa. Muun ilmoituksen tai asiakirjan tiedoksisaamisesta on voimassa, mitä laissa tiedoksiannosta hallintoasioissa on säädetty.

Käsiteltäessä hallintoasiaa kirkon taikka seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisissa on noudatettava, mitä hallintomenettelylaissa on säädetty, jollei tästä laista muuta johdu.

Hakemus, valitus, selitys ja muu asiakirja saadaan lähettää kirkkohallitukselle tai tuomiokapitulille taikka seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaiselle noudattaen, mitä asiakirjojen lähettämisestä on erikseen säädetty. Viranomainen saa lähettää samalla tavalla asianosaiselle päätöksensä ja muut asiakirjat.

Tässä laissa tai sen nojalla annetussa säädöksessä hallinto- ja lainkäyttöasiaa varten asetettuihin määräaikoihin ja niiden päättymispäiviin, määräpäiviin ja kellonaikoihin sovelletaan lakia säädettyjen määräaikain laskemisesta (150/30). Kuitenkin on noudatettava kirkon vaalijärjestyksen määräyksiä, jotka koskevat vaalitoimelle asetettua määräaikaa, määräpäivää tai kellonaikaa.

Kirkon viranomaisen tai seurakunnan toimielimen hallussa olevien, viranomaisen laatimien ja antamien sekä sille lähetettyjen tai annettujen asiakirjojen julkisuudesta on voimassa, mitä laissa yleisten asiakirjain julkisuudesta (83/51) on säädetty, jollei 5 luvun 2 §:stä, 6 luvun 3 §:stä tai tämän pykälän 2 momentista muuta johdu.

Kirkkojärjestyksessä voidaan asia tai asiakirja määrätä salassa pidettäväksi, mikäli kirkon, seurakunnan, seurakuntayhtymän tai yksityisen oikeudenkäynnin tai tietosuojan varmistaminen taikka yksityisen tärkeä henkilökohtainen etu sielunhoidon, terveyden- ja sairaanhoidon tai diakonian alalla sitä vaatii.

Milloin kirkon, seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranomaisen päätös on kirkkolailla tai sen nojalla annetulla säädöksellä taikka virkaesimiehen käskyllä määrätty tehtäväksi viranhaltijan esittelystä, esittelijä on vastuussa siitä, mitä hänen esittelystään on päätetty, jollei hän ole ilmoittanut pöytäkirjaan tai päätöstaltioon merkittäväksi eriävää mielipidettään.

Äänien jakautuessa äänestyksessä tasan päätökseksi tulee mielipide, jonka puolesta puheenjohtaja on äänestänyt. Kurinpitoasioissa ratkaisee kuitenkin se mielipide, joka on lievempi. Jos vaaleissa äänet tai vertausluvut menevät tasan, ratkaisee arpa.

Jos virka tai luottamustoimi täytetään ehdollepanon perusteella, äänten mennessä vaalissa tasan valituksi tulee se, joka on asetettu ehdolle toisen edelle.

Kirkolliskokoukseen, hiippakuntakokoukseen ja rovastikuntakokoukseen valittu edustaja sekä muu kirkon, hiippakunnan ja seurakunnan luottamushenkilö pysyy toimessaan sen ajan, joksi hänet on valittu ja sen jälkeenkin, kunnes toinen on valittu hänen sijaansa.

Jos on valitettu vaalista, jolla 1 momentissa tarkoitettu henkilö on valittu, tämän on hoidettava tointaan, kunnes valitus on ratkaistu ja, mikäli uusi vaali toimitetaan, kunnes toinen on valittu.

Seurakunta, jolle on vakuutettu erityisiä oikeuksia, niin kuin erityinen oikeus papin valitsemiseen, säilyttää nämä oikeudet.

Valtakirja vieraskielisen seurakunnan kirkkoherranvirkaan voidaan antaa papille, joka ei ole Suomen kansalainen.

Tuomiokapitulin, piispainkokouksen, kirkkohallituksen ja kirkolliskokouksen arkistoista määrätään niiden ohjesäännössä tai työjärjestyksessä.

Kirkkohallitus voi 1 momentin 3 kohdan nojalla siirtää seurakuntavaalien toimittamista määräajaksi tai toistaiseksi sekä määrätä, että kirkkovaltuuston kokouskutsu voidaan antaa poikkeuksellisella tavalla tai että sen päätösvaltaa siirretään kirkkoneuvostolle tai seurakuntaneuvostolle tai että näille pysyvien säännösten mukaan kuuluvaa päätösvaltaa siirretään kirkkoherralle.

Kirkkohallituksen 1 ja 2 momentin nojalla antamat väliaikaiset määräykset on saatettava kirkolliskokouksen käsiteltäväksi heti, kun se voi kokoontua. Kirkolliskokouksen on päätettävä, saako määräys jäädä voimaan sellaisenaan vai onko se kumottava kokonaan tai osittain ja onko se voimassa kirkkohallituksen määräämän tai sitä lyhyemmän ajan.

Kirkkohallitus voi, jos poikkeusolot välttämättä niin vaativat, tehdä 14 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut ja muutkin välttämättömät ja kiireelliset päätökset, jos saapuvilla on viisi kirkkohallituksen jäsentä.

Tuomiokapituli voi 1 momentissa mainituissa tilanteissa tehdä välttämättömät ja kiireelliset päätökset piispan tai tuomiorovastin ja kahden muun tuomiokapitulin jäsenen läsnäollessa.