Kasvilajikkeen jalostaja tai se, jolle hänen oikeutensa on siirtynyt, (lajikkeen omistaja) voi rekisteröinnillä saada yksinoikeuden lajikkeen ammattimaiseen hyväksikäyttämiseen sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Kasvinjalostajanoikeus voidaan myöntää kasvilajikkeeseen, joka kuuluu kasvisukuun tai -lajiin, jonka viljelyllä tai maahantuonnilla voi Suomessa olla kaupallista merkitystä.

Asetuksella säädetään tarkemmin ne kasvisuvut tai -lajit, joihin kuuluviin kasvilajikkeisiin kasvinjalostajanoikeus voidaan myöntää.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, jalostajanoikeus voidaan myöntää myös, jos maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että se suomalaisen kasvinviljelyn tai kasvilajikkeen maahantuonnin kannalta on perusteltua.

Kasvinjalostajanoikeus käsittää myös koristekasvien taimet tai sellaisten kasvien osat, joita tavallisesti käytetään muuhun tarkoitukseen kuin lisäykseen, jos niitä käytetään kaupallisesti lisäysaineistona koristekasvien tai leikkokukkien tuottamiseen.

Lajikkeen omistajan suostumusta ei tarvita suojatun lajikkeen käyttämiseen uusien lajikkeiden jalostamiseksi.

Rekisteriviranomaisena on kasvilajikelautakunta, joka pitää kasvilajikerekisteriä.

Kasvilajikelautakunnan asettaa maa- ja metsätalousministeriö. Lautakunnassa on puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja enintään kymmenen jäsentä. Jäsenillä on kullakin varajäsen. Lautakunta asetetaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tarkemmat säännökset lautakunnasta annetaan asetuksella.

Rekisteröintihakemus tehdään kirjallisesti rekisteriviranomaiselle.

Rekisteröintihakemuksessa tulee kuvata, miten uusi lajike poikkeaa muista lajikkeista sekä antaa lajikkeelle nimi. Hakemuksessa on ilmoitettava jalostajan nimi. Jos muu kuin lajikkeen jalostaja hakee kasvinjalostajanoikeutta, hakijan on osoitettava oikeutensa lajikkeeseen. Hakijan on vakuutettava, ettei lajiketta ennen hakemusta ole tarjottu kaupaksi tai markkinoitu 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Hakijan on suoritettava rekisteröintimaksu.

Hakemuspäiväksi merkitään se päivä, jona hakemusasiakirjat on toimitettu viranomaiselle ja rekisteröintimaksu suoritettu.

Lajikkeen nimen perusteella lajike tulee voida erottaa muista lajikkeista.

Jos lajikkeen omistaja on hakenut aikaisemmin kasvinjalostajanoikeutta jossakin liiton jäsenmaassa, on rekisteröintihakemus, jos se tehdään 12 kuukauden kuluessa siitä, kun aikaisempi hakemus jätettiin (etuoikeusaika), katsottava täällä tehdyksi samanaikaisesti.

Jos hakija ei ole noudattanut hakemusta koskevia säännöksiä ja määräyksiä tai jos rekisteriviranomainen havaitsee olevan muita esteitä rekisteröinnille, on hakijaa välipäätöksellä kehotettava määräajassa antamaan lausumansa tai korjaamaan puutteellisuuden.

Jos hakija ei välipäätöksessä määrätyn ajan kuluessa anna lausumaansa tai ryhdy toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi, on hakemus jätettävä sillensä. Edellä 1 momentissa tarkoitetussa välipäätöksessä on mainittava tästä seuraamuksesta.

Sillensä jätetty hakemus otetaan uudelleen käsiteltäväksi, jos hakija kuukauden kuluessa välipäätöksessä määrätyn ajan päättymisestä sitä pyytää sekä antaa lausumansa tai ryhtyy toimenpiteisiin puutteellisuuden korjaamiseksi ja saman ajan kuluessa suorittaa uudelleenkäsittelymaksun.

Jos hakijan antaman lausuman jälkeen on olemassa este hakemuksen hyväksymiselle, on hakemus hylättävä, jollei ole aihetta antaa hakijalle uutta välipäätöstä.

Jos joku rekisteriviranomaiselle väittää, että hänellä on parempi oikeus lajikkeeseen kuin hakijalla, ja jos asia on epäselvä, viranomainen voi välipäätöksessä kehottaa häntä nostamaan kanteen tuomioistuimessa määrätyn ajan kuluessa. Jos kannetta ei nosteta määräajassa, väite jätetään ottamatta huomioon, mistä on mainittava välipäätöksessä.

Jos riita paremmasta oikeudesta lajikkeeseen on vireillä tuomioistuimessa, voidaan rekisteröintihakemuksen käsittely keskeyttää, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Jos joku rekisteriviranomaiselle näyttää, että hänellä on parempi oikeus lajikkeeseen kuin hakijalla, rekisteriviranomaisen tulee hänen vaatimuksestaan siirtää hakemus hänelle. Samalla siirronsaajan on suoritettava uusi rekisteröintimaksu.

Ennen kuin siirtovaatimus on lopullisesti ratkaistu, hakemusta ei saa jättää sillensä, hyväksyä, hylätä tai peruuttaa.

Jos hakemus on vaatimusten mukainen, on rekisteriviranomaisen julkaisemalla hakemus varattava yleisölle mahdollisuus hakemusta koskevien väitteiden tekemiseen.

Hakemusta koskevat väitteet on tehtävä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle sen määräämän ajan kuluessa.

Rekisteriviranomaisen on järjestettävä lajikkeen kasviaineiston tutkimus. Tutkimus voidaan tehdä vain osittain tai sitä ei tarvitse tehdä lainkaan, jos lajikkeelle on suoritettu aikaisemmin muu virallinen tutkimus.

Hakijan on toimitettava tarvittava kasviaineisto ja tarpeelliset muut tiedot sille, joka suorittaa tutkimuksen.

Hakijan, joka on pyytänyt etuoikeutta toisessa maassa tehdyn hakemuksen perusteella, on neljän vuoden kuluessa etuoikeusajan päättymisestä toimitettava kasviaineisto ja tarpeelliset muut tiedot.

Kun väitteiden tekemiseen varattu aika on kulunut ja lajikkeesta on tehty tarpeelliset tutkimukset, otetaan hakemus jatkettuun käsittelyyn ja rekisteriviranomainen tekee päätöksen lajikkeen rekisteröimisestä.

Hakijalle on varattava tilaisuus antaa lausumansa esitetyistä huomautuksista ja suoritetusta tutkimuksesta.

Rekisteriviranomaisen 19 §:ssä tarkoitetun päätöksen saatua lainvoiman lajike on merkittävä kasvilajikerekisteriin. Rekisteröinti on julkaistava. Hakijalle annetaan todistus rekisteröinnistä.

Hakemuksen hylkäämistä koskeva päätös on julkaistava sen jälkeen, kun se on saanut lainvoiman.

Kasvinjalostajanoikeus on voimassa siitä päivästä, jona rekisteriviranomainen on tehnyt päätöksen lajikkeen hyväksymisestä rekisteriin. Oikeus voidaan maksamalla vuosittain vuosimaksu pitää voimassa 20 vuotta päätöksentekoa seuraavan vuoden alusta.

Kun rekisteröidyn kasvilajikkeen lisäysaineistoa pidetään kaupan, on siitä käytettävä sen rekisteröityä nimeä vielä senkin jälkeen, kun kasvinjalostajanoikeuden voimassaoloaika on päättynyt tai oikeus muuten lakannut.

Lajikkeen rekisteröityä nimeä tai siihen helposti sekoitettavaa nimeä ei saa käyttää saman taikka läheisen lajin lajikkeesta tai sellaisen lajikkeen lisäysaineistosta niin kauan kuin lajikenimi on rekisteröity.

Jos lajikkeen omistaja on antanut toiselle luvan käyttää rekisteröityä lajiketta ammattimaisesti (käyttölupa), saa tämä luovuttaa oikeutensa edelleen ainoastaan, jos niin on sovittu.

Jos käyttölupa kuuluu yritykselle, saadaan käyttölupa luovuttaa yrityksen luovutuksen yhteydessä, jollei muuta ole sovittu.

Jos rekisteröidyn lajikkeen lisäysaineistoa ei tuoteta markkinoille kohtuullisin ehdoin ja elintarvikehuollon yleisiin tarpeisiin nähden riittävästi, voi se, joka haluaa käyttää lajiketta ammattimaisesti Suomessa, saada siihen pakkoluvan, jollei lajikkeen omistajan menettelyyn ole hyväksyttävää syytä. Pakkolupa sisältää myös oikeuden saada lajikkeen omistajalta tarpeellinen määrä lajikkeen lisäysaineistoa.

Pakkolupa voidaan myöntää vain sille, jolla katsotaan olevan edellytykset hyväksyttävällä tavalla ja pakkoluvassa määrättävillä ehdoilla käyttää hyväksi jalostajanoikeuden kohteena olevaa lajiketta.

Pakkolupa ei estä lajikkeen omistajaa itse käyttämästä oikeuttaan tai luovuttamasta lajikkeen käyttölupaa.

Pakkoluvan myöntää tuomioistuin, joka määrää, missä laajuudessa rekisteröityä lajiketta saa käyttää, sekä vahvistaa vastikkeen ja muut pakkoluvan ehdot. Tuomioistuin voi lajikkeen omistajan vaatimuksesta kumota pakkoluvan tai vahvistaa sille uudet ehdot, jos oleellisesti muuttuneet olosuhteet sitä edellyttävät.

Kun kasvinjalostajanoikeus on siirtynyt tai jollekin annettu käyttölupa taikka käyttölupa on luovutettu toiselle, siitä on pyynnöstä tehtävä merkintä kasvilajikerekisteriin. Sama koskee kasvinjalostajanoikeuden panttausta. Pakkoluvan myöntäminen merkitään kuitenkin aina rekisteriin.

Jos näytetään, että rekisteriin merkitty käyttölupa, panttioikeus tai pakkolupa on lakannut, merkintä on poistettava rekisteristä.

Rekisterimerkintöjen tekemisestä peritään maksu.

Lajikkeen omistajaksi katsotaan se, joka viimeksi on merkitty rekisteriin lajikkeen omistajaksi.

Lajikkeen omistaja voi luopua oikeudestaan ilmoittamalla siitä kirjallisesti rekisteriviranomaiselle, jolloin viranomainen poistaa lajikkeen rekisteristä.

Jalostajanoikeus lakkaa, jos vuosimaksua ei makseta säädetyssä ajassa.

Tuomioistuimen tulee julistaa kasvinjalostajanoikeus mitättömäksi, jos 2 ja 3 §:ssä, 4 §:n 1 kohdassa tai 5 §:ssä säädettyjä jalostajanoikeuden myöntämisen edellytyksiä ei ole olemassa.

Asioissa, jotka koskevat kasvinjalostajanoikeuden mitättömäksi julistamista, tuomioistuimen on pyydettävä rekisteriviranomaisen lausunto.

Muissa kasvinjalostajanoikeutta koskevissa asioissa tuomioistuin voi hankkia rekisteriviranomaisen lausunnon, jos siihen on aihetta.

Jos joku loukkaa kasvinjalostajanoikeuden tuottamaa yksinoikeutta, tuomioistuin voi kieltää häntä jatkamasta tai toistamasta tekoa.

Lajikkeen omistaja tai se, jolla käyttö- tai pakkoluvan perusteella on oikeus käyttää hyväksi kasvinjalostajanoikeuden nojalla suojattua kasvilajiketta, voi ajaa vahvistuskannetta siitä, nauttiiko hän myönnetyn kasvinjalostajanoikeuden perusteella suojaa toista vastaan, jos asia on epäselvä ja siitä aiheutuu hänelle haittaa.

Joka käyttää tai aikoo käyttää hyväksi kasvinjalostajanoikeuden perusteella suojattua kasvilajiketta, voi samoilla ehdoilla ajaa jalostajanoikeuden haltijaa vastaan vahvistuskannetta siitä, onko myönnetyn kasvinjalostajanoikeuden johdosta olemassa este sanotulle toiminnalle.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta loukkaa kasvinjalostajanoikeutta tai 22 §:n säännöksiä lajikenimen käyttämisestä, on velvollinen suorittamaan korvauksen lajikkeen hyväksi käyttämisestä ja korvauksen muusta vahingosta, joka loukkauksesta aiheutuu. Jos huolimattomuus on vähäinen, voidaan vahingonkorvausta sovitella.

Jos kasvinjalostajanoikeuden loukkaus tai lajikenimen käyttämistä tarkoittavan 22 §:n säännösten loukkaus ei ole tahallinen tai tehty huolimattomuudesta, loukkaaja on velvollinen suorittamaan korvausta ainoastaan siinä määrin kuin se katsotaan kohtuulliseksi.

Kasvinjalostajanoikeuden loukkauksen tai lajikenimen käyttämistä tarkoittavan 22 §:n säännösten loukkauksen perusteella voidaan korvausta vahingosta vaatia ainoastaan viiden viimeisen vuoden ajalta ennen kanteen vireille panoa.

Jos kasvinjalostajanoikeus on lainvoiman saaneella tuomiolla julistettu mitättömäksi, ei vahingonkorvausta voida vaatia.

Tässä pykälässä säädetystä korvauksesta on lisäksi soveltuvin osin voimassa, mitä vahingonkorvauslaissa (412/74) säädetään.

Tuomioistuin voi oikeudenloukkauksen kärsineen kanteesta, sen mukaan kuin on kohtuullista, määrätä, että lajikkeen kasviaineisto, johon oikeudenloukkaus kohdistuu, on luovutettava loukatulle lunastusta vastaan. Edellä sanottu ei koske sitä, joka vilpittömässä mielessä on saanut kasviaineiston tai erityisen oikeuden siihen eikä itse ole loukannut kasvinjalostajanoikeutta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu kasviaineisto saadaan ottaa takavarikkoon, mikäli oikeudenloukkauksen kärsinyt on tehnyt vaatimuksen lajikkeen kasviaineiston luovuttamiseksi sen mukaan kuin ulosottolain 7 luvussa säädetään.

Jos joku muu kuin hakija sen jälkeen, kun 10 §:ssä tarkoitettu hakemus on pantu vireille, käyttää ammattimaisesti hyväksi lajiketta, johon on haettu kasvinjalostajanoikeutta, on kasvinjalostajanoikeuden loukkausta koskevia säännöksiä vastaavasti sovellettava, jos jalostajanoikeus sittemmin myönnetään.

Sellaisesta 10 §:ssä tarkoitetun hakemuksen vireillepanon jälkeen tapahtuneesta toiminnasta, joka tosin loukkaa kasvinjalostajanoikeutta, mutta joka on tapahtunut ennen kuin jalostajanoikeus on myönnetty, ei voida tuomita 9 luvussa tarkoitettua rangaistusta. Vahinko, joka on syntynyt ennen 17 §:ssä tarkoitettua hakemuksen julkaisemista, voidaan määrätä korvattavaksi ainoastaan 31 §:n 2 momentin mukaan.

Jos vahingonkorvauskanne pannaan vireille vuoden kuluessa kasvinjalostajanoikeuden rekisteröimisestä, ei 31 §:n 3 momentin säännöstä sovelleta.

Joka tahallaan rikkoo 6, 7 tai 8 §:ssä säädettyä yksinoikeutta, on tuomittava kasvinjalostajanoikeuden loukkaamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa rikoksesta syytettä, ellei asianomistaja ilmoita sitä syytteeseen pantavaksi.

Joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo 22 §:n säännöksiä lajikenimen käyttämisestä, on tuomittava, jollei rikkomus ole vähäinen, kasvin lajikenimen väärinkäytöstä sakkoon.

Jos kasvinjalostajanoikeuden hakijalla tai sen haltijalla ei ole kotipaikkaa Suomessa, on hänellä oltava täällä asuva asiamies, joka on oikeutettu edustamaan hakijaa kaikissa kasvinjalostajanoikeutta koskevissa asioissa.

Rekisteriviranomaisen kasvinjalostajanoikeutta koskevaan lopulliseen päätökseen voi hakija tai kasvinjalostajanoikeuden haltija hakea muutosta, jos päätös on hänelle vastainen. Väitteentekijä voi hakea muutosta päätökseen, jolla hakemus on hyväksytty siitä huolimatta, että sitä vastaan on asianmukaisesti tehty väite. Jos väitteentekijä peruuttaa muutoksenhakunsa, asia voidaan kuitenkin tutkia, mikäli siihen on erityisiä syitä.

Päätökseen, jolla 16 §:ssä tarkoitettu vaatimus hakemuksen siirtämisestä on hyväksytty, voi hakija hakea muutosta. Päätökseen, jolla vaatimus hakemuksen siirtämisestä on hylätty, voi vaatimuksen tekijä hakea muutosta.

Rekisteriviranomaisen päätökseen haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitus on tehtävä 60 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Laillinen tuomioistuin tämän lain nojalla käsiteltävissä asioissa on Helsingin raastuvanoikeus.

Tässä laissa säädettyjen maksujen suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo). Rekisteröintimaksun ja vuosimaksun suuruus voidaan kuitenkin määrätä siten, että niistä perittävien maksujen kokonaismäärä vastaa arviolta rekisterin pitämisestä valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää.

Kasvilajikelautakunnan samanlaatuisista suoritteista voidaan määrätä samansuuruinen maksu silloinkin, kun suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvat kustannukset poikkeavat toisistaan. Tällaisen kiinteän maksun suuruutta määrättäessä on otettava huomioon suoritteiden keskimääräiset kokonaiskustannukset.

Kansainvälisistä sopimuksista taikka elinkeinopoliittisista tai käytännöstä johtuvista syistä maksu voidaan määrätä perittäväksi yleisesti suoritteen omakustannusarvoa tai 1 momentin toisen virkkeen mukaan laskettavaa maksua korkeampana tai alempana taikka jättää kokonaan perimättä.

Muilta osin maksujen osalta on noudatettava, mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella. Kasvilajikelautakunta voi antaa yksityiskohtaisia määräyksiä rekisteröintihakemuksesta ja sen käsittelystä.