Tätä lakia sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnitteluun ja valtionosuuteen, jos muussa laissa (erityislaki) niin säädetään.

Valtionosuuteen sovelletaan tämän lain ohella kuntien valtionosuuslakia (688/92) siltä osin kuin tässä laissa niin säädetään.

Kunnan on osoitettava voimavaroja valtionosuuden perusteena olevaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon.

Mitä 1 momentin 4 kohdassa säädetään kunnasta, sovelletaan myös tässä laissa tarkoitettua toimintaa hoitavaan kuntainliittoon.

Hankittaessa palveluja 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulta yksityiseltä palvelujen tuottajalta kunnan ja kuntainliiton on varmistuttava siitä, että hankittavat palvelut vastaavat sitä tasoa, jota edellytetään vastaavalta kunnalliselta toiminnalta.

Kunta ja kuntainliitto ovat velvollisia suorittamaan 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetulle yksityiselle palvelun tuottajalle korvausta vain osoittamiensa henkilöiden käyttämistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista.

Valtioneuvoston on kalenterivuosittain valtion talousarvioesityksen antamisen yhteydessä hyväksyttävä valtakunnallinen suunnitelma sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä hyväksymisvuotta seuraavan neljän vuoden aikana (valtakunnallinen suunnitelma).

Lisäksi suunnitelma sisältää perustamishankkeen vähimmäiskustannusten markkamäärän sekä kokonaiskustannuksiltaan suurten perustamishankkeiden ja muiden perustamishankkeiden markkamääräisen rajan ja arvion perustamishankkeisiin suoritettavasta valtionosuudesta.

Jos palvelujen tuottamisen kannalta keskeisessä asemassa olevan henkilöstön saatavuuteen liittyvät ongelmat ovat selvästi vaarantamassa yhdenvertaisten palvelujen saamisen maan eri osissa, voi valtakunnallisessa suunnitelmassa olla määräyksiä sellaisen henkilöstön enimmäismäärästä.

Valtakunnallisen suunnitelman valmistelusta huolehtivat sosiaali- ja terveysministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö sekä ympäristöministeriö. Ministeriöiden alaiset keskusvirastot sekä lääninhallitukset avustavat tarvittaessa ministeriöitä valtakunnallisen suunnitelman valmistelussa.

Sosiaali- ja terveysministeriö kokoaa ja esittelee valtakunnallisen suunnitelman. Kokoamisen yhteydessä on kuultava kuntien keskusjärjestöjä.

Maa- ja metsätalousministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön sekä ympäristöministeriön on viimeistään 15 päivänä maaliskuuta toimitettava valtakunnallista suunnitelmaa koskeva esityksensä sosiaali- ja terveysministeriölle.

Sosiaali- ja terveysministeriö jakaa valtakunnallisessa suunnitelmassa hyväksytyn hankkeiden kustannusten enimmäismäärän sekä 6 §:n 3 momentissa tarkoitetun henkilöstön määrän lääninhallituksille.

Lääninhallitukset jakavat sosiaali- ja terveysministeriön niille kohdentaman hankkeiden kustannusten enimmäismäärän ja henkilöstön määrän edelleen lääninsä alueen kunnille ja kuntainliitoille.

Jakaessaan hankkeita ja henkilöstön määrää sosiaali- ja terveysministeriön sekä lääninhallitusten on noudatettava valtakunnallisessa suunnitelmassa hyväksyttyjä alueellisen jakamisen perusteita.

Kunnalle suoritetaan vuosittain sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuus, joka määräytyy laskennallisten perusteiden mukaisesti jäljempänä säädetyllä tavalla.

Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksien kokonaismäärät sekä valtionosuuden perusteena olevat markkamäärät asukasta kohden hyväksytään vuosittain valtakunnallisessa suunnitelmassa.

Valtionosuuksia hyväksyttäessä otetaan huomioon valtionosuustehtävien laajuuden ja laadun sekä kustannustason muutos siten kuin kuntien valtionosuuslain 5 §:ssä säädetään.

Toimintavuoden valtionosuuksia tarkistetaan toimintavuonna ja sen jälkeen siten kuin kuntien valtionosuuslain 4 §:ssä säädetään. Tarkistus tehdään vuosittain lokakuun loppuun mennessä muuttamalla tarvittaessa valtakunnallista suunnitelmaa.

Kunnan käyttökustannusten valtionosuus suoritetaan yhtenä kokonaisuutena, joka on laskettu erikseen sosiaalihuollon ja terveydenhuollon valtionosuuksina.

Sosiaalihuollon valtionosuus saadaan kertomalla ikäryhmittäiset valtionosuudet kunnan asianomaiseen ikäryhmään kuuluvien asukkaiden määrällä ja laskemalla näin saadut markkamäärät yhteen. Saatu markkamäärä kerrotaan kunnan työttömyysasteen ja kantokykyluokan mukaan määräytyvillä kertoimilla.

Terveydenhuollon valtionosuus saadaan kertomalla ikäryhmittäiset valtionosuudet kunnan asianomaiseen ikäryhmään kuuluvien asukkaiden määrällä ja laskemalla näin saadut markkamäärät yhteen. Saatuun markkamäärään lisätään markkamäärä, joka lasketaan kertomalla sairastavuuden mukaan määräytyvä keskimääräinen markkamäärä kunnan asukkaiden sairastavuuden mukaisella kertoimella ja kunnan asukasluvulla. Yhteenlaskun tuloksena saatu markkamäärä (perusluku) kerrotaan erikseen asukastiheys- ja pinta-alakertoimilla ja saadut markkamäärät lisätään peruslukuun. Lisätty perusluku kerrotaan kunnan kantokykyluokan mukaisella kertoimella.

Työttömyysasteen mukaan määräytyvä kerroin on yksi, jos kunnan työttömyysprosentti on pienempi tai yhtä suuri kuin koko maan työttömyysprosentti. Jos kunnan työttömyysprosentti on koko maan työttömyysprosenttia korkeampi, korotetaan kerrointa. Korotettu kerroin lasketaan seuraavan kaavan mukaan:

Kerrointa laskettaessa käytetään kaksi vuotta ennen toimintavuotta alkavan vuoden keskimääräistä työttömyysprosenttia.

Sairastavuutta kuvaava kerroin määräytyy ikävakioidun kuolleisuussuhteen perusteella. Ikävakioitu kuolleisuussuhde lasketaan ikäryhmittäisten kuolemantapausten määrän perusteella viiden vuoden jaksolta. Kunnan asukkaiden ikävakioidun kuolleisuussuhteen ollessa sama kuin koko maan väestön ikävakioitu kuolleisuussuhde on kerroin yksi. Jos kunnan ikävakioitu kuolleisuussuhde ylittää koko maan ikävakioidun kuolleisuussuhteen, korotetaan kerrointa ja jos kunnan ikävakioitu kuolleisuussuhde alittaa koko maan ikävakioidun kuolleisuussuhteen, alennetaan kerrointa. Kerrointa korotetaan ja alennetaan siten, että kertoimen prosentuaalinen muutos vastaa kunnan asukkaiden kuolleisuussuhteen poikkeamaa koko maan väestön kuolleisuussuhteesta.

Kerrointa määriteltäessä käytetään kuusi vuotta ennen toimintavuotta alkavan viisivuotisjakson kuolleisuuslukuja.

Asukastiheyden mukaan määräytyvä kerroin on nolla, jos kunnan asukastiheys maaneliökilometriä kohden on neljä asukasta tai enemmän. Jos asukastiheys on tätä pienempi, korotetaan kerrointa. Korotettu kerroin lasketaan seuraavan kaavan mukaan:

Kerrointa laskettaessa käytetään toimintavuotta edeltävän vuoden tammikuun 1 päivän asukastiheyttä.

Saariston kehityksen edistämisestä annetun lain (494/81) 9 §:n 1 momentissa tarkoitettujen saaristokuntien kerroin on 1 momentista poiketen 0,1.

Pinta-alan mukaan määräytyvä kerroin on nolla, jos kunnan maapinta-ala on enintään 1 250 neliökilometriä. Jos maapinta-ala on suurempi kuin 1 250 neliökilometriä, korotetaan kerrointa. Korotettu kerroin lasketaan seuraavan kaavan mukaan:

Kerroin lasketaan toimintavuotta edeltävän vuoden tammikuun 1 päivän pinta-alan mukaan.

Kuntien kantokykyluokituksesta annetussa laissa (649/85) tarkoitettujen kantokykyluokkien mukaan määräytyvät kertoimet ovat seuraavat:

Valtion ja kuntien välinen kustannustenjako valtakunnallisen suunnitelman mukaisessa laajuudessa järjestetyn kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksista pysytetään sellaisena kuin se on tämän lain voimaan tullessa.

Kustannustenjaossa otetaan huomioon erityislakien mukaisten toimintojen järjestämisestä aiheutuvat käyttökustannukset ja käyttökustannusten valtionosuus. Käyttökustannuksiin ei sisälly perustamishankkeiden kustannuksia, laskennallisia korkoja ja poistoja eikä lainanhoitokustannuksia.

Kustannustenjako selvitetään joka neljäs vuosi (tarkistusvuosi). Jos toteutunut kustannustenjako koko maan tasolla laskettuna tarkistusvuotta edeltävänä vuonna poikkeaa tämän lain voimaan tullessa vallinneesta kustannustenjaosta, on valtionosuuksien määriä tarkistettava siten, että kustannustenjako palautuu alkuperäiselle tasolle tarkistusvuoden alusta.

Ennen kuin sosiaali- ja terveysministeriö tekee ehdotuksen valtion talousarvioon seuraavaa toimintavuotta koskevaksi sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuden kokonaismääräksi, ikäryhmittäisiksi valtionosuuksiksi, sairastavuuden perusteella määräytyväksi valtionosuuden keskimääräiseksi markkamääräksi ja arvioksi valtionosuuden perusteena olevista kustannuksista, sen on neuvoteltava asianomaisten ministeriöiden ja kuntien keskusjärjestöjen kanssa sen toteamiseksi, miten erityislakien mukaisista tehtävistä valtakunnallisessa suunnitelmassa tarkoitetussa laajuudessa järjestettyjen palvelujen aiheuttamat kustannukset kehittyvät.

Toimintavuoden valtionosuuden tarkistamisesta sekä valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon säilyttämistä koskevista neuvotteluista säädetään kuntien valtionosuuslain 7 §:n 2 momentissa.

Kunnalle ja kuntainliitolle voidaan suorittaa valtionosuutta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi tarpeellisiin perustamishankkeisiin.

Perustamishankkeella tarkoitetaan toiminnallisen kokonaisuuden muodostavaa tilojen rakentamista, hankintaa, peruskorjausta tai muun omaisuuden hankintaa taikka niitä vastaavaa toimenpidettä, jos toimenpiteen arvioidut kustannukset ovat vähintään valtakunnallisessa suunnitelmassa vahvistetun markkamäärän suuruiset. Maa-alueen hankkimista ei pidetä perustamishankkeena.

Perustamishankkeena voidaan pitää myös sellaista 1 momentissa tarkoitettua toimenpidettä, jonka arvioidut kustannukset ovat valtakunnallisessa suunnitelmassa vahvistettua markkamäärää pienemmät, jos hankkeen rahoitus muodostuisi kunnan tai kuntainliiton jäsenkuntien asukasmäärän ja taloudellisen aseman vuoksi kunnalle tai kuntainliitolle erityisen rasittavaksi.

Kokonaiskustannuksiltaan suuret perustamishankkeet (suuri hanke), niiden valtionosuuden perusteena olevat enimmäiskustannukset sekä aloittamisvuosi hyväksytään valtakunnallisessa suunnitelmassa.

Muista perustamishankkeista (pieni hanke) hyväksytään valtakunnallisessa suunnitelmassa niiden kustannusten enimmäismäärä.

Jos tarkoituksena on toteuttaa useamman hallinnonalan yhteinen perustamishanke, on asianomaisten valtionapuviranomaisten ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin, jotta hankkeen toteuttaminen voidaan kokonaisuudessaan aloittaa samana vuonna.

Kunnan ja kuntainliiton on toimitettava vuoden loppuun mennessä lääninhallitukselle suunnitelmansa seuraavan neljän vuoden aikana toteutettavista perustamishankkeista.

Suunnitelmaan tulee sisältyä suurista hankkeista hankesuunnitelma, jossa on pääpiirteittäinen selvitys hankkeen toteuttamisen tarpeellisuudesta ja toteuttamisajankohdasta sekä kustannusarvio.

Perustamishanke on aloitettava sinä vuonna, jona se on vahvistettu toteutettavaksi, tai sitä seuraavana vuonna.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi erityisestä syystä kunnan tai kuntainliiton hakemuksesta päättää, että perustamishankkeen toteuttamiseen saadaan ryhtyä ennen kuin hanke on vahvistettu toteutettavaksi.

Perustamishankkeisiin suoritetaan valtionosuutta enintään lääninhallituksen vahvistamiin kustannuksiin. Jos suuren hankkeen toteutuneet kustannukset alittavat valtakunnallisessa suunnitelmassa hyväksytyt ja lääninhallituksen vahvistamat kustannukset tai pienten hankkeiden yhteenlasketut kustannukset alittavat lääninhallituksen vahvistaman kustannusten enimmäismäärän, suoritetaan valtionosuus toteutuneisiin kustannuksiin. Valtionosuutta ei kuitenkaan suoriteta valtakunnallisessa suunnitelmassa hyväksytyn markkamäärän alittaviin perustamishankkeisiin, ellei kysymyksessä ole 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu perustamishanke.

Perustamishankkeen valtionosuus lasketaan kunnittain kuntien kantokykyluokituksesta annetussa laissa tarkoitettujen kantokykyluokkien perusteella seuraavasti:

Perustamishankkeeseen suoritettava valtionosuus maksetaan kunnalle tai kuntainliitolle kuukausittain viimeistään kuukauden 20 päivänä yhtä suurissa erissä hankkeen arvioituna toteuttamisaikana. Ensimmäinen erä suoritetaan hankkeen aloitusta koskevan ilmoituksen saapumista seuraavan kuukauden aikana. Jos hanke on aloitettu 25 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ennen kuin hanke on vahvistettu toteutettavaksi, ensimmäinen erä suoritetaan vahvistamispäätöksen tekemistä seuraavan kuukauden aikana.

Perustamishankkeeseen suoritettavan lopullisen valtionosuuden määrittämiseksi kunnan ja kuntainliiton on tehtävä lääninhallitukselle selvitys suuren hankkeen toteuttamisesta aiheutuneista kustannuksista sekä toteutetuista pienistä hankkeista ja niiden kustannusten yhteismäärästä. Selvitys toteutuneista kustannuksista on toimitettava lääninhallitukselle viimeistään perustamishankkeen valmistumista seuraavan vuoden toukokuun 31 päivänä.

Lääninhallituksen on tehtävä päätös perustamishankkeeseen suoritettavasta lopullisesta valtionosuudesta kahden kuukauden kuluessa valtionosuusselvityksen saapumisesta.

Perustamishankkeeseen saatua valtionosuutta vastaava suhteellinen osa hankitun omaisuuden käyvästä arvosta voidaan kokonaan tai osaksi määrätä palautettavaksi valtiolle, jos hankittu omaisuus luovutetaan toiselle taikka jos toiminta lopetetaan tai omaisuuden käyttötarkoitusta muutetaan pysyvästi eikä omaisuutta käytetä muuhun valtionosuuteen oikeuttavaan toimintaan.

Jos omaisuus, johon on saatu valtionosuutta, tuhoutuu tai vahingoittuu, voidaan valtionosuutta vastaava suhteellinen osa vakuutus- tai muusta korvauksesta kokonaan tai osaksi määrätä palautettavaksi valtiolle tai vähentää uuden perustamishankkeen valtionosuudesta.

Palautusvelvollisuudesta ja korvauksen vähentämisestä päättää sosiaali- ja terveysministeriö. Valtionosuuden saajan on ilmoitettava sosiaali- ja terveysministeriölle kuuden kuukauden kuluessa 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta olosuhteiden muuttumisesta. Jos myöhemmin käy ilmi, ettei ilmoitusta ole tehty määräajassa, on valtionosuutta vastaava suhteellinen osa omaisuuden arvosta palautettava valtiolle Suomen Pankin peruskorkoa vastaavine vuotuisine korkoineen, jollei sosiaali- ja terveysministeriö erityisestä syystä toisin päätä.

Lääninhallitus vahvistaa kunnan ja kuntainliiton 6 §:n 3 momentissa tarkoitetun henkilöstön enimmäismäärän, toimintavuonna aloitettavat suuret hankkeet sekä pienten hankkeiden kustannusten enimmäismäärän.

Lääninhallituksen on annettava kunnalle ja kuntainliitolle perustamishankkeiden vahvistamisen yhteydessä ennakkoratkaisu toimintavuotta seuraavana vuonna aloitettavista suurista hankkeista ja pienten hankkeiden kustannusten enimmäismäärästä sekä 6 §:n 3 momentissa tarkoitetun henkilöstön enimmäismäärästä. Ennakkoratkaisu sitoo lääninhallitusta sen vahvistaessa seuraavana vuonna aloitettavat hankkeet ja 6 §:n 3 momentissa tarkoitetun henkilökunnan enimmäismäärän, jollei valtion talousarviosta tai valtakunnallisesta suunnitelmasta muuta johdu.

Lääninhallituksen on annettava 1 ja 2 momentissa tarkoitetuista asioista päätös viimeistään toimintavuoden helmikuun 28 päivänä.

Milloin kunta tai kuntainliitto on tyytymätön kuntien valtionosuuslain 20 §:ssä tarkoitettuun päätökseen valtionosuuden myöntämisestä tai päätökseen perustamishankkeeseen suoritettavasta lopullisesta valtionosuudesta, kunnalla ja kuntainliitolla on oikeus kolmen kuukauden kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan tehdä lääninhallitukselle kirjallinen vaatimus päätöksen oikaisemisesta. Päätökseen on liitettävä oikaisuvaatimusosoitus.

Oikaisuvaatimuksen johdosta annettuun päätökseen ja 35 §:n 3 momentissa tarkoitettuun päätökseen valtionosuuden takaisin perimisestä saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta niin kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Muihin kuin 1 momentissa tarkoitettuihin tämän lain nojalla annettuihin päätöksiin ei saa hakea muutosta valittamalla.

Jos kunta ei ole järjestänyt asukkailleen erityislaeissa tarkoitettuja palveluja siten, että välttämättömät peruspalvelut vastaavat maassa yleisesti hyväksyttyä tasoa, voi sosiaali- ja terveysministeriö saattaa palvelujärjestelmän asianmukaisuuden perusturvalautakunnan arvioitavaksi.

Perusturvalautakunnan on selvitettävä kunnan palvelujärjestelmän asianmukaisuus. Jos lautakunta toteaa, että palvelujärjestelmässä on kunnasta johtuvasta syystä vakavia puutteita, voi lautakunta antaa kunnalle suosituksen siitä, miten ja missä ajassa palvelujärjestelmässä olevat puutteet tulee korjata.

Perusturvalautakunta toimii sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä. Lautakunta asetetaan kolmeksi kalenterivuodeksi kerrallaan. Lautakunnassa on seitsemän jäsentä, jotka valtioneuvosto nimeää. Valtioneuvosto määrää samalla yhden jäsenistä puheenjohtajaksi ja yhden varapuheenjohtajaksi. Kolme jäsentä nimetään kuntien keskusjärjestöjen esityksestä. Lisäksi yhden jäsenen tulee olla henkilö, jonka ei voida katsoa edustavan valtion tai kuntien keskusjärjestöjen etua. Kullekin jäsenelle nimetään samojen perusteiden mukaan kaksi varajäsentä.

Lautakunnassa voi olla sivutoiminen sihteeri.

Kunnan asukkaalla tarkoitetaan henkilöä, jolla on väestökirjalaissa (141/69) tarkoitettu kotipaikka kunnassa.

Laskettaessa 12 §:ssä tarkoitettua kunnan valtionosuutta käytetään kunnan asukaslukuna toimintavuotta edeltävän vuoden alussa ollutta asukaslukua.

Kunnalliskertomuksen sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskeva osa tai kunnalliskertomukseen liitettävä erillinen sosiaali- ja terveydenhuollon kertomus sekä hankesuunnitelma ja perustamishankkeista tehtävä valtionosuusselvitys on laadittava tarkoitusta varten vahvistettujen kaavojen mukaan. Kaavat vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö hankittuaan sisäasiainministeriön, valtiovarainministeriön, maa- ja metsätalousministeriön, kauppa- ja teollisuusministeriön, ympäristöministeriön sekä kuntien keskusjärjestöjen ja asianomaisten kunnallisten keskusjärjestöjen lausunnot.

Kuntien valtionosuuslaissa tarkoitettu valtionapuviranomainen on tässä laissa tarkoitetuissa asioissa lääninhallitus. Sosiaali- ja terveysministeriö on kuitenkin valtionapuviranomainen asioissa, jotka koskevat 23 §:ssä tarkoitettuja neuvotteluja yhteisen hankkeen aloittamisvuodesta silloin, kun kysymyksessä on suuri hanke.

Kuntainliittoja koskevissa asioissa toimivaltainen on sen läänin lääninhallitus, jonka alueella kuntainliiton kotipaikka on.

Lääninhallituksen on valtionosuusasioita ratkaistessaan noudatettava sosiaali- ja terveysministeriön tai muun ministeriön oman toimialansa osalta antamia määräyksiä.

Sen lisäksi mitä tässä laissa säädetään, sovelletaan tämän lain mukaiseen toimintaan kuntien valtionosuuslain 27 §:n säännöstä uhkasakosta ja 28 §:n säännöstä tietojen toimittamisesta.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Lain 2 ja 3 luvun säännöksiä sovelletaan ensimmäisen kerran jo vuonna 1992 vuosia 1993-1996 koskevaa valtakunnallista suunnitelmaa laadittaessa ja hyväksyttäessä.

Tällä lailla kumotaan sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 17 päivänä syyskuuta 1982 annettu laki (677/82) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Lain voimaantulovuonna sovellettavat valtionosuuksien markkamäärät asukasta kohden hyväksytään valtakunnallisessa suunnitelmassa siten, että vuoden 1989 kustannustasossa laskettuja valtionosuuksien markkamääriä tarkistetaan soveltuvin osin siten kuin 10 §:ssä säädetään.

Sosiaalihuollon laskennalliset ikäryhmittäiset valtionosuudet kunnan asukasta kohti vuoden 1989 kustannustasossa ovat seuraavat:

Terveydenhuollon laskennalliset ikäryhmittäiset valtionosuudet kunnan asukasta kohti vuoden 1989 kustannustasossa ovat seuraavat:

Sairastavuuden mukaan määräytyvä valtionosuuden keskimääräinen markkamäärä kunnan asukasta kohti vuoden 1989 kustannustasossa on 294 markkaa.

Kustannuksiin, jotka ovat syntyneet ennen tämän lain voimaantuloa, suoritetaan valtionosuus tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti.

Edellä 1 momentista poiketen sovelletaan ennen tämän lain voimaantuloa aloitettuihin kokonaiskustannuksiltaan merkittäviin hankkeisiin ja käyttökustannushankkeisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä siltä osin kuin hankkeen toteuttaminen jatkuu tämän lain voimassa ollessa. Edellä tarkoitettuihin hankkeisiin maksettava valtionosuus lasketaan siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta 17 päivänä syyskuuta 1982 annetun lain 16 §:n 3 momentissa, sellaisena kuin se on väliaikaisesti muutettuna 9 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa (1070/88) ja joka 15 päivänä joulukuuta 1989 annetulla lailla (1139/89) on siirretty 4 momentiksi ja jonka voimassaoloa on viimeksi jatkettu 13 päivänä joulukuuta 1991 annetulla lailla (1456/91), on säädetty. Kaikkiin tämän lain voimaantulon jälkeen suoritettuihin omaisuuden luovutuksiin ja käyttötarkoituksen muutoksiin sovelletaan kuitenkin 30 §:n säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa valtionapuviranomaisessa vireillä oleva asia käsitellään siellä loppuun aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaisesti lukuun ottamatta 2 momentissa tarkoitettuja omaisuuden luovutuksia ja käyttötarkoituksen muutoksia.

Sellaisen 4 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun yksityisen palvelujen tuottajan, johon ennen 1 päivää tammikuuta 1984 on sovellettu eräistä valtion varoista suoritettavista eläkkeistä annettua lakia (382/69), palveluksessa tämän lain voimaan tullessa olevalla henkilöllä on oikeus valtion varoista suoritettavaan vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- ja osa-aikaeläkkeeseen soveltuvin osin samojen säännösten mukaan kuin virka- ja työsuhteessa valtioon olevalla henkilöllä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun henkilön kuoltua suoritetaan hänen jälkeensä valtion varoista perhe-eläkettä soveltuvin osin samojen säännösten mukaan kuin virka- tai työsuhteessa valtioon olleen henkilön jälkeen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu työnantaja on velvollinen vuosineljänneksittäin kunkin vuosineljänneksen päättymistä seuraavan kuukauden aikana maksamaan valtiolle eläkekustannusosuuden, jonka määrä on 25 prosenttia 1 momentissa tarkoitetuille henkilöille maksetuista palkoista. Edellä olevasta poiketen eläkekustannusosuus on kuitenkin lain voimaantulovuonna 15 prosenttia, toisena voimassaolovuotena 17,5 prosenttia, kolmantena voimassaolovuotena 20 prosenttia ja neljäntenä voimassaolovuotena 22,5 prosenttia.

Tämän lain mukainen eläkekustannusosuus sekä sille suorituksen viivästymisen ajalta laskettu 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä niin kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

Jos työnantajana on yhteisö tai yhtymä, jonka velvoitteista osakas tai yhtiömies vastaa niin kuin omasta velastaan, voidaan tämän lain mukainen eläkekustannusosuus sekä sille viivästyksen ajalta laskettu korko ulosottaa osakkaalta tai yhtiömieheltä niin kuin 4 momentissa säädetään.

Tämän lain voimaantulon jälkeen 1 momentissa tarkoitetun yksityisen palvelujen tuottajan palvelukseen tulevien henkilöiden eläketurvasta on voimassa, mitä työntekijäin eläkelaissa (395/61) säädetään.