Kiinteistön arvon perusteella kunnalle vuosittain suoritettavasta kiinteistöverosta säädetään tässä laissa.

Kiinteistövero menee kiinteistön sijaintikunnalle.

Kiinteistöllä tarkoitetaan tässä laissa tonttia, tilaa ja muuta Suomessa olevaa itsenäistä maanomistuksen yksikköä, joka on merkitty tai olisi merkittävä kiinteistönä maarekisteriin, tonttikirjaan tai kiinteistörekisteriin.

Tämän lain säännöksiä kiinteistöstä sovelletaan myös:

1) muulle kuin maanomistajalle kuuluvaan sellaiseen rakennukseen ja rakennelmaan, joka arvostetaan 15 §:ssä mainittujen perusteiden mukaan;

2) kiinteistöön kuuluvaan erottamattomaan määräalaan.

Rakennuksen ja muiden kiinteistön ainesosien katsotaan kuuluvan kiinteistöön siltä osin kuin ne otetaan huomioon 15 §:ssä mainittuja arvostamisperusteita sovellettaessa.

Kunnan ei ole suoritettava veroa omalla alueellaan omistamastaan kiinteistöstä.

Kiinteistöstä ei ole suoritettava veroa, jos verotus olisi vastoin sellaiseen Suomea sitovaan kansainväliseen sopimukseen sisältyviä määräyksiä, jonka voimaansaattamisesta on säädetty lailla.

Kiinteistön omistajalla tarkoitetaan sitä, joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alkaessa.

Tämän lain säännöksiä omistajasta sovelletaan myös omistajan veroiseen haltijaan.

Kiinteistöstä menevän veron on velvollinen suorittamaan kiinteistön omistaja, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Kuolinpesän kiinteistöstä menevän veron on velvollinen suorittamaan kuolinpesä.

Rakennuksesta tai rakennelmasta menevän veron on velvollinen suorittamaan rakennuksen tai rakennelman omistaja riippumatta hänen oikeudestaan maapohjaan, jolla rakennus tai rakennelma on.

Erottamattomasta määräalasta menevän veron on velvollinen suorittamaan määräalan omistaja.

Omistajan veroinen haltija on velvollinen suorittamaan kiinteistöstä menevästä verosta määrän, joka vastaa hänen hallintaansa kuuluvaa osaa kiinteistöstä.

Jos muu kuin kiinteistön omistaja on velvollinen suorittamaan veron osasta kiinteistöä, omistaja on velvollinen suorittamaan veron vain muusta osasta kiinteistöä.

Jos useat omistavat kiinteistön määräosin, kukin on velvollinen suorittamaan veron omasta osuudestaan kiinteistöön.

Rekisteröimättömän yhteisön lukuun hankitut kiinteistöt

Jos kiinteistö on hankittu perustettavan yhtiön tai muun rekisteröimättömän yhteisön lukuun, verovelvollinen on se, joka on kiinteistön hankkinut, kunnes omistusoikeus siirtyy asianomaiselle yhteisölle taikka muulle luovutuksensaajalle.

Kiinteistövero on kiinteistöveroprosentin mukainen osuus kiinteistön arvosta.

Kunnanvaltuusto määrää kunnan kiinteistöveroprosenttien suuruuden vuosittain etukäteen samalla kun se vahvistaa varainhoitovuoden veroäyrin hinnan. Veroprosentit määrätään prosentin sadasosan tarkkuudella.

Kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia sovelletaan tämän lain mukaan veronalaisiin kiinteistöihin sikäli kuin 12-14 §:stä ei muuta johdu. Yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi on määrättävä vähintään 0,20 ja enintään 0,80.

Kunnanvaltuusto määrää pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentiksi vähintään 0,10 ja enintään 0,40.

Rakennusta katsotaan käytettävän pääasiassa vakituiseen asumiseen, jos sen huoneistojen pinta-alasta vähintään puolta käytetään tähän tarkoitukseen. Huoneistoa katsotaan käytettävän pääasiassa vakituiseen asumiseen, jos se on pääosin tarkoitettu tähän käyttöön eikä se ole muussa käytössä.

Pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettäväksi katsotaan myös rakennus, jota on alettu rakentaa pääasiassa tähän käyttöön.

Tässä pykälässä tarkoitettuun rakennukseen liittyvään erilliseen talous- ja autotallirakennukseen sovelletaan 1 momentin mukaan määrättyä veroprosenttia.

Kunnanvaltuusto voi määrätä 11 §:ssä mainitun vaihteluvälin sisällä erikseen veroprosentin rakennuksille, joiden huoneistojen pinta-alasta yli puolta käytetään pääasiassa muuhun asumiseen kuin 12 §:ssä tarkoitettuun vakituiseen asumiseen. Tämä veroprosentti voidaan määrätä enintään 0,50 prosenttiyksikköä korkeammaksi kuin pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentti.

Edellä 1 momentissa tarkoitetuksi käytöksi katsotaan myös huoneiston pitäminen varattuna käytettäväksi pääasiassa muuhun asumiseen kuin vakituiseen asumiseen. Myös rakennukseen, jota on alettu rakentaa 1 momentissa tarkoitettuun käyttöön, sovelletaan 1 momentin mukaan määrättyä veroprosenttia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun rakennukseen liittyvään erilliseen talous- ja autotallirakennukseen sovelletaan 1 momentin mukaan määrättyä veroprosenttia.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua veroprosenttia ei sovelleta elinkeinotoimintana harjoitettavaan majoitusliikkeeseen kuuluvaan rakennukseen.

Kunnanvaltuusto voi määrätä erikseen veroprosentin, jota sovelletaan voimalaitokseen kuuluviin rakennuksiin ja rakennelmiin. Täksi veroprosentiksi voidaan määrätä enintään 1,00. Ydinvoimalaitokseen kuuluvien rakennuksien ja rakennelmien veroprosentiksi voidaan kuitenkin määrätä enintään 1,80.

Kiinteistön arvona pidetään sille tulo- ja varallisuusverolain 122, 126 ja 127 §:n sekä 129-132 §:n sekä niiden nojalla annettujen määräysten mukaisten perusteiden mukaan 5 §:ssä mainittua kalenterivuotta edeltävältä vuodelta määrättävää arvoa. Kiinteistölle, jolle ei määrätä arvoa varallisuusverotuksessa, määrätään tässä laissa tarkoitettu arvo samojen perusteiden mukaan.

Verovelvollisen on kehotuksesta annettava verotoimistolle kiinteistöveron määräämistä ja maksuunpanoa varten tarvittavat tiedot. Tästä kehotuksesta ja siihen vastaamisesta on soveltuvin osin voimassa, mitä verotuslain 50-54 §:ssä säädetään.

Jos kiinteistö sijaitsee muussa kuin siinä veropiirissä, jonka verotoimisto määrää ja maksuunpanee veron, kiinteistön sijaintikunnan verotoimisto antaa verotuksen toimittavalle verotoimistolle veron määräämistä ja maksuunpanoa varten tarvittavat tiedot.

Verotoimistolla on oikeus saada kiinteistöveron määräämistä ja maksuunpanoa tai 17 §:ssä mainittujen tietojen antamista varten verotuslain 44, 47 ja 49 §:ssä tarkoitetut tiedot sekä tarkastaa tai tarkastuttaa verotuslain 48 §:ssä tarkoitetut asiakirjat.

Verohallinnolla on oikeus tarvittaessa toimittaa kiinteistörekisterin pitäjän, kiinteistön sijaintikunnan rakennusviranomaisen tai kunnan muun viranomaisen tarkastettavaksi kiinteistöä koskevia tietoja mukaan lukien sen omistajan tunnistetiedot.

Asianomainen viranomainen on velvollinen tarkastamaan tietojen paikkansapitävyyden sikäli kuin se ilmenee viranomaisen hallussa olevista tiedoista.

Verotuksen toimittaa verotoimisto. Verohallitus määrää, miten verotuksen toimittaminen jakautuu eri verotoimistojen kesken.

Verotuslain 69 §:ssä tarkoitettu keskusverolautakunta voi antaa kiinteistöveroa koskevan ennakkotiedon, jos se katsotaan verovelvolliselle erityisen tärkeäksi taikka jos lain soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa tapauksissa tai verotuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saada asia ratkaistuksi. Ennakkotiedon hakemisesta ja sitovuudesta sekä muutoksenhausta siihen on soveltuvin osin voimassa, mitä verotuslain 69 ja 99 §:ssä säädetään.

Verotoimiston on toimitettava verotus sekä määrättävä ja maksuunpantava kunkin verovelvollisen maksettava kiinteistövero. Verotusta toimitettaessa otetaan huomioon myös ne tiedot ja asiakirjat, jotka ovat verotoimiston käytettävissä muun kuin tässä laissa tarkoitetun verotuksen toimittamista varten.

Kiinteistövero määrätään täysin markoin siten, että ylimenevä osa jätetään lukuun ottamatta. Kiinteistöstä ei määrätä veroa, jos vero olisi pienempi kuin 100 markkaa. Kiinteistövero maksuunpannaan 5 §:ssä mainitun vuoden loppuun mennessä.

Tiedot kustakin kiinteistöstä maksuunpannusta kiinteistöverosta ja siitä, kuka on verovelvollinen, ovat julkisia.

Verovelvolliselle, jolle on maksuunpantu kiinteistöveroa, on lähetettävä verolippu sekä valitusosoitus.

Verotoimiston on annettava verovelvolliselle selvitys, johon merkitään kiinteistöt, joista verovelvollisen on suoritettava veroa, näiden kiinteistöjen arvot sekä suoritettavan veron määrä. Jos rakennus sijoittuu 12-14 §:ssä tarkoitettuihin luokkiin, myös tämä merkitään selvitykseen.

Veronkorotuksesta, veronoikaisusta, maksuunpanon oikaisusta ja jälkiverotuksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä niistä säädetään verotuslaissa.

Veronkorotuksen tai jälkiverotuksen edellytyksiä arvioitaessa otetaan verovelvollisen antamina tietoina huomioon edellä 16 §:ssä tarkoitetusta kehotuksesta annettujen tietojen lisäksi ne tiedot ja asiakirjat, jotka verovelvollinen on antanut tulo- ja varallisuusverotuksen toimittamista varten.

Tämän lain mukaan verovelvollinen tai se, joka on veron suorittamisesta joko julkis- tai yksityisoikeudellisella perusteella vastuussa, samoin kuin kiinteistön sijaintikunnan kunnanasiamies tai kunnanhallitus saa hakea veron määräämiseen ja maksuunpanoon valittamalla muutosta lääninoikeudelta.

Valituksesta ja sen käsittelystä on soveltuvin osin voimassa mitä verotuslain 82 §:n 3 momentissa, 93 §:ssä ja 93 a §:n 1 momentissa säädetään. Verotuslain 93 §:n 2 momentin säännöstä verolautakunnan päätöksestä sovelletaan myös verotoimiston päätökseen.

Lääninoikeuden päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin verotuslain 96 §:ssä säädetään.

Valittaa ei kuitenkaan saa, ellei asianosaiselle myönnetä 3 momentissa tarkoitettua valituslupaa, lääninoikeuden päätöksestä siltä osin kuin päätös koskee erikseen määrättyä rakennuksen tai rakennelman arvoa, jos arvo on määrätty pienemmäksi kuin 400 000 markkaa. Sama koskee lääninoikeuden päätöksestä siltä osin kuin muutoin on kysymys siitä, onko määrätty kiinteistövero oikean suuruinen, jos se veron määrä, jonka osalta päätös on asianosaiselle vastainen, ilmeisesti on pienempi kuin 2 000 markkaa.

Valituslupaa haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta, joka voi myöntää luvan ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden tutkittavaksi.

Valituslupahakemuksesta on voimassa, mitä verotuslain 96 d §:ssä säädetään.

Kiinteistöveron kanto, perintä ja palauttaminen toimitetaan siten kuin veronkantolaissa (611/78) säädetään taikka sen nojalla säädetään tai määrätään. Kiinteistöveron kantoviranomaisena toimii se lääninverovirasto, jonka virka-alueella kiinteistövero on maksuunpantu.

Kiinteistöveron määräaikana maksamisen laiminlyönnin seuraamuksista on voimassa, mitä veron viivästyskorosta ja jäämämaksusta annetussa laissa (145/76) säädetään.

Kunnille tilitetään kiinteistöveron maksuunpanosuhteiden mukainen osuus koko maassa kertyneestä kiinteistöverosta. Vero tilitetään kuukausittain siten, että saman kuukauden aikana tilitetään viimeistään kuukauden kuudentena päivänä kertynyt kiinteistövero tätä myöhemmin kertyneen veron siirtyessä seuraavaan tilitykseen. Eri vuosien kiinteistöverot tilitetään asianomaisten vuosien maksuunpanosuhteissa.

Verohallitus antaa kiinteistöveron kantoa, perintää, palauttamista ja tilittämistä koskevat tarkemmat määräykset. Verohallitus voi tällöin määrätä, että kiinteistöveron tilittäminen ja tilitysten maksatus yhdistetään verotuslain mukaisten verojen tilittämiseen.

Kiinteistöveron vanhentumiseen sovelletaan verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annettua lakia (367/61) lukuun ottamatta sen perustevalituksia koskevia säännöksiä.

Tämän lain mukaan käsiteltäviin asioihin ja asiakirjoihin liittyvästä salassapitovelvollisuudesta on voimassa, mitä verotuslain 132 ja 133 §:ssä säädetään.

Kunnalla on oikeus 1 momentissa mainittujen säännösten estämättä tarvittaessa saada verohallinnolta kunnassa olevia kiinteistöjä ja niistä määrättyjä kiinteistöveroja koskevat tiedot.

Rangaistusseuraamuksista on voimassa, mitä verotuslain 121, 123 ja 124 a §:ssä säädetään.

Verovastuusta on soveltuvin osin voimassa, mitä verotuslaissa tarkoitettuihin veroihin liittyvästä vastuusta säädetään verotuslain 3 ja 4 §:ssä.

Maksamatta olevalla kiinteistöverolla siihen liittyvine veronkorotuksineen, viivästyskorkoa vastaavine korkoineen, viivästyskorkoineen ja jäämämaksuineen on panttioikeus kiinteistöön kolmen vuoden ajan maksuunpanoa seuranneen vuoden alusta.

Kiinteistöverosta vapauttamisesta ja veron suorittamisen lykkäämisestä on voimassa, mitä verotuslain 125 §:ssä säädetään kunnallisverosta.

Kiinteistöveron sekä siihen liittyvän veronkorotuksen, viivästyskorkoa vastaavan koron, viivästyskoron ja jäämämaksun etuoikeudesta on voimassa, mitä kiinteistöstä menevistä julkisoikeudellisista suorituksista säädetään.

Sovellettaessa tähän lakiin sisältyvän viittauksen nojalla verotuslain säännöksiä niitä sovelletaan myös sellaisiin verovelvollisiin, joihin verotuslain säännöksiä ei muutoin sovelleta.

Kiinteistöveron vähennyskelpoisuudesta tuloverotuksessa säädetään erikseen.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 1992.

Kiinteistövero määrätään ensimmäisen kerran vuonna 1993.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Edellä 16 §:ssä tarkoitettu kehotus voidaan antaa jo ennen lain voimaantuloa.

Kunta on velvollinen verohallinnon pyynnöstä antamaan maksutta kunnan hallussa olevia katumaksun määräämistä ja maksuunpanoa varten olevia tietoja sen veropiirin verotoimiston käyttöön, jonka alueella kunta on. Vuonna 1992 määrättävän katumaksun perusteena olevat tiedot on luovutettava verotoimistolle viimeistään 31 päivänä elokuuta 1992.