Ympäristöministeriö voi hakemuksesta myöntää avustuksia ilmansuojelun kehittämiseen ja koerakennustoimintaan (kehittämis- ja kokeiluavustus) yrityksille valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista varoista siten kuin tässä päätöksessä on päätetty.

Kehittämis- ja kokeiluavustuksia myönnettäessä asetetaan etusijalle hankkeet, joiden tarkoitus on kehittää tai ottaa käyttöön uutta tekniikkaa taikka soveltaa olemassa olevaa tekniikkaa uudella, ilmansuojelua edistävällä tavalla.

Erityisistä syistä voidaan avustusta myöntää hankkeisiin, joiden kustannukset ovat pienemmät kuin edellä 1 momentissa on määrätty.

Kehittämis- ja kokeiluavustusta voidaan myöntää enintään 50 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista. Erityisistä syistä voidaan avustusta myöntää enemmän kuin 50 prosenttia.

Kehittämis- ja kokeiluhankkeen hyväksyttäviä kustannuksia ovat tutkimuksista ja selvityksistä, ohjelmistojen, koneiden ja laitteiden suunnittelusta ja hankinnasta, raaka- ja tarveaineiden hankinnasta sekä välittömistä palkka- ja muista henkilöstömenoista aiheutuvat, hankkeen toimeenpanemiseksi tarpeelliset kustannukset. Muiden henkilöstömenojen määräksi katsotaan enintään 60 prosenttia mainituista palkoista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja hyväksyttäviä kustannuksia eivät ole kustannukset, jotka aiheutuvat alueen tai kiinteistön hankinnasta tai muista kuin yksinomaan hankkeen toimeenpanon kannalta tarpeellisista rakennuskustannuksista.

Hakemus kehittämis- ja kokeiluavustuksen saamiseksi on vuodesta 1993 alkaen tehtävä ympäristöministeriön vahvistamalle lomakkeelle ja toimitettava liitteineen kaksin kappalein siihen lääninhallitukseen, jonka toimialueella hanke pannaan toimeen.

Ympäristöministeriö päättää kehittämis- ja kokeiluavustuksen myöntämisestä.

Ympäristöministeriön päätöksessä on mainittava avustuksen saaja, avustettavaa hanketta kuvaava nimi, hankkeen kokonaiskustannukset, haetun avustuksen suuruus, hankkeen muut rahoittajat ja rahoituksen määrä, hankkeen hyväksyttävät kustannukset, myönnetyn avustuksen enimmäisosuus hankkeesta aiheutuvista hyväksyttävistä kustannuksista ja enimmäismarkkamäärä, avustuksen käyttötarkoitus, avustuksen käyttöä koskevat ehdot, avustuksen maksatusmenettely, avustuksen käytön valvontaa koskevat erityiset määräykset sekä avustuksen väärinkäytöstä ja olojen muuttumisesta johtuvat seuraukset.

Kehittämis- ja kokeiluavustuksesta tehtyyn päätökseen liitetään tarvittaessa avustuksen myöntäjän ja hakijan välinen sopimus hankkeen toimeenpanosta sekä sen tulosten käytöstä ja julkaisemisesta. Ympäristöministeriöllä on oikeus käyttää selvitysten tuloksia, jollei toisin ole sovittu.

Ympäristöministeriö lähettää avustuspäätöksensä tiedoksi asianomaiseen lääninhallitukseen sekä tarvittaessa työministeriöön ja kauppa- ja teollisuusministeriöön.

Lääninhallitus maksaa myönnetyn avustuksen hakemuksesta hankkeen edistymisen ja kustannusten ajoittumisen mukaan hankkeesta aiheutuneista kustannuksista laaditun selvityksen perusteella enintään neljässä erässä. Avustuksen viimeisen erän suoritusta on haettava asianomaiselta lääninhallitukselta viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä kun hanke on pantu täytäntöön.

Avustettavan hankkeen valmistuttua ja ennen avustuksen viimeisen erän maksamista avustuksen saajan on esitettävä avustuspäätöksessä edellytetty selvitys hankkeen toimeenpanosta, rahoituksesta, aiheutuneista kustannuksista ja avustuksen käytöstä sekä hyväksytyn tilintarkastajan lausunto selvityksen asianmukaisuudesta. Selvitykseen on liitettävä kaksin kappalein loppukertomus hankkeen toimeenpanosta, tuloksista ja mahdollisista jatkotoimista.

Lääninhallituksen on valvottava myönnetyn avustuksen käyttöä. Valvontaa varten avustuksen saajan on pidettävä hankkeen kustannuksista tiliä ja annettava lääninhallitukselle sen pyytämät tiedot avustuksen maksamisen edellytyksistä ja avustuksen käytöstä. Avustuksen saajan on tarvittaessa toimitettava myös avustuksen käytön valvonnan kannalta tarpeelliset tili- ja seurantatiedot ja muut aineisto lääninhallitukselle sekä sallittava tarvittaessa tarkastaa avustuksen saajan varainkäyttöä avustuksen käytön ja sen ehtojen täyttämisen selvittämiseksi. Myös ympäristöministeriöllä on oikeus valvoa ja tarkastaa avustuksen käyttöä.

Avustus on määrättävä kokonaan tai osaksi maksettavaksi takaisin, jos avustuksen saaja on käyttänyt avustuksen muuhun kuin se on myönnetty tai avustusta hakiessaan ilmoittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka salannut niitä, mikäli menettelyllä on ollut vaikutusta avustuksen myöntämiseen, tai jos avustus on myönnetty ja maksettu muutoin virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti. Avustus on maksettava takaisin myös silloin kun avustuksen saaja on avustuksen maksamista tai sen valvontaa varten kieltäytynyt antamasta tarvittavia tietoja, asiakirjoja tai muuta aineistoa.

Takaisinmaksettavaksi määrätylle avustusmäärälle on sen nostopäivästä lukien maksettava korkoa, joka on 4 prosenttiyksikköä yli kulloinkin voimassa olevan Suomen Pankin peruskoron.

Jos avustuskohteena olleen omaisuuden käyttötarkoitus on muuttunut tai omaisuus luovutetaan tai muutoin siirtyy toisen omistukseen tai hallintaan eikä omaisuuden arvo ole vähäinen, myönnettyjä valtionavustuksia vastaava suhteellinen osa omaisuuden arvosta on palautettava valtiolle kuuden kuukauden kuluessa edellä tarkoitetusta olojen muuttumisesta, ellei avustuksen myöntäjä avustuksen saajan hakemuksesta erityisistä syistä päätä toisin. Samoin on meneteltävä myös, kun vakuutettu omaisuus kärsii vahingon. Mitä edellä on sanottu omaisuuden arvosta, koskee tällöin saatavaa vakuutuskorvausta tai muuta korvausta.

Avustuksen saajan on ilmoitettava edellä 2 momentissa tarkoitetusta olojen muutoksesta etukäteen avustuksen myöntäneelle viranomaiselle sekä avustuskohteena olleelle omaisuudelle sattuneesta vahingosta välittömästi vahingon jälkeen, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluttua tapahtuneesta.

Jos avustuksen saaja ei ole maksanut 1 ja 2 momentissa tarkoitettua palautusta tai korkoa valtiolle määrättyyn eräpäivään mennessä tai tehnyt 3 momentin mukaisesti siinä tarkoitettua ilmoitusta, avustuksen saajan on maksettava valtiolle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia palautettavalle määrälle eräpäivästä tai viimeksi mainituissa tapauksissa olojen muuttumisesta lukien.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1992 ja on voimassa vuoden 1994 loppuun.