Maatilojen taloudellisen tilanteen vakauttamiseksi voidaan myöntää valtion varoista korkotukea ja valtiontakauksia siten kuin tässä päätöksessä määrätään.

Luottolaitokset voivat myöntää korkotukilainaa taloudellisiin vaikeuksiin joutuneelle maaseutuelinkeinolain (1295/90) 5 §:ssä tarkoitetulle henkilölle tai yhteisölle, joka harjoittaa mainitun lain 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua maatilataloutta. Korkotukilainaa ei kuitenkaan voida myöntää yhteismetsän osakaskunnalle eikä turkistarhausta harjoittavalle yritykselle.

Korkotukilainaa voidaan myöntää 2 §:ssä tarkoitettua maatilataloutta ja omaa asuntoa varten otettujen, tavanomaisin ehdoin myönnettyjen kotimaisten pankkilainojen sekä tili-, vero- ja muiden velkojen samoin kuin niiden korkojen ja kulujen maksamiseen.

Korkotukilainaa voidaan myöntää myös sellaisille 2 momentin 2-4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttäville yrityksille, joille heikentynyt taloudellinen asema huomioon ottaen oletetaan aiheutuvan lainanhoito-ongelmia vuonna 1992.

Korkotukilainoja myöntävät maaseutuelinkeinolain 4 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetut luottolaitokset.

Maatilahallitus antaa tarkemmat määräykset siitä, mitä on pidettävä tässä päätöksessä tarkoitettuina lainanhoito-ongelmina ja 1 momentissa tarkoitettuina muina velkoina sekä heikentyneenä taloudellisena asemana ja siitä, millaiset selvitykset näistä seikoista on esitettävä.

Korkotukilainaa voidaan myöntää enintään 70 prosenttia lainanhakijan lainojen ja velkojen kokonaismäärästä.

Korkotukilainan suuruus on vähintään 100 000 markkaa ja enintään miljoona markkaa.

Korkotukilainoja voidaan myöntää yhteensä enintään 650 miljoonaa markkaa. Korkotukilainaa ei voida myöntää ulkomaan valuutan määräisenä.

Korkotukilainan laina-aika voi olla enintään kymmenen vuotta.

Luottolaitoksen korkotukilainasta perimä korko saa olla enintään sen koron suuruinen, jota luottolaitos yleisesti kulloinkin soveltaa samanlaisiin tarkoituksiin myönnettäviin lainoihin.

Korkotukilainaa on haettava luottolaitokselta viimeistään 15 päivänä kesäkuuta 1992. Se maaseutupiiri, jonka toimialueella yrityksen talouskeskus sijaitsee, antaa lainahakemuksesta lausunnon. Lainan myöntävä luottolaitos saa myöntää lainaa enintään maaseutupiirin lausunnosta ilmenevän määrän.

Maatilahallitus antaa tarkemmat määräykset hakemuksen liitteistä sekä muutoin lainan hakemisessa noudatettavasta menettelystä.

Myönnetty korkotukilaina on nostettava yhdessä erässä viimeistään 30 päivänä lokakuuta 1992.

Maatilahallitus antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset lainan nostamista koskevasta menettelystä.

Korkotukilainan lyhennysten tulee erääntyä säännöllisesti joko puoli- tai neljännesvuosittain. Lyhennykset saadaan suorittaa, laina-aikaa kuitenkaan ylittämättä, tasalyhennyksinä tai siten, että koron ja lyhennysten yhteismäärä on kulloinkin suunnilleen yhtä suuri.

Korkotukilainan ensimmäinen lyhennysmaksu peritään viimeistään sinä eräpäivänä, joka vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan nostamisesta.

Valtion maksaman korkotuen suuruus on 50 prosenttia luottolaitoksen perimästä korosta. Korkotukea ei kuitenkaan makseta lokakuun 30 päivän 1995 jälkeiseltä ajalta.

Maatilahallitus maksaa korkotuen hakemuksesta luottolaitokselle kultakin korkojaksolta tai sen osalta erikseen.

Korkotuki maksetaan osuuspankeille Osuuspankkien Keskuspankki Oy:n välityksellä sekä säästöpankeille suoraan taikka maatilahallituksen hyväksymän muun keskusrahalaitoksen tai luottolaitoksen välityksellä.

Maatilahallitus antaa tarkemmat määräykset korkotuen hakemisessa noudatettavasta menettelystä.

Korkotuen maksaminen voidaan lopettaa, jos kysymys on maaseutuelinkeinoasetuksen (248/91) 56 §:n 1 momentin 1, 2, 6 tai 10-12 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta. Korkotuen maksaminen voidaan lopettaa myös, jos lainansaaja ei ole täyttänyt niitä ehtoja, jotka maaseutupiiri 6 §:n 1 momentissa tarkoitetussa lausunnossaan on lainan myöntämiselle asettanut. Korkotuen lopettamisesta päättää maaseutupiiri.

Jos korkotuen maksaminen lopetetaan, korkotuki maksetaan lopettamista koskevan päätöksen antamispäivään saakka.

Korkotuen takaisinperimisestä ja luottolaitoksen oikeudesta irtisanoa korkotukilaina on voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 60 §:n 3-5 momentissa säädetään. Korkotuki voidaan edellä mainitussa asetuksen kohdassa tarkoitetuin tavoin periä takaisin myös, jos lainansaaja ei ole täyttänyt 1 momentissa tarkoitettuja ehtoja. Luottolaitoksella on tällöin sama oikeus irtisanoa korkotukilaina.

Korkotukilainan myöntänyt luottolaitos on velvollinen antamaan maatilahallituksen valtuuttamille henkilöille sellaisia tietoja, jotka ovat tarpeen sen seikan selvittämiseksi, ovatko tässä päätöksessä korkotukilainan saamiselle asetetut edellytykset lainanhakijan osalta täyttyneet. Mainituille henkilöille on myös annettava nähtäviksi kaikki ne asiakirjat, jotka tarvitaan sen seikan toteamiseksi, onko tätä päätöstä ja sen nojalla annettuja määräyksiä noudatettu.

Maatilahallituksen valtuuttamilla henkilöillä on 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa oikeus suorittaa lainansaajien luona tarkastuksia ja saada nähtävikseen kaikki ne lainansaajan kirjanpitoa ja verotusta koskevat asiakirjat, joista mainittu selvitys on saatavissa.

Maatilahallitus voi valtion puolesta antaa omavelkaisia takauksia tässä päätöksessä tarkoitettujen yritysten tili- ja verovelkoja varten otettujen korkotukilainojen pääoman, koron ja luottoehtojen mukaisten muiden maksusuoritusten vakuudeksi sekä sellaisten vakautettavien normaalikorkoisten pankkilainojen suoritusten vakuudeksi, joiden vakuutena on henkilötakaus.

Valtiontakauksia voidaan myöntää siten, että tämän päätöksen ja maaseutuelinkeinolain mukaisesti myönnettyjä takausluottoja saa samanaikaisesti olla maksamatta yhteensä enintään 200 miljoonan markan määrä, johon ei kuitenkaan lueta korkoja ja muita pääoman lisäksi mahdollisesti maksettavia suorituksia.

Maaseutupiirin on toimitettava valtiontakausta koskeva hakemus lopullista lainalausuntoa antamatta keskusrahalaitokselle tai sitä vastaavalle muulle 10 §:ssä tarkoitetulle luottolaitokselle asian valmistelua ja maatilahallitukselle edelleen siirtämistä varten. Valtiontakausta koskevaan hakemukseen tulee liittää maatilahallituksen määräämät selvitykset.

Valtiontakaukselle on annettava maatilahallituksen hyväksymä vastavakuus, jonka ei tarvitse olla turvaava.

Valtiontakauksesta peritään lainansaajalta takausmaksu, joka kannetaan sekä kertamaksuna että vuotuismaksuna. Kertamaksun ja vuotuismaksun määräämisestä sekä perimisestä on voimassa, mitä maaseutuelinkeinolain 35 §:n 2 momentissa erikseen säädetään. Mak-sut tuloutetaan maatilatalouden kehittämis- rahastoon.

Takausehdoista, takauksesta perittävien maksujen maksatuksesta, takausluoton maksuajan pidentämisestä ja maatilahallituksen oikeudesta määrätä takausluotto heti maksettavaksi on voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 31 §:ssä säädetään.

Tarkemmat määräykset tämän päätöksen täytäntöönpanosta antaa maatilahallitus.