1992

267/1992 Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista keraamisista tarvikkeista

Kauppa- ja teollisuusministeriö on elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista tarvikkeista 15 päivänä maaliskuuta 1991 annetun asetuksen (539191) 5 §:n nojalla määrännyt:
1 § Soveltamisala

Tämä päätös koskee lyijyn ja kadmiumin siirtymistä elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvista keraamisista tarvikkeista.

Tämä päätös ei koske yksinomaan kuivien elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvia keraamisia tarvikkeita.
2 § Määritelmä

Tässä päätöksessä keraamisella tarvikkeella tarkoitetaan tarviketta, joka on tavallisesti valmistettu korkean savi- tai silikaattipitoisuuden omaavien epäorgaanisten aineiden seoksesta, johon on saatettu lisätä pieniä määriä orgaanisia aineita. Kyseiset tarvikkeet on ensin muotoiltu ja näin saatu muoto tehty pysyväksi polttamalla. Tarvikkeet voivat olla lasitettuja, emaloituja ja/tai koristeltuja.
3 § Keraamisista tarvikkeista siirtyvä lyijy ja kadmium

Keraamisista tarvikkeista siirtyvän lyijyn (Pb) ja kadmiumin (Cd) määrien ei tule ylittää seuraavia rajoja:

 a)

ryhmä 1: tarvikkeet, joita ei voi täyttää nesteellä, sekä tarvikkeet, jotka voidaan täyttää nesteellä, mutta joiden sisäsyvyys mitattuna alhaisimmasta kohdasta yläreunan kautta kulkevaan tasoon, on enintään 25 mm: Pb 0,8 mg/dm 2 ja Cd 0,07 mg/dm 2 ,

b)

ryhmä 2: kaikki muut tarvikkeet, jotka voidaan täyttää nesteellä: Pb 4,0 mg/l ja Cd 0,3 mg/l, sekä

 c)

ryhmä 3: pakkaus- ja säilytysastiat, joiden tilavuus on suurempi kuin kolme litraa, sekä keittämiseen tarkoitetut tarvikkeet: Pb 1,5 mg/l ja Cd 0,1 mg/l.

Kuitenkin, jos keraaminen tarvike ei ylitä sille 1 momentissa määrättyjä rajoja enemmällä kuin 50 prosentilla, tarvike on tämän päätöksen määräysten mukainen, jos vähintään kolmesta muusta, saman muodon, mitat, koristelun ja lasituksen omaavasta tarvikkeesta uutetut lyijyn ja/tai kadmiumin keskimääräiset määrät eivät ylitä annettuja rajoja, eikä niistä yksikään yksittäinen tarvike ylitä kyseisiä rajoja enemmällä kuin 50 prosentilla.
4 § Lyijyn ja kadmiumin määrittäminen

Keraamisista tarvikkeista siirtyvä lyijy ja kadmium määritetään liitteissä I ja II määrätyllä menetelmällä.

Jos keraamiseen tarvikkeeseen kuuluu keraaminen kansi, lyijy ja/tai kadmiumrajana, jota ei saa ylittää, käytetään rajaa (mg/dm 2 tai mg/l), jota sovelletaan itse astiaan.

Astia ja kannen sisäpinta tulee tutkia kumpikin erikseen samoissa testiolosuhteissa. Näin saadun kahden lyijy- ja/tai kadmium- uutteen pitoisuuksien summaa tulee verrata yksinomaan astian pinta-alaan tai tilavuuteen, riippuen siitä mihin 3 §:ssä määrättyyn ryhmään kyseinen astia kuuluu.
5 § Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1992 ja on voimassa toistaiseksi.

Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 1992

Ministeri Pertti Salolainen Ylitarkastaja Juhani Paakkanen

Liite I

OHJE LYIJYN JA KADMIUMIN MIGRAATION MÄÄRITTÄMISEKSI

1. Testiliuos ('simulantti') 4 % (v/v) etikkahapon vesiliuos, juuri valmistettu.

2. Koeolosuhteet

2.1. Suorita koe kahden asteen tarkkuudella 22 Celsius-asteen lämpötilassa. Koeajan on oltava puolen tunnin tarkkuudella 24 tuntia.

2.2. Määritettäessä lyijyn migraatiota, suojaa näyte tarkoituksenmukaisella tavalla ja säilytä se kokeen ajan laboratorion tavanomaisissa valaistusolosuhteissa.

Määritettäessä kadmiumin tai lyijyn ja kadmiumin migraatiota, peitä näyte siten, että testattava pinta on täydellisessä pimeydessä.

3. Täyttäminen nesteellä

3.1. Näytteet, jotka voidaan täyttää nesteellä

Täytä tarvike 4 % (v/v) etikkahappoliuoksella enintään tasolle, joka on 1 mm ylijuoksukohdasta; etäisyys mitataan näytteen yläreunasta.

Näytteet, joissa on vaakasuora tai lievästi viettävä reuna, täytetään siten, että nestepinnan ja ylijuoksukohdan välinen etäisyys ei ole enempää kuin 6 mm mitattuna pitkin viettävää reunaa.

3.2. Näytteet, joita ei voi täyttää nesteellä

Näytteen pinta, joka ei ole tarkoitettu joutumaan kosketukseen elintarvikkeen kanssa, peitetään ensin sopivalla suojaavalla kerroksella 4 % (v/v) etikkahappoliuoksen vaikutuksen estämiseksi. Tämän jälkeen näyte upotetaan astiaan, jossa on tunnettu määrä etikkahappoliuosta, siten että elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvaksi tarkoitettu pinta on täysin testiliuoksen peittämä.

4. Pinnan alan määrittäminen

Ryhmään 1 kuuluvien tarvikkeiden, jotka voidaan täyttää nesteellä, pinta-ala on yhtä suuri kuin sen kuperan tai koveran nestepinnan pinta-ala, jonka vapaa nestepinta muodostaa noudatettaessa 3 kohdassa määrättyjä täyttövaatimuksia.

Liite II

ANALYYSIMENETELMÄT LYIJYN JA KADMIUMIN MIGRAATION MÄÄRITTÄMISEKSI

1. Soveltamisala

Menetelmällä voidaan määrittää lyijyn ja/tai kadmiumin spesifinen migraatio.

2. Periaate

Lyijyn ja/tai kadmiumin spesifinen migraatio määritetään käyttäen atomiabsorptiospektrofotometriaa.

3. Reagenssit

– Kaikkien reagenssien tulee olla analyyttistä laatua, jollei toisin ole ilmoitettu.

– Viitattaessa veteen, tämä tarkoittaa aina tislattua tai muuta, vastaavaa laatua olevaa vettä.

3.1. 4 % (v/v) etikkahapon vesiliuos

Lisää 40 ml jääetikkaa veteen ja täytä 1000 ml:ksi.

3.2. Perusliuokset

Valmista perusliuos, joka sisältää lyijyä 1000 mg/litra 4 % etikkahappoliuosta (3.1.) sekä perusliuos, joka sisältää kadmiumia vähintään 500 mg/litra 4 % etikkahappoliuosta (3.1.).

4. Laitteet

4.1. Atomiabsorptiospektrofotometri Laitteen määrittämisrajan tulee olla vähintään:

– lyijylle 0,1 mg/litra,

– kadmiumille 0,01 mg/litra. Määrittämisraja määritellään sinä alkuaineen pitoisuutena 4 % etikkahappoliuoksessa, jonka antama signaali on kaksinkertainen verrattuna laitteen taustakohinaan.

5. Menetelmä

5.1. Näytteen esikäsittely

Näytteen tulee olla puhdas sekä rasvaton ja vapaa muista testiä todennäköisesti häiritsevistä aineista.

Pese näyte noin 40°C:lla liuoksella, joka sisältää kotitaloudessa käytettävää astianpesuainetta. Huuhdo näyte ensin johtovedellä ja tämän jälkeen tislatulla tai muulla vastaavaa laatua olevalla vedellä. Valuta ja kuivaa näyte välttäen tahroja. Testattavaa pintaa ei saa käsitellä puhdistuksen jälkeen.

5.2. Lyijyn ja/tai kadmiumin määrittäminen

– Esikäsitelty näyte testataan siten kuin liitteessä I on määrätty.

– Ennenkuin testattava liuos otetaan lyijy- ja/tai kadmiummääritykseen, tulee liuos homogenisoida tarkoituksenmukaisella tavalla välttäen kaikin tavoin liuoksen häviämistä ja testattavan pinnan hiertymistä.

– Suorita jokaisen määrityssarjan yhteydessä reagenssinollakoe.

– Suorita lyijyn ja/tai kadmiumin määrittäminen asianmukaisissa olosuhteissa käyttäen atomiabsorptiospektrofotometriaa.