Ulkomaanedustukseen määrätyn ulkoasiainhallinnon virkamiehen vuosilomasta on, tässä asetuksessa säädetyin poikkeuksin, voimassa mitä valtion virkamiesten vuosilomasta annetussa asetuksessa (692/73), jäljempänä vuosiloma-asetus, on säädetty.

Ulkomaanedustuksen virkamies voi vuosiloma-asetuksen 15 a §:n 2 momentissa säädetystä poiketen säästää varsinaisista lomapäivistään ulkomailla ollessaan vuosittain enintään kaksitoista päivää kuitenkin niin, että Suomessa ja ulkomaanedustuksessa voidaan säästää yhteensä enintään kuusikymmentä päivää.

Määräajaksi ulkomaanedustukseen otettu tilapäinen virkamies, jolle ei ole myönnetty virkavapautta tai sitä vastaavaa vapautusta valtion virasta tai tehtävästä, ei voi tehdä sopimusta lomapäivien säästämisestä.

Säästövapaa annetaan Suomeen määrätylle ulkoasiainhallinnon tai muun valtion viraston tai laitoksen palvelukseen palaavalle virkamiehelle vuosiloma-asetuksen 15 a §:n 4 momentissa säädetystä poiketen ulkoasiainministeriön tai asianomaisen viraston taikka laitoksen ja virkamiehen tarkemmin sopimina ajankohtina viimeistään kolmen vuoden kuluessa sen lomavuoden päättymisestä, jonka aikana siirto on tapahtunut.

Ulkomaanedustuksen virkamieheen ei sovelleta vuosiloma-asetuksen 16 §:n säännöksiä talvilomapitennyksestä.

Lisälomapäivät annetaan lomavuoden kuluessa tai virkamiehen suostumuksella seuraavana vuonna ennen toukokuun 1 päivää.

Jos ulkomaanedustuksen virkamies viettää lomastaan edellä 3 §:n 2 momentissa säädetyn määräajan Suomessa, saa hän Suomeen tehtävien lomamatkojen yhteydessä käytettäväksi matkapäiviä, joiden lukumäärän ministeriö vahvistaa edustustoa kohden. Matkapäivien enimmäismäärä on kahdeksan arkipäivää lomavuodessa.

Matkapäivät on käytettävä lomavuoden kuluessa, ellei edustuston päällikkö erityisestä syystä anna lupaa niiden siirtämiseen käytettäväksi seuraavana vuonna ennen toukokuun 1 päivää.

Saamatta jääneiltä lisäloma- ja matkapäiviltä ei ole oikeutta saada lomakorvausta.

Milloin virkamiehelle tulisi suoritettavaksi vuosiloma-asetuksen 18 tai 19 §:n mukaisesti lomakorvausta, lasketaan varsinainen vuosiloma pidetyksi ensin.

Ulkoasiainministeriö antaa tarvittaessa tarkempia määräyksiä ja ohjeita tämän asetuksen soveltamisesta.

Tämä asetus tulee voimaan 15 päivänä maaliskuuta 1992. Asetuksen 3 ja 4 §:n säännöksiä lisäloma- ja matkapäivistä sovelletaan 31 päivänä maaliskuuta 1992 päättyvältä lomanmääräytymisvuodelta määräytyvään vuosilomaan.

Tällä asetuksella kumotaan ulkoasiainhallinnosta 31 päivänä toukokuuta 1990 annetun asetuksen (485/90) 93 ja 94 §. Asetuksen 93 §:n 4 ja 5 kohdassa tarkoitettu säästöloma on pidettävä vuoden 1993 loppuun mennessä. Tuolloin jäljellä oleva säästöloma korvataan noudattaen soveltuvin osin vuosiloma-asetuksen 18-20 §:n vuosilomakorvausta koskevia säännöksiä. Asetuksen 94 §:n säännöksiä lisäloma- ja matkapäivistä sovelletaan 30 päivään huhtikuuta 1993 saakka.

Poiketen siitä mitä vuosiloma-asetuksen 15 a §:n 3 momentissa on säädetty säästämisestä tehtävästä suunnitelmasta, voidaan suunnitelma ulkomaanedustuksessa vuoden 1992 osalta tehdä vuoden loppuun mennessä.