1992

1696/1992 Laki työllisyyslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 13 päivänä maaliskuuta 1987 annetun työllisyyslain (275/87) 18, 18 a ja 18 b §, sellaisina kuin ne ovat, 18 § osittain muutettuna 30 päivänä joulukuuta 1991 annetulla lailla (1732/91) sekä 18 a ja 18 b § samana päivänä annetussa laissa (1733/91), sekä muutetaan 4 ja 11 §, 16 §:n otsikko ja 2 momentti sekä 17 ja 20-22 §, sellaisena kuin niistä ovat 20 § osittain muutettuna 23 päivänä joulukuuta 1987 annetulla lailla (1174/87) ja 21 § osittain muutettuna mainitulla 30 päivänä joulukuuta 1991 annetulla lailla (1733/91), seuraavasti:
4 § Suunnitelmat

Valtion työvirastojen sekä kuntien ja kuntayhtymien on ennakolta laadittava seuraavaa vuotta varten suunnitelmat työmäärärahoin ja työllisyysmäärärahoin toimeenpantavien töittensä järjestämisestä.

Valtion työvirastojen sekä kuntien ja kuntayhtymien on toimitettava suunnitelmat työvoimaviranomaisille työministeriön antamien ohjeiden mukaisesti.

Valtioneuvosto hyväksyy vuosittain työvirastojen työmäärärahojen ja työvoiman käyttösuunnitelman sekä työllisyysmäärärahoilla kokonaan tai osaksi rahoitettavien töiden suunnitelman.
11 § Työhönotto työ- ja työllisyysmäärärahoilla rahoitettuihin töihin

Valtion virastojen ja laitosten sekä kuntien ja kuntayhtymien on ottaessaan uutta työvoimaa 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin töihin tehtävä se paikallisten työvoimaviranomaisten osoittamalla tavalla.
16 § Työttömän työllistymisen edistäminen ja työvoimapalvelujen ensisijaisuus

Jos työnhakijaa ei ole 1 momentissa tarkoitetuilla eikä työnhakijan yksilöllisen tilanteen edellyttämillä tehostetuilla toimenpiteillä onnistuttu työllistämään, voidaan hänen työllistymistään tukea työllisyysmäärärahojen avulla sen mukaan kuin tässä laissa ja asetuksella säädetään. Työvoimaviranomaisten on työllisyysmäärärahoin työllistäessään annettava etusija niille työnhakijoille, joiden työnsaannin tarve on suurin. Työllisyysmäärärahoja kohdennetaan erityisesti nuorten ja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen, pitkäaikaistyöttömyyden ennalta ehkäisemiseen sekä alueellisesti tasapainoisen työllisyyden edistämiseen. Talousarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa voidaan työllisyysmäärärahoista myöntää tukea myös vajaakuntoisten sekä muiden työttömien työllistämiseen ja muuhun työllisyyden edistämiseen.
17 § Työllistymissuunnitelma

Jos työnhakijan työttömyys uhkaa pitkittyä, työvoimatoimiston tulee yhteistyössä työnhakijan ja tarvittaessa opetus-, sosiaali- ja muiden viranomaisten kanssa tehdä selvitys työnhakijan työllistymisedellytyksistä ja suunnitelma näiden edellytysten parantamiseksi (työllistymissuunnitelma).

Työllistymissuunnitelma on tehtävä viimeistään siinä vaiheessa, kun työnhakijan työttömyys on kestänyt kuusi kuukautta.
20 § Kunnan työllistämisvelvollisuuden rajoitus

Kunnalla ei ole velvollisuutta järjestää 19 §:n nojalla työntekomahdollisuutta vuositasolla useammalle henkilölle kuin yhdelle prosentille kunnan työvoimasta. Valtio on velvollinen järjestämään työntekomahdollisuuden niille 19 §:ssä tarkoitetuille henkilöille, joita kunta ei ole työllistänyt.
21 § Työllistämistuki kunnalle

Jos työvoimatoimisto osoittaa kunnan työllistettäväksi 19 §:n nojalla työttömän henkilön, kunnalla on oikeus saada työllisyysmäärärahoista työllistämisestä aiheutuviin kustannuksiin työllistämistukea työttömyysturvalain 22 §:n 1 momentin mukaista peruspäivärahaa vastaava määrä henkilöä kohti niiltä päiviltä, joilta kunta on velvollinen maksamaan palkkaa, kuitenkin enintään viideltä päivältä viikossa (normaali työllistämistuki). Asetuksella voidaan säätää, että kunnalle maksetaan työttömän työllistämisestä normaalia työllistämistukea korkeampi tuki.

Normaali työllistämistuki voidaan maksaa kunnalle sellaisen työn järjestämiseksi, jossa työaika on palkanmaksukautta vastaavana ajanjaksona vähintään 75 prosenttia alan säännöllisestä työajasta.

Kunnalle maksetaan sen perusteella, kuinka suuren osuuden alueensa työvoimasta kunta on keskimäärin vuosineljänneksen aikana työllistänyt työllisyysmäärärahoilla, lisätukea seuraavasti:

Työllistettyjen

Lisätuen osuus

osuus kunnan

työllisyysmäärä-

työvoimasta

rahojen yhteismäärästä

vähintään 1 %

10 %

,, 1,5 %

20 %

,, 2 %

30 %

Kunnalle voidaan maksaa työllistämistukea 19 §:n nojalla työttömän työllistämisestä kutakin työllistettyä kohti enintään kuusi kuukautta kerrallaan.
22 § Työllistämistuen myöntäminen ja maksaminen

Työllistämistuen myöntämisestä ja maksamisesta säädetään asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Jos oikeus työntekomahdollisuuteen on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa, työntekomahdollisuuteen ja sen järjestämiseen sovelletaan oikeuden syntymisajankohtana voimassa olleita säännöksiä.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 305/92

TyVM 15/92

Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1992

Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO Ministeri Iiro Viinanen