Tätä lakia sovelletaan 2 §:ssä tarkoitettujen viranomaisten valtion varoista myöntämiin ja maksamiin avustuksiin, korvauksiin, palkkioihin ja muihin tukiin, jollei lailla tai sen nojalla asetuksella erikseen toisin säädetä. Tätä lakia sovelletaan kuitenkin rakentamiseen ja muuhun investointiin myönnettävään tukeen vain, jos muualla laissa tai sen nojalla niin säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriö, maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus, maaseutuelinkeinopiirit ja kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset hoitavat tässä laissa säädetyt tehtävät sekä niihin liittyvät valvonta- ja muut tehtävät.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisella tarkoitetaan maaseutuelinkeinojen hallinnosta kunnissa annetun lain (1558/91) 3 §:ssä tarkoitettua toimielintä, viranhaltijaa ja luottamushenkilöä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviä, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/91) 27 §:n 15 kohdan mukaan kuuluvat valtakunnan lainsäädäntövaltaan, hoitavat Ahvenanmaalla lääninhallitus ja kunnanhallitukset tai kuntien maaseutuelinkeinoviranomaiset.

Milloin 1 §:ssä tarkoitettua tukea on myönnetty hakemuksen mukaisesti, hakijalle lähetetty kirje tuen myöntämisestä katsotaan tuen myöntäneen viranomaisen päätökseksi.

Jos kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen tai maaseutuelinkeinopiiri on myöntänyt tukea hakemuksesta poiketen tai jos se on hylännyt hakemuksen, hakijalle annetaan päätökseksi ote pöytäkirjasta tai erillinen päätös.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu päätös saadaan toimittaa hakijalle tiedoksi kirjatussa kirjeessä.

Milloin tuen saaminen riippuu hakijan ja hänen puolisonsa taikka kuolinpesän tai yhtymän osakkaiden tuloista, varallisuudesta, tilan tai karjan suuruudesta taikka muusta tuen määräytymisen perusteena olevasta seikasta, veroviranomaisen tulee maksutta antaa verotusasiakirjoista tarpeelliset tiedot tässä laissa tarkoitetuille viranomaisille.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätöksen tiedoksi saamisesta on voimassa, mitä asiakirjain lähettämisestä annetun lain 4 §:ssä (233/66) säädetään.

Jos hakija on saanut tukea vähemmän kuin hänen olisi pitänyt saada tai jos hänen hakemuksensa on perusteettomasti kokonaan hylätty, asian ratkaissut viranomainen voi, jos tarkoitukseen on varoja käytettävissä, ilman eri hakemusta oikaista virheellisen päätöksensä.

Jos hakijalle maksetaan lisää tukea 1 momentissa tarkoitetun oikaisupäätöksen nojalla ja jos tämä ei johdu hakijasta riippuvasta syystä, lisää maksettavalle määrälle maksetaan 9 prosentin vuotuista korkoa laskettuna siitä päivästä, jona päätös tuen maksamisesta tai hakemuksen hylkäämisestä oli tehty, siihen päivään asti, jona 1 momentissa tarkoitettu oikaisupäätös annetaan.

Mitä 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös muutoksenhaun johdosta annettuun päätökseen, jonka nojalla hakijalle maksetaan lisää tukea. Koron maksamisesta päättää tällöin muutoksenhakuviranomainen.

Jos hakija on saanut tässä laissa tarkoitettua tukea perusteettomasti tai enemmän kuin hänelle olisi voitu myöntää, voi tuen myöntänyt viranomainen, aikaisemman päätöksen lainvoimaisuuden estämättä, päättää perusteettomasti tai liikaa myönnetyn määrän takaisin perimisestä.

Periminen saadaan toimittaa siinä järjestyksessä kuin verojen ulosotosta säädetään. Takaisin periminen voidaan toimittaa myös siten, että asianomaiselle saman tai muun 2 §:ssä tarkoitetun viranomaisen tämän lain mukaan myöhemmin suoritettavaa tukea vähennetään takaisin perittävällä määrällä.

Jos tuen saajalta peritään takaisin 1 momentin nojalla perusteettomasti tai liikaa myönnetty määrä, voidaan takaisin perittävälle määrälle määrätä suoritettavaksi korkoa. Korko lasketaan 9 prosentin vuotuisen koron mukaan siitä päivästä, jona päätös perusteettomasti tai liikaa myönnetyn määrän takaisinperimisestä on tehty, taikka jos kysymys on 4 momentissa tarkoitetusta tilanteesta, tuen maksamispäivästä.

Jos hakija tukea hakiessaan on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut puutteellisen, erehdyttävän tai väärän tiedon tai asiakirjan taikka salannut tiedon tai asiakirjan, voidaan takaisin perittävää määrää korottaa enintään 20 prosentilla taikka, mikäli kysymys on erittäin törkeästä menettelystä, enintään 100 prosentilla.

Edellä 2 §:ssä tarkoitetuilla viranomaisilla tai niiden edustajilla on oikeus tarkastaa hakijan kirjanpito, tuotantolaitokset, kotieläinrakennukset, jalostuslaitokset, varastot, viljelmät sekä muut tuen myöntämisen ja maksamisen edellytyksenä olevat olosuhteet.

Tuen hakijan ja saajan on vaadittaessa annettava 1 momentissa tarkoitetuille viranomaisille ne tiedot, jotka ovat tarpeen tuen saannin ja maksamisen edellytyksenä olevien seikkojen valvonnassa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen kehotuksesta jokaisen on annettava tässä laissa säädettyä valvontaa varten sellaisia tietoja, jotka ilmenevät hänen hallussaan olevista asiakirjoista. Tietojenantovelvollisuus ei kuitenkaan koske sellaista asiaa, josta hänellä lain mukaan on oikeus kieltäytyä todistamasta muutoin kuin sillä perusteella, että liike- tai ammattisalaisuus tulisi ilmaistuksi.

Kasvintuotannon tarkastuskeskusta, eläinlääkintä- ja elintarvikelaitosta ja muita maa- ja metsätalousministeriön alaisia laitoksia sekä kalastustulolain (621/75) 6 §:ssä tarkoitettuja kalastusjärjestöjä voidaan käyttää apuna tämän lain mukaisessa valvonnassa sen mukaan kuin asetuksella tarvittaessa tarkemmin säädetään.

Poliisin on annettava tarpeellista virka-apua tässä pykälässä tarkoitetussa valvonnassa.

Joka tässä laissa säädettyä tehtävää suorittaessaan on saanut tietoja yksityisen henkilön tai yhteisön taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta, ei saa niitä ilmaista, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, tähän suostu.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ja maaseutuelinkeinopiirin tässä laissa tarkoitetussa asiassa tekemään päätöksen saa hakea muutosta valittamalla kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen päätöksestä maaseutuelinkeinopiiriin ja maaseutuelinkeinopiirin päätöksestä maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä toimivaan maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona valittaja on saanut tiedon päätöksestä. Valituslautakuntaan valitetaan myös Ahvenanmaan maakunnan lääninhallituksen tässä laissa tarkoitetussa asiassa tekemästä päätöksestä.

Valituskirjelmä voidaan toimittaa myös sille viranomaiselle, jonka päätökseen muutosta haetaan, ja sen on lähetettävä valituskirjelmä sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta muutoksenhakuviranomaiselle.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun valituslautakunnan, tämän lain 7 tai 8 §:ssä mainitussa asiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään. Muihin valituslautakunnan tässä laissa tarkoitetussa asiassa antamiin päätöksiin saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi tai jos luvan myöntämiseen on muu painava syy.

Tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamisesta kunnalle aiheutuvista menoista suoritetaan kunnalle korvausta sen mukaan kuin kuntien valtionosuuslaissa (688/982) säädetään. Edellä 2 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa suoritetaan kunnalle korvausta kuitenkin valtioneuvoston määräämien perusteiden mukaisesti.

Edellä 1 §:n nojalla myönnetyistä varoista voidaan kunnalle myöntää tässä laissa tarkoitettujen päätösten lähettämisestä aiheutuviin kustannuksiin korvausta siten kuin maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä erikseen määrätään.

Tässä laissa tarkoitettua tukea koskevista viranomaisten toimituskirjoista ei peritä leimaveroa eikä muita maksuja.

Tarkemmat määräykset valtion tuen jakoperusteista, myöntämisestä ja menettelytavoista, jollei muussa laissa tai sen nojalla asetuksella erikseen toisin säädetä, antaa valtioneuvosto. Yksityiskohtaisista valtion tuen jakoperusteista voi antaa määräyksiä myös maa- ja metsätalousministeriö. Maksatusten osalta määräyksiä voi kuitenkin antaa maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Tällä lailla kumotaan maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta 27 päivänä tammikuuta 1971 annettu laki (88/71) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetun lain 2 §:n 1 momentissa säädettyä maksutositelomakkeella tapahtuvaa päätöksen tiedoksiantomenettelyä voidaan kuitenkin soveltaa tiedoksiantoihin vuoden 1994 loppuun saakka.

Milloin muussa laissa tai asetuksessa viitataan maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annettuun lakiin, katsotaan viittauksen tarkoittavan tämän lain voimaantulon jälkeen tätä lakia.

Kumotun lain säännöksiä sovelletaan kuitenkin edelleen, 4 momentissa mainituin poikkeuksin, niihin asioihin, jotka ovat vireillä tämän lain tullessa voimaan.