Tämä laki koskee valtion paikallishallinnon ja sen aluejaon kehittämistä.

Lakia sovelletaan poliisitoimen, syyttäjäntoimen, ulosottotoimen ja yleishallintotehtävien sekä, sen mukaan kuin erikseen säädetään, muiden valtion paikallishallintotehtävien järjestämiseen.

Tavoitteena on parantaa palvelujen laatua ja kansalaisten oikeusturvaa, turvata palvelujen riittävä ja tasapuolinen saatavuus maan eri osissa sekä luoda edellytykset toimintojen kokoamiselle yhteen, päätösvallan siirtämiselle paikallistasolle ja palvelujen taloudelliselle tuottamiselle.

Palveluja ja kansalaisten oikeusturvaa parannettaessa on otettava varteen, mitä hallitusmuodon 14 §:ssä on säädetty ja mitä saamenkielisten palvelujen ja oikeusturvan tasapuoliseksi järjestämiseksi on tarpeen.

Valtion paikallishallinto järjestetään kihlakunnittain. Läänin alue jaetaan kihlakuntiin kuntien rajoja noudattaen. Jaosta päättää valtioneuvosto. Sisäasiainministeriö pyytää jaosta esitykset lääninhallituksilta. Lääninhallituksen on ennen esityksen tekemistä kuultava asianomaisia kuntia.

Kihlakuntia muodostettaessa tulee ottaa huomioon eri alueiden erityispiirteet, kuten asukasmäärä, asukastiheys, laajuus, liikenneyhteydet ja kieliolot niin, että syntyy edellytykset 2 §:ssä mainittujen tavoitteiden saavuttamiselle.

Kihlakunnassa on joko kihlakunnanvirasto tai erillisiä virastoja sen mukaan kun valtioneuvosto päättää. Erilliset virastot voidaan perustaa sellaisiin kihlakuntiin, joihin kuuluvassa suuressa kaupungissa on erilliset virastot tämän lain tullessa voimaan, sekä erityisestä syystä myös muihin niihin rinnastettaviin kihlakuntiin.

Kihlakunnanvirastossa on toiminnallisesti mahdollisimman itsenäistä päätösvaltaa käyttävät poliisi-, syyttäjä- ja ulosottoyksikkö sekä tarvittavat muut yksiköt. Kihlakunnan erilliset virastot hoitavat vastaavia tehtäväalueita.

Palvelujen saatavuuden turvaamiseksi virastoilla voi olla palvelutoimistoja. Lääninhallitus päättää asianomaisia kuntia kuultuaan palvelutoimistojen määrästä ja sijaintipaikasta.

Kihlakunnanviraston yksikkö tai kihlakunnan erillinen virasto voidaan määrätä hoitamaan tehtäviä myös toisen kihlakunnan alueella tai virastot voidaan määrätä hoitamaan tehtäviä yhteistoiminnassa keskenään siten kuin siitä erikseen säädetään.

Kihlakunnanvirasto on lääninhallituksen ja sisäasiainministeriön alainen ja erilliset virastot ovat asianomaisen ministeriön alaisia, jollei toisin ole säädetty.

Kihlakunnanviraston yksiköt ja kihlakunnan erilliset virastot ovat toiminnallisesti asianomaisen ministeriön ja, milloin niin on säädetty, muun viranomaisen alaisia.

Tarkemmat säännökset kihlakunnanvirastosta annetaan tarvittaessa asetuksella. Kihlakunnan erillisistä virastoista säädetään erikseen.

Tässä laissa tarkoitettujen tehtävien järjestämisestä Ahvenanmaan maakunnassa on säädetty erikseen.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1992.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Paikallishallintotehtäviä tässä laissa tarkoitetulla tavalla järjestettäessä niitä hoitava vakinainen henkilöstö siirretään vastaavantasoisiin tehtäviin.

Sisäasiainministeriön tulee antaa lääninhallituksille ohjeet menettelystä kihlakuntajakoa ensimmäistä kertaa tämän lain nojalla valmisteltaessa. Valtioneuvoston tulee päättää uudesta kihlakuntajaosta tämän lain voimaantulovuoden loppuun mennessä. Kihlakunnanvirastot ja kihlakuntien erilliset virastot perustetaan koko maahan mahdollisimman pian ja viimeistään vuoden 1996 loppuun mennessä.