Kastroimislupaa on asianomaisen henkilön itsensä haettava terveydenhuollon oikeusturvakeskukselta omakätisesti allekirjoitetulla hakemuksella, jossa hakijan nimikirjoituksen on oltava kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama.

Jollei kastroimista koskevaan hakemukseen ole liitetty 1 §:ssä tarkoitettua selvitystä, on terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen tarpeen vaatiessa velvoitettava hakija määrätyn ajan kuluessa se esittämään.

Ennen kastroimista koskevan päätöksen tekoa terveydenhuollon oikeusturvakeskus, huomioon ottaen yksittäistapauksessa esiintyvät asianhaarat, määrää suoritettavaksi sytogeneettisen, endokriinisen tai psykiatrisen tutkimuksen henkilön terveydentilan selville saamiseksi. Erityisten olosuhteiden vaatiessa oikeusturvakeskus voi määrätä suoritettavaksi sopiviksi katsomiaan lisätutkimuksia. Määrätessään kastroimisen suorittamisen lykättäväksi vähintään kuuden kuukauden määräajaksi, oikeusturvakeskuksen on aina määrättävä suoritettavaksi lisätutkimuksia.

Jos terveydenhuollon oikeusturvakeskus määräämiensä tutkimusten perusteella havaitsee, ettei henkilöä voida kastroimislain 1 ja 2 §:ssä säädettyjen edellytysten puuttumisen vuoksi kastroida, hakemuksen käsittely tai kastroimisen suorittaminen raukeaa.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen on luvan myöntävässä päätöksessään määrättävä, millä tavalla kastroiminen sekä siihen mahdollisesti liittyvä jälkitarkastus ja -hoito on suoritettava.

Lääkärin, joka kastroimislain nojalla on suorittanut kastroimisen, on kuukauden kuluessa sen jälkeen ilmoitettava vahvistetulla lomakkeella toimenpiteestä sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskukselle.

Tässä asetuksessa mainittujen lomakkeiden kaavat vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö.