1991

873/1991 Asetus elintarvikeviraston suoritteista perittävistä maksuista

Kauppa- ja teollisuusministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä säädetään 29 päivänä joulukuuta 1973 annetun valtion maksuperustelain (980/73) 5 ja 7 §:n nojalla:
1 §

Elintarvikevirasto perii käsittelemistään poikkeuslupa-, lupa- ja ilmoitusasioista, julkaisuistaan, tuottamiensa tietojen luovuttamisesta ja niihin verrattavista tilaukseen perustuvista suoritteistaan sekä yleisesti myytävänä pitämästään valistusaineistosta valtiolle maksun tämän asetuksen mukaan.
2 §

Tässä asetuksessa tarkoitetut maksut virasto määrää ja perii luvan tai poikkeuksen hakijalta, ilmoituksen tekijältä tai muun suoritteen tilaajalta tai vastaanottajalta.
3 §

Elintarvikevirasto perii suoritteistaan seuraavat käsittelymaksut:

 1)

elintarvikelisäaineista annetun asetuksen 4 §:n 1 momentissa ja 10 §:n 2 momentissa tarkoitetun poikkeushakemuksen käsittelystä 2 800 markkaa;

 2)

vitamiinien ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin annetun asetuksen (281/72)1 ja 9 §:ssä tarkoitetun luvan käsittelystä 1 800 markkaa;

 3)

1 200 markkaa elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä poikkeamista koskevassa lupaasiassa, jota tarkoitetaan:

 4)

elintarvikeasetuksen 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen käyttö- ja kulutustarvikkeiden myyntipäällysmerkinnöistä poikkeamista koskevan lupa-asian käsittelystä 1 200 markkaa;

 5)

erityisvalmisteasetuksen (349/89) 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua poikkeusta tarkoittavan luvan käsittelystä ja 14 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen käsittelystä 1 300 markkaa

 6)

lihavalmisteiden valmistuksen valvonnasta annetun asetuksen (211/60)10 §:ssä tarkoitetun rakennussuunnitelman käsittelystä 2 350 markkaa.

Käsittelymaksun lisäksi elintarvikevirasto perii 1 momentin 1 kohdassa mainitun hakemuksen käsittelyssä mahdollisesti tarvittavien asiantuntijalausuntojen hankkimisesta virastolle aiheutuvat kustannukset. Kustannusten perimisen edellytyksenä on, että hakijaa on kuultu ennen lausuntojen hankkimisesta päättämistä sekä lausuntojen arvioiduista kustannuksista.

Virasto perii 1 momentin 6 kohdassa tarkoitetun käsittelymaksun lisäksi rakennussuunnitelmaa koskevan asian käsittelystä aiheutuvat välttämättömät matkakustannukset.
4 §

Elintarvikeviraston laatimista tilauksesta tehtävistä tai yleisesti myytävänä pidettävistä suoritteista, kuten elintarvikeviraston julkaisuista, audiovisuaalisista suoritteista ja automaattisella tietojenkäsittelyllä tuotetuista tiedoista määrätään maksu kunkin suoritteen osalta erikseen sen tuottamisesta valtiolle aiheutuneita kokonaiskustannuksia eli omakustannusarvoa vastaavaksi, jollei jäljempänä toisin säädetä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun suoritteen omakustannusarvoon lasketaan suoritteen suunnittelu-, painatus- ja muut tuotantokustannukset sekä myynnin ja markkinoinnin kustannukset.
5 §

Omakustannusarvoon kuuluvat kustannukset lasketaan seuraavasti:

 1)

Välittömät työkustannukset lasketaan ottamalla huomioon suoritteen tuottamiseen käytettyjen työtuntien määrä ja työn laatu. Työkustannukset tuntia kohden saadaan jakamalla työtä suorittavien henkilöiden keskimääräinen kuukausipalkkaus säännönmukaisine lisineen luvulla 150 ja korottamalla näin saatava määrä 68 prosentilla.

2)

Völittömät kone- ja laitekustannukset lasketaan kertomalla koneen tai laitteen tuntihinta kysymyksessä olevan suoritteen tuottamiseen kuluneella koneen tai laitteen käyttöajalla. Tuntihinta saadaan jakamalla koneen tai laitteen keskimääräiset kuukausikustannukset luvulla 130 tai koneen tai laitteen keskimääräisellä kuukausittaisella käyttötuntimäärällä. Kustannuksina otetaan huomioon koneen tai laitteen välittömät käyttö- ja vuokrauskustannukset sekä pääomakustannukset.

3)

Muut välittömät kustannukset. Elintarvikeviraston suorittamat maksut muilta ostamistaan suoritteen tuottamiseen kuuluvista palveluista ja suoritetta varten tekemistään hankinnoista sekä matkakustannukset otetaan huomioon sellaisenaan.

4)

Välilliset kustannukset. Valtion maksuperustelain (980/73) 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuina sellaisina kustannuksina, joita ei ole otettu huomioon välittöminä työ- tai kone- ja laitekustannuksina, veloitetaan määrä, joka saadaan kertomalla 1 kohdassa tarkoitetut välittömät työkustannukset luvulla 1,47.

6 §

Valtion virastot ja laitokset, lukuunottamatta liiketoimintaa harjoittavia valtion virastoja ja valtion liikelaitoksia, ovat vapaat tässä asetuksessa tarkoitetuista maksuista.
7 §

Elintarvikevirasto voi tuottaa kansainvälisille järjestöille ja muiden valtioiden viranomaisille suoritteita maksutta, jos maksuttomuus perustuu vastavuoroisuuteen ja yleiseen kansainväliseen käytäntöön.
8 §

Maksuvelvollisen suoritettavaksi asetettu maksu peritään suoritteen valmistumisen jälkeen toimituskirjaa tai muuta suoritetta luovutettaessa postiennakolla tai erillisellä laskulla.

Maksua laskulla perittäessä se on suoritettava 14 päivän kuluessa siitä, kun lasku on toimitettu suoritteen tilaajalle tai vastaanottajalle. Postitse lähetetty lasku katsotaan toimitetuksi suoritteen tilaajalle tai vastaanottajalle seitsemäntenä päivänä sen jälkeen kun lasku on annettu postin kuljetettavaksi. Eräpäivä on merkittävä laskuun.

Jos maksua ei suoriteta viimeistään eräpäivänä, peritään 16 prosentin vuotuinen viivästyskorko. Viivästyskorko voidaan jättää perimättä, jos sen määrä on vähemmän kuin 30 markkaa.
9 §

Tämän asetuksen perusteella määrätyt maksut saadaan periä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.
10 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1991.

Asetusta sovelletaan niihin asioihin, jotka tulevat vireille asetuksen voimaantulopäivänä ja sen jälkeen.

Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 1991

Tasavallan Presidentti Mauno Koivisto Ministeri Pertti Salolainen