Kun velallisen omaisuus on luovutettu konkurssiin, voidaan velallisen omaisuutta koskeva oikeustoimi tuomioistuimen päätöksellä määrätä peräytymään siten kuin tässä laissa säädetään. Mitä tässä laissa säädetään oikeustoimesta, koskee myös menettelyä, järjestelyä tai muuta toimenpidettä, joka on vaikutukseltaan oikeustoimeen rinnastettava.

Määräpäivällä tarkoitetaan tässä laissa päivää, jona konkurssihakemus tehtiin tuomioistuimelle. Jos samanaikaisesti on ollut vireillä useita konkurssihakemuksia, määräpäivänä pidetään sitä päivää, jona ensiksi vireille pantu hakemus tehtiin.

Jos pesänselvittäjän hallintoon luovutettu kuolinpesä asetetaan konkurssiin hakemuksesta, joka on tehty kolmessa kuukaudessa pesänselvittäjän määräämisestä, määräpäivällä tarkoitetaan kuitenkin päivää, jona hakemus pesänselvittäjän määräämiseksi tehtiin. Jos osakeyhtiön omaisuus luovutetaan konkurssiin hakemuksesta, joka on tehty kolmessa kuukaudessa siitä, kun yhtiö osakeyhtiölain 13 luvun 2§:ssä mainitusta syystä asetettiin selvitystilaan, ja yhtiön ollessa edelleen selvitystilassa, määräpäivällä tarkoitetaan päivää, jona yhtiö asetettiin selvitystilaan.

Edellä 2 momentin 3 kohtaan perustuvalla läheisyyssuhteella ei ole merkitystä, jos saatetaan todennäköiseksi, ettei sillä ole ollut yhteyttä oikeustoimeen.

Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan tässä laissa sitä, että velallinen muuten kuin tilapäisesti on kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Ylivelkaisuudella tarkoitetaan sitä, että velallisen velat ovat suuremmat kuin hänen varansa.

Oikeustoimi peräytyy, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa on sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella, siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta tai lisätty velkoja velkojien vahingoksi. Peräytymisen edellytyksenä on, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan johti velallisen maksukyvyttömyyteen. Jos peräytettävänä on lahja, lahjanluontoinen sopimus tai ositus, peräytymisen edellytyksenä on kuitenkin, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä ylivelkainen tai että oikeustoimi osaltaan johti ylivelkaisuuteen. Lisäksi edellytetään, että toinen osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta taikka oikeustoimen merkityksestä velallisen taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton.

Jos 1 momentissa tarkoitetussa oikeustoimessa on ollut osapuolena velallisen läheinen, tämän katsotaan tienneen sanotussa momentissa tarkoitetuista seikoista, jollei saateta todennäköiseksi, ettei hän tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää niistä.

Jos oikeustoimi on tehty aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen määräpäivää, se peräytyy ainoastaan, jos velallisen läheinen on ollut siinä osapuolena.

Lahja peräytyy, jos se on täytetty myöhemmin kuin vuosi ennen määräpäivää. Lahja, joka on täytetty tätä aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kolme vuotta ennen määräpäivää, peräytyy, jos se on annettu velallisen läheiselle eikä näytetä, ettei velallinen ollut ylivelkainen eikä lahjan vuoksi tullut ylivelkaiseksi.

Kauppa, vaihto tai muu sopimus peräytyy siten kuin 1 momentissa säädetään lahjasta, jos sopijapuolten suoritusten välinen epäsuhde sopimusta tehtäessä oli siinä määrin ilmeinen, että sopimusta osaksi on pidettävä lahjana.

Tämän pykälän nojalla ei voida vaatia sellaisten avustusten ja tavanmukaisten lahjojen peräyttämistä, jotka eivät ole olleet epäsuhteessa velallisen taloudelliseen asemaan.

Palkan, palkkion tai muun siihen rinnastettavan etuuden maksuun sovelletaan 6§:n 1 momentin säännöksiä lahjan peräytymisestä siltä osin kuin maksu on ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä tehtyyn työhön ja muihin olosuhteisiin nähden voidaan pitää kohtuullisena.

Jos velallinen on luovuttanut läheiselleen omaisuutta tai tehnyt tämän kanssa kauppa-, vaihto- tai muun sopimuksen taikka maksanut tälle palkkaa, palkkiota tai muuta siihen rinnastettavaa etuutta ja väitetään, että luovutus on tapahtunut vastikkeetta tai että sopimusta on suoritusten välisen epäsuhteen perusteella pidettävä ainakin osaksi lahjana taikka että palkan, palkkion tai muun siihen rinnastettavan etuuden maksu on epäsuhteessa siihen, mitä voidaan 7§:n perusteella pitää kohtuullisena, on luovutusta, sopimusta tai maksua pidettävä kokonaan tai osaksi lahjana, jollei muuta saateta todennäköiseksi.

Velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää peräytyy, jos velka on maksettu epätavallisin maksuvälinein tai ennenaikaisesti taikka määrällä, jota pesän varoihin nähden on pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräydy, jos sitä voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Jos maksu on suoritettu velallisen läheiselle edellä sanottua aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kaksi vuotta ennen määräpäivää, maksu peräytyy vastaavasti, jollei näytetä, ettei velallinen ollut maksukyvytön eikä maksun vuoksi tullut maksukyvyttömäksi.

Vekselin tai shekin maksu peräytyy 10§:n mukaan ainoastaan siltä osin kuin maksun saaja olisi voinut kieltäytyä vastaanottamasta maksua menettämättä vekseli- tai shekkioikeuttaan jotakuta toista vastaan, jolta hän olisi voinut saada suorituksen.

Jollei maksu 1 momentin mukaan peräydy, tämän vuoksi kolmannelle henkilölle aiheutuvasta korvausvelvollisuudesta on voimassa, mitä 21§:n 1 momentissa säädetään.

Velkojan ulosmittauksella saama maksu peräytyy, jos ulosmittaus on toimitettu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää. Maksu peräytyy myös, jos ulosmittaus on toimitettu velallisen läheisen hyväksi sanottua aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kaksi vuotta ennen määräpäivää, jollei näytetä, ettei velallinen ollut maksukyvytön eikä ulosmittauksen vuoksi tullut maksukyvyttömäksi.

Mitä 1 momentissa on säädetty, sovelletaan lapselle tai puolisolle tulevan elatusavun ulosmittaukseen vain siltä osin kuin lasta tai puolisoa on ulosmittauksella sopimattomasti suosittu.

Mitä tässä laissa säädetään maksun peräytymisestä, on vastaavasti sovellettava kuittaukseen, jos velkoja ei olisi ollut oikeutettu kuittaamaan saatavaansa konkurssissa.

Velallisen myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen määräpäivää velastaan luovuttama pantti tai asettama muu vakuus peräytyy, jos sellaisesta vakuudesta ei ollut sovittu velan syntyessä tai jos pantin hallintaa ei ollut luovutettu tai muita vakuusoikeuden syntymisen vaatimia toimia tehty ilman aiheetonta viivytystä velan syntymisen jälkeen. Jos vakuus on asetettu velallisen läheiselle tätä aikaisemmin mutta myöhemmin kuin kaksi vuotta ennen määräpäivää, vakuus peräytyy, jollei näytetä, ettei velallinen ollut maksukyvytön eikä vakuusjärjestelyn vuoksi tullut maksukyvyttömäksi.

Oikeustoimen peräytyessä on velalliselta saatu omaisuus palautettava konkurssipesään.

Konkurssipesän on palautettava 1 momentissa tarkoitetusta omaisuudesta velalliselle suoritettu vastike. Mikäli vastike on saatettu velkojien ulottumattomiin ja vastiketta suorittanut tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että tämä oli velallisen tarkoitus, ei palautusvelvollisuutta kuitenkaan ole.

Jos 1 tai 2 momentin mukaan palautettava omaisuus ei ole tallella tai muuten palautettavissa, sen arvo on korvattava. Jos tietyn omaisuuden palauttaminen tuottaisi siihen velvolliselle haittaa, tuomioistuin voi oikeuttaa hänet maksamaan omaisuuden palauttamisen sijasta omaisuuden arvon mukaisen korvauksen.

Jos palautettavan omaisuuden arvo on merkittävästi alentunut kulumisen tai vahingoittumisen vuoksi, palautusvelvollinen on velvollinen korvaamaan omaisuuden arvon alenemisen.

Milloin omaisuuden arvo on alentunut muusta kuin 1 momentissa mainitusta syystä, takaisinsaantivastaaja on velvollinen suorittamaan kohtuullisen korvauksen omaisuuden arvon alenemisesta oikeustoimen peräyttämistä koskevan vaatimuksen esittämisen jälkeiseltä ajalta. Jos palautusvelvollisuus perustuu 5§:ään, vastaaja voidaan velvoittaa suorittamaan korvausta jo siitä, kun hän sai omaisuuden haltuunsa.

Palautusvelvollisen on luovutettava oikeustoimen peräyttämistä koskevan vaatimuksen esittämisen jälkeen omaisuudesta saamansa tuotto tai korvattava sen arvo noudattaen vastaavasti, mitä 15§:n 3 momentissa säädetään. Palautusvelvollisen on myös suoritettava kohtuullinen korvaus omaisuudesta mainitun ajankohdan jälkeen saamastaan hyödystä, jollei tämän voida katsoa sisältyvän omaisuuden arvon alenemisesta suoritettavaan korvaukseen. Jos takaisinsaanti perustuu 5§:ään, palautusvelvolliselle voidaan määrätä edellä tarkoitettu korvausvelvollisuus jo siitä, kun hän sai omaisuuden haltuunsa.

Jos palautettava omaisuus on rahaa tai jos omaisuuden arvo on korvattava, takaisinsaantivastaajan on maksettava korkoa korkolain (633/82) 4§:n mukaisesti oikeustoimen peräyttämistä koskevan vaatimuksen esittämisestä lukien. Jos takaisinsaanti perustuu 5§:ään, vastaaja voidaan myös velvoittaa suorittamaan korkolain 3§:n 2 momentin mukaista korkoa siitä, kun hän sai omaisuuden haltuunsa.

Palautusvelvollisella on oikeus saada korvaus palautettavaan omaisuuteen panemistaan tarpeellisista ja, sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, myös muista kustannuksista.

Milloin kolmas henkilö on asettanut velallisen velasta vakuuden ja tämä vakuus on velvoitteen täyttämisen johdosta palautettu hänelle, velkoja on suorituksen peräytyessä velvollinen palauttamaan vain vakuuden arvon ylittävän osuuden, mikäli hän ei voi saada vakuutta takaisin eikä hän vakuuden palauttaessaan tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää velallisen maksukyvyttömyydestä. Mitä edellä on säädetty, on vastaavasti sovellettava, milloin joku on mennyt takaukseen velallisen velvoitteesta ja velallinen on täyttänyt velvoitteensa.

Vakuuden takaisin saaneen kolmannen henkilön samoin kuin takaajan korvausvelvollisuudesta säädetään 21§:n 2 momentissa.

Jos omaisuus, joka tämän lain säännösten mukaisesti voidaan vaatia palautettavaksi konkurssipesään, on luovutettu edelleen, voidaan omaisuuden palauttamista tai sen arvon korvaamista vastaavasti vaatia luovutuksensaajalta, jos tämä tiesi tai tämän olisi pitänyt tietää oikeustoimen peräyttämiseen oikeuttavista seikoista. Tällöin on myös voimassa, mitä 15-18§:ssä säädetään peräytymisen vaikutuksista. Luovutuksensaaja ei kuitenkaan ole 16§:n l momentissa tarkoitetussa tapauksessa velvollinen korvaamaan omaisuuden arvon alenemista saantoaan edeltäneeltä ajalta.

Jos vekselin tai shekin maksu jää 11§:n mukaan peräytymättä, on se, joka olisi kärsinyt lopullisen tappion siinä tapauksessa, että maksua ei olisi suoritettu, velvollinen suorittamaan korvausta konkurssipesälle. Edellytyksenä korvausvelvollisuudelle on, että maksu, jos se olisi suoritettu hänelle velkojana, voitaisiin tuomita peräytymään.

Edellä 19§:ssä tarkoitetussa tapauksessa vakuuden takaisin saanut kolmas henkilö taikka takaaja on velvollinen asettamaan vakuuden uudelleen tai korvaamaan sen arvon velkojalle tai, jos niin vaaditaan, suoraan pesälle. Edellytyksenä tälle on, että maksu, jos se olisi suoritettu hänelle velkojana, voitaisiin tuomita peräytymään.

Muulle kuin konkurssipesälle takaisinsaannin johdosta tämän lain mukaan syntyvää velvollisuutta voidaan painavasta syystä sovitella.

Takaisinsaantia saavat vaatia uskotut miehet, toimitsijamiehet sekä velkoja, joka on valvonut saatavansa konkurssissa. Sama koskee muita tämän lain nojalla konkurssipesän puolesta tehtäviä vaatimuksia.

Takaisinsaantia vaaditaan nostamalla kanne tuomioistuimessa tai tekemällä muistutus valvontaa vastaan. Uskotut miehet ja toimitsijamiehet voivat vaatia takaisinsaantia myös tekemällä väitteen konkurssipesään kohdistettua muuta vaatimusta vastaan.

Takaisinsaantikanne on pantava vireille kuuden kuukauden kuluessa paikalletulopäivästä. Kanne voidaan kuitenkin panna vireille vielä kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun konkurssipesä havaitsi takaisinsaannin perusteen tai sen olisi pitänyt se havaita.

Jos velkoja on nostanut kanteen, tuomioistuimen on varattava uskotuille miehille tai toimitsijamiehille tilaisuus tulla asiassa kuulluiksi. Ilmoitus asian käsittelystä saadaan lähettää uskotuille miehille tai toimitsijamiehille postitse.

Milloin takaisinsaantikanne nostetaan niin myöhään, että vastaaja, joka tahtoo kanteen johdosta valvoa saatavan konkurssissa, ei voi tehdä sitä paikalletulopäivänä, hän saa valvoa saatavansa mainitun päivän jälkeen. Jos saatava vahvistetaan maksettavaksi ja pesästä on jo jaettu varoja konkurssivelkojille, hän saa siitä, mitä hänen on konkurssipesään palautettava, vähentää sen, mitä hän olisi saanut nostaa jako-osuutena, jos hän olisi valvonut saatavansa paikalletulopäivänä. Samanlainen oikeus on sillä, jolle 23§:n 2 momentissa tarkoitetun väitteen johdosta syntyy tarve valvoa saatavansa konkurssissa paikalletulopäivän jälkeen.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Tätä lakia sovelletaan, jos konkurssihakemus on tehty lain tultua voimaan. Jos oikeustoimi on tehty ennen tämän lain voimaantuloa, 1-22§:n säännösten asemesta sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä. Ennen tämän lain voimaantuloa tehty oikeustoimi ei kuitenkaan peräydy, jos se ei tämän lain nojalla peräytyisi. Ennen tämän lain voimaantuloa tehdyn oikeustoimen osalta ei ole myöskään palautus-, korvaus- tai muuta vastaavaa velvollisuutta siltä osin kuin sitä ei olisi tämän lain mukaan.