Valtion tulo- ja menoarviossa osoitetuista varoista myönnetään avustuksia ympäristönsuojeluinvestointeihin Suomen lähialueilla Neuvostoliitossa, milloin investoinneilla edistetään pääasiassa suomalaisen ympäristönsuojeluteknologian hyväksikäyttöä, siten kuin tässä päätöksessä on määrätty.

Valtiontakuukeskukselle Puolan vientitakuusaatavista aiheutuviin menoihin myönnettävästä avustuksesta on voimassa, mitä 8 päivänä maaliskuuta 1990 Suomen ja Puolan hallitusten välillä tehdyssä sopimuksessa (877/90) yhteistyöstä energiansäästön ja ympäristönsuojelun alalla on sovittu.

Avustusta voidaan hakemuksesta myöntää yritykselle tai muulle yhteisölle Suomen kannalta tärkeisiin ympäristönsuojelua edistäviin hankkeisiin Suomen lähialueilla Neuvostoliitossa.

Avustus myönnetään yritykselle tai muulle yhteisölle suoraan tai rahoituslaitoksen kautta osana hankkeen kokonaisrahoitusta.

Avustusta voidaan myöntää hankkeeseen, jossa käytetään (avustushanke) tai kokeillaan (kokeiluhanke) pääasiassa suomalaista ympäristönsuojelutekniikkaa tai -asiantuntemusta ympäristönsuojelua edistäviin toimiin tai laitteiden valmistamiseen Suomen lähialueilla Neuvostoliitossa.

Avustuksen myöntämisen edellytyksenä on lisäksi, että sen hankekokonaisuuden toimeenpanosta, johon avustettava hanke kuuluu, pääosaltaan huolehtivat sen alueen viranomaiset tai laitokset, missä hanke pannaan toimeen.

Avustusta myönnettäessä on otettava huomioon Suomen kansainväliset viennin rahoitusta koskevat sitoumukset.

Avustusta voidaan myöntää enintään 50 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Kokeiluhankkeeseen ja valmisteluhankkeeseen tarkoitettua avustusta voidaan kuitenkin myöntää enintään 80 prosenttia hankkeen hyväksyttävistä kustannuksista.

Avustushankkeen hyväksyttäviä kustannuksia ovat rakennusten ja varastojen rakentamisesta sekä hankkeeseen liittyvien, ympäristönsuojelun kannalta merkittävien puhdistus-, keräily- ja käsittelylaitteiden, tuotantoteknisten laitteiden ja niihin rinnastettavien muiden laitteiden hankinnasta, asentamisesta, suunnittelusta ja käyttökoulutuksesta aiheutuvat kustannukset.

Kokeiluhankkeen hyväksyttäviä kustannuksia ovat tutkimuksista ja selvityksistä, koneiden ja laitteiden suunnittelusta ja hankinnasta, raaka- ja tarveaineiden hankinnasta sekä välittömistä palkka- ja muista henkilöstömenoista aiheutuvat tarpeelliset kustannukset. Muiden henkilöstömenojen määräksi voidaan hyväksyä enintään 60 prosenttia maksetuista palkoista.

Valmisteluhankkeen hyväksyttäviä kustannuksia ovat teknisiin ratkaisuihin, kustannuksiin, hankkeen rahoitukseen ja ympäristövaikutusten arviointiin liittyvät ja muut tarpeelliset selvitykset, joilla pyritään ympäristönsuojelua edistävän kaupallisen hankkeen toteuttamiseen.

Hyväksyttäviä kustannuksia eivät kuitenkaan ole paikalliskustannukset, joita ovat kohdealueella paikallisella valuutalla maksettavat hankinnat ja työt.

Avustushakemus tehdään ympäristöministeriölle ministeriön ohjeiden mukaisesti.

Avustuksen myöntämisestä päättää ympäristöministeriö.

Avustuspäätöksessä on mainittava avustuksen saaja, avustettavaa hanketta kuvaava nimi, hankkeen kokonaiskustannukset, sen muut rahoittajat ja rahoituksen määrä, hankkeen hyväksyttävät kustannukset, haetun avustuksen suuruus, myönnettävä avustus, avustuksen käyttötarkoitus, avustuksen käyttöä koskevat ehdot, avustuksen maksamismenettely, avustuksen käytön valvontaa koskevat määräykset sekä avustuksen väärinkäytöstä ja olojen muuttumisesta johtuvat seuraamukset.

Ympäristöministeriö maksaa myönnetyn avustuksen hakemuksesta siinä selvitettyjen hankkeen edistymisen ja kustannusten ajoittumisen mukaan yhtenä tai useampana eränä.

Avustettavan hankkeen valmistuttua ja ennen viimeisen erän maksamista avustuksen saajan on esitettävä avustuspäätöksessä edellytetty selvitys hankkeen toimeenpanosta, sen rahoituksesta ja siitä aiheutuneista kustannuksista, avustuksen käytöstä sekä hyväksytyn tilintarkastajan lausunto selvityksen asianmukaisuudesta. Selvitykseen on liitettävä kaksin kappalein loppuraportti hankkeen toimeenpanosta, tuloksista ja mahdollisista jatkotoimista.

Ympäristöministeriön on valvottava myönnetyn avustuksen käyttöä. Valvontaa varten avustuksen saajan on pidettävä hankkeen kustannuksista erillistä tiliä ja annettava ympäristöministeriölle sen pyytämät tiedot avustuksen maksamisen edellytyksistä ja avustuksen käytöstä. Avustuksen saajan on tarvittaessa annettava myös avustuksen käytön valvonnan kannalta tarpeelliset tili- ja seurantatiedot ja muu aineisto ympäristöministeriölle sekä sallittava ministeriön tarkastaa avustuksen saajan varainkäyttöä avustuksen käytön ja sen ehtojen täyttämisen selvittämiseksi.

Avustus on määrättävä maksettavaksi kokonaan tai osittain takaisin, jos avustuksen saaja on käyttänyt avustusta muuhun kuin siihen, mihin se on myönnetty tai avustusta hakiessaan ilmoittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taikka salannut niitä ja, jos tällainen menettely on vaikuttanut avustuksen myöntämiseen tai, jos avustus on maksettu muutoin virheellisin edellytyksin tai perusteettomasti. Takaisin maksettavaksi määrätylle avustusmäärälle on sen nostopäivästä lukien maksettava korkoa, joka on 4 prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva Suomen Pankin peruskorko.

Jos avustuksen myöntämisen perusteina olleet olot muuttuvat siten, että avustettavan hankkeen toimeenpano käy mahdottomaksi tai muuten epäasianmukaiseksi, ympäristöministeriöllä on oikeus purkaa päätös. Avustuksen saajan on viipymättä ilmoitettava ympäristöministeriölle tällaisesta olojen muutoksesta. Tällöin avustuksen saajan tulee toimittaa ympäristöministeriölle hyväksytyn tilintarkastajan hyväksymä laskelma hankkeesta päätöksen purkamishetkeen mennessä aiheutuneista todellisista, avustuspäätöksen perusteina olleista hyväksyttävistä kustannuksista. Ympäristöministeriö antaa erillisen päätöksen muutetusta avustuksesta, joka perustuu avustuspäätöksen purkamishetken mukaiseen tilanteeseen ja aiemman avustuspäätöksen avustusosuuteen. Tällöin avustuksesta ja sen maksamisesta takaisin noudatetaan soveltuvin osin, mitä edellä tässä pykälässä on määrätty.

Jos avustuksen saaja ei ole maksanut 1 ja 2 momentissa tarkoitettua palautusta tai korkoa valtiolle määrättyyn eräpäivään mennessä tai tehnyt 2 momentissa tarkoitettua ilmoitusta, avustuksen saajan on maksettava valtiolle palautettavalle määrälle vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia eräpäivästä tai 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa olojen muuttumisesta lukien.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1991 ja on voimassa vuoden 1995 loppuun.