Tämän lain tarkoituksena on eräiden ympäristönsuojelua koskevien lupien, ilmoitusten ja suunnitelmien käsittelyn yhtenäistäminen, valvonnan tehostaminen ja lupamenettelyn jouduttaminen. Lain tarkoituksena on myös kehittää yhtenäistä ympäristövaikutusten arviointia lupien, ilmoitusten ja suunnitelmien käsittelyssä.

Tämän lain mukaisen käsittelyn perusteella myönnettyä lupaa kutsutaan ympäristöluvaksi.

Ympäristölupaan on sisällytettävä eräistä naapuruussuhteista annetun lain 18§:ssä tarkoitettu sijoitusratkaisu, terveydenhoitolain 26§:ssä tarkoitettu sijoituspaikan hyväksymistä koskeva ratkaisu, ilmansuojelulain 4 luvussa tarkoitettu ilmansuojeluilmoituksen tarkastamista koskeva ratkaisu sekä jätehuoltolain 3 luvussa tarkoitettu jätehuoltosuunnitelman hyväksymistä koskeva ratkaisu ja ongelmajätteiden käsittelylupa sen mukaan kuin mainituissa laeissa säädetään tai niiden nojalla säädetään tai määrätään.

Jos ympäristölupaan sisältyy ainoastaan eräistä naapuruussuhteista annetun lain 18§:ssä tarkoitettu sijoitusratkaisu, asia käsitellään kuitenkin rakennuslainsäädännön mukaisessa lupamenettelyssä.

Velvollisuudesta hakea ympäristölupa laitosta, toimintaa tai muuta hanketta, jäljempänä laitos, varten on voimassa, mitä 2§:n 2 momentissa mainituissa laeissa säädetään tai niiden nojalla säädetään tai määrätään velvollisuudesta hakea lupa, tehdä ilmoitus tai esittää suunnitelma viranomaisen hyväksyttäväksi.

Jos laitoksen toiminnan aloittamiseen tai muuttamiseen on 3§:n mukaisesti haettava ympäristölupa, ei toimintaa saa aloittaa tai jatkaa ennen kuin siihen myönnetty lupa on saanut lainvoiman, ellei 15§:stä muuta johdu.

Jos ympäristölupaan sisältyy ainoastaan jätehuoltosuunnitelman hyväksymispäätös, jätettä tuottava toiminta tai jätteen käsittely saadaan aloittaa taikka niitä jatkaa odottamatta lupapäätöksen antamista.

Tässä laissa tarkoitettuja ympäristölupaviranomaisia ovat lääninhallitus sekä kunnan määräämä lautakunta, jäljempänä kunnan ympäristölupaviranomainen. Kunnat voivat hoitaa ympäristölupaviranomaisen tehtävät myös yhteistoiminnassa. Tällöin asianomaista viranomaista pidetään kyseisten kuntien ympäristölupaviranomaisena.

Lääninhallituksen ratkaistavaksi säädetään asetuksella sellaisten laitosten ympäristölupa-asiat, joiden merkittävät vaikutukset ympäristöön ilmeisesti kohdistuvat laitoksen sijaintikuntaa laajemmalle alueelle tai joiden ratkaiseminen lääninhallituksessa on muusta perustellusta syystä tärkeää. Muut lupa-asiat ratkaisee laitoksen sijaintikunnan ympäristölupaviranomainen. Kunnan ympäristölupaviranomainen voi kuitenkin yksittäistapauksessa siirtää päätösvaltaansa kuuluvan lupa-asian lääninhallituksen ratkaistavaksi, jos asia vaatii sellaista erityistä selvitystä, jota ei kunnan lupaviranomaisen käsittelyssä voida saada.

Lupahakemus on annettava toimivaltaiselle lupaviranomaiselle. Hakemukseen on liitettävä selvitys laitoksesta, sen vaikutuksista ympäristöön ja muista lupaharkinnan kannalta merkityksellisistä seikoista sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

Ympäristöministeriö antaa tarvittaessa yleisiä ohjeita hakemuksen tekemisestä ja hakemukseen liitettävistä selvityksistä.

Lupaviranomaisen on viivytyksettä pyydettävä lupaharkinnan kannalta tarpeelliset lausunnot. Lääninhallituksen on pyydettävä lausunto sekä siltä kunnalta, jonka alueelle laitos on tarkoitus sijoittaa, että niiltä kunnilta, joiden alueeseen laitoksen merkittävät vaikutukset ilmeisesti kohdistuvat.

Lupaviranomaisen on varattava niille, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, tilaisuus kirjallisesti tehdä muistutuksia hakemuksen johdosta.

Myös muilla henkilöillä kuin 1 momentissa tarkoitetuilla asianosaisilla sekä myös sellaisilla yhteisöillä, jotka eivät edusta asianosaisia, on oikeus ilmaista mielipiteensä hakemuksen johdosta samassa määräajassa kuin hakemuksesta voidaan tehdä muistutuksia.

Asianosaisten kuulemisesta ja asian vireillä olosta ilmoittamisesta on muutoin voimassa, mitä hallintomenettelylaissa (598/82) ja tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) säädetään.

Lupaviranomainen ratkaisee ympäristölupa-asian soveltaen kulloinkin niitä 2§:n 2 momentissa mainittujen lakien säännöksiä sekä niiden nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat asianomaista laitosta.

Lupapäätös on perusteltava ja siinä yksilöitävä ne säännökset, joiden nojalla päätös mahdollisine lupamääräyksineen on annettu.

Lupapäätös annetaan julkipanon jälkeen, jolloin sen katsotaan tulleen asianosaisen tietoon silloin, kun se on annettu.

Päätös on lähetettävä tiedoksi hakijalle, asetuksella säädettäville viranomaisille ja niille, jotka ovat sitä erikseen pyytäneet. Päätöksestä on lisäksi tiedotettava sanomalehdessä sen mukaan kuin asetuksella säädetään. Tieto lääninhallituksen lupaviranomaisena antamasta päätöksestä on lisäksi julkaistava laitoksen sijaintikunnassa ja sellaisessa kunnassa, jossa laitoksen toiminnalla saattaa olla merkitystä ympäristönsuojelun kannalta, siten kuin kunnallislain 144§:n 1 momentissa säädetään.

Tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovat lääninhallitus, vesi- ja ympäristöpiiri sekä kunnan ympäristölupaviranomainen. Ympäristöministeriö määrää tarvittaessa lääninhallituksen ja vesi- ja ympäristöpiirin työnjaosta ja yhteistyöstä valvonnassa.

Valvontaviranomaisella ja sen määräämällä henkilöllä on samat oikeudet valvonnan suorittamiseksi tehdä tarkastuksia ja niihin liittyviä tutkimuksia sekä suorittaa tarkkailua kuin valvontaviranomaisella on ilmansuojelulain ja jätehuoltolain mukaan.

Terveydenhoidon valvonnasta on lisäksi säädetty erikseen.

Jos joku harjoittaa ympäristölupaa edellyttävää toimintaa ilman lupaa, asianomainen ympäristölupaviranomainen voi velvoittaa hänet hakemaan luvan sakon uhalla tai uhalla, että laitoksen toiminta keskeytetään osaksi tai kokonaan.

Joka tämän lain 2 ja 3§:n vastaisesti jättää hankkimatta ympäristöluvan, on tuomittava, jollei muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, ympäristöluparikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Tämän lain nojalla annetusta kunnan ympäristölupaviranomaisen päätöksestä saa valittaa lääninoikeuteen. Lääninoikeuden päätös on, jollei valitusta jätetä tutkittavaksi ottamatta, annettava julkipanon jälkeen, jolloin sen katsotaan tulleen asianosaisen tietoon silloin, kun se on annettu. Tieto päätöksestä on lisäksi julkaistava laitoksen sijaintikunnassa ja sellaisessa kunnassa, jossa laitoksen toiminnalla saattaa olla merkitystä ympäristönsuojelun kannalta, siten kuin kunnallislain 144§:n 1 momentissa säädetään. Lääninoikeuden samoin kuin lääninhallituksen päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valitusoikeus lupapäätöksestä on luvan hakijalla ja niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea, sekä kunnanhallituksella ja viranomaisilla, joiden tehtävänä on valvoa asiassa yleistä etua.

Valituksesta on muutoin voimassa, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään.

Lupaviranomainen voi hakijan pyynnöstä määrätä, että lupapäätöstä noudatetaan valituksesta huolimatta, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen tai mahdollisten vahinkojen korvaamiseksi lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräysten muuttamisen varalta. Määräys voidaan antaa vain, mikäli täytäntöönpano ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. Valitusviranomainen voi kieltää päätöksen täytäntöönpanon.

Mitä 1 momentissa on säädetty vakuuden asettamisesta, ei koske valtiota tai sen laitosta eikä kuntaa tai kuntainliittoa.

Mikäli tämän lain säännöksistä ei muuta johdu, tässä laissa tarkoitetuissa asioissa noudatetaan, mitä 2§:n 2 momentissa mainituissa laeissa säädetään.

Ympäristölupaa koskevan hakemuksen käsittelystä voidaan periä maksu, jonka suuruutta määrättäessä on noudatettava, mitä valtion maksuperustelaissa (980/73) säädetään. Kunnalle perittävän maksun perusteet määrätään kunnanvaltuuston hyväksymässä taksassa.

Asetuksella säädetään tarkemmin lupaviranomaisten toimivallan jaosta, lupahakemuksesta, lausunnoista ja muusta lupa-asian käsittelystä ja lupapäätökseen otettavista seikoista sekä päätöksestä tiedottamisesta. Asetuksella voidaan myös säätää viranomaisten keskinäisestä tietojen vaihdosta tämän lain täytäntöön panemiseksi.