Maataloustulolaissa (736/89) tarkoitettuna valtion tukena voidaan myöntää peltoalaan perustuvaa tukea sen mukaan kuin tässä päätöksessä määrätään.

Tukea voidaan maksaa koko maassa yhteensä enintään 850 miljoonaa markkaa. Tuen lopullisen kokonaismäärän päättää maa- ja metsätalousministeriö valtion vuoden 1991 tulo- ja menoarvion momentille 30.31.41 osoitetun määrärahan muut käyttötarpeet huomioon ottaen.

Tuen myöntämisen edellytyksenä avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle ja osuuskunnalle on, että avoimen yhtiön yhtiömiehet, kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet tai osuuskunnan jäsenet itse työhön osallistuen harjoittavat maatilataloutta. Osakeyhtiön osalta on edellytyksenä, että yli puolet osakeyhtiön äänivallasta on sellaisten henkilöiden omistuksessa, jotka itse työhön osallistuen harjoittavat maatilataloutta ja että näillä henkilöillä yhtiöjärjestyksen mukaan on oikeus määräajassa lunastaa osake sen siirryttyä muun saannon kuin perinnön, testamentin tai osituksen nojalla muulle kuin yhtiön osakkaalle.

Edellytyksenä tuen myöntämiselle on, että viljelijä tai hänen aviopuolisonsa on syntynyt vuonna 1926 tai sen jälkeen.

Milloin kysymys on 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta yhtymästä tai 2 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta yhteisöstä, tuen myöntämisen edellytyksenä on, että vähintään yksi asumisvaatimuksen täyttävistä viljelijöistä taikka vastaavasti yhtiömiehistä, jäsenistä tai osakkaista on syntynyt vuonna 1926 tai sen jälkeen.

Tukea maksetaan 85 prosentista tuensaajan hallinnassa 30 päivänä kesäkuuta 1991 olevasta peltoalasta, johon luetaan viljelyksessä oleva ja kesantona hoidettu pelto, taimitarhatuotannossa, hedelmä- ja marjanviljelyssä oleva pelto sekä vuosina 1990 ja 1991 metsitetty pelto.

Tukea ei makseta sellaisen peltoalan perusteella, jonka osalta tulee määrättäväksi peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain (1314/90) mukainen vientikustannusmaksu.

Tukea ei myöskään makseta sellaisen pellon osalta, josta on voimassa maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain (446/77) 4 §:n mukainen tuotannonmuutossopimus, maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) mukainen maataloustuotannon vähentämissopimus, maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) 9 §:ssä tarkoitettu sopimus peltokasvien viljelystä luopumisesta, ei kuitenkaan kesannoimissopimus, taikka jota koskee luopumiseläkelain (16/74) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu maataloustuotannosta luopumissitoumus.

Pellon hallinnan tulee perustua omistusoikeuteen, vuokrasopimukseen, porotilalain (590/ 69) mukaiseen hallintasopimukseen, testamenttiin, muuhun perintöoikeudelliseen saantoon tai muuhun saantokirjaan perustuvaan käyttöoikeuteen.

Ensimmäisen tilansa vuonna 1984 tai sen jälkeen hankkineelle vuonna 1953 tai sen jälkeen syntyneelle viljelijälle tukea maksetaan 600 markkaa hehtaarilta enintään 50 peltohehtaarilta. Muille viljelijöille maksettavan tuen ja edellisessä virkkeessä tarkoitetuille nuorille viljelijöille 50 hehtaaria ylittävistä hehtaareista maksettavan tuen hehtaarikohtaisen suuruuden päättää maa- ja metsätalousministeriö sen jälkeen kun tarkoitukseen käytettävissä olevan määrärahan suuruus ja tuen piiriin tuleva peltoala on selvitetty. Tuki maksetaan puolen hehtaarin tarkkuudella. Tukea ei makseta, jos maksettava määrä alittaa 1 200 markkaa.

Maatilataloutta päätoimisesti harjoittavalle viljelijälle tukea myönnetään asuinpaikasta riippumatta. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset siitä, mitä on pidettävä päätoimisena maatilatalouden harjoittamisena.

Muulle kuin päätoimiselle viljelijälle tukea myönnetään, jos viljelijä asuu maatilalla tai maatilan hoidon kannalta tarkoituksenmukaisella etäisyydellä sen talouskeskuksesta. Sama koskee avoimen yhtiön yhtiömiehiä, kommandiittiyhtiön vastuunalaisia yhtiömiehiä ja osuuskunnan jäseniä sekä osakeyhtiön osalta 2 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitettuja henkilöitä sillä edellytyksellä, että yhtiömiehet, jäsenet tai 2 §:n 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetut henkilöt itse työhön osallistuen harjoittavat maatilataloutta.

Kun tilan omistaa tai sitä hallitsee useampi kuin yksi henkilö, vähintään yhden heistä on täytettävä 1 momentissa tai 2 momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetut vaatimukset.

Maatilalla tarkoitetaan tässä päätöksessä yhden tai useamman tilan tai tilanosan muodostamaa maatilataloudellista kokonaisuutta, jota hoidetaan samasta talouskeskuksesta.

Asumisvaatimuksen ei kuitenkaan katsota täyttyvän, jos poissaolo maatilalta kestää yhtäjaksoisesti yli kuusi kuukautta, ellei joku maatilan hoitoon osallistuva viljelijän perheenjäsen asu maatilalla tai sen läheisyydessä.

Milloin kysymys on tulevasta tilanpidon jatkajasta, jolle on myönnetty maatilalain 52 §:n 3 momentin tai maaseutuelinkeinolain 16 §:n nojalla maanostolainaa, katsotaan hänen täyttävän asumista koskevan vaatimuksen, jos hän edelleen asuu vanhempiensa maatilalla tai muutoin sellaisella etäisyydellä hankitusta tilasta tai alueesta, että hänellä on katsottava olevan edellytykset omatoimisesti viljellä kyseistä tilaa tai aluetta.

Tuen hakemis- ja maksamismenettelystä on voimassa, mitä pinta-alalisästä 18 päivänä huhtikuuta 1991 annetun valtioneuvoston päätöksen (685/91) 21 ja 22 §:ssä on määrätty.

Jos tuen hakija on saanut tukea perusteettomasti tai enemmän kuin tämän päätöksen mukaan olisi voitu myöntää, noudatetaan liikaa maksetun määrän takaisinperimisen osalta, mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetussa laissa (88/71) on säädetty.

Maatilahallitus voi antaa tarkempia määräyksiä tämän päätöksen täytäntöönpanosta.

Tämä päätös tulee voimaan 24 päivänä huhtikuuta 1991 ja se koskee vuodelta 1991 peltoalan perusteella maksettavaa tukea.