1991

675/1991 Valtiovarainministeriön päätös kuljetuskustannusten liikevaihtoverotuksesta

Valtiovarainministeriö on 22 päivänä maaliskuuta 1991 annetun liikevaihtoverolain (559/91) 22§:n 3 momentin nojalla määrännyt:
1 §

Myynnistä suoritettavan liikevaihtoveron perusteeseen ei lueta tavaran toimittamisesta Suomessa aiheutuneita kuljetuskustannuksia sen mukaan kuin tässä päätöksessä määrätään.
2 §

Tämän päätöksen määräyksiä sovelletaan seuraaviin tavaroihin sellaisinaan myytyinä:

 1)

rakennuselementit;

 2)

betonimassa;

 3)

betonituotteet;

 4)

kalkkilaasti;

 5)

tiilet;

 6)

rakennuskivet, myös rakennustarkoituksiin työstettyinä;

 7)

salaojaputket;

 8)

luonnonkivestä valmistetut katukivet, reunakivet ja käytävänpäällyskivet;

 9)

muistopatsaat;

 10)

maa-ainesten tapaan käytettävät teollisuuden jäteaineet, kuten erilaiset kuonat ja tuhkat.
3 §

Kuljetuskustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, joiden määrä kasvaa kuljetusmatkan tai -ajan pidentyessä.

Kuljetuskustannusten tulee olla kohtuullisia, eivätkä ne saa nousta yli käyvän ja samanlaisista kuljetuksista yleensä veloitetun maksun.
4 §

Kuljetuskustannukset on merkittävä tavaraa koskevaan laskuun siten, että laskusta käy ilmi tavaran myyntihinta ilman kuljetuskustannuksia, kuljetuskustannusten määrä ja kuljetusmatkan tai -ajan pituus.
5 §

Helsingissä 12 päivänä huhtikuuta 1991

Ministeri Ulla Puolanne Neuvotteleva virkamies Hannu Taipale