Tämän lain tarkoituksena on edistää terveen, hyvälaatuisen ja Suomen kasvuolosuhteisiin sopivan puutarhakasvien taimiaineiston tarjontaa sekä riittävien tietojen antamista puutarhakasvien taimiaineistosta sen ostajille ja muille käyttäjille.

Tätä lakia sovelletaan puutarhakasvien taimiaineiston kauppaan, maahantuontiin ja kauppaa varten tapahtuvaan tuotantoon. Kauppana pidetään taimiaineiston tarjontaa, myyntiä ja välittämistä, ei kuitenkaan vähäistä kauppaa, jota ei harjoiteta ammattimaisesti.

Toimenpiteistä kasvien suojelemiseksi kasvintuhoojilta säädetään kasvinsuojelulaissa (127/81).

Viljelmällä, jolla viljellään tai muuten tuotetaan taikka varastoidaan taimitarhakasvien taimiaineistoa, ei saa esiintyä asetuksella säädettävää määrää enempää kasvintuhoojia. Viljelmällä ei saa viljellä perunaa.

Taimitarhakasvien lisäysaineisto saadaan ottaa vain emokasveista, joissa ei esiinny asetuksella säädettävää määrää enempää kasvintuhoojia ja joiden tiedetään olevan kysymyksessä olevaa lajia tai lajiketta.

Taimitarhakasvien viljely ja muu tuotanto on järjestettävä siten, että taimiaineiston lisäyslähde voidaan tarvittaessa selvittää.

Sen lisäksi, mitä 5§:ssä säädetään taimiaineiston yleisistä tuotantoehdoista, taimitarhakasvien taimiaineistoa voidaan tuottaa erityisten tuotantoehtojen mukaan luokiteltuna taimiaineistona.

Erityisiä tuotantoehtoja voidaan antaa taimiaineiston ja sen tuotannossa käytettävien emokasvien terveyden, aitouden, hyviksi havaittujen tuotantotapojen ja Suomen kasvuolosuhteisiin sopivuuden toteamisesta. Suomen kasvuolosuhteisiin sopivaksi toteaminen edellyttää, että taimiaineiston tai emokasvien tuotantoon käytettävä lisäysaineisto on otettu Suomen kasvuolosuhteisiin sopivasta taikka riittävän pitkän ajan Suomessa kasvatetusta kasviaineistosta.

Maatilahallitus määrää tarpeen mukaan eri kasvilajien, lajikkeiden ja lajiryhmien erityisistä tuotantoehdoista, tuotantoehtojen mukaisista luokista ja tuotannon valvonnasta. Maatilahallituksen tulee pitää yllä ja julkaista luetteloa taimitarhakasveista, joiden taimiaineistoa voidaan tuottaa erityisten tuotantoehtojen mukaan luokiteltuna taimiaineistona.

Taimitarhakasvien taimiaineiston maahantuontia ja kauppaa harjoittavalla elinkeinonharjoittajalla tulee olla käytettävissään tarkoitukseen sopivat tilat. Tiloille asetettavista vaatimuksista säädetään asetuksella.

Myyntitiloissa ei saa säilyttää sellaista taimitarhakasvien taimiaineistoa, joka ei täytä sille säädettyjä yleisiä laatuvaatimuksia ja mahdollisesti määrättyjä erityisiä laatuvaatimuksia.

Edellä 1 momentin 2-7 kohdassa säädettyjä laatuvaatimuksia ei sovelleta taimiaineistoon, joka tuodaan maahan jatkokasvatusta tai maahantuojan omaa käyttöä varten.

Kaupan pidettävän ja muuhun kuin 8§:n 2 momentissa säädettyyn tarkoitukseen maahan tuotavan taimitarhakasvien taimiaineiston tulee 8§:ssä säädettyjen yleisten laatuvaatimusten lisäksi täyttää maatilahallituksen määräämät erityiset laatuvaatimukset.

Maahan tuotavan ja kaupan pidettävän taimitarhakasvien taimiaineiston tulee olla lajiltaan, lajikkeeltaan ja, jos se myydään 6§:ssä tarkoitettuna erityisten tuotantoehtojen mukaan luokiteltuna tai 9§:n 3 momentin 3 kohdassa tarkoitettuihin laatuluokkiin kuuluvana taimiaineistona, luokitukseltaan oikein nimettyä.

Jos 1 momentissa tarkoitettu taimiaineisto ei ole tai sen ei tiedetä olevan Suomen kasvuolosuhteisiin sopivaa, maahantuojan ja myyjän on ilmoitettava siitä ostajalle. Maatilahallituksen tulee antaa ja julkaista suosituksia Suomen kasvuolosuhteisiin sopivasta taimitarhakasvien taimiaineistosta.

Asetuksella säädetään, miten 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tiedot, myyjän nimi ja taimiaineiston viljelymaa tai, milloin taimiaineisto on kasvanut useassa eri valtiossa tai osavaltiossa, sen kasvatusmaat on merkittävä taimiaineistoon tai muulla tavoin ilmoitettava maahan tuotaessa ja kaupan eri portaissa. Asetuksella voidaan lisäksi säätää, että tiettyjen lajien tai lajikkeiden taimiaineistoon on merkittävä tai siitä muulla tavalla ilmoitettava taimiaineiston lisäyslähde.

Muiden puutarhakasvien kuin taimitarhakasvien taimiaineistoa saadaan tuottaa ja varastoida vain tiloissa, joissa ei esiinny asetuksella säädettävää määrää enempää kasvintuhoojia.

Vihanneskasvien ja koristekasvien taimiaineistoa ei saa samanaikaisesti tuottaa tai varastoida samoissa tiloissa, jos se aiheuttaa vaaraa taimiaineiston terveydelle.

Muiden puutarhakasvien lisäysaineisto saadaan ottaa vain emokasveista, joissa ei esiinny asetuksella säädettävää määrää enempää kasvintuhoojia ja joiden tiedetään olevan kysymyksessä olevaa lajia tai lajiketta.

Erityisiä laatuvaatimuksia voidaan antaa 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista seikoista sekä lisäksi seikoista, joista taimitarhakasvien osalta on säädetty 9§:n 2 momentin 2 kohdassa. Erityiset laatuvaatimukset voidaan määrätä erikseen 9 §:n 3 momentin 1, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetuille ryhmille.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun taimiaineiston tulee olla lajiltaan ja lajikkeeltaan oikein nimettyä. Asetuksella säädetään, miten nämä ja muut tarpeelliseksi katsottavat tiedot on merkittävä taimiaineistoon tai muulla tavoin ilmoitettava maahan tuotaessa ja kaupan eri portaissa.

Puutarhakasvien taimiaineiston tuotannon ja kaupan sekä niiden valvonnan ohjaus kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle.

Maa- ja metsätalousministeriön alaisena maatilahallituksen tehtävänä on huolehtia tämän lain täytäntöönpanosta sekä lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnasta.

Maatilahallitus käyttää valvontatehtäviä suorittaessaan apuna tehtävään kirjallisesti valtuuttamiaan tarkastajia. Valtuutetuksi tarkastajaksi voidaan määrätä maatilahallinnon taikka maatalouden tai puutarha-alan neuvontajärjestön palveluksessa oleva tai muu tehtävään sopiva henkilö.

Maatilahallituksen tulee huolehtia, että valtuutetut tarkastajat suorittavat valvontaa varten tarpeellisia tarkastuksia.

Maatilahallituksella ja valtuutetulla tarkastajalla on oikeus tarkastaa puutarhakasveja, taimiaineistoa, viljelmiä, tuotantotiloja, varastointi- ja myyntipaikkoja, elinkeinonharjoittajan kirjanpitoa ja 21§:ssä tarkoitettua tiedostoa sekä ottaa maksutta tarpeellisia näytteitä.

Maahan tuotavan puutarhakasvien taimiaineiston jokainen tuontierä on ennen maahantuontia tarkastettava maatilahallituksen määräämissä tuontipaikoissa. Maatilahallitus voi yksittäistapauksessa antamallaan luvalla sallia tarkastamattoman tuontierän maahantuonnin. Tarkastamaton tuontierä on kuljetettava maatilahallituksen antamien määräysten mukaisesti ja sen määräämään paikkaan tarkastusta varten.

Tuontitarkastus suoritetaan maahantuojan ilmoitettua tuontierästä maatilahallitukselle tai valtuutetulle tarkastajalle. Jos taimiaineisto tuodaan maahan 8§:n 2 momentin mukaista tarkoitusta varten, tällaista taimiaineistoa koskevien 8§:n 2 momentissa ja 9§:n 1 momentissa tarkoitettujen lievempien laatuvaatimusten soveltamisen edellytyksenä on, että tästä maahantuonnin tarkoituksesta on mainittu ilmoituksessa. Ilmoituksen sisällöstä ja tekemisestä säädetään tarkemmin asetuksella.

Tuontitarkastus suoritetaan tutkimalla tuontierä tai muulla sopivalla tavalla. Tuontierä, jonka maahantuontia ei 24§:n nojalla kielletä tai jota koskeva kielto on peruutettu tai rauennut, on hyväksyttävä maahan tuotavaksi. Maahantuonti voidaan hyväksyä vientimaassa suoritetun tarkastuksen perusteella, jos tällaisesta menettelystä on sovittu vientimaan ja Suomen asianomaisten viranomaisten kesken.

Tuontierä on säilytettävä tuontipaikassa tullin valvonnassa siihen saakka, kun maatilahallitus 1 tai 3 momentin taikka valtuutettu tarkastaja 3 momentin nojalla on hyväksynyt maahantuonnin.

Puutarhakasvien taimiaineistoa voidaan Suomessa tarkastaa maasta vientiä varten maastaviejän pyynnöstä. Vientitarkastus on pyynnöstä suoritettava aina, jos Suomessa suoritettavan vientitarkastuksen hyväksymisestä tuontimaassa on sovittu Suomen ja tuontimaan asianomaisten viranomaisten kesken.

Elinkeinonharjoittajan on vaadittaessa annettava maatilahallitukselle ja valtuutetulle tarkastajalle kaikki valvontaa ja tarkastuksen suorittamista varten tarvittavat tiedot.

Maatilahallitus voi tarvittaessa velvoittaa jokaisen antamaan tämän lain mukaista valvontaa varten tarpeellisia tietoja, jotka ilmenevät hänen hallussaan olevista asiakirjoista. Tietojenantovelvollisuus ei kuitenkaan koske sellaista asiaa, josta on oikeus kieltäytyä todistamasta muutoin kuin sillä perusteella, että liike- tai ammattisalaisuus tulisi ilmaistuksi.

Tässä laissa tarkoitettua puutarhakasvien taimiaineiston tuotantoa, kauppaa tai maahantuontia harjoittavan elinkeinonharjoittajan on tehtävä maatilahallitukselle kirjallinen ilmoitus elinkeinotoiminnan aloittamisesta, lopettamisesta ja elinkeinotoiminnassa tapahtuneista muutoksista. Maatilahallitus pitää elinkeinonharjoittajista valvontaa varten rekisteriä.

Elinkeinonharjoittajan ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä säädetään tarkemmin asetuksella. Asetuksella voidaan myös valtuuttaa maatilahallitus antamaan tarkempia määräyksiä ilmoitusta tehtäessä noudatettavasta menettelystä.

Elinkeinonharjoittaja on velvollinen ylläpitämään tässä laissa tarkoitetusta toiminnastaan tiedostoa, josta tarvittaessa voidaan vaikeuksitta selvittää valvontaa varten tarpeelliset tiedot taimitarhakasvien taimiaineiston lisäyslähteistä, puutarhakasvien taimiaineiston ostoista, myynneistä ja säilytyspaikoista. Tarkemmat säännökset tiedoston sisällöstä ja järjestämisestä annetaan asetuksella.

Tämän lain mukaisista tarkastuksista peritään valtiolle maksuja, joiden suuruus vahvistetaan asetuksella valtion maksuperustelaissa (980/73) säädettyjen yleisten perusteiden mukaan.

Maatilahallituksen valtuuttamille tarkastajille voidaan suorittaa tarkastuksista palkkiota ja kustannusten korvausta. Palkkioiden ja korvausten suorittamisesta ja suuruudesta määrää maa- ja metsätalousministeriö.

Henkilö, joka on tässä laissa säädettyä tehtävää suorittaessaan saanut tietoja elinkeinonharjoittajan liike- tai ammattisalaisuudesta tai taloudellisesta asemasta, ei saa niitä paljastaa, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, tähän suostu.

Maatilahallitus voi kieltää puutarhakasvien taimiaineiston tietyn erän maahantuonnin tai kaupan, jos taimiaineisto ei täytä sille tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä asetettuja laatuvaatimuksia.

Maatilahallitus voi myös kieltää viljelmän taikka rakennuksen tai muun tilan käyttämisen puutarhakasvien taimiaineiston viljelyyn, muuhun tuotantoon tai varastointiin, jos viljelmä, rakennus tai muu tila ei täytä sille tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä asetettuja vaatimuksia.

Valtuutettu tarkastaja voi määrätä 1 momentissa tarkoitetun kiellon väliaikaisena. Tarkastajan on annettava kiellosta kirjallinen päätös ja huolehdittava sen antamisesta tiedoksi asianosaisille. Väliaikainen kielto on lähetettävä tai muutoin toimitettava maatilahallituksen käsiteltäväksi kolmen päivän kuluessa sen antamisesta uhalla, että kielto muutoin raukeaa.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu kielto on annettava määräaikaisena, jos kiellon perusteena oleva puutteellisuus on mahdollista poistaa. Kielto on viipymättä peruutettava, jos kiellon perusteena ollut puutteellisuus on poistettu tai jos sillä ei enää kiellon määräämisen kannalta ole merkitystä.

Maatilahallitus voi määrätä, että taimiaineisto, jonka maahantuonti on 24§:n nojalla kielletty, on määräajassa kuljetettava pois maasta. Kuljetuksessa on noudatettava maatilahallituksen antamia määräyksiä.

Maatilahallitus voi määrätä hävitettäväksi taimiaineiston, jonka kauppa tai maahantuonti on 24§:n nojalla kielletty. Hävittäminen on suoritettava maatilahallituksen antamien määräysten mukaisesti.

Hävittämismääräys on annettava uhalla, että määräyksen mukaisesti suorittamatta jäänyt hävittäminen teetetään laiminlyöjän kustannuksella. Teettäen suoritetun hävittämisen kustannukset maksetaan valtion varoista ja peritään laiminlyöjältä noudattaen mitä verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

Maatilahallitus voi asettaa 24§:ssä tarkoitetun kiellon, 19§:ssä tarkoitetun tietojenantovelvollisuuden sekä 17§:n 1 momentissa ja 25§:ssä tarkoitetun kuljetusmääräysten noudattamista koskevan velvollisuuden tehosteeksi uhkasakon. Maatilahallitus päättää myös uhkasakon määräämisestä maksettavaksi.

Poliisi-, tulli- ja paloviranomaisten tulee maatilahallituksen tai valtuutetun tarkastajan pyynnöstä antaa virka-apua tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnassa.

Rangaistus virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän salassapitovelvollisuuden rikkomisesta säädetään rikoslain 40 luvun 5§:ssä.

Joka tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta laiminlyö 10§:ssä tai 13§:n 3 momentissa tarkoitettujen tietojen antamisen, 20§:ssä tarkoitetun ilmoituksen tekemisen tai 21§:ssä tarkoitetun tiedoston ylläpitämisen, on tuomittava, jollei siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, taimiaineistolain säännösten rikkomisesta sakkoon.

Edellä 14§:ssä tarkoitettujen viranomaisten puolesta maatilahallitus tekee ilmoituksen tämän pykälän 1 momentissa tarkoitetun rikkomuksen saattamiseksi syyteharkintaan. Ilmoitus voidaan jättää tekemättä sellaisesta rikkomuksesta, jota on kokonaisuutena pidettävä ilmeisen vähäisenä.

Maatilahallituksen tulee valmistellessaan 6§:n 3 momentissa, 9§:n 1 momentissa, 13§:n 1 momentissa ja 20§:n 2 momentissa tarkoitettuja määräyksiä kuulla asiasta puutarhakasvien taimiaineiston tuottajien, kaupan, ostajien ja tutkimuksen edustajia.

Tämän lain nojalla annettuun maatilahallituksen päätökseen saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta noudattaen mitä muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään. Uhkasakon asettamista koskevaan päätökseen ei kuitenkaan saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Tämän lain 24§:n 1 momentin nojalla annettua päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei korkein hallinto-oikeus muutoksenhakua käsitellessään kiellä täytäntöönpanoa tai määrää sitä keskeytettäväksi.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.