1991

619/1991 Laki kansaneläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain ( 347/56 ) 34§, muutetaan 22 a§:n 1 momentti, sellaisena kuin se on 28 päivänä heinäkuuta 1989 annetussa laissa (738/89), sekä lisätään 36§:ään uusi 2 ja 3 momentti sekä 39§:ään, sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä joulukuuta 1965, 12 päivänä tammikuuta 1973, 23 päivänä heinäkuuta 1982 ja 18 päivänä tammikuuta 1985 annetuilla laeilla (705/65, 8/73, 572/82 ja 53/85), uusi 7 momentti seuraavasti:
22 a §

Sen estämättä, mitä 22§:ssä on säädetty, on 55 vuotta täyttäneellä vakuutetulla oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä yksilöllisenä varhaiseläkkeenä, jos hänen työkykynsä, huomioon ottaen sairaus, vika tai vamma, ikääntymiseen liittyvät tekijät, ammatissaolon pitkäaikaisuus, hänelle työstä aiheutunut rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä työolosuhteet, on pysyvästi siinä määrin alentunut, ettei hänen kohtuudella voida edellyttää enää jatkavan ansiotyötään. Eläkkeen saamisen edellytyksenä on lisäksi, että vakuutettu on joko lopettanut ansiotyön tai että hänen ansiotulonsa voidaan arvioida kuukaudessa keskimäärin pienemmiksi kuin 689,58 markkaa. Työn lopettamisen tai ansiotulojen vähentymisen tulee olla tapahtunut aikaisintaan 360 päivää ennen yksilölliseen varhaiseläkkeeseen oikeuttavan työkyvyttömyyden alkamista. Tällöin jätetään huomioon ottamatta päivät, joilta vakuutettu on saanut:

 1)

opintovapaalaissa (273/79) tarkoitettua opintovapaata;

 2)

työttömyysturvalain (602/84) mukaista päivärahaa enintään kuitenkin siihen määrään saakka, joka vastaa työttömyysturvalain 26§:ssä säädettyä niiden päivien enimmäismäärää, joilta voidaan maksaa ansioon suhteutettua päivärahaa;

 3)

kolmen viimeisen vuoden aikana välittömästi ennen tässä pykälässä tarkoitetun työkyvyttömyyden alkamista sairausvakuutuslain (364/63) mukaista päivärahaa, samoin kuin sellaiset päivät, joilta päivärahaa olisi suoritettu, jollei vakuutettu olisi saanut sanotun lain 27§:n 1 momentissa tarkoitettua sairaudesta, viasta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi maksettavaa vastaavaa korvausta jonkin muun lain mukaan; tai

 4)

kuntoutusrahalain (611/91) tai työntekijäin eläkelain 8§:n 4 momentissa tarkoitettujen lakien, eläkeohjesäännön tai eläkesääntöjen mukaista kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta tapaturmavakuutuksen, liikennevakuutuksen tai sotilasvammalain (404/48) kuntoutusta koskevien säännösten perusteella, tässä kohdassa tarkoitetut päivät kuitenkin vain vakuutetun ilmoituksen johdosta.

36 §

Ennen kuin eläkelaitos tekee päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä, sen on tarvittaessa varmistettava, että vakuutetun mahdollisuudet kuntoutukseen on selvitetty. Jos eläkehakemus hylätään, eläkelaitos ohjaa vakuutetun tarpeen mukaan hänen kuntoutustarvettaan vastaavaan kuntoutuksen tai muiden palveluiden piiriin.

Lisäksi on noudatettava, mitä kuntoutuksen asiakaspalveluyhteistyöstä annetussa laissa (604/91) säädetään.
39 §

Jos vakuutetulle myönnetään työkyvyttömyyseläke takautuvasti ja hänelle on maksettu kuntoutusrahalain mukaista kuntoutusrahaa, niin samalta ajalta kuin hänelle on maksettu kuntoutusrahaa eläkkeen pohjaosasta, lisäosasta ja lapsikorotuksesta vähennetään kuntoutusraha ja eläkettä suoritetaan vain siltä osin, kuin sen määrä ylittää samalta ajalta maksetun kuntoutusrahan määrän. Kuntoutusrahaa ei kuitenkaan oteta huomioon siltä osin, kuin se on jo vähennetty muusta eläkkeestä. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske 22§:n 2 momentin mukaista työkyvyttömyyseläkettä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.

Tämän lain 22 a§:n 1 momentissa mainittu markkamäärä vastaa työntekijäin eläkelain 9§:n mukaan vuodelle 1985 vahvistettua palkkaindeksilukua.

Helsingissä 27 päivänä maaliskuuta 1991

Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTO Sosiaali- ja terveysministeri Mauri Miettinen