Edellytyksenä luontaiselinkeinolain (610/84) mukaisen etuuden saamiselle on, että henkilö on perehtynyt ja kykenevä harjoittamaan sanotun lain 3§:ssä tarkoitettua ammattia.

Maanosto- ja sisarosuuslainaa luontaiselinkeinotilan tai siihen verrattavan tilan hankkimista varten voidaan myöntää kahdelle tai useammalle henkilölle yhteisesti vain, mikäli kaikki yhteisomistajat täyttävät luontaiselinkeinolain 4§:ssä sekä tämän asetuksen 1§:ssä säädetyt edellytykset.

Jos tilan yhteisomistajista ainakin yksi täyttää 1 momentissa säädetyt edellytykset sekä omistaa tilasta vähintään kolmasosan, voidaan heille yhteisesti myöntää muuta kuin sanotussa momentissa mainittua etuutta.

Edellä 2 momentissa mainitut vaatimukset täyttävälle henkilölle voidaan myöntää yksinäänkin muuta etuutta kuin maanosto- tai sisarosuuslainaa, jos tilan muut yhteisomistajat antavat siihen suostumuksensa.

Luontaiselinkeinotilaa ei luontaiselinkeinolain 39§:ssä tarkoitettua tapausta lukuun ottamatta saa perustaa eikä maanosto- tai sisarosuuslainaa luontaiselinkeinotilan tai siihen verrattavan tilan hankkimista varten myöntää sellaiselle henkilölle, joka itse tai jonka luontaiselinkeinolain 4§:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettu puoliso maansaantihakemuksen tekemisajankohtana tai, kun kysymys on mainitusta lainasta, asiaa ratkaistaessa on täyttänyt 50 vuotta. Erityisistä syistä voidaan kuitenkin mainitusta ikärajasta poiketa, ei kuitenkaan, jos henkilö on 55 vuotta täyttänyt.

Muita kuin 1 momentissa tarkoitettuja etuuksia ei saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle henkilölle. Edellä sanotun estämättä saadaan kuitenkin asunto-, vesihuolto- ja sähköistämislainaa sekä rakennusavustusta asuinrakennustyötä varten ja vesihuoltoavustusta myöntää myös 65 vuotta täyttäneelle. Asuntolainaa ja rakennusavustusta ei kuitenkaan saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle henkilölle uuden asuinrakennuksen rakentamista varten.

Alaikäinen henkilö voi päästä osalliseksi luontaiselinkeinolain mukaisista toimenpiteistä, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän omistaa luontaiselinkeinotilan yhdessä vanhempiensa tai heistä toisen kanssa taikka jos muita erityisiä syitä on olemassa.

Maaseutupiirin on niiden hakemusten johdosta, joiden osalta se on luontaiselinkeinolain 17§:n nojalla katsonut, että hakijaa on pidettävä sanotun lain mukaan tukemiskelpoisena ja maan tarpeessa olevana henkilönä, selvitettävä, onko hakijoita varten käytettävissä sopivaa jo hankittua maata ja, sikäli kuin sellaista ei ole, selvitettävä, mitä maata tarkoitukseen olisi hankittava.

Valtiolle ostettavaksi tarjotun tai vaihdettavan omaisuuden hinnoittelee ja ostotarjouksen tekee maaseutupiiri. Kauppakirjan laatimisesta ja allekirjoittamisesta huolehtii maaseutupiiri.

Valtiolle ostetun omaisuuden vapauttamisesta sitä rasittavasta eläkeoikeudesta on voimassa vastaavasti, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen (248/91) 34§:ssä säädetään.

Maata on, jollei erityisistä syistä muuta johdu, annettava siitä kunnasta, jossa maan hakija ennestään asuu.

Luontaiselinkeinolain 17§:ssä tarkoitettu maansaantihakemus on tehtävä maatilahallituksen vahvistamalle lomakkeelle ja toimitettava sen kunnan maatalouslautakunnalle, jossa hakija asuu. Jos hakija haluaa maata muusta kuin asuinkunnastaan, maansaantihakemus jätetään sen kunnan maatalouslautakunnalle, jonka alueelta hakija haluaa saada maata. Hakemukset on toimitettava kunakin vuotena viimeistään huhtikuun 30 päivänä.

Milloin lisäaluetta haetaan sellaiseen tilaan tai tilanosaan, jonka omistavat useat henkilöt yhdessä, on heidän jätettävä yhteinen maansaantihakemus.

Edellä 1 momentissa säädettyä ajankohtaa myöhemminkin toimitettu hakemus voidaan saapumisvuotenaan käsitellä, jos siitä ei ole haittaa ajoissa saapuneiden hakemusten käsittelylle. Muussa tapauksessa viivästynyt hakemus käsitellään seuraavan vuoden hakemusten yhteydessä.

Maansaantihakemusten tekoajasta ja muista hakemuksen tekemiseen liittyvistä seikoista on asianomaisen maaseutupiirin kunakin vuonna ilmoitettava luontaiselinkeinolain soveltamisalueella ainakin kahdessa soveltamisalueella yleisesti leviävässä sanomalehdessä.

Maaseutupiirin päätöksessä, jonka mukaan hakijaa on pidettävä luontaiselinkeinolain 17§:n mukaisesti tukemiskelpoisena ja maan tarpeessa olevana henkilönä, on ilmoitettava hakijalle 12§:ssä säädetystä velvollisuudesta jatkaa maansaantihakemustaan käyttösuunnitelmatoimituksessa.

Jos on ilmeistä, että hankittu maa tulisi sellaisenaan käytettäväksi yhden tilan muodostamiseen tai yhden tilan lisäalueeksi taikka jos muu alue tai etuus on kooltaan tai arvoltaan vähäinen, maaseutupiiri voi määrätä, että käyttösuunnitelma laaditaan ilman suunnittelutoimikuntaa. Käyttösuunnitelman laatimisessa noudatettavasta menettelystä ja käyttösuunnitelman vahvistamisesta on tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä suunnittelutoimikunnan laadittavasta käyttösuunnitelmasta on voimassa.

Maaseutupiiri voi tarvittaessa antaa suunnittelutoimikunnalle ohjeita siitä, mitä käyttösuunnitelmaa laadittaessa tulee ottaa huomioon.

Suunnittelutoimikunta laatii käyttösuunnitelman paikan päällä tapahtuvassa käyttösuunnitelmatoimituksessa. Toimituksen alkukokouksesta on ilmoitettava paikkakunnalla yleisesti leviävässä sanomalehdessä. Lisäksi kokouksesta on ilmoitettava kirjeitse asianomaiselle kunnalle sekä niille henkilöille, jotka maaseutupiiri on katsonut luontaiselinkeinolain mukaan tukemiskelpoisiksi ja maan tarpeessa oleviksi henkilöiksi ja jotka voivat tulla toimituksessa maan saajina kysymykseen. Ilmoituksessa on mainittava, että henkilön maansaantihakemus voidaan katsoa rauenneeksi, mikäli hän ei saavu kokoukseen. Tarvittaessa voidaan maan hakija kutsua käyttösuunnitelmatoimituksen alkukokousta myöhempäänkin kokoukseen. Alkukokouksessa voidaan päättää muiden kokousten pitämisestä ja niiden ilmoittamisesta.

Jos pakkohuutokaupalla myytävien kiinteistöjen lunastamisesta valtiolle annetun lain (23/38) mukaan valtiolle lunastetun tilan tai alueen saajana tulisi kysymykseen sitä hakenut entinen omistaja tai hänen lähisukulaisensa, ei alkukokouksesta tarvitse ilmoittaa sanomalehdessä.

Käyttösuunnitelmatoimituksen kokoukseen saapuneen henkilön on jatkettava kokouksessa maansaantihakemustaan uhalla, että hänen maansaantihakemuksensa voidaan muutoin katsoa rauenneeksi. Tarvittaessa hänen tulee osoittaa, että hän on edelleenkin tukemiskelpoinen ja maan tarpeessa oleva henkilö.

Ellei käyttösuunnitelmaan sisällytetä ehdotusta maan antamisesta hakijalle, joka on toimituksessa jatkanut maansaantihakemustaan, on käyttösuunnitelmassa mainittava, että hänen hakemuksensa käsitellään uudelleen muussa käyttösuunnitelmatoimituksessa. Jos suunnittelutoimikunta katsoo, ettei hakija enää ole tukemiskelpoinen ja maan tarpeessa oleva henkilö, tulee toimikunnan kuitenkin tehdä ehdotus hänen hakemuksensa hylkäämisestä.

Milloin hakija ei ole noudattanut 11§:ssä tarkoitetuin tavoin annettua kutsua taikka milloin kokoukseen tullut hakija ei ole jatkanut maansaantihakemustaan, tulee suunnittelutoimikunnan tehdä ehdotus hakijan maansaantihakemuksen raukeamisesta.

Lisäaluetta haluavien keskinäistä etusijajärjestystä harkittaessa on erityisesti otettava huomioon tilusten tarkoituksenmukainen sijainti.

Jos ne olosuhteet, joiden vallitessa maaseutupiiri on antanut toimitusmääräyksen, ovat siten muuttuneet, ettei edellytyksiä toimituksen jatkamiselle enää olisi olemassa, toimitus on lopetettava ja asiakirjat palautettava maaseutupiirille.

Milloin suunnittelutoimikunta on ehdottanut maansaantihakemuksen hylättäväksi tai rauenneeksi, on maaseutupiirin päätettävä myös sanotusta seikasta. Maaseutupiirin on ennen asian ratkaisemista vielä kuultava hakijaa, jollei kuulemista ole jo suoritettu käyttösuunnitelmatoimituksen yhteydessä.

Käyttösuunnitelmatoimitukseen tyytymätön asianosainen saa tehdä siitä kirjallisen muistutuksen maaseutupiirille 14 päivän kuluessa loppukokouksesta. Mikäli maaseutupiirillä ei ole oikeutta vahvistaa käyttösuunnitelmaa, maaseutupiiri siirtää asian lausuntonsa kera maatilahallituksen ratkaistavaksi.

Maaseutupiirin on lähetettävä asianomaiselle metsälautakunnalle ilmoitus, josta käy selville myydyn tilan myyntihinta ja sen maksuaika, mikäli maaseutupiiri katsoo valtion saamisen turvaamisen mahdollisesti vaativan, että pääomahakkuusta saatavia tuloja käytetään valtion myyntihintasaamisen ylimääräiseen lyhentämiseen.

Kun metsälautakunnalta on pyydetty osittainkin pääomahakkuuta koskeva leimaus suoritettavaksi 17§:ssä tarkoitetulla alueella ja se katsoo valtion saamisen perimisen saattavan vaarantua suunnitellun hakkuun johdosta, metsälautakunnan on ilmoitettava leimauspyynnöstä asianomaiselle maatalouslautakunnalle. Puun myyntiin vaaditaan tällöin maatalouslautakunnan antama lupa. Lupaan voidaan liittää ehto, että puunmyyntivarat tai osa niistä on vakuuden arvon alenemisen johdosta käytettävä valtion saamisen maksamiseen tai lyhentämiseen. Varat on viipymättä suoritettava maatalouslautakunnalle, joka on ilman eri valtuutusta oikeutettu toimittamaan ne asianomaiselle viranomaiselle.

Jos on syytä epäillä, että puita hakataan tai on hakattu 18§:n säännösten vastaisesti, on metsälautakunnan toimitutettava palveluksessaan olevalla metsänhoitajalla tai metsätalousneuvojalla katselmus sen seikan selville saamiseksi, onko puuta edellä mainitulla tavalla hakattu. Katselmuksesta on ennen sen toimittamista ilmoitettava omistajalle, maatalouslautakunnalle ja maaseutupiirille. Jollei katselmusta ole syytä heti toimittaa, on edellä sanottu ilmoitus tehtävä vähintään seitsemän päivää ennen katselmusta postitettavalla kirjeellä. Jäljennös katselmuskirjasta on lähetettävä maatalouslautakunnalle, jonka tulee viipymättä lähettää se oman lausuntonsa kera maaseutupiirille. Maatalouslautakunnan ja maaseutupiirin edustaja voi osallistua katselmuksen toimittamiseen.

Jos valtion saamisen perimisen turvaaminen on vaarantunut 18§:n säännösten vastaisen menettelyn vuoksi, maaseutupiiri voi irtisanoa saamisen kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi. Edellä sanottu irtisanomisperuste on 17§:n tapauksissa otettava kauppakirjaehdoksi.

Kun tila tai alue taikka osuus tai oikeus on myyty, on maaseutupiirin tehtävä ilmoitus siitä asianomaiselle lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjälle merkinnän tekemistä varten luontaiselinkeinolain 24§:ssä tarkoitetusta panttioikeudesta saantorekisteriin sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Alueen erottamisen itsenäiseksi tilaksi tultua merkityksi kiinteistörekisteriin on maaseutupiirin lähetettävä ilmoitus samalle viranomaiselle merkinnän siirtämiseksi muodostettua tilaa koskevaksi.

Kun saaminen on täysin maksettu, on maaseutupiirin lähetettävä ilmoitus siitä asianomaiselle lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pitäjälle panttivastuusta vapautumista koskevan merkinnän tekemistä varten.

Maaseutupiirin ja maatilahallituksen on ilmoitettava luontaiselinkeinolain nojalla tapahtuneista kiinteän omaisuuden luovutuksista, mukaan luettuna myös sanotun lain ulkopuolisiin tarkoituksiin tapahtuneet luovutukset, viipymättä kauppahintarekisteriä varten Lapin läänin maanmittauskonttorille. Ilmoitus on tehtävä kaupanvahvistaja-asetuksen (1080/79) 5§:n 3 momentissa tarkoitetulla lomakkeella.

Asuntolainalla sekä rakennusavustuksella tuettavan asuntorakentamisen edellytyksistä on voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 28 ja 29§:ssä säädetään.

Salaojittamista varten tarkoitetun perusparannuslainan ja salaojitusavustuksen myöntämisen edellytyksistä, salaojitussuunnitelmasta ja salaojitustyön valvonnasta on voimassa, mitä vastaavista seikoista maaseutuelinkeinoasetuksessa maatilojen investointilainoista ja -avustuksista säädetään.

Irtaimistolainaa ja -avustusta saadaan myöntää tilalla harjoitettavassa pienimuotoisessa varsinaisessa tai erikoismaataloudessa tarvittavien koneiden ja laitteiden sekä lehmien ja siitoslampaiden hankkimista varten. Irtaimistoavustusta voidaan myöntää myös lannoitteiden ja kalkin hankkimiseen pellon peruslannoittamista ja -kalkitusta varten sekä siementen ja lannoitteiden hankkimiseen kahta ensimmäistä viljelyskautta varten.

Irtaimistolainaa ja -avustusta saadaan myöntää kalastuksen harjoittamisessa tarvittavien säilytys-, savustus- ja muiden kalankäsittelylaitteiden samoin kuin jäittämis- ja jäähdytyslaitteiden hankkimista varten sekä irtaimistolainaa muulle kuin luontaiselinkeinolain 25§:n 2 momentissa tarkoitetulle yhtymälle myös nuottain sekä kalastusmoottoriveneen, moottorikelkan ja muun maastoajoneuvon sekä niihin liittyvien laitteiden hankkimista varten.

Metsästystä varten saadaan myöntää irtaimistolainaa ja -avustusta pyyntivälineiden, saaliin säilytys- ja käsittelylaitteiden samoin kuin jäittämis- ja jäähdytyslaitteiden hankintaan sekä irtaimistolainaa myös moottorikelkan ja muun maastoajoneuvon sekä niihin liittyvien laitteiden hankintaan. Marjastusta, sienestystä ja muuta luonnontuotteiden keräilyä varten saadaan irtaimistolainaa myöntää tuotteiden säilytyksessä ja muussa käsittelyssä tarvittavien laitteiden hankkimista varten.

Porotalouden harjoittamista varten saadaan irtaimistolainaa ja -avustusta myöntää siitosporojen sekä kokonaisen porokarjankin hankkimista varten. Irtaimistolainaa saadaan myöntää myös moottorikelkan ja muun maastoajoneuvon sekä niihin liittyvien laitteiden sekä muunkin elottoman porotalousirtaimiston hankintaa varten.

Irtaimistolainaa ja -avustusta saadaan myöntää luontaiselinkeinoista saatujen tuotteiden kunnostuksessa ja jatkojalostuksessa samoin kuin luontaiselinkeinoissa tarvittavien välineiden ja matkamuistojen valmistuksessa tarvittavien koneiden ja laitteiden hankkimista varten. Irtaimistolainaa saadaan niin ikään myöntää matkailijoiden majoittamisessa tarvittavan kaluston samoin kuin heidän opastamisessaan tarvittavien välineiden hankkimista varten, mukaan luettuna myös moottorikelkat ja muut maastoajoneuvot niihin liittyvine laitteineen.

Avustuksen hakemisessa ja myöntämisessä noudatetaan soveltuvin osin, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 7§:ssä säädetään. Lainahakemusten tekemisessä ja käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 8§:ssä säädetään.

Laina- tai avustushakemuksesta on hankittava myös Paliskuntain Yhdistyksen lausunto, jos hakemus perustuu osittain tai kokonaan porotalouden harjoittamiseen.

Luottolaitoksille aiheutuvien lainanhoitokulujen korvaamiseen ja takaisinperimiseen sekä lainoja tarkastamaan määrättyjen henkilöiden palkkioihin sekä mainittuihin asioihin liittyviin muihin toimenpiteisiin nähden on noudatettava soveltuvin osin vastaavasti, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 11, 53, 62 ja 64§:ssä niistä säädetään.

Luontaiselinkeinolain 26§:ssä tarkoitettuja avustuksia saadaan myöntää Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnissa sekä Sodankylän kuntaan kuuluvassa osassa Lapin Paliskuntaa enintään 60 prosenttia ja muualla kyseisen lain soveltamisalueella enintään 40 prosenttia hyväksyttävästä työn kustannusarvion määrästä tai irtaimen omaisuuden hankintahinnasta. Tienteko- ja vesihuoltoavustusta saadaan kuitenkin myöntää enintään 60 prosenttia hyväksyttävästä kustannusarvion määrästä, johon ei sisälly oman työn osuutta.

Luontaiselinkeinolain nojalla rahoitettavan työn loppuunsaattamisen määräajasta ja siihen liittyvistä seikoista on voimassa vastaavasti, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 52§:ssä on säädetty.

Maaseutupiiri vahvistaa rakennusavustuksen lopullisen määrän pitäen perusteena todellisia hyväksyttäviä rakentamiskustannuksia töiden aloittamisen aikana vallinneen kustannustason mukaan laskettuina. Jos rakentamistyö hyväksyttävästä syystä huomattavasti viivästyy ja rakentamiskustannukset tämän vuoksi olennaisesti ylittävät kustannusarvion, voidaan avustusta kuitenkin korottaa enintään kustannusten nousua vastaavasti.

Luontaiselinkeinotilan ja lisäalueen säännönmukaisin maksuehdoin perittävän myyntihinnan takaisinmaksuaika on vähintään 12 ja enintään 25 vuotta. Myyntihinta voidaan, jos se katsotaan maan saajan taloudellinen asema huomioon ottaen tarpeelliseksi, antaa kokonaankin velaksi säännönmukaisin takaisinmaksuehdoin.

Myyntihinnan takaisinmaksuaikaa määrättäessä on otettava huomioon asianomaisen henkilön varallisuus, tulot, perhesuhteet, lähiajan investoinnit ja muut hänen taloudelliseen asemaansa vaikuttavat seikat.

Lainan luottoehtoja määrättäessä on otettava huomioon asianomaisen henkilön varallisuus, tulot, perhesuhteet, lähiajan investoinnit ja muut hänen taloudelliseen kantokykyynsä vaikuttavat seikat.

Luontaiselinkeinolain mukaisten valtion saamisten sekä lainojen lyhennykset ja korot peritään takaisin siten, että lyhennyksen ja koron yhteismäärä on puolivuosittain suunnilleen yhtä suuri tai yhtä suurin puolivuotislyhennyksin. Jos velaksi jäävän myyntihinnan takaisinmaksuaika on enintään 10 vuotta, saaminen on kuitenkin maksettava takaisin yhtä suurin puolivuotislyhennyksin. Lyhennykset ja korot peritään kunkin huhti- ja lokakuun viimeisenä päivänä.

Luontaiselinkeinolain 28§:n 1 momentissa tarkoitetut säännönmukaisin takaisinmaksuehdoin perittävät myyntihinnat sekä maanosto-, sisarosuus-, talous- ja muun tuotantorakennuksen rakentamis- ja asuntolainat ovat korottomat kaksi ensimmäistä vuotta kauppakirjan allekirjoittamisesta taikka lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta lukien.

Säännönmukaisin takaisinmaksuehdoin perittävien myyntihintojen sekä maanosto- ja sisarosuuslainojen ensimmäiset lyhennysmaksut peritään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa kauppakirjan allekirjoittamisesta taikka lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta lukien. Enintään viiden vuoden maksuajalla olevan myyntihinnan osan ensimmäinen korko- ja kuoletuserä peritään sinä eräpäivänä, joka kolmen kuukauden kuluttua ensiksi seuraa kauppakirjan allekirjoittamisesta.

Asuntolainan, rakentamislainan, perusparannuslainan, raivauslainan, tielainan, sähköistämislainan ja vesihuoltolainan ensimmäiset lyhennysmaksut peritään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta lukien.

Heikossa taloudellisessa asemassa olevalle henkilölle voidaan kauppakirjaa allekirjoitettaessa tai maanosto-, sisarosuus-, talous- ja muun tuotantorakennuksen rakentamis- tai asuntolainaa myönnettäessä antaa lisälykkäystä enintään kolme vuotta lyhennysten maksamisen aloittamisesta. Tällaiselle henkilölle voidaan painavista syistä myöntää enintään kolme vuotta lisävapautusta korkojen maksamisen aloittamisesta.

Myyntihintojen ja lainojen lyhennysten sekä korkojen perimisestä, myyntihintojen tilittämisestä sekä muiden kuin 32§:ssä tarkoitettujen helpotusten hakemisesta ja myöntämisestä sekä lainavarojen maksamisesta ja vähäisen saamisen suorittamisesta yhdellä kertaa on soveltuvin osin voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 48-51 ja 55§:ssä on näistä seikoista säädetty. Myyntihinnan ja luontaiselinkeinolain 34§:n 2 momentissa tarkoitetun kustannusosuuden osalta on tällöin soveltuvin osin voimassa, mitä maanostolainoista on säädetty sekä perusparannus-, raivaus-, tie-, sähköistämis- ja vesihuoltolainan osalta, mitä maatilojen investointilainoista on säädetty.

Maaseutupiiri maksaa rakennus-, salaojitus-, raivaus-, tienteko- ja vesihuoltoavustuksen hankkeen kustannuksista annetun hyväksyttävän selvityksen perusteella. Avustus voidaan maksaa useassa erässä siten kuin maatilahallitus tarkemmin määrää.

Avustuksen saaja on velvollinen antamaan maaseutupiirille maksatusta ja avustuksen käytön valvontaa varten tarpeelliset selvitykset.

Lainojen nostamisen edellytyksistä on soveltuvin osin voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 55§:ssä säädetään.

Jos sen tilan, jonka kuntoonpanoa varten avustus on myönnetty, omistaja vaihtuu töiden aloittamisen jälkeen, maaseutupiiri voi siirtää oikeuden maksamatta olevaan avustukseen uudelle omistajalle edellyttäen, että hän täyttää avustuksen myöntämiselle säädetyt edellytykset ja että luontaiselinkeinolain 37§:n 1 momentissa tarkoitettu lupa tai 38§:n 1 momentissa tarkoitettu hyväksyminen, milloin se on tarpeen, on annettu hänelle.

Edellä 1 momentissa tarkoitetaan tilalla luontaiselinkeinotilaa ja lisäaluetta antamalla muodostettua vastaavaa tilaa sekä niihin verrattavaa tilaa ja muuta lainoituksen kohteena olevaa yhden tai useamman rekisteritilan tai niiden osan tai alueen muodostamaa kokonaisuutta.

Maatilahallitus voi määrätä lainan osaksi tai kokonaan irtisanottavaksi, jos lainaan nähden on olemassa 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu irtisanomisperuste. Lainan irtisanomista koskeva asia on myös 1 momentin 7 ja 9 kohdassa mainituissa tapauksissa saatettava maatilahallituksen ratkaistavaksi, jos laina on kokonaan tai osaksi valtion vastuulla.

Maaseutupiiri voi määrätä lainan osaksi tai kokonaan irtisanottavaksi, jos lainaan nähden on olemassa 1 momentin 3-6 kohdassa tarkoitettu irtisanomisperuste.

Valtion myyntihintasaaminen, mukaan luettuna myös luontaiselinkeinolain 34§:n 2 momentissa tarkoitettu kustannusosuussaaminen, voidaan irtisanoa kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi noudattaen soveltuvin osin, mitä lainan irtisanomisen osalta on 37§:n 1 momentin 4-7 ja 10 kohdassa säädetty. Saaminen voidaan kokonaan tai osaksi irtisanoa myös, jos luontaiselinkeinotilalla tai lisäalueella olevia rakennuksia ei ole palovakuutettu täydestä arvostaan.

Saamisen irtisanomisesta 1 momentin nojalla päättää asianomainen maaseutupiiri.

Avustuksen takaisin perimisestä päättää maaseutupiiri.

Kun laina, avustus tai valtion saaminen määrätään kokonaan tai osaksi takaisin maksettavaksi, on samalla päätettävä, onko maksettavaksi tuleva määrä suoritettava yhtenä tai useampana eränä, ei kuitenkaan yli kolmen vuoden maksuajalla.

Irtisanomis- ja viivästyskoroista on soveltuvin osin voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 59 ja 63§:ssä säädetään.

Luontaiselinkeinolain 37§:ssä tarkoitettua lupaa sekä sanotun lain 38§:n 1 momentissa tarkoitettua hyväksymistä koskeva hakemus, johon on liitettävä luovutuskirja, on toimitettava sen kunnan maatalouslautakunnalle, jossa tilan talouskeskus sijaitsee. Maatalouslautakunnan on lähetettävä hakemus oman lausuntonsa seuraamana maaseutupiirille, joka päättää asiasta. Mikäli hakemuksen ratkaiseminen kuuluu maatilahallitukselle, toimittaa maatalouspiiri hakemuksen lausuntoineen maatilahallitukselle.

Kun tila tai alue, jota rasittaa luontaiselinkeinolaissa tarkoitettu myyntihintasaaminen, kokonaan tai osaksi luovutetaan toiselle eikä myyntihintaa määrätä maksettavaksi takaisin, maaseutupiiri voi hakemuksesta siirtää saamisen kokonaan tai osaksi luovutuksensaajan vastattavaksi. Siirtoa koskevasta hakemusmenettelystä on voimassa, mitä 1 momentin 1 ja 2 virkkeessä säädetään. Lainan siirtämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä maaseutuelinkeinoasetuksen 50§:ssä säädetään.

Maanmittauskonttorin on tehtävä kiinteistörekisteriin maaseutupiirin ilmoituksesta asianomaisen tilan kohdalle merkintä siitä, että luontaiselinkeinotila tai lisäaluetta antamalla muodostettu vastaava tila on luontaiselinkeinolain 37§:ssä tarkoitettujen rajoitusten alainen. Milloin maaseutupiiri tai maatilahallitus on vapauttanut tilan tai sen osan sanotuista rajoituksista, on maaseutupiirin ilmoitettava siitä maanmittauskonttorille kyseisiä rajoituksia koskevan merkinnän poistamiseksi maarekisteristä tai merkinnän tekemiseksi tilan osan vapautumisesta rajoituksista. Viimeksi mainittu on voimassa myös, milloin maatilahallitus on valtiolle takaisin tulleen tilan tai sen osan kohdalta päättänyt, että se käytetään muihin kuin luontaiselinkeinolain tarkoituksiin.

Kiinteistörekisteriin 1 momentin mukaisesti tehdystä merkinnästä maanmittauskonttorin tulee lähettää ilmoitus lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin sekä saantorekisterin pitäjälle, jonka tulee tehdä vastaava merkintä asianomaiseen saantorekisteriin sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Ilmoituksesta on soveltuvin osin voimassa, mitä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä annetun lain (353/87) 21§:ssä sekä lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä sekä saantorekisteristä annetun asetuksen (306/88) 26§:ssä säädetään maanmittauskonttorin ilmoituksista asianomaiselle kirjaamisviranomaiselle.

Luontaiselinkeinolain 41§:ssä tarkoitettua metsähallintoviranomaisen lupaa metsästys- tai kalapirtin, kalakellarin tahi varastosuojan pitämiseen valtion maa- tai vesialueella taikka jäkälän kokoamiseen karjaa varten valtion maa-alueella, on hankittava asianomaiselta hoitoalueelta. Hakemukseen on, milloin suostumusta haetaan mainitun rakennuksen pitämiseen, liitettävä asemapiirros ja sijaintikartta.

Maaseutupiiri ja suunnittelutoimikunta voivat käyttää apuna käyttösuunnitelmia laadittaessa sekä maaseutupiiri selvityksen hankkimiseksi lainoitus- ja avustustoimenpiteitä varten asianomaista kalastuspiirin kalastustoimistoa ja asianomaista maatalouskeskusta sekä Paliskuntain Yhdistystä ja asianomaisia paliskuntia.

Maatilahallitus päättää sen korvauksen suuruudesta, joka 1 momentissa mainituille järjestöille suoritetaan sanotun momentin mukaisten tehtävien aiheuttamista kustannuksista.

Maatilatalouden kehittämisrahaston varoista luontaiselinkeinojen kehittämistoimintaa koskevien tutkimusten ja selvitysten suorittamiseen vuosittain osoitettuja määrärahoja saadaan käyttää kyseisiä elinkeinoja koskevien sosiaalisten, hallinnollisten, taloudellisten ja teknisten kysymysten tutkimiseen ja selvittelyyn, mukaan lukien myös tarpeellisen ulkomaisen aineiston kääntämisen ja koerakennustoiminnan sekä tutkimustulosten ja selvitysten julkaisemisen.

Tutkimusvarojen jakamista ja käyttämistä koskevissa asioissa toimii maatilahallituksen yhteydessä sen apuna neuvottelukunta, johon kuuluu puheenjohtajan lisäksi kahdeksan valtioneuvoston kolmeksi vuodeksi kerrallaan kutsumaa jäsentä, joilla tulee olla 50§:ssä tarkoitetuissa asioissa asiantuntemusta.

Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii maatilahallituksen pääjohtaja tai hänen estyneenä ollessaan valtioneuvoston varapuheenjohtajaksi määräämä neuvottelukunnan jäsen.

Hakemus 46§:ssä tarkoitettujen tutkimusvarojen myöntämisestä on osoitettava maatilahallitukselle. Hakemuksen oheen on liitettävä tehtävän suorittamista koskeva ohjelma, kustannusarvio ja julkaisusuunnitelma sekä muut asian ratkaisemiseksi tarpeelliset selvitykset.

Milloin tutkimusvaroja hakee muu kuin valtion virasto tai laitos tahi yksityinen henkilö, on hakemuksessa nimettävä henkilö, joka suorittaa tehtävän tai jonka johdolla se suoritetaan.

Tutkimusvarojen myöntämisestä päättää maatilahallitus saatuaan asiasta 47§:ssä tarkoitetun neuvottelukunnan lausunnon.

Tutkimusvarojen myöntämisestä ja maksamisesta sekä tutkimustulosten julkaisemisesta samoin kuin varojen käytön tilityksestä ja tarkastuksesta on voimassa, mitä maatilatalouden kehittämistoimintaan osoitettujen tutkimusvarojen suhteen vastaavista seikoista maaseutuelinkeinoasetuksen 65-67§:ssä säädetään.

Kun kunnanvaltuusto on valinnut jäsenet ja heidän varajäsenensä suunnittelutoimikuntaan, valitsemisesta on ilmoitettava viipymättä asianomaiselle maaseutupiirille. Niin ikään on jäseniä koskevista muutoksista tehtävä viipymättä ilmoitus.

Suunnittelutoimikunnan toimituskirjat allekirjoittaa toimikunnan puheenjohtaja ja varmentaa toimikunnan jäsen. Suunnittelutoimikunta voi maaseutupiirin suostumuksella käyttää asiantuntijoita ja ottaa toimituksen suorittamisessa tarvittavat tilapäiset apulaiset.

Maatilahallitus vahvistaa tarvittaessa perusteet, joiden mukaan kunnanvaltuuston valitsemille suunnittelutoimikunnan jäsenille suoritetaan palkkiota, matkakustannusten korvausta sekä korvausta ansionmenetyksestä samoin kuin kustannuksista, joita luottamustoimen vuoksi aiheutuu sijaisen palkkaamisesta tai muusta vastaavasta syystä. Suunnittelutoimikunnan avuksi tilapäisesti otetuille apulaisille suoritettavien palkkioiden ja matkakustannusten perusteet vahvistaa niin ikään maatilahallitus.

Maatilahallituksen luontaiselinkeinolain ja tämän asetuksen nojalla antamiin päätöksiin ei saa hakea muutosta valittamalla, sikäli kuin kysymys ei ole avustuksen takaisinperimistä koskevasta päätöksestä.

Tarkemmat määräykset ja ohjeet tämän asetuksen täytäntöönpanosta antaa sekä tarvittavat kauppa- ja velkakirjakaavat samoin kuin muut tarpeelliset kaavat vahvistaa maatilahallitus.