2 §

Kansainvälisiä konferensseja ja erityisedustustoja koskevista erioikeuksista ja vapauksista annetun lain (572/73), jäljempänä erioikeuslaki, 4 §:ssä tarkoitettuina konferenssitilojen loukkaamattomuudesta ja niissä olevien henkilöiden turvallisuudesta sekä järjestyksestä poliisin lisäksi huolehtivina muina viranomaisina toimivat kutakin tapausta varten erikseen annetun määräyksen mukaisesti konferenssin järjestelyistä vastaava ministeriö tai keskusvirasto.

3 §

Lähettäjävaltio on vapautettu suorittamasta valtiolle tai kunnalle valtuuskunnan tai erityisedustuston tarkoituksiin välittömästi käytetyistä tiloista ja omaisuudesta kannettavia seuraavia veroja:

valtiolle suoritettavaa tuloja varallisuusveroa;

kunnalle suoritettavaa tuloveroa;

kiinteistön omistusoikeuden luovutuskirjasta suoritettavaa leimaveroa;

kaupungissa olevaa vuokratonttia rakennuksineen koskevasta luovutuskirjasta suoritettavaa leimaveroa;

huoneiston hallintaan oikeuttavien osakkeiden myynnistä tai vaihdosta suoritettavaa leimaveroa.

7 §

Valtuuskunnan ja erityisedustuston jäsenen tai hänen perheenjäsenensä taikka konferenssin sihteeristön jäsenen kuoltua saadaan vainajan irtain omaisuus, lukuun ottamatta sellaista Suomessa hankittua omaisuutta, jonka maastavienti kuolinhetkellä oli yleisesti kielletty, vapaasti viedä maasta, mikäli asianomainen ei ollut Suomen kansalainen tai asunut täällä vakinaisesti.

8 §

Erioikeuslain säännöksiä sovelletaan seuraaviin hallitusten välisten järjestöjen valtuuskuntiin ja niiden jäseniin:

Yhdistyneet Kansakunnat ja sen erityisjärjestöt;

Kansainvälinen Atomienergiajärjestö (IAEA);

Aasian Kehityspankki (ADB);

Euroopan neuvosto (EN);

Euroopan vapaakauppaliitto (EFTA);

Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO);

Pohjoismaiden neuvosto (PN);

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD);

Kansainvälinen Tietoliikennetekokuujärjestö (INTELSAT);

Tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus (GATT);

Tulliyhteistyöneuvosto (CCC).