Työnvälityslain 3 a §:n tarkoittamia matkakustannuksia ovat ne edestakaisen matkan kustannukset, jotka aiheutuvat matkasta työhön tutustumiseksi tai työsopimuksesta neuvottelemiseksi, sekä menomatkasta uuteen työpaikkaan aiheutuvat kustannukset. Kustannukset korvataan valtion virkamiesten matkustussäännön toisen matkaluokan korvausten mukaan. Matkakustannukset korvataan kuitenkin vain määrällä, joka vastaa kustannuksia julkisissa liikennevälineissä lyhintä tietä ja halvinta matkustustapaa käyttäen.

Alkuavustusta voidaan myöntää korvauksena muutosta ja uudelle paikkakunnalle asettumisesta aiheutuvista menoista. Alkuavustus on valtion virkamiesten matkustusäännön mukainen kokopäiväraha kerrottuna 35:llä.

Alkuavustus voidaan myöntää samalle henkilölle toistamiseen vasta kun edellisestä myöntämispäätöksestä on kulunut kaksi vuotta. Jos ansiotyö on päättynyt työntekijästä riippumattomasta syystä, voidaan alkuavustus myöntää aikaisemmin.

Edellä 1 ja 2 §:ssä mainitut liikkuvuusavustukset myöntää hakemuksesta työnhakijan asuinpaikkakunnan työvoimatoimisto. Matkakustannusten korvausta on haettava ennen työnvälityslain 3 a §:n 1 momentissa mainittuja matkoja ja alkuavustusta ennen työsuhteen alkamista uudella paikkakunnalla. Liikkuvuusavustukset maksaa työvoimapiirin toimisto.

Työvoimatoimiston 1 momentissa mainittuun päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla työvoimapiirin toimistoon. Työvoimapiirin toimiston päätöksestä voidaan valittaa työministeriöön.

Työministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä ja ohjeita tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Tällä asetuksella kumotaan työvoiman liikkuvuuden edistämisestä 29 päivänä kesäkuuta 1983 annettu asetus (575/83) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.