Rahoitustoiminnalla tarkoitetaan tässä laissa ammattimaista luottojen ja muun niihin verrattavan rahoituksen tarjoamista omaan lukuun rahoituksen tarjoajan tai sen kanssa samaan konserniin kuuluvan yhteisön yleisöltä hankkimista takaisinmaksettavista varoista. Yleisöön kuuluviksi ei tätä lakia sovellettaessa lueta talletuspankkeja eikä luottolaitoksia.

Luottolaitoksella tarkoitetaan tässä laissa rahoitustoimintaa harjoittavaa osakeyhtiötä, osuuskuntaa ja hypoteekkiyhdistystä.

Luottolaitokseen sovelletaan osakeyhtiöistä, osuuskunnista tai hypoteekkiyhdistyksistä annettua lainsäädäntöä, mikäli tässä laissa ei toisin säädetä.

Luottolaitosten osalta osakeyhtiölain 2 luvun 1 §:n 2 momentissa ja 8 luvun 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun poikkeusluvan antaa valtiovarainministeriö.

Rahoitustoimintaa saa harjoittaa ainoastaan toimiluvan saanut luottolaitos.

Toimintaan, jossa rahoituksen tarjoaja vain hankkii rahoituksen saajan osoittaman omaisuuden tai oikeuden ja vuokraa sen rahoituksen saajalle, ei vaadita tässä laissa tarkoitettua toimilupaa.

Tätä lakia ei sovelleta Suomen Pankkiin. Talletuspankkien sekä ulkomaisten talletuspankkien ja luottolaitosten sivukonttoreiden oikeudesta harjoittaa rahoitustoimintaa säädetään erikseen.

Jos luottolaitos omistaa niin monta kotimaisen tai ulkomaisen osakeyhtiön osaketta, että sillä on enemmän kuin puolet kaikkien osakkeiden tuottamista äänistä, luottolaitos on emoyhteisö ja osakeyhtiö tytäryhtiö. Jos luottolaitos ja sen tytäryhtiöt yhdessä taikka tytäryhtiö yksin tai useat tytäryhtiöt yhdessä omistavat edellä tarkoitetun määrän kotimaisen tai ulkomaisen yhtiön osakkeita, myös viimeksi mainittu yhtiö on luottolaitoksen tytäryhtiö.

Jos luottolaitoksella on muutoin osakkeiden omistuksen tai sopimuksen perusteella määräämisvalta talletuspankkien toiminnasta annetun lain (1268/90) 7 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavassa yhtiössä ja huomattava osuus sen toiminnan tuloksesta, luottolaitos on niinikään emoyhteisö ja jälkimmäinen yhtiö tytäryhtiö.

Luottolaitoksen tytäryhtiönä ei pidetä kiinteistöyhtiötä, paitsi jos se, luottolaitos ja luottolaitoksen tytäryhtiö yhteensä omistavat 1 momentissa tarkoitetun määrän jonkin muun kotimaisen tai ulkomaisen osakeyhtiön osakkeita, eikä myöskään yhtiötä, jonka osakkeita luottolaitos on hankkinut tämän lain 18 §:n nojalla talletuspankkien toiminnasta annetun lain 14 ja 17 §:n mukaisesti.

Luottolaitos ja sen tytäryhtiöt muodostavat luottolaitoksen konsernin.

Jos konsernia koskevia säännöksiä ei voida tai ei ole tarkoituksenmukaista noudattaa luottolaitoksen konsernin kokoonpanon tai muun erityisen syyn takia, luottolaitos voi poiketa niistä pankkitarkastusviraston kussakin yksittäistapauksessa antamien määräysten mukaisesti.

Tämän lain ja viranomaisten sen nojalla antamien määräysten noudattamista valvoo pankkitarkastusvirasto.

Luottolaitoksen perustajien on haettava valtiovarainministeriöltä luottolaitokselle toimilupa. Hakemukseen on liitettävä luottolaitoksen perustamiskirja. Valtiovarainministeriöllä on oikeus vaatia myös muita tarpeellisiksi katsomiaan selvityksiä. Hakemuksesta on pyydettävä pankkitarkastusviraston lausunto.

Luottolaitokselle, jonka perustaminen ei ole yleisen edun vastaista, on myönnettävä toimilupa.

Valtiovarainministeriöllä on kuitenkin oikeus luottolaitoksen toimiluvan hakijaa kuultuaan asettaa toimilupaan luottolaitoksen liiketoimintaa koskevia ehtoja.

Luottolaitoksen osakepääoman, osuuspääoman tai peruspääoman on oltava vähintään 25 miljoonaa markkaa. Valtiovarainministeriö voi erityisestä syystä myöntää luvan pienempään pääoman määrään, jonka on kuitenkin aina oltava vähintään viisi miljoonaa markkaa. Osakepääoma, osuuspääoma tai peruspääoma on maksettava kokonaan rahana ennen kuin luottolaitos aloittaa toimintansa.

Valtiovarainministeriö voi pankkitarkastusviraston esityksestä peruuttaa luottolaitoksen toimiluvan, jos laitoksen toiminnassa on olennaisesti rikottu lakia, asetuksia tai viranomaisen niiden nojalla antamia tai vahvistamia määräyksiä taikka jos luvan myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä ei enää ole olemassa.

Jos luottolaitoksen hoidossa on todettu taitamattomuutta tai varomattomuutta ja on ilmeistä, että se voi vakavasti vahingoittaa velkojien etua, valtiovarainministeriö voi pankkitarkastusviraston esityksestä rajoittaa määräajaksi laitoksen toimiluvan mukaista toimintaa.

Luottolaitoksen yhtiöjärjestykselle tai säännöille ja niiden muutoksille on haettava valtiovarainministeriön vahvistus. Yhtiöjärjestys tai säännöt ja niiden muutokset on vahvistettava, jos ne ovat lain mukaiset eikä ole erityistä syytä jättää niitä vahvistamatta.

Lisäksi yhtiöjärjestyksessä tai säännöissä voidaan määrätä, että luottolaitoksen hallintoneuvoston on vahvistettava luottolaitoksen toimintaa koskevat yleiset ohjeet asioissa, jotka ovat laajakantoisia ja periaatteellisesti tärkeitä sekä toimitutettava valitsemillaan tarkastajilla vähintään kerran vuodessa luottolaitoksen hoidon ja hallinnon tarkastus.

Jos 1 momentissa mainituissa tiedoissa tapahtuu muutos, se on viipymättä ilmoitettava pankkitarkastusvirastolle.

Luottolaitoksella on oltava toimintaansa varten kiinteä toimipaikka, jonka lisäksi sillä voi olla muita toimipaikkoja. Ulkomailla luottolaitoksella voi olla myös edustustoja.

Luottolaitoksella on oltava ulkomaisen toimipaikan perustamiseen valtiovarainministeriön lupa. Lupa on myönnettävä, jos toimipaikan valvonta on riittävällä tavalla järjestettävissä. Lupahakemuksesta on pyydettävä Suomen Pankin ja pankkitarkastusviraston lausunto. Valtiovarainministeriö voi antaa määräyksiä ulkomaille perustettavan toimipaikan perustamisesta ja valvonnan toteuttamisesta.

Jos luottolaitos rikkoo 2 momentin säännöstä tai sen nojalla annettuja määräyksiä, valtiovarainministeriö voi luottolaitosta kuultuaan vaatia oikaisua määräajassa ja, jollei sitä tapahdu, määrätä ulkomainen toimipaikka lakkautettavaksi.

Toimipaikan toiminnan aloittamisesta ja lopettamisesta samoin kuin edustuston perustamisesta ja lopettamisesta sekä niiden osoitteen muutoksesta on ennalta ilmoitettava pankkitarkastusvirastolle.

Luottolaitoksen on vuosittain luottolaitoksen hallinnon ja tilien tarkastamista varten valittava vähintään kaksi tilintarkastajaa ja vähintään yksi varatilintarkastaja.

Vähintään yhden tilintarkastajan ja varatilintarkastajan on oltava Keskuskauppakamarin hyväksymä tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö.

Luottolaitoksen tai sen tytäryhtiön tilintarkastajaan ei sovelleta osakeyhtiölain 10 luvun 5 §:n 3 momentin säännöksiä.

Osakeyhtiölain 10 luvun 1 §:n 3 momentissa ja 14 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetun määräyksen luottolaitokselle antaa pankkitarkastusvirasto.

Ennen 1 tai 2 momentissa tarkoitetun määräyksen antamista pankkitarkastusviraston on kuultava luottolaitosta. Määräys on 1 momentissa tarkoitetun tilintarkastajan osalta voimassa siihen asti, kunnes tämän tilalle on valittu uusi tilintarkastaja, ja 2 momentissa tarkoitetun tilintarkastajan osalta seuraavana tilikautena pidettävän ensimmäisen varsinaisen yhtiökokouksen loppuun.

Luottolaitoksen tilikausi on kalenterivuosi, jollei pankkitarkastusvirasto myönnä poikkeusta.

Luottolaitoksen tilinpäätös on laadittava tämän lain, kirjanpitolain (655/73), osakeyhtiölain tai osuuskuntalain sekä pankkitarkastusviraston antamien määräysten mukaan.

Luottolaitoksen on toimitettava pankkitarkastusvirastolle jäljennökset tilinpäätöksestään, hallintoelinten pöytäkirjoista ja tilintarkastuskertomuksesta sekä ne luottolaitoksen hoitoa ja tilintarkastusta koskevat asiakirjat, jotka tilintarkastajat ovat antaneet hallitukselle tai hallintoneuvostolle.

Luottolaitos saa harjoittaa vain talletuspankkien toiminnasta annetun lain 7 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua toimintaa. Luottolaitos ei saa kuitenkaan vastaanottaa talletuksia yleisöltä.

Luottolaitokseen sovelletaan, mitä talletuspankkien toiminnasta annetun lain 13-15 §:ssä säädetään osakkeiden ja osuuksien omistamisesta, 16 §:ssä kiinteistöjen omistamisesta, 17 §:ssä omaisuuden väliaikaisesta omistamisesta sekä 18 §:ssä ulkomaisten luottoja rahoituslaitosten osakkeiden ja osuuksien ja samassa pykälässä tarkoitettujen omistusyhteisöjen osakkeiden ja osuuksien omistamisesta.

Luottolaitos saa talletuspankkien toiminnasta annetun lain 13 §:n estämättä omistaa väliaikaisesti osakkeita ja osuuksia muuta elinkeinoa kuin mainitun lain 7 §:ssä tarkoitettua toimintaa harjoittavassa yhteisössä, jos tällaisen omistuksen tarkoituksena on osallistuminen riskipääomasijoituksella aloittavan, toimintaansa laajentavan tai sitä olennaisesti muuttavan yrityksen kehittämiseen. Luottolaitoksen omistus tällaisessa yhteisössä saa olla enintään 50 prosenttia yhteisön koko osaketai osuuspääomasta tai kaikkien osakkeiden tai osuuksien tuottamista äänistä.

Pankkitarkastusvirasto antaa määräykset 2 momentissa tarkoitettujen osakkeiden ja osuuksien ilmoittamisesta pankkitarkastusvirastolle. Pankkitarkastusvirasto voi antaa määräyksiä ajasta, jonka kuluessa luottolaitoksen on luovuttava 2 momentissa tarkoitetuista osakkeista ja osuuksista.

Luottolaitokselle annettua vakuutta luottolaitos ei saa vakuuden omistajan suostumuksetta pantata edelleen.

Osakeyhtiölain 11 luvun 7 §:n 2 ja 3 momenttia, 8 §:n 1 kohtaa ja 12 luvun 7 §:ää ei sovelleta luottolaitokseen.

Luottolaitoksen maksuvalmiuden on oltava sen toimintaan nähden riittävällä tavalla turvattu.

Pankkitarkastusvirasto antaa tarkempia määräyksiä luottolaitoksen maksuvalmiuden turvaamisesta.

Luottolaitoksen vakavaraisuudesta on voimassa, mitä talletuspankkien toiminnasta annetun lain 23-32 §:ssä säädetään talletuspankin vakavaraisuudesta.

Luottolaitoksen riskien hallinnasta sekä luottolaitoksen ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvan rahoituslaitoksen riskien keskittämisestä on voimassa, mitä talletuspankkien toiminnasta annetun lain 33 §:ssä säädetään talletuspankkien riskien hallinnasta ja talletuspankin ja sen kanssa samaan konserniin kuuluvan rahoituslaitoksen riskien keskittämisestä.

Osakeyhtiömuotoisen luottolaitoksen toiminnan keskeyttämiseen, selvitystilaan ja purkamiseen sekä luottolaitoksen sulautumiseen toiseen luottolaitokseen tai talletuspankkiin taikka kahden tai useamman luottolaitoksen tai luottolaitoksen ja talletuspankin sulautumiseen perustamalla uusi luottolaitos tai talletuspankki sovelletaan vastaavasti, mitä liikepankkilain (1269/90) 5 ja 6 luvussa säädetään liikepankin sulautumisesta sekä toiminnan keskeyttämisestä, selvitystilasta ja purkamisesta.

Osuuskuntamuotoisen luottolaitoksen toiminnan keskeyttämiseen, selvitystilaan ja purkamiseen sekä luottolaitoksen sulautumiseen toiseen luottolaitokseen tai talletuspankkiin taikka kahden tai useamman luottolaitoksen tai luottolaitoksen ja talletuspankin sulautumiseen perustamalla uusi luottolaitos tai talletuspankki sovelletaan vastaavasti, mitä osuuspankkilain (1271/90) 6 ja 8 luvussa säädetään osuuspankin sulautumisesta sekä toiminnan keskeyttämisestä, selvitystilasta ja purkamisesta.

Luottolaitokseen sovelletaan, mitä talletuspankkien toiminnasta annetun lain 5 luvussa säädetään asiakkaansuojasta ja 6 luvussa kilpailun turvaamisesta.

Joka luottolaitoksen tai luottolaitosten yhteenliittymän toimielimen jäsenenä tai varajäsenenä tai niiden palveluksessa on saanut tietää luottolaitoksen asiakkaan tai muun henkilön taloudellista asemaa tai yksityistä olosuhdetta koskevan seikan tai liiketai ammattisalaisuuden, on velvollinen pitämään sen salassa, jollei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, anna suostumustaan sen ilmaisemiseen. Salassa pidettäviä tietoja ei saa myöskään antaa luottolaitoksen yhtiökokoukselle, osuuskunnan kokoukselle tai edustajistolle taikka hypoteekkiyhdistyksen kokoukselle eikä kokoukseen osallistuvalle osakkeenomistajalle tai jäsenelle.

Luottolaitoksella on oikeus antaa 1 momentissa tarkoitettuja tietoja syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle rikoksen selvittämiseksi sekä muuten laissa sellaisten tietojen saantiin oikeutetulle viranomaiselle.

Luottolaitoksella on oikeus antaa 1 momentissa tarkoitettuja tietoja samaan konserniin kuuluvalle yhteisölle, jos sen hallintoelinten jäseniä tai toimihenkilöitä koskee 1 momentissa säädetty tai sitä vastaava salassapitovelvollisuus ja jos tiedon antaminen on vastaanottavan yhteisön riskien hallinnan kannalta tarpeen.

Luottolaitoksella on 1 momentin estämättä oikeus harjoittaa sen liiketoimintaan tavanomaisesti kuuluvaa luottotietotoimintaa.

Luottolaitos voi siirtää välittömästi ennen lain voimaantuloa päättyneeltä tilikaudelta laaditussa tilinpäätöksessä vararahastoon enintään 90 prosenttia edellä tarkoitetulta tilikaudelta tehtävän luottotappiovarauksen ja aikaisemmin tehtyjen luottotappiovarausten yhteismäärästä.

Edellä 1 momentin mukaisesti vararahastoon siirrettyä määrää, poiketen siitä, mitä muualla laissa säädetään, saadaan käyttää ainoastaan luottolaitoksen tappioiden kattamiseen siltä osin kuin vahvistetun taseeen osoittama voitto ja muu vapaa oma pääoma eivät siihen riitä.

Luottolaitoksen on annettava, jos obligaatiolainan ehdoissa niin määrätään, pankkitarkastusviraston haltuun kunkin yksin ottamansa obligaatiolainan ehtojen mukaisia vakuuksia vähintään lainan kulloinkin liikkeessä olevien obligaatioiden yhteenlaskettua nimellisarvoa vastaava määrä ja pankkitarkastusviraston hyväksymä määrä kunkin sellaisen ottamansa obligaatiolainan ehtojen mukaisia vakuuksia, johon perustuvat luottolaitoksen sitoumukset ovat yhteisvastuulliset muun lainanottajan kanssa.

Luottolaitoksen ottaman obligaatiolainan väliaikaiseksi vakuudeksi voi luottolaitos 1 momentissa mainittujen vakuuksien sijasta antaa myös Suomen Pankin, Postipankki Oy:n, liikepankin, säästöpankin tai osuuspankin takauksen tai vastaavan määrän niiden talletustodistuksia.

Väliaikaiset vakuudet on niin pian kuin mahdollista ja viimeistään kahden vuoden kuluessa niiden vakuudeksi asettamisesta vaihdettava obligaatiolainan ehdoissa määrättyihin vakuuksiin. Pankkitarkastusvirasto voi myöntää vaihtamiseen yhteensä enintään kahden vuoden lykkäyksen.

Jos luottolaitoksen ottaman obligaatiolainan vakuuksien määrä laskee alle sen, mitä 28 §:ssä, luottolaitoksen yhtiöjärjestyksessä tai säännöissä taikka obligaatiolainan ehdoissa vakuudesta säädetään tai määrätään, luottolaitoksen on viimeistään kahden kuukauden kuluessa asetettava pankkitarkastusviraston hyväksymä lisävakuus.

Luottolaitos saa, mikäli obligaatiolainan ehdoissa ei ole toisin määrätty, vaihtaa ennen erääntymispäivää takaisin hankkimiaan obligaatioita niiden nimellisarvosta saman obligaatiolainan vakuutena oleviin velkakirjoihin. Tällaiset obligaatiot on seuraavana kuoletussuunnitelman mukaisena maksupäivänä käytettävä obligaatiolainan ylimääräiseen kuolettamiseen.

Joka harjoittaa rahoitustoimintaa ilman toimilupaa, on tuomittava luottolaitosrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi, jollei teko ole vähäinen tai siitä ei muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Joka jättää täyttämättä 25 §:ssä säädetyn velvollisuuden toimia talletuspankkien toiminnasta annetun lain 43 §:n 1 momentin tai mainitun lain 46 §:n 2 momentin mukaisesti, on tuomittava luottolaitosrikkomuksesta sakkoon, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Joka rikkoo 26 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden, on tuomittava luottolaitosta koskevan salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa tarkoitetusta rikoksesta, jos sillä on loukattu vain yksityistä etua, ellei se, jonka hyväksi salassapitovelvollisuus on säädetty, ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

Jos luottolaitos ei ole toiminnassaan noudattanut tätä lakia tai sen nojalla annettuja säädöksiä tai määräyksiä, pankkitarkastusvirasto voi uhkasakolla velvoittaa sen täyttämään velvollisuutensa.

Uhkasakon tuomitsee maksettavaksi luottolaitoksen kotipaikan lääninhallitus.