1991

1336/1991 VEROHALLITUKSEN PÄÄTÖS pidätystodistuksen antamisvelvollisuuden rajoittamisesta ja ennakonpidätyksen hyväksi lukemisesta

Verohallitus on 28 päivänä marraskuuta 1959 annetun ennakkoperintälain (418/59) 20 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on 26 päivänä kesäkuuta 1981 annetussa laissa (482/81) ja 12 päivänä joulukuuta 1958 annetun verotuslain (482/58) 105 §:n 1 momentin nojalla, sellaisena kuin se on 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa (1236/88) ja 3 momentin nojalla, sellaisena kuin se on 30 päivänä huhtikuuta 1982 annetussa laissa (313/82), määrännyt:
1 §

Pidätystodistusta ei ole annettava:

 1)

rahana maksetusta eläkkeestä ja elinkorosta lukuunottamatta veronalaista syytinkiä,

 2)

päivärahasta, äitiys-, isyysja vanhempainrahasta eikä muusta tulojen ja elatuksen vähentymisestä maksetusta korvauksesta, joka perustuu sairausvakuutuslakiin, kansaneläkelakiin tai potilasvahinkolakiin,

 3)

pakollisen tapaturmatai liikennevahinkoturvan nojalla maksetusta päivärahasta eikä muusta tulojen tai elatuksen vähentymisestä maksetusta korvauksesta,

 4)

tuloja varallisuusverolain 58 §:ssä tarkoitetusta henkilövakuutuksen nojalla maksetusta vakuutussuorituksesta, vakuutusmaksujen palautuksesta ja takaisinostolla saadusta määrästä,

 5)

muun kuin 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun vakuutuksen nojalla maksetusta päivärahasta eikä muusta vastaavasta tulojen ja elatuksen vähentymisestä maksetusta korvauksesta,

 6)

tartuntatautilain (583/86) nojalla maksetusta päivärahasta eikä ansionmenetyskorvauksesta,

 7)

rikosvahinkojen korvaamisesta valtion varoista annetun lain (935/73) nojalla tulojen tai elatuksen vähentymisestä maksetusta korvauksesta,

 8)

työttömyysturvalain (602/84) nojalla maksetuista etuuksista eikä työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetussa laissa (763/90) tarkoitetusta koulutusja erityistuesta,

 9)

työllisyysasetuksen (737/87) nojalla yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle ja työelämään harjaantumassa olevalle työttömälle tai vajaakuntoiselle työttömälle henkilölle tahi muulle kuin liiketai ammattitoimintaa tahi maataloutta harjoittavalle työttömän palkanneelle luonnolliselle henkilölle maksetusta työllistämistuesta ja ammatinvalinnan ohjauksesta annetun lain (43/60) nojalla maksetusta vastaavasta tuesta,

 10)

opintotukilain 10 §:ssä (684/90) tarkoitetusta aikuisopintorahana maksetusta ansionmenetyskorvauksesta,

 11)

lapsen kotihoidon tuesta,

 12)

valtion virkamieslain (755/86) nojalla maksetusta toistuvasta korvauksesta,

 13)

ulkomaanedustuksen virkamiesten puolisoille maksettavasta erityiskorvauksesta annetun lain (657/89) nojalla maksetusta korvauksesta,

 14)

tuloja varallisuusverolain (1240/88) 93 §:ssä ja 94 §:n 1 momentissa tarkoitetusta merityötulosta,

 15)

sellaisista rakennustoiminnan aloilla maksetuista lomapalkoista, lomakorvauksista ja lomaltapaluurahoista (lomarahoista), jotka työnantaja on valtakunnallisen työehtosopimuksen mukaan tilittänyt Postipankkiin työnantajajärjestön erityiselle postisiirtotilille,

 16)

henkilöstörahaston jäsenilleen maksamasta rahasto-osuudesta ja ylijäämästä,

 17)

sairausvakuutuslain mukaisen omavastuuajan korvaamisesta maatalousyrittäjille an-netun lain (118/91) mukaisesta päivärahasta eikä

 18)

kuntoutusrahasta ja kuntoutusavustuksesta ja kuntoutusajalta tapaturmaja liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annettujen lakien (625/91 ja 626/91) nojalla maksettavasta ansionmenetyskorvauksesta.
2 §

Ennakonpidätykset luetaan 1 §:ssä mainituista Suomesta saaduista tuloista verovelvollisen hyväksi suorituksen maksajan ennakkoperintäasetuksen 34 §:n nojalla antamassa vuosi-ilmoituksessa tai ennakkoperintäasetuksen 31 §:ssä tarkoitetussa rekisteröimättömän työnantajan tilillepanokortissa antamien tietojen perusteella.
3 §

Muusta kuin 1 §:ssä mainitusta tulosta toimitettu ennakonpidätys voidaan lukea verotuksessa hyväksi ennakkoperintäasetuksen 34 §:n nojalla annetussa vuosi-ilmoituksessa tai ennakkoperintäasetuksen 31 §:ssä tarkoitetussa rekisteröimättömän työnantajan tilillepanokortissa ilmoitettujen tietojen perusteella, jos pidätystodistus on kadonnut tai verovelvollinen ei ole muusta syystä voinut liittää sitä veroilmoitukseensa.
4 §

Verotuslain 103 §:n 1 momentissa tarkoitettu ennakko, joka on kansainvälisen sopimuksen nojalla siirretty vieraasta valtiosta Suomeen, luetaan verovelvollisen hyväksi sopimusvaltion asianomaisen veroviranomaisen antaman selvityksen perusteella.
5 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä joulukuuta 1991. Päätöstä sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 1991 maksettuihin suorituksiin ja vuodelta 1991 toimitettavaan verotukseen.

Päätöksellä kumotaan verohallituksen pidätystodistuksen antamisvelvollisuuden rajoittamisesta ja ennakonpidätyksen hyväksi lukemisesta 11 päivänä lokakuuta 1990 antama päätös (973/90).

Helsingissä 4 päivänä lokakuuta 1991

Pääjohtaja Jukka Tammi Vs. ylitarkastaja Riitta Roos