Suomessa asuvan on kotiutettava valtioneuvoston päätöksen (955/85) 2§:ssä mainitut varat tai ilmoitettava kotiuttamatta jättämistään varoista Suomen Pankin erikseen antamien määräysten mukaisesti.

Ulkomaan rahan määräiset varat kotiutetaan siirtämällä tai luovuttamalla ne valuuttapankille, sen lukuun toimivalle muulle pankille tai Suomen Pankille. Suomen rahan määräiset varat kotiutetaan siirtämällä ne valuuttapankin, sen lukuun toimivan muun pankin tai Suomen Pankin välityksellä Suomeen. Kotiuttamisvelvollisuus ei täyty, jos varat siirretään tai luovutetaan valuuttapankin ulkomailla sijaitsevaan sivukonttoriin.

Ulkomaan rahan määräisiä varoja kotiutettaessa suoritetaan kotiuttajalle viipymättä täysi korvaus kotiutetusta valuutasta. Kotiuttajan valinnan mukaan korvaus suoritetaan joko Suomen markkoina tai hyvittämällä Suomessa asuvan Suomessa olevaa ulkomaan rahan määräistä tiliä.

Jos kotiutettava suoritus on tullut maksusopimusmaasta selvitystilivaluuttana, 1 momentissa mainitun tilin hyvityksenä suoritettava korvaus on mahdollinen vain Suomen Pankin erityisluvalla.

Kun varat ovat vapaasti siirrettävissä Suomeen, ne on 30 päivän kuluessa joko kotiutettava tai niiden kotiuttamatta jättämisestä on ilmoitettava.

Suomessa asuva ei ole velvollinen kotiuttamaan tai ilmoittamaan 1§:ssä mainittuja varoja, jos niiden arvo on yhteensä enintään 10 000 Suomen markkaa.

Suomen ja Neuvostoliiton välisessä tavarakaupassa maksuja ei saa suorittaa eikä maksusuorituksia saa ottaa vastaan selvitystilin välityksellä ilman lisenssiviraston lupaa.

Neuvostoliittoon viedystä palvelusta ei saa ottaa vastaan maksusuorituksia selvitystilin välityksellä, jos palvelujen vienti aiheuttaa vaihdettavan valuutan määräisiä maksusuorituksia ulkomailla asuvalle.

Bulgariasta tuotavasta tai bulgarialaista alkuperää olevasta tavarasta tai palvelusta ei saa suorittaa maksuja muun kuin selvitystilin välityksellä.

Suomen ja Bulgarian välisessä tavaroiden ja palvelujen viennissä maksusuorituksia ei saa ottaa vastaan selvitystilin välityksellä.

Pääomanliikkeitä Suomen ja maksusopimusmaiden välillä ei saa tehdä selvitystilin välityksellä.

Talletuspankkien, luotto-osakeyhtiöiden ja kiinnitysluottopankkien pääomanliikkeet vaativat Suomen Pankin valuuttapankki- tai valuuttatoimintaluvan. Hakija voi saada tämän luvan, jos Suomen Pankki on arvioinut sen riskienhallintajärjestelmät riittäviksi ja jos se täyttää Suomen Pankin toiminnan laajuudelle ja vakavaraisuudelle asettamat ehdot.

Ainoastaan valuuttapankkiluvan saaneella rahoituslaitoksella on oikeus omaan lukuunsa välittää Suomessa asuvien maksusuorituksia ulkomailla asuvalle.

Rahoitusyhtiöiden ulkomaisen luoton välitys Suomessa asuvalle vaatii Suomen Pankin valuuttatoimintaluvan.

Suomen Pankki ilmoittaa erikseen valuuttapankki- ja valuuttatoimintaluvan saaneet rahoituslaitokset.

Suomessa asuva luonnollinen henkilö, ammatinharjoittaja, liikkeenharjoittaja tai muutoin vastaavaa toimintaa harjoittava ei saa ottaa luottoa ulkomailla asuvalta.

Suomessa sijaitseva asunto-osakeyhtiö, asuinkiinteistöjä tai -huoneistoja päätoimialanaan omistava kiinteistöyhtiö tai muu vastaava yhteisö ei saa ottaa luottoa ulkomailla asuvalta.

Suomessa asuva ei saa välittää ulkomaista luottoa 1 ja 2§:ssä mainituille henkilöille.

Suomen Pankki voi myöntää erikseen luvan valuuttatoimeen, joka ei ole muutoin sallittu.

Hakemuksen perusteella annettu lupa on voimassa kuusi kuukautta, ellei siitä muuta ilmene.

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991. Päätöksellä kumotaan 13 päivänä joulukuuta 1985 annettu Suomen Pankin päätös valuuttalain täytäntöönpanosta annetun valtioneuvoston päätöksen soveltamisesta (979/85) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Helsingissä 2 päivänä marraskuuta 1990